Keppejä ei saa tuoda sisälle!

Maanantai alkoi poikkeuksellisen sosiaalisesti teekupin ääressä. Siitä olikin mukava lähteä aurinkoisessa säässä kohti bussipysäkkiä. Koska jäin vähän extempore yökylään, niin ei ollut aurinkolaseja mukana. Eikä ulkohousuja ja tiedossa kuitenkin paljon ulkoilua töissä! Mutta kyllä aina vaihtoehtoja keksii. Bussimatka oli normaalia piempi ja sain luettua pal-jon pääsykokeeseen!

Töissä oli maanantaiksi poikkeuksellisen rentoa. Mentiin ihan perjantaifiiliksillä eli pitkä viikko tiedossa, jos heti aloittaa perjantaista.. Ulkoiltiin paljon, kun ilma oli niin ihana! Silloin kun on hyvät ilmat, on aina iloinen ammatinvalinnastaan. Huonolla ilmalla viihtyminen on vain pukeutumiskysymys. Eli kyllä ulkoilu on omassa työssä ehdottomasti suuri plussa! Jaksaa päivänkin paljon paremmin, kun saa ulkoilla. Välillä on päiviä, jolloin ei itse ulkoile ja huhhei kun on illalla kummallinen olo.. Otsikon asian opin tänään. Sitä kun en vielä ole tämän yli kahenkymmenen elinvuoen aikana oppinu.. ;)

Töien jälkeen kävin kotona, hengähdin hetken ja lähin polkemaan kohti BodyBalance tuntia. Pisin pyöräilymatka tänä vuonna ja kotimatkalla alkoi polkimet tuntua raskailta. Kyllä tästä vielä pyöräilykesä tulee! Viime kesälle ei voi hävitä eli panokset on korkealla.
Balance tuntui tänään poikkeuksellinen hyvältä. Ei tullut sellaisia suuria Olempa huono-ajatuksia, mitkä ovat aika yleisiä, aina jotakin lihasta kiristää tai ei vain pääse siihen asentoon mihin olisi tarkoitus, ees siihen kaikista "helpoimpaan" vaihtoehtoon. Mulla on tämän päivän onnistumisiin kuitenkin havaintosarja, joka liittyy erityisesti naisten elämää kerran kuukaudessa vähän häiritsevään tekijään. Aion kirjoittaa havainnoistani, en kuitenkaan kovin intiimisti, seuraavassa kappaleessa eli jos aihe on mielestäsi ällöttävä tai muuten vastenmielinen, hyppää kappaleen yli.

Aika usein kuulee, että Niien aikana jättää liikkunnan välistä tai ainakin vähemmälle kuin muina viikkoina. Se tuntuu ehkä epämiellyttävältä ja olokin saattaa olla hieman epävarma. Tai mitä syitä nyt kenelläkin on.
En ite oo ikinä varsinaisesti tästä syystä jättänyt liikuntaa välistä, mutta ehkä herkemmin kuitenkin sopinut muuta menoa kuin jumpan. Olen kuitenkin muutaman viimeisen kuukauen aikana tehnyt mielenkiintoisen havainnon.
Edellinen viikko on ihan toivoton liikunnan kannalta eikä suinkaan Se viikko. Silloin ei tunnu mikään sujuvan, tuntuu ahistavalta, epämiellyttävältä ja kömpelöltä. Motivaatio liikuntaan lähes katoaa ja on hyvin vaikeaa mennä myöhemmin sellaiselle tunnille, jossa on ekaa kertaa käynyt juuri tälläisellä viikolla. Eihän siellä mikään sujunut, ihan huono tunti. Urheasti olen kuitenkin yrittänyt liikkua ainakin kerran myös niillä pahisviikoilla (eli viikkolla ennen Niitä), vaikka mikään ei sujukkaan, ees niillä tunneilla, joilla yleensä kokee loistavansa. Olo jumpan jälkeen on kuitenkin yleensä ihan hyvä, vaikka jumpan-jälkeistä-hyvää-oloa varjostaakin pettymys omaan kehoon ja itseensä.
Sen sijaan Niien aikana kaikki tuntuu sujuvan kuin tanssi. Tai BodyBalance. Tai ihan mikä vaan liikunta. Ehkä siihen tekemiseen keskittyy enemmän kun olo on hieman epämiellyttävä. Tai en tiiä, mistä se voisi johtua, mutta näin olen kuitenkin havainnoinut. Uusien juttujen, esim. uusien ryhmäliikuntatuntien, kokeilu pitäisikin alkaa oikein suunnitelmallisesti keskittää Niien aikaiselle viikolle. Ehkä löytyisi uusia lempparitunteja, kun ei jäisi heti huonoa kuvaa. Tämä oli mielestäni mielenkiintoinen havainto ja yritän ihan oikeasti yrittää hyödyntää sitä!

Onnistuneen Balancen jälkeen poljin ilta-auringossa takaisin kotiin. Suurin miinus tässä päivässä oli se, että ipodin akku loppui kesken kotimatkan. Eli ihan kelpo päivä viikon aloitukseksi! :) Päivää piristi myös ystävän lähettämä oma kuva Whatsappissa, kiitos siitä <3.
Huomenna on tiedossa Maailman nopein PT-kisa, onhan sentään partioviikko. Tänään suunnittelin jo partiopostausta, jonka aion kirjottaa jonakin sopivana päivänä tän viikon aikana. Jonain sellaisena, kun ei ole kahen päivän asioita ja elämän suuria havaintoja. Vaihoin facebook-profiilikuvani itseeni partiohuivi kaulassa, koska kaikki muutkin partiolaiset niin tekivät. Partioviikolla voi näkyä, vaikka en muuten kauheasti harrastustani mainosta kovin suurissa piireissä. Ylpeä olen siitä toki kuitenkin!
Profiilikuvan vaihossa hölmöä oli se, että päivitin sen juuri lauantaina, kun aattelin, etten halua mihinkään partiolaisten massavaihdokseen liittyä. Halusin silti. Vaihan sen edellisen uuen takaisin sitten partioviikon jälkeen..
Nyt on kello taas kamalasti ja huominen kolkuttaa ovella.