Huh-huilien kohti uutta (jännää) viikkoa

Joskus tekee hyvää pitää "ns. krapulapäivä", ilman sitä krapulaa siis. Tänään on sellainen.
En ole tehnyt mitään. En siis mitään. Ainakaan järkevää. Ah, miten ihanaa! Enkä ees potenut huonoa omaa tuntoa siitä, että kämppis siivosi ja lähti lenkille ja mitä kaikkea se onkaan tänään tehnyt. Vaikka yleensä se iskee, jossei itse saa mitään tehtyä ja toinen vaan puuhailee.
Mutta ei tänään. Tänään päätin olla tekemättä mitään. Tunnin päästä lähden syömään ja viettämään leffailtaa ja laatuaikaa siskoni ja äitinsä kanssa. Se riittää lauantai-tekemiseksi.
Koko viikko on kulunut kaiken maailman jutuissa, huomennakin koko päiväksi hommaa. Ja ensi viikoksi. Ensi viikolla on jännittäviä juttuja tiedossa, jaiks. Kaikkia kivoja juttuja kuitenkin vain, tai ainakin sellaisia, joilla on positiivisia vaikutuksia. Mutta energiaa nekin vaatii ja ehkä paras tapa on kerätä sitä juuri näin..
En ole noussut kunnolla sängystä koko päivänä.
Päiväni on koostunut oikeestaan vain elektroniikasta.
Whatapp/tekstarit
Puhelimessa puhuminen
Facebook-keskustelut ja turha Facebook-surffailu
Erilaiset blogit ja artikkelit
Musiikin kuuntelu

Ja sitten söin p a l j o n ehkä maailman parasta sitruunasorbettia.

Ja kyllä mä oon suunnitellut kaikkia juttuja ja lukenut lehteä.

Ihanaa. Enkä aio potea huonoa omaa tuntoa, vaikka melkein pitäisi. Mutta välillä tämä on vain terveellistä.

En tiiä.

Tänään se sitten tapahtui. Pyöränkumi ei enää pysynytkään täynnä. Mulle neuvottiin jo "kauan sitten" (ongelman ilmetessä), että Osta paikkausvaahtoa. Että jos siellä oiskin reikä, vaikka kestää polkemista. Paikkausvaahto on ollut loppu "kaikkialta" ja tänään viimein sain sen ostettua ja ajattelin homman hoituvan sillä. Ei tietenkään. Rengas ärtyi paikkausvaahdosta ja sanoi sopimuksen irti...

Kuukauden tärkein lause, joka nousi kehittämispäivän jälkeisestä vapaasta keskustelusta, on mielestäni "Tärkeintä on järjestää elämänsä niin, että ympärillä on aina miehiä, jotka auttavat tarvittaessa!" Niinpä. Musta on kiva, ettei aina tarvii pärjätä vaan saa myös apua. Yhtä hyvin voi saada apua myös naisilta (välillä parempaa apua kuin miehiltä), mutta erinäisiin korjaustehtäviin ja muihin on miehen apu yleensä kuitenkin paras. Vaikka taitavia ovat naisetkin.
Kaikella rakkaudella luulen, että miehet saavat auttamisesta naisia enemmän omantunnonkohotusta, että Hei, mä voin olla hyödyks.. Sikshän mäkin sitä apua pyyän.
Pyörän kanssa on vain sellaisia tilanteita. Mä en oikeesti tajua niistä mitään muuta kuin että miten sillä poljetaan, vaihdetaan vaihteet ja jarrutetaan. Enkä oikeestaan ees halua tajuta. Luotan siihen, että saan tarvittaessa apua. Toisaalta luotan myös siihen, että saisin homman hoidettua, jos olisi pakko. Tänään renkaan tyhjentyessä soitin suoraan kaverimiehelle sen sijaan, että olisin alkanut siinä järkeilemään. Mulla oli kiire ja päivä muutenkin huono. Ei otollista järkeilylle siis. Puhelimessa sain vastaukseksi, että takakumi tulee vaihtaa..
"Enhän mä sellasta osaa tehä!"
"No et varmaan niin! Eihän siinä kauaa mee.. Ehtisinköhän mä tulla myöhemmin. Osaatko ostaa uuden sisäkumin?"
Kyllähän mä sen verran osaan! Kaikkeen muuhun vastasinkin sitten En tiiä.

Monien mutkien kautta tilanne ratkesi ja renkaan pitäisi nyt olla kunnossa. Jee, kiitos avusta!

Miksi pyöräilykypärässä on remmit?

