Tänään oli työpaikan kehittämispäivä ja sen jälkeen virkistystä shindon muodossa. Kyllä oli tehokas ja mukava päivä. Mulla on hyvät työkaverit!
Kehittämisen jälkeen pumppasin pyöränkumin (kuten nyt muutamana päivänä, kun pyörä on seissyt. Polkiessa ei ole ongelmaa. Toivottavasti ongelma ratkeaa huomenna...) ja lähin polkemaan kotiin. Illaksi sovittu hengailumeno perui, koska ystävä joi eilen liikaa punkkua. Se voi joskus olla petollista...
Yritin saada seuraa Groteskin terassille, mutta koska sellaista ei löytynyt, pilkoin kasan vihanneksia, sekoitin dipin ja virittäydyin katsomaan 21 tapaa pilata avioliitto. Se on kyllä hyvä. Sopivasti hömppää ja sopivasti asiaa. Se on jotenkin myös sellanen Kivan näkönen leffa. Sopii monenlaisiin fiiliksiin.
Mutta lopussa tuli kyllä vähän sellanen olo, ettei jaksais rakkauslällyä kattella. Että ei uskalla löytää miestä itselleen, kun kaikki tuntuu olevan niin hankalaa. Paitsi siinä alkuhuumassa toki. Mutta kyllä mä edelleen uskon siihen, että on myös sellasta hyvää ja kestävää rakkautta, vaikka monet hyvältä vaikuttavat suhteet päättyykin eroon ja niin päin pois.
Eihän sitä koskaan voi tietää, mitä tapahtuu eikä kannata elää tai ajatella niin, että sulkee joitain vaihtoehtoja pois. Jos pitää kaikki suunnat avoinna, voi jotain löytääkin. Kaikki on valmiina, jos vain osaa katsoa.
Vähintään toinen päivä putkeen, kun teksti kulkee jossain omassa maailmassa. Mutta onhan se hyvä välillä vaan nollata ja kirjottaa mitä mieleen tulee. Sitten on helpompi nukkua, kun ei ajattele niin paljoa.
Otin leffaa varten siiderin jääkaapista. Että jos yhen lauantain kunniaksi.. Kun leffa loppui, vein sen avaamattomana takaisin jääkaappiin. Pääs unohtuu.
Ei ainakaan turhan ajatteleva yöunille oo tää pää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti