Eiliseltä jäi Kotikeskiviikko, koska en ole ollut niin paljon kotona/niin aikaansaava, että olisin saanut järjesteltyä ja kuvattua kahteen luonnokseen kuvia. Enkä myöskään ole oikein keksinyt muita hyviä aiheita, jotka olisi saanut pienemmällä vaivalla esiteltyä.. Ja kun asiaa pohdin tarkemmin, päätin laittaa sarjan ainakin toistaiseksi tauolle. Mä oon kotona kesän aikana niin säännöllisen epäsäännöllisesti, ettei mitään kotijuttuja kannata ajatella postauksiin. Tavoite on jatkaa sarjaa viimeistään syksyllä, jos vain keksin hyviä aiheita. Niitä saa vinkata myös!
Tämän postauksen ois toki voinut laittaa eilen, kun kerran koski keskiviikkoa, mutta yllättävän päivystysreissun vuoksi ei tullut mieleen. Mitään hätää ei ollut eikä ole, mutta parempi ottaa varman päälle, jos yhtään epäilyttää. Sain siis tällin päähäni aamupäivällä eikä jomotus ja heikotus olleet iltaan mennessä menneet ohi, niin soitin päivystykseen pyytääkseni toimintaohjeita. Sieltä kehoitettiin käymään, koska kyse oli päästä. Olin reilussa tunnissa sieltä ulkona, kaikki toimi tehokkaasti. Onneksi. Ja pääasia, että asiat tarkistettiin eikä mitään löytynyt.
torstai 31. toukokuuta 2018
maanantai 28. toukokuuta 2018
Valmis brunssikassi ja leppoisa lauantai
Mun ystävä oli Turussa käymässä lauantaina. Meillä oli 12 tuntia täydellistä, yhteistä laatuaikaa. Aloitettiin päivä kävelyllä ja haettiin brunssikassi. Olimme tilanneet sen edellisenä iltana sähköpostilla, mutta ravintolassa ei ollut huomattu sitä. Saimme kehoituksen käyttää jatkossa muita tapoja, vaikka tämä nimenomaan luki ohjeissa. Noh, ei se mitään, loppu hyvin, kaikki hyvin, sillä työntekijä lupasi koota sen meille samantien. Odottelu ei haitannut, olihan ulkona ihana aurinko ja meillä koko päivä aikaa.
Brunssikassi on ihan loistava keksintö! Valittavana oli siis kaksi kassia, joista toinen oli hieman laajempi. Valitsimme tietysti sen. Sisällöstä sai valita kaksi juttua itse. Kassi sisälsi ruokailuvälineet ja ruuat. Itse ei tarvitse tehdä muuta kuin tilata, noutaa ja maksaa. Huippusysteemi! Ravintola, joka tän palvelun tarjoaa on 3. linja Turun satamassa (lisätietoa heidän nettisivuillaan). Mentiin eväinemme linnan viereen nautiskelemaan. Kaikki oli niiiiin hyvää ja valikoima monipuolinen. Tällä jaksoi hyvin koko päivän. Ainoa miinus, että juotavaa oli aika vähän, mutta sekin korjautuu ottamalla omat juomat mukaan (ens kerralla tietää). Suosittelen lämpimästi.
Brunssin jälkeen käveltiin keskustaan, käytiin parissa liikkeessä ja jääteellä. Sitten istuskeltiin jokirannassa ja juteltiin ja nautiskeltiin. Kun istuminen alkoi kyllästyttää, kävimme vielä muutamissa kaupoissa. Illemmalla menimme katsomaan sirkuksen 3. vuoden opiskelijoiden ohjaustöitä Köysiteatteriin. Ystäväni ystävä oli yksi esityksen ohjaajista ja esiintyjistä ja tämä oli syy, miksi hän tuli juuri tänä päivänä Turkuun. Olin alunperin ajatellut, että ehkä meen kotiin, kun hän menee esitykseen, mutta onneksi lähdin mukaan, oli hieno kokemus!
Esityksen jälkeen kävimme syömässä ja sitten pikavisiitillä sirkusporukan karonkassa ennen bussin lähtöä. Oli niin ihana päivä ja meni niiiiin äkkiä. Paljon ehdittiin, melkein 29 000 askelta kertoo jo jotain. Vaikka tuntuu, että lähinnä istuskeltiin erinäisissä paikoissa, niin kyllä me paljon liikuttiinkin.