Eilen mietin erästä pyöräilykypärä-asiaa.. Oon tässä kesän aikana nähny useammankin mieshenkilön polkemassa kypärä päässä - remmit auki! Miksi, oi miksi?
En oo koko kesänä keksiny yhtään järjellistä selitystä sille. Kaikki mun teoriat tyssää johonkin uuteen Miksi, oi miksi?-kohtaan. Oikeestaan aina siihen että miksi ne remmit on auki? Että jos joku tietää tähän kelvollisen perusteen, pliis, jakakaa mullekkin!

Koska...
Pyöräilykypärän käyttö näyttää tyhmältä? Öö, remmit auki se näyttää vielä tyhmemmältä..
Vaimo pakottaa käyttämään kypärää? Joo, mutta ei varmaan remmit auki..
Pyöräilykypärä on oikean kokoinen kun se pysyy päässä myös remmit auki? Niin on, mutta se ei varmaan pysy päässä niin, jos oikeasti sattuu jotain..
Pyöräilykypärää tulee käyttää? Niinpä, mutta remmit kiinni..
Ei mulle kuitenkaan mitään satu? Se ei paljoa lohduta, jos niin ikävästi käykin..

Löysin googlaillessa tälläisen. Ohjeet kertovat tasan, miten kypärää käytetään. Siinä ei ainakaan neuvota pitämään remmejä auki.

Enkä ihan oikeesti oo nähny yhtään naista, joka käyttäis kypärää näin. Se joko on tai ei ole. Tää on siis taas sellainen kohta, jossa mun logiikka ei kohtaa miesten logiikkaa yhtään.

Ja joo, kyllähän se kypärä näyttää vähän tyhmältä, myös remmit kiinni, mutta vielä tyhmemmältä näyttää se haljennut pää asfaltilla. Että ihan itse saa valita.
Mulla on onneks niin hieno kypärä, että se kerää oikein kehuja. Vaikka se näyttääkin siltä, että mulla on potta päässä. Ehkä siksi olen ottanut kaikki pyöräilyn yhteydessä otetut kuvat kypärä pyörän tangossa roikkuen. Yritin nimittäin löytää koneelta kuvaa kypärästäni.. Löysin vain useita sellaisia, joissa olen pysäyttänyt pyörän, ottanut kypärän pois, siistinyt kampauksen ja ottanut pari kuvaa. Sitten laittanut kypärän päähän ja jatkanut matkaa..
No, mieluummin säilytän henkeni kun näytän totaalihyvältä koko ajan. Voin sitten muuten panostaa tyyliin. Ja kun kypärän valitsee oikein, tulee siitäkin osa tyyliä.

Tekstin tarkoitus ei ole yrittää muuttaa eikä väheksyä kenenkään päätöksiä käyttää tai olla käyttämättä kypärää. Mutta oikeesti, jos sitä käyttää, niin eikö voi sitten käyttää kunnolla?

Laittakaa kypärä päähän ja joo, myös ne remmit kii! Reippaita pyöräilymatkoja!

Pakkoko on aina yrittää päästä helpommalla? (100. postaus!)

Olin ajatellut kirjoittavani jotain hienoa ja poikkeuksellista 100:en postauksen kunniaksi, mutta pakko oli kuitenkin kirjoittaa tästä aiheesta..

Mietin tässä, miks aina yrittää päästä helpommalla sen sijaan että tekis asiat kunnolla? Tiputin äsken taas alusvaatelaatikkoni kannen päähäni, ehkä aika monennen kymmenennen tai sadannen kerran. Että voiskohan laatikon paikan siirtää alemmas tai nostaa aina koko laatikon alas, kun sieltä etsii jotain? Ei, sen sijaan taiteilen sen ylähyllyltä kipaten laatikkoa alas sen verran, että nään sisällön ja voin napata sieltä oikean kappaleen. Ja lähes aina jossain kohtaa kippauksia kansi päältä putoaa päähäni. Alempaa paikkaa laatikolle ei oikeestaan oo enkä myöskään jaksa keksimällä keksiä. Laatikon alas nostaminen rasittaisi kai liikaa ja veisi kauemmin aikaa. Yleensähän on just niin kiire, että se on yhen laatikon nostamisesta kiinni, jep jep.. Kai sitten vain jatkan kippailua, ei se kansi niin paljoa satu.
Tämä muka-helppous on muutenkin aika yleistä. Tekee asioita, koska luulee pääsevänsä helpommalla tai toimivansa nopeammin, mutta yleensä sellaiset asiat vain vaikeuttavat tai hidastavat toimintaa. Mutta ei niitä voi lopettaakaan. Juuri nyt en ole niin luova, että keksisin muuta esimerkkiä kuin laatikon kippaamisen, mutta onhan noita.. Kaikki varmaan tunnistavat itsestään niitä piirteitä ja tietävät tasan, missä yrittävät luistaa. Esimerkkejä saa toki kertoa.

Tämän avautumisen saattelemana aion pukea verkkarit päälle, pumpata pyörän kumin (HA, tässä on esimerkki! Miksei vain voi hoitaa rengasta kerralla kuntoon?) ja polkaista kaupan kautta johtaja kokoukseen. Toivottavasti ollaan tehokkaita ja saahaan hyvät suunnitelmat. Toivossa ainakin on hyvä elää.

Rakkauden syväanalyysi, jep jep..

Tänään oli työpaikan kehittämispäivä ja sen jälkeen virkistystä shindon muodossa. Kyllä oli tehokas ja mukava päivä. Mulla on hyvät työkaverit!

Kehittämisen jälkeen pumppasin pyöränkumin (kuten nyt muutamana päivänä, kun pyörä on seissyt. Polkiessa ei ole ongelmaa. Toivottavasti ongelma ratkeaa huomenna...) ja lähin polkemaan kotiin. Illaksi sovittu hengailumeno perui, koska ystävä joi eilen liikaa punkkua. Se voi joskus olla petollista...
Yritin saada seuraa Groteskin terassille, mutta koska sellaista ei löytynyt, pilkoin kasan vihanneksia, sekoitin dipin ja virittäydyin katsomaan 21 tapaa pilata avioliitto. Se on kyllä hyvä. Sopivasti hömppää ja sopivasti asiaa. Se on jotenkin myös sellanen Kivan näkönen leffa. Sopii monenlaisiin fiiliksiin.
Mutta lopussa tuli kyllä vähän sellanen olo, ettei jaksais rakkauslällyä kattella. Että ei uskalla löytää miestä itselleen, kun kaikki tuntuu olevan niin hankalaa. Paitsi siinä alkuhuumassa toki. Mutta kyllä mä edelleen uskon siihen, että on myös sellasta hyvää ja kestävää rakkautta, vaikka monet hyvältä vaikuttavat suhteet päättyykin eroon ja niin päin pois.
Eihän sitä koskaan voi tietää, mitä tapahtuu eikä kannata elää tai ajatella niin, että sulkee joitain vaihtoehtoja pois. Jos pitää kaikki suunnat avoinna, voi jotain löytääkin. Kaikki on valmiina, jos vain osaa katsoa.

Vähintään toinen päivä putkeen, kun teksti kulkee jossain omassa maailmassa. Mutta onhan se hyvä välillä vaan nollata ja kirjottaa mitä mieleen tulee. Sitten on helpompi nukkua, kun ei ajattele niin paljoa.
Otin leffaa varten siiderin jääkaapista. Että jos yhen lauantain kunniaksi.. Kun leffa loppui, vein sen avaamattomana takaisin jääkaappiin. Pääs unohtuu.
Ei ainakaan turhan ajatteleva yöunille oo tää pää.

Täällä ei saa hetkeäkään istua rauhassa!

Otsikon lauseen totes tänään eräs pieni. Hän istu yksinään eteisessä ja mun kävellessä eteisen läpi hakemaan jotain, totesi noin.
Äsken aloin aatteleen että niinpä. Rauhalliset paikat ovat harvassa. Sellaiset, joissa ihan oikeesti saa olla yksin, ihan vain itsensä kanssa. Jokainen, iso ja pieni, tarttis sellasia hetkiä. Niitä on kuitenkin harvassa. En oo ennen ees aatellu, että tottakai lapsetkin tarvii niitä hetkiä. Tai oon aatellu, mutta tänään se jotenkin todellistu tossa kommentissa. Koko ajan täytyy olla ja mennä ja suorittaa. Vaikka tavallaan on yksin, on jossain lähellä kuitenkin joku eikä voi olla just tasan niinkuin haluaa. Ja ei, en tarkoita, että lapset pitäisi jättää yksin ja lähteä pois. Vaan että myös ne tarvii tilaa. Ja myös, että aikuisten pitäis ottaa omaa tilaa itselleen. Olipas sekavasti sanottu, mutta ehkä sen ymmärtää.