Kotiin pyöräillessä iski mieletön onnen tunne. Että tää on ihan oikeesti mun kotikaupunki, kuin siistiä! Että tänne mä voin kutsua mun rakkaita ja esitellä heille, kuinka ihana kaupunki tää on. Vaikka mä en vielä tiedäkkään kaikkea enkä oo käynyt kaikkialla, mutta tarpeeks paljon jo, että tää tuntuu oikeasti mun kaupungilta. Voin jo valita pyöräilyreitin fiiliksen mukaan, koska tiedän, mistä kaikkialta pääsen esimerkiksi kotiin tai kaupunkiin. Ei tarvitse enää mennä kartan mukaan. Ei tarvitse enää googlettaa kaikkea, vaan tietää jo aika monta asiaa. Täällä on hyvä.
Että tervetuloa, vaikka päiväreissulle tai pidemmäksikin aikaa!
Ps. Kirjoitin aiemmin lempisuklaastani Co-costa ja eilen ilahduin suuresti käydessäni karkkikaupassa. Sieltä saa niitä patukoita!! Niitä, joita olen aiemmin nähnyt vain Ruotsissa! Jee! Rakastan tätä kaupunkia vielä enemmän kuin aiemmin.
Olen käynyt siinä kaupassa aiemminkin. En ole varma, onko patukat vasta tulleet valikoimiin vai onko multa oikeesti voinut Co-co mennä ohi..
Brunssikassi on ihan loistava keksintö! Valittavana oli siis kaksi kassia, joista toinen oli hieman laajempi. Valitsimme tietysti sen. Sisällöstä sai valita kaksi juttua itse. Kassi sisälsi ruokailuvälineet ja ruuat. Itse ei tarvitse tehdä muuta kuin tilata, noutaa ja maksaa. Huippusysteemi! Ravintola, joka tän palvelun tarjoaa on 3. linja Turun satamassa (lisätietoa heidän nettisivuillaan). Mentiin eväinemme linnan viereen nautiskelemaan. Kaikki oli niiiiin hyvää ja valikoima monipuolinen. Tällä jaksoi hyvin koko päivän. Ainoa miinus, että juotavaa oli aika vähän, mutta sekin korjautuu ottamalla omat juomat mukaan (ens kerralla tietää). Suosittelen lämpimästi.
Brunssin jälkeen käveltiin keskustaan, käytiin parissa liikkeessä ja jääteellä. Sitten istuskeltiin jokirannassa ja juteltiin ja nautiskeltiin. Kun istuminen alkoi kyllästyttää, kävimme vielä muutamissa kaupoissa. Illemmalla menimme katsomaan sirkuksen 3. vuoden opiskelijoiden ohjaustöitä Köysiteatteriin. Ystäväni ystävä oli yksi esityksen ohjaajista ja esiintyjistä ja tämä oli syy, miksi hän tuli juuri tänä päivänä Turkuun. Olin alunperin ajatellut, että ehkä meen kotiin, kun hän menee esitykseen, mutta onneksi lähdin mukaan, oli hieno kokemus!
Esityksen jälkeen kävimme syömässä ja sitten pikavisiitillä sirkusporukan karonkassa ennen bussin lähtöä. Oli niin ihana päivä ja meni niiiiin äkkiä. Paljon ehdittiin, melkein 29 000 askelta kertoo jo jotain. Vaikka tuntuu, että lähinnä istuskeltiin erinäisissä paikoissa, niin kyllä me paljon liikuttiinkin.
Kotiin pyöräillessä iski mieletön onnen tunne. Että tää on ihan oikeesti mun kotikaupunki, kuin siistiä! Että tänne mä voin kutsua mun rakkaita ja esitellä heille, kuinka ihana kaupunki tää on. Vaikka mä en vielä tiedäkkään kaikkea enkä oo käynyt kaikkialla, mutta tarpeeks paljon jo, että tää tuntuu oikeasti mun kaupungilta. Voin jo valita pyöräilyreitin fiiliksen mukaan, koska tiedän, mistä kaikkialta pääsen esimerkiksi kotiin tai kaupunkiin. Ei tarvitse enää mennä kartan mukaan. Ei tarvitse enää googlettaa kaikkea, vaan tietää jo aika monta asiaa. Täällä on hyvä.
Että tervetuloa, vaikka päiväreissulle tai pidemmäksikin aikaa!
Ps. Kirjoitin aiemmin lempisuklaastani Co-costa ja eilen ilahduin suuresti käydessäni karkkikaupassa. Sieltä saa niitä patukoita!! Niitä, joita olen aiemmin nähnyt vain Ruotsissa! Jee! Rakastan tätä kaupunkia vielä enemmän kuin aiemmin.
Olen käynyt siinä kaupassa aiemminkin. En ole varma, onko patukat vasta tulleet valikoimiin vai onko multa oikeesti voinut Co-co mennä ohi..
sunnuntai 27. toukokuuta 2018
Ideapankki: Aamupalainspiraatio (toivepostaus)
Silloin kun mietin blogin elvyttämistä, juttelin aiheesta myös muutamien ystävien kanssa. Pohdintojen ja kannustuksen lisäksi halusin kuulla vinkkejä aiheista, joista voisin kirjoittaa. Yksi sanoi, että hän tykkää katsella aamupalakuviani ja siitä kommentista syntyi tämä postaus.
Tykkään tosi paljon laittaa ruokaa ja leipoa. Mun suosikkeja on järkätä aamupalaa viikonloppuaamuina, etenkin jos on joku muukin, jolle laittaa. Tämä pätee kyllä kaikkiin muihinkin ruokailuihin, itseäni varten panostan harvemmin, mutta jos kanssani ruokailemassa on muita, järjestelijä sisälläni herää ja loihtii jos jonkinmoista. Tästä syystä juhlien järjestäminen on yksi parhaista asioista, jonka tiedän! Tottakai välillä on ihanaa panostaa ihan vain itseeni, mutta fiilis on jotenkin erilainen kun kuvioon liittyy myös muita. Ehkä se, että se on harvinaisempaa ja se, että haluan muutenkin tehdä muille mahdollisimman paljon hyvää.
Tämän postauksen aihe on kuitenkin aamupalat, joten palataan siihen. Arkiaamuina syön yleensä jotain nopeaa (ja vähän liian vähän), esimerkiksi puuroa tai jogurtin. Jos täytyy ehtiä johonkin aikaisin, on aamu niin hankala, etten jaksa enkä edes halua panostaa erityisesti. Ja vaikka haluaisin, en ehtisi. Rakastan aamuja, jolloin ei ole kiire mihinkään. Opiskelijana näitä aamuja on useammin kuin työelämässä, sillä meillä on välillä myös arkivapaita. Tämä vasta onkin ihanaa! Enemmän aamuja kunnolliseen aamupalaan. Päivä lähtee ihan erilailla käyntiin, kun saa aloittaa aamun rauhassa puuhastelemalla keittiössä. Välillä olen ihan varautunut kunnollisiin aamupaloihin jo kaupassa, mutta mielestäni olen hyvä loihtimaan runsaita aamupaloja myös ihan vaan siitä, mitä kaapista löytyy (olenhan varustanut kaappini aika hyvin).
Kunnollisten aamupalojen rakkaus ulottuu myös kahvila-aamupaloihin ja brunsseihin. Ne on mielestäni paras tapa tavata kavereita. Saa aloittaa aamun hyvässä seurassa, nauttia muiden tekemistä herkuista ja sen jälkeen on päivää jäljellä vaikka kuinka paljon muihin tekemisiin. Koska päivän on aloittanut kunnolla, saa yleensä myös paljon aikaan päivän aikana. Kotona nautituissa aamupaloissa on tietysti se etu, että ei tarvi lähteä mihinkään, saa olla ihan rauhassa ja hengailla vaikka vaan yökkärissä, jos huvittaa, ei siis tarvii panostaa. Aamupalalle lähteminen on kuitenkin eri asia kuin johonkin velvollisuuksiin, joten sujuu yleensä paremmin. Saa laittautua juuri niinkuin tykkää eikä tarvitse keskittyä mihinkään, saa vain nauttia.