Välillä vaan tarvii omaa tilaa. Vaikka viihtyis kaikessa siinä, mitä omassa elämässä on, täytyy välillä pysähtyä. Jos omaa kroppaa tarkkailee, oppii huomaamaan, koska tarvitsee oman hetken. Tarkkailu täytyy opetella, ennen sitä käy helposti niin, että tajuaa oman ajan tarpeen vasta silloin, kun on jo väsynyt tai räjähdyspisteessä. Omia hetkiä on hyvä ottaa, vaikkei siltä tuntuiskaan, ne virkistää kummasti.
Oma hetki on parhaimmillaan silloin, kun ei tarvitse välittää yhtään kenestäkään eikä mikään häiritse. Yksin kotona on paras. Esim. lenkki on myös hyvä, jos pystyy nollamaan kaikki ohikulkijat totaali omaan arvoonsa. Oman hetken aikana ei saa uhrata ajatustakaan sille, mitä joku muu ajattelee yhtään mistään. Oman hetken aikana ei myöskään kannata ajatella, ainakaan mitään suureellista. Parempi on antaa ajatusten vain mennä pään läpi suurempia pohtimatta. Näin saa omasta hetkestä eniten irti ja hyvin lyhytkin aika riittää.


Mikähän järki tässäkin oli.. Anna ajatusten virrata, jep jep. No, omaa aikaa tämäkin. Seuraavaksi taitaa kroppa huutaa unta. Huomenna työtään kehittämään.
Pakko todeta, että nyt on jotenkin niin omassa maailmassa (lue: väsymyksessä) etten ees tajua mitä olen kirjoittanut. Aion julkaista sen kuitenkin. Ehkä siitä syntyy jotain ajatuksia joskus myöhemmin tai jollekkin. Kiitti moi.


Aiheeseen liittymättömänä on pakko todeta, että taas on tullut uus muumi-astiasarja, Muutto! Se muki on ehkä kaikkia entisiä ihanampi. Tai sitten niissä on aina se uutuudeen viehätys. Mutta ah, se on ihana. Mulle se!

Hyttiäisiä tarkkailemassa

Tänään oli jännä päivä. Ensin koitettiin bongata ötököitä ikkunasta. Eräs huusi innoissaan "Tuolla on hyttiäinen!", mutta mä en kyllä nähnyt mitään, hyttiäisiä enkä muita.
Myöhemmin tuli ampiaispesän poistaja. Miksi? Miksi se ampiaismies tuli? Miksi? Miksi?

Pyörässä on joku ongelma. En ole oikein perehtynyt pyörän huoltoon, niin en tiedä mikä. Kovasti se naksaa, välillä vähän muuttuu ja välillä puuttuu, mutta pääsääntöisesti naksaa. Aamulla takakumi oli ihan tyhjä, mutta pumppauksen jälkeen se kyllä kesti sen n. 25km päivän aikana. Että mikähän siinäkin on? Sinnikkäästi koitan sillä polkea, toivottavasti ei tee hallaa. Tässä ois kaks työpäivää vielä, sunnuntaina mulle on luvattu pyörän-tsekkaus-apua. Taas, mutta jos tällä kerralla oikeesti onnistais. Mä haluan vielä polkea mahollisimman pitkälle syksyyn enkä halua viiä huoltoon talvea vasten. Pietään siis peukkuja.. Enkä varmasti ole polkenut liikaa, vaikka jotkut kateelliset niin väittävät!

Kuvien muokkaus kärpänen puri sunnuntaina 8-vuotiaaseenkin (onks tää ees sana?). Toki, koska sisko on paras, tai siis sisko ei tod oo, mutta kaikki sen tavarat on. Erään mun ja isän reilun 20vuoden takaisen alkuperäisestä valokuvasta kuvatun otoksen hän muokkasi kirjoittamalla mulle puhekuplan "ah, ah, ah. aah, miten ihanaa olla minä!" Että jep jep.. Pitikö sen jotenkin kuvata mua?

Näihin tunnelmiin, ihania unia itsestään ylpeille! Ja muillekkin.

Prinsessa kävi kylässä

Haluan ja aion kertoa muutakin päivistäni, mutta nyt täytyis jo nukkua. Halusin vaan tuoreeltaan kertoa että voi eii, meillä kävi tänään toinen äippärillä oleva työkaveri ekaa kertaa vauvansa kanssa sekottamassa kaikkien päät ja a-p-u-a kun pien on niin suloinen. Kuukausi on hällä ikää ja tuoksuu niin vauvalta ja chillaili vaan mun sylissä vaikka mä oon tälläin vieras hämärä tyyppi.. Voi mikä prinsessa!