Koska ajattelin postauksen (itselleni) ideapankiksi ja muistutuksesi siitä, mitä kaikkea voisi laittaa, valitsin kuviksi vain itse valmistamiani ja jätin kaikki kahvilakuvat pois, vaikka ideoitahan niistäkin saisi. Jätin pois myös itse valmistamieni buffetbrunssien kuvat, sillä ne ovat suurempitöisiä kuin nämä perinteisemmät aamiaiset ja tarkoitettu isommalle porukalle. Toivottavasti näistä löytyy ideoita myös muille! Kuvia etsiessäni tuli sellaisia Ainiin, tätäkin vois taas laittaa-elämyksiä. Toivottavasti joku muukin saa näistä vaihtelua aamuihinsa!
Tykkään tosi paljon laittaa ruokaa ja leipoa. Mun suosikkeja on järkätä aamupalaa viikonloppuaamuina, etenkin jos on joku muukin, jolle laittaa. Tämä pätee kyllä kaikkiin muihinkin ruokailuihin, itseäni varten panostan harvemmin, mutta jos kanssani ruokailemassa on muita, järjestelijä sisälläni herää ja loihtii jos jonkinmoista. Tästä syystä juhlien järjestäminen on yksi parhaista asioista, jonka tiedän! Tottakai välillä on ihanaa panostaa ihan vain itseeni, mutta fiilis on jotenkin erilainen kun kuvioon liittyy myös muita. Ehkä se, että se on harvinaisempaa ja se, että haluan muutenkin tehdä muille mahdollisimman paljon hyvää.
Tämän postauksen aihe on kuitenkin aamupalat, joten palataan siihen. Arkiaamuina syön yleensä jotain nopeaa (ja vähän liian vähän), esimerkiksi puuroa tai jogurtin. Jos täytyy ehtiä johonkin aikaisin, on aamu niin hankala, etten jaksa enkä edes halua panostaa erityisesti. Ja vaikka haluaisin, en ehtisi. Rakastan aamuja, jolloin ei ole kiire mihinkään. Opiskelijana näitä aamuja on useammin kuin työelämässä, sillä meillä on välillä myös arkivapaita. Tämä vasta onkin ihanaa! Enemmän aamuja kunnolliseen aamupalaan. Päivä lähtee ihan erilailla käyntiin, kun saa aloittaa aamun rauhassa puuhastelemalla keittiössä. Välillä olen ihan varautunut kunnollisiin aamupaloihin jo kaupassa, mutta mielestäni olen hyvä loihtimaan runsaita aamupaloja myös ihan vaan siitä, mitä kaapista löytyy (olenhan varustanut kaappini aika hyvin).
Kunnollisten aamupalojen rakkaus ulottuu myös kahvila-aamupaloihin ja brunsseihin. Ne on mielestäni paras tapa tavata kavereita. Saa aloittaa aamun hyvässä seurassa, nauttia muiden tekemistä herkuista ja sen jälkeen on päivää jäljellä vaikka kuinka paljon muihin tekemisiin. Koska päivän on aloittanut kunnolla, saa yleensä myös paljon aikaan päivän aikana. Kotona nautituissa aamupaloissa on tietysti se etu, että ei tarvi lähteä mihinkään, saa olla ihan rauhassa ja hengailla vaikka vaan yökkärissä, jos huvittaa, ei siis tarvii panostaa. Aamupalalle lähteminen on kuitenkin eri asia kuin johonkin velvollisuuksiin, joten sujuu yleensä paremmin. Saa laittautua juuri niinkuin tykkää eikä tarvitse keskittyä mihinkään, saa vain nauttia.
Koska ajattelin postauksen (itselleni) ideapankiksi ja muistutuksesi siitä, mitä kaikkea voisi laittaa, valitsin kuviksi vain itse valmistamiani ja jätin kaikki kahvilakuvat pois, vaikka ideoitahan niistäkin saisi. Jätin pois myös itse valmistamieni buffetbrunssien kuvat, sillä ne ovat suurempitöisiä kuin nämä perinteisemmät aamiaiset ja tarkoitettu isommalle porukalle. Toivottavasti näistä löytyy ideoita myös muille! Kuvia etsiessäni tuli sellaisia Ainiin, tätäkin vois taas laittaa-elämyksiä. Toivottavasti joku muukin saa näistä vaihtelua aamuihinsa!
Leipää juustolla ja meetvurstilla, kirsikkatomaatteja, paprikaa, tuoremehua ja smoothie (smoothievinkeistä olen kirjoittanut aiemmin). |
Kinkulla ja juustolla täytettyjä sekä siemenillä koristeltuja croissanteja (valmistaikinasta), paprikaa ja smoothie. |
Pääsiäisaamiainen. Ruisleipää, kirsikkatomaatteja, mangoa, keitettyjä kananmunia, teetä ja smoothie. |
Persimon, banaani, mandariini ja luumu. |
Suklaa-puolukkatuotepuuro, mandariinejä, teetä ja täytetty kauraleipä. |
Ruisleipää, banaani, kurkkua, kirsikkatomaatteja, lakritsijogurttia, kookoskahvia sekä kahvi/chai latte. |
Tuoremehua, puuroa, irish cream&coffee-rahkaa plus mansikka-vanijahilloke. Kananmuna ja kahvi/tee puuttuu kuvasta. |
Pääsiäisaamiainen. Tuorepuristettu veriappelsiinimehu, bounty-tuorepuuro, keitetty kananmuna ja mangoa. Chai latte puuttuu kuvasta. |
Täytetty ruisleipä, omena ja tuorepuristettu veriappelsiinimehu. |
Täytetty kauraleipä, smoothie, tee ja ruispuuro puolukoilla. |
Parmesanlastuja, paahdettuja tomaatteja, avokadoa, melonia, teetä ja itse paahdettua mango-kookosmysliä (maito puuttuu kuvasta). |
Persimon, vaalea glögi, tyrnijogurtti ja täytetty leipä. |
Keitetty kananmuna, tuoremehu, smoothie, kahvi, granaattiomenaa (pakaste), täytetty ruisleipä, kirsikkatomaatteja, mangoa ja appelsiinia. |
Täytetty ruisleipä, jogurtti ja vesimelonia. |
Banaani, täytetty kauratyyny, suippopaprikaa, kurkkua, miniluumutomaatteja, teetä ja hedelmärahkaa. |
torstai 24. toukokuuta 2018
Parsaa paistinpannulla
Mun mielestä yks parhaista asioista keväässä on se, että silloin on parsan satokausi. Parsa vaan on niiiiin hyvää. Olen yleensä valmistanut parsani uunissa, mutta eilen halusin kokeilla jotain muuta (lue: en vain jaksanut, halusin päästä helpommalla ja nopeammalla).
Kokeilu kannatti, lopputulos oli onneksi mieluisa. Välillä on asioita, joista jälkikäteen harmittelee oikaisseensa, mutta nyt ei harmittanut yhtään, päinvastoin.
Katkaisin parsoista puumaiset päät (parsa napsahtaa poikki siitä kohtaa, parhaan lopputuloksen saamiseksi kannattaa siis katkoa eikä leikata). Leikkasin jäljelle jääneet kolmeen osaan. Laitoin kuumalle paistinpannulle oliiviöljyä, suolaa ja pippuria, heitin parsat perään ja pyörittelin lastalla. Annoin olla (välillä pyöräytellen) sen aikaa, että parsoihin tuli hieman väriä. Jos haluat nopeasti hyvää ja tykkäät rapsakoista parsoista, suosittelen vahvasti kokeilemaan tätä!
Kokeilu kannatti, lopputulos oli onneksi mieluisa. Välillä on asioita, joista jälkikäteen harmittelee oikaisseensa, mutta nyt ei harmittanut yhtään, päinvastoin.
Katkaisin parsoista puumaiset päät (parsa napsahtaa poikki siitä kohtaa, parhaan lopputuloksen saamiseksi kannattaa siis katkoa eikä leikata). Leikkasin jäljelle jääneet kolmeen osaan. Laitoin kuumalle paistinpannulle oliiviöljyä, suolaa ja pippuria, heitin parsat perään ja pyörittelin lastalla. Annoin olla (välillä pyöräytellen) sen aikaa, että parsoihin tuli hieman väriä. Jos haluat nopeasti hyvää ja tykkäät rapsakoista parsoista, suosittelen vahvasti kokeilemaan tätä!
keskiviikko 23. toukokuuta 2018
Kotikeskiviikko: Aamupalanurkkaus
Keittiöni on pienempi kuin edellisessä kodissa. Tai en tiedä pienempi, mutta ainakin toisen mallinen ja sitä kautta myös lasku- ja säilytystilaa on vähemmän. Mietin monesti, että miten ikinä pärjään jossain muussa keittiössä, kun oma oli niin hyvä. Ja ihan aiheesta mietin, haikailen nimittäin edelleen välillä vanhan perään, vaikka olen jo aika tottunut nykyiseen. Se vaan oli kaikin puolin todella käytännöllinen.