Prinsessaunia!

Muokkaamalla kuva kuin kuva näyttää paremmalta, jep jep..

Kas vain, latasin eräänä iltana kaksi erilaista kuvan muokkaus ohjelmaa puhelimeeni. Vitsi että se onkin jännää hommaa! Ainakin aluksi se on lähinnä vaan testailua, että mitäs kaikkea näillä voikaan tehä.
Molemmat maksuttomia, toinen Lomogram ja toinen Photo edit pro. Eivät ehkä ole pidemmän päälle tarpeellisia molemmat, mutta kunhan tämä alkuhuuma tästä hellittää..

Ilman näitä ei tokikaan voisi ihminen elää. Mitäs sitä muuta perjantai-iltana..

Perinteinen tarina: Herkkuja ja hyvää seuraa

Tämä on ollut melko huithapeli viikko (vaikka koenkin olevani ihan kelpo tyyppi).
Töihin tottuminen kuluttaa normaalia enemmän energiaa, jos en ole menossa, makaan kotona sängyllä enkä halua tehä mitään ylimääräistä. Ajatus ei kulje, niin blogin kirjoittaminen on hölmöä. Keskiviikkona tapasin yhen ihanan naisen, käytiin syömässä. Oli jo niin paljon asiaa ja kova ikävä! Torstaina olin pitkästä aikaa joogassa, tuntuipa yllättävän hyvältä.

Keskiviikon ravintolaruoka. Oli hyvää. Kiitos seurasta!

Lauantaina olin kahen ihanan kanssa leffassa katsomassa The Way Way Back. Leffa kuulostaa melko hömpältä, mutta ei ole sitä ollenkaan! Nauraa kyllä saa, mutta leffa ei missään vaiheessa ole kiusallisen hömppä. Henkilöhahmot on niin hyviä, että harvoin leffassa, melko usein ainakin suurin osa hahmoista jää pinnallisiksi eikä niissä ole tarttumapintaa. Tässä ei ollut sitäkään ongelmaa. Kokonaisuutena oikein sopiva työviikon jälkeiseen lauantaihin. Koskettava, hauska, ajatuksia herättävä, ei liian vakava. Sopii varmaan moneen muuhunkin fiilikseen.
Leffasta päädyttiin yhden luokse lettukesteille. Suolaisella ja makealla täytteellä. Suolainen sisälsi turkkilaista jogurttia, katkarapuja, savulohta, tilliä, sitruunamehua ja pippuria, NAM! Makeaan oli paljon vaihtoehtoja: kermavaahtoa, omenahilloa, mansikkahilloa, Nutellaa sekä sokeria. Juomana tottakai valkoviiniä, joka sekin oli oikein valioyksilö. Letuistakin tuli koostumukseltaan täydellisiä, kiitos vaan taikinan tekijälle ja lettujen paistajalle! Keskustelunaiheet kulkivat perusjutuista ihmeen syvällisiin. Välillä on hyvä keskustella oikein syvällisiä. Mielipiteet erosivat, keskustelu oli pitkä, mutta lopulta tajuttiin kaikkien olevan kuitenkin samaa mieltä. Hyvässä hengessä tottakai koko ajan! Kuunneltiin musiikkia, naurettiin, naurettiin ja naurettiin, ehkä melkein itkettiinkin, nautittiin olosta ja seurasta. Laulettiin Singstaria kasettitasolla, anteeksi vain naapurit! Ilta vaihtui yöhön, toinen läks kotiin ja mä jäin yöks. Olipas ihanaa (ei varmaan vielä selvinnyt..)

Lettu suolaisella täytteellä ja salaattia.

Lettu omenahillolla ja kermavaahdolla.

Illalla menen kylään siskolle ja äitillensä.

Viikonloppujen parhaimmistoa!

Seuraa kuin hai laivaa

Viihdyn töissäni. Tällä hetkellä kyselyikä kasvattaa kärsivällisyyttä ja luovuutta. Tänään kuulin esim. nämä:

Miksi pitää nukkua?
Miksi isä on töissä?
Miksi äiti on töissä?
Miksi sisko on koulussa?
Missä sisko on? Koulussa. Ai miksi?
Onko nyt joulupäivä?
Mennäänkö me ulos?
Tuletko mun kanssa ulos?
Saanko tulla sinun mukaan siivouskomeroon?
Saanko tulla kokoukseen?
Voitko vielä silittää minua?
Miksi mennään ulos?
Miksi pitää pestä kädet nyt, pesin eilen kotona?
Mikä se on? Lattiarätti. Mitä sillä tehdään?
Onko se pyyhe? Ei, lattiarätti. Miksi se näyttää pyyhkeeltä?
Miksi se wc-rätti on keltainen?
Miksi pitää juoda?
Missä minun pyyhe on?
Voitko pukea minut?
Tuletko viereeni lepäämään?
Milloin isä tulee?
Tuleeko isä?
Miksi lähdet kotiin?
Lähdenkö minäkin kotiin?
Minne menet? Kotiin. Minne?
Vilkutatko mulle, kun lähdet kotiin? Voitko sitten myös toivottaa kivaa päivää niinkuin äiti?
Mikä tuo on? Jotain likaa. Ai jotain likaa? Niin. Mistä se on tullut? En tiedä. Miks?
Saanko jäädä sun kanssa sisälle?
Miks?
Miks?
Ai miks?

Voihan perävaunu.
Kaikki ei tosin tullut yhdestä suusta.
Ja huom. En ollut kovin paljoa ryhmässä.

Kesä-soittolista

Koska elämääni sisältyy yleensäkkin paljon musiikkia, ajattelin kirjoittaa kesän soittolistani. Se ei tarkoita sitä, että olisin kuunnellut kaikkia näitä koko kesän, vaan näihin liittyy pääasiassa kivoja muistoja kesästä ja hengailuista mahtavien tyyppien kanssa. Nää vaan kuvaa mun kesää. Se ei myöskään tarkoita, että nämä kaikki ovat lempibiisejäni tai ees lempiartisteilta, muistot ovat tärkeimmät. Toki biisejä olisi paljon muitakin, tässä 30 eniten kuvaavaa.. Biisit eivät myöskään ole missään järjestyksessä. Kiitos näistä ja lukuisista muista hetkistä kaikille mahtaville. Merkkaatte paljon.

Raappana - Kauas pois
Erin - Ei taida tietää tyttö
PMMP - Kesäkaverit
PMMP - Tytöt
PMMP - Matkalaulu
J. Karjalainen - Avaruuden ikkuna
Naughty Boy ft Sam Smith - La la la
Haloo Helsinki! - Maailma on tehty meitä varten
Haloo Helsinki! - Jos mun pokka pettää
Alicia Keys - Girl on Fire
Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani - Hyvä, paha, ruma mies
Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani ft Yona - Tahtoisin, tahtoisin
Tuomas Kauhanen ft. Väinöväinö - Enkeli
Sanni - Jos mä oon oikee
Sanni - Prinsessoja ja astronautteja
Janelle Monáe ft. Erykah Badu - Q.U.E.E.N
JVG ft. Raappana - Kran Turismo
Robin - Mä haluan sun palaavan (...melkein sama ku "Mä sua odotan"...)
Scandinavian music group - Balladi 1
Scandinavian music group - Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana
Scandinavian music group - Tahdon uudet silmät
Ultra Bra - Laulu asioista (En löytänyt biisiä, mutta tässä sen sanat)
Jenni Vartiainen - En haluu kuolla tänä yönä
Elokuu - Valvoo
Maija Vilkkumaa - Totuutta ja tehtävää
Mariska & Pahat sudet - Kukkurukuu
Ricky Tick Big Band & Julkinen sana - Rakkaudella vihaajille
Jonna Tervomaa - Minä toivon
Of Monsters and Men - King and Lionheart
Of Monsters and Men - Little talks


Huh, olipas homma. Mutta nyt se on tehty, suunnittelin tätä koko loman. Kirjasin biisilistaa vihkoon. Nyt se on täällä. Nauttikaa. Kuunnelkaa sanoja. Tarkkaan.

Kesäloma kuvina

Hiphei, enhän mä mitään kesäkuvia oo ehtiny latailemaan.. Enkä myöskään jaksanu, niin iso homma jotenkin kun oli siinä väliaikasessa puhelimessa osa niin piti sim-kortti vaihtaa ja tsuidaduu, nyt oli aikaa ja nyt sen hoisin. Tässä näitä nyt ois.. Kertomukset tulikin jo edellisessä postauksessa eli nyt vain lyhyitä kuvatekstejä..

Kaksi ensimmäistä kuvaa Kotkan meripäiviltä.
Kuvasin siellä tosi vähän. oli niin paljon kaikkea muuta.

Käytiin myöhemmin vielä päiväretkellä Kotkassa.
Tämä ylempi ja kolme seuraavaa on fiilistelykuvia siltä reissulta.

 

Pizzaa nautittiin Kotkan päiväretkellä. Ravintola oli juuri edellisenä torstaina avattu
eli ihan uusi. Paikka oli kiva, palvelu ystävällistä ja ruoka hyvää.
Villaggio oli ravintola nimeltään.

Äiti kävi pyykkituvassa ja mulla oli lenkin jälkeen vähän tylsää...

Äitin luota käytiin vikaa kertaa ikinä Jäätelöautolla.
Noi tuutit maistuu niin lapsuudelta.
(Jätskiautolla unohin kortin tunnusluvun ja jouduin hakemaan äitin.
Laita lapsi asialle ja tee ite perässä, niinpäniin..)

Äitin luota matkasin maalle, jossa sitten vietin laatuaikaa itseni kanssa.
Kaikki loput kuvat ovat siltä reissulta.



Vaaleet karviaiset on kaikista parhaita, mutta joku torvi on hankkinut
niitä puskia maalle vain yhen ihan  pienen, vaikka kaikki tykkäävät
niistä kaikista eniten. Erilaisia punertavia on neljä isoa puskaa..
Mutta toki, kaiken väriset karviaiset maistuvat.



Näin saattaa käyä, jos liikaa kaavoihin kangistuu.
Muttakun sen saman kaivon päältä on aina heitetty
roippeet vieruun..

Yhen päivän keittiöinspiraatiossa valmistui monenmoista herkkua..

Mummilla ei ole pursotinta, täytyi soveltaa..
Ei onneksi ollut tulossa koristeeksi.

 

Parasta kesässä oli juuri tämä. Ja kun radiossa koko ajan puhuttiin siitä,
että miksi ihmeessä kaikki kuvaavat varpaitaan eri taustoja vasten,
nii pitihän munkin sitten..

Lopuksi voisin pikana mainita, että Flow oli mahtava, koitan kirjoittaa siitä oman postauksen pian. Työt on alkanut hyvin, mitä nyt tänään olin Pälli, kun pyysin lasta laittamaan pään tyynyyn. Että kiitos kohteliaisuuesta. Ihmettelen taas, kuinka paljon mulla oikeen on kärsivällisyyttä. Kai sekin taas sitten kuluu.. Mutta tosi kivaa olla töissä taas!
Tänään tapasin Neiti Aurinkoisen äiteineen. Se vitsin pieni on oppinut kävelemään sitten viime näkemän! Ja öö anteeks, koska siitä on tullut noin iso?

Ehjä puhelin, rikkoontunut kaivonkansi ja mukavia kesäpäiviä

Nyt on loma jokseenkin ohi. Viikonloppu kuluu Flow-festivaaleilla ja maanantaina töihin. Loma on ollut juuri sellainen kuin sen pitääkin olla ja on kyllä kiva palata taas töihin. Tällä viikolla mietin jo asiaa, jonka vuoksi voisin soittaa töihin, mutta en soittanut.

Kesälomani kaksi viimeistä viikkoa sujuivat kesää fiilistellen. Kiteytettynä näin:
kaupungissa (Kotkassa ja Kouvolassa), lenkillä, kasvimaalla, aurinkotuolissa, ostoksilla, marjapuskilla, postilaatikolla, pyöräillen, puhelimessa, musiikkia kuunnellen, seurassa, yksinäisyydessä, kokaten, hautuumaalla (kastelin hauat), sukuloidessa, neuloen...
Jos haluat tietää asiat pitkän kaavan mukaan, jatka lukemista.

Loma ei mennyt ihan niin kuin piti, suunniteltu reissaaminen peruuntui, mutta emmä kotiin jäänyt. Kuten aiemmin jo valoitin, menin Kotkan meripäivien kautta äitille ja sieltä maalle. Ihanaa kun oli aikaa tehä melkein mitä vaan!
Kotkan meripäivillä fiilisteltiin ja PMMP:n tahissa tanssittiin ehkä koviten ikinä. Oli hyvin tilaa ympärillä.
Tapahtuman vuoksi lisätty junavuoro oli jo lähdössä 45 minuuttia myöhässä ja lipunmyynninkin kanssa oli säätöä. VR ei taaskaan vakuuttanut toimivuudellaan, mutta pääasia, että päästiin perille.
Äiti-tytär-päivät sujuivat enimmäkseen kotosalla, mutta käytiin me kylillä ja Kotkassa päiväretkellä. Yhtenä päivänä suunniteltiin menevämme Lappeenrantaan, mutta olikin sadesää niin jätettiin välistä.

Sitten oli aika siirtyä maalle. Mummin kanssa vietettävä aika jäi lyhyeksi, kun hän läks suunnitellusti pohjoseen, mutta oli ihanaa olla maalla ihan yksin. Se on kaikesta niin syrjässä, että saa ihan oikeesti olla yksin. Ekana aamuna vähän jännitti, kun iski todellisuus, että mummi oikeesti lähti ja oon ihan yksin täällä isossa talossa. Paikkahan on tutumpi kuin omat taskut, jännitys katosi päivässä.
Neiti Ikiliikkuja nautti yksinäisyydestä ja siitä, ettei tarvitse suorittaa, vaikka mulla olikin hommia hoidettavana. Niistä sai suoriutua omassa tahissa eikä ollut mitään Pakko ehtiä-juttuja.
Viikon asuni oli bikinit. Niissä jaksoi tehä pihahommia helteelläkin ja sai samalla myös vähän väriä.
Liikuntaa tuli ihan vahingossa pihahommissa ja pyöräillessä paikasta toiseen. Yhtenä päivänä vietettiin äitin kanssa Kouvola-päivää shoppaillen ja pyöräillen ja käytiin moikkaamassa serkkua ja enoa. Viikon aikana nähtiin serkun kanssa kolmesti, vikalla kerralla uskalsi vierastava 1,4v. jo tulla serkunkin syliin. Muina päivinä voitiin kyllä muuten touhuta, leikkiä ja syödä "namnameja" (punaisia viinimarjoja), mutta syliin oli liian pelottavaa tulla.

Koska Lumian pudottelu geeni kulkee suvussa, sain kokenutta korjausapua hajotettuun puhelimeen  suvun sisältä ja hiphei, se toimii taas, jee! Samalla sain syyn leipoa marjapiirakkaa ja tietysti sain vieraita piristämään!
Vaikka oli mukavaa olla yksin, niin tottakai vähän kaipaa sosiaalisuutta.
Seuraavana päivänä iski Keittiö kärpänen ja kaupassa käynnin jälkeen tein hampurilaisia, sitruuna-turkinpippuri-jäätelöä, marenkeja ja jo aiemmin (esim. tässä) hehkutettuja banaanilettuja. Olen kuullut, että jäätelö ja marengit ovat haastavia tehä, mutta ensikertalaisena suoriuduin niistä hyvin. Taidan olla luonnonlahjakkuus..
Sukulaisia kävi muutenkin parina päivänä, kävin vaaria kattomassa, käytin puhelinta ja kävi kaupassa. Siinä sosiaalisuus. Se riitti hyvin.


Kesä oli täydellinen, mutta yksi pysäyttävä tapaturma sattui.
Siistin kukkapenkkiä ja vein roippeet vieruun, kuten aina. Astuin likakaivon kannelle, koska siitä saa parhaiten heitettyä. Se on betoninen ja sitä käyttävät kulkureittinä kaikki. Heitin romppeet ja olin menossa takaisin, HUMPS, huomasin olevani haaroista kiinni kaivon kannessa, toinen jalka kokonaan kaivossa. Nousin sieltä ihan kuin se olisi ollut perustoiminto, näin tehään aina. Sitten katsoin jalkaani ja tuli itku. Ei suinkaan siksi, että olin juuri meinannut pudota likakaivoon ja selviytynyt täpärästi vaan siksi, että siinä meni kesäjalka. Ei ole kovin siistin näköinen käyttää shortsien tai mekkojen kanssa ja kun ei voi sheivatakkaan.. Vasta kun jalan naarmut oli hoiettu iski todellisuus siitä, mitä oikeasti olisikaan voinut tapahtua. Ja sitten itketti uuelleen.
Jalka paranee. Sillekkin olisi voinut käyä pahemmin. Kauttaaltaan naarmuinen jalka on ehkä pienin paha. Säikäytin koko suvun, mutta onneksi selvisin...
Onni onnettomuudessa, siellähän olisin sitten kaivossa..

Teen erikseen kuvapostauksen, koska tästä tuli jo näin pitkä. Nyt alan pyykkäämään kesän aikana kertynyttä vuorta (sen siitä saa kun on lietsussa aina vaan) ja muutenkin siivoamaan ja valmistautumaan Flowhun. Lisäilen kuvia viikonlopun aikana.. Vitsi kun tässä olisi sata muutakin kivaa postausta, mutta enhän mä voi koko päivää päivitellä. Kirjoitus sujuu aika tönkösti, mutta sormet syyhyävät kirjoittamaan aina vaan uusia juttuja..

Rentoa viikonloppua!