Nykyisestä keittiöstä olen yrittänyt tehdä niin toimivan kun näillä realiteeteilla pystyy tekemään. Luulen, että keittiö vielä muotoutuu, mutta nykyisellään se on toiminut jo jonkin aikaa ja olen toistaiseksi tyytyväinen. Jatkuvasti pidän kuitenkin aivoriihtä pystyssä mahdollisista parannusideoista.
Vähäisen laskutilan takia mua ärsytti kaikki tasolla pönöttävät laitteet. Yritin miettiä ratkaisua ja lopulta kokosin erillisen "aamupalapaikan" niillä tarvikkeilla, jotka käytössä olivat. Tämä on mielestäni ihan toimiva ratkaisu ja tällä parin kuukauden kokemuksella se saa ainakin toistaiseksi toimia virassaan.
Nykyisestä keittiöstä olen yrittänyt tehdä niin toimivan kun näillä realiteeteilla pystyy tekemään. Luulen, että keittiö vielä muotoutuu, mutta nykyisellään se on toiminut jo jonkin aikaa ja olen toistaiseksi tyytyväinen. Jatkuvasti pidän kuitenkin aivoriihtä pystyssä mahdollisista parannusideoista.
Vähäisen laskutilan takia mua ärsytti kaikki tasolla pönöttävät laitteet. Yritin miettiä ratkaisua ja lopulta kokosin erillisen "aamupalapaikan" niillä tarvikkeilla, jotka käytössä olivat. Tämä on mielestäni ihan toimiva ratkaisu ja tällä parin kuukauden kokemuksella se saa ainakin toistaiseksi toimia virassaan.
sunnuntai 20. toukokuuta 2018
Ideapankki: Miten hyödyntää tortillajämät?
Mä tykkään tehdä tortilloja. Ongelma niissä on mielestäni se, että jotain aineksia jää aina yli. Just sen verran, ettei toista tortilla-ateriaa saa tai niin paljon, että tekisi jo mieli syödä muuta kuin esim kolmatta tai neljättä kertaa putkeen tortilloja. Ylijäämäaineksiakin jää yleensä yli epätasainen määrä..
Näistä syistä ajattelin jakaa muutamia vinkkejä, miten itse olen käyttänyt jäljelle jääneitä aineksia. Toki näitä voi tehdä ihan suunnitellustikkin ihan vain arkiruuaksi, esim tortillapizza ja -lasagne on tähän tarkoitukseen hyvää vaihtelua perinteisille edeltäjilleen.
1. Tortillapizza
- eli pohjaksi tortillalätty, päällisen voi täyttää mielensä mukaan tai ylijääneistä tortillan täytteistä. Uunissa 225 asteessa sen aikaa, että pinta saa hieman väriä, kaikki on kuitenkin jo valmiiksi kypsiä. Tää on supernopea ruoka, jos kaikki ainekset on valmiiksi pilkottuja ja paistettuja, kuten mulla viimeks edellisen päivän tortillatäytteet. Eikä tää nyt muutenkaan kauaa vie..
2. Tortillalasagne
- mulla ei ole tähän jakaa mitään vakioreseptiä vaan googlaan yleensä vain Tortillalasagne ja teen ensimmäisellä ohjeella. Tämän voi siis tehdä täysin tavallisen lasagnen tapaan, vaihtaa vain lasagnelevyt tortillalättyihin (nestettä ei väkttämättä tarvitse yhtä paljoa). Jos lasagne ei tule selkärangasta, kannattaa siis googlata. Tähänkin saa hyvin piilotettua ylijääneitä täytteitäkin, esim jauhelihaa, kanaa, juustoja, kasviksia..
3. Vähän paremmat iltapalaleivät
- mä koen yleensä vaikeiten hyötykäytettäväks ne erilaiset soossit. Mitä ihmettä niillä voi tehdä.. Kerran iski ahaa-elämys ja tein pieniä naposteluleipiä iltapalaksi kahdelle.
Näistä syistä ajattelin jakaa muutamia vinkkejä, miten itse olen käyttänyt jäljelle jääneitä aineksia. Toki näitä voi tehdä ihan suunnitellustikkin ihan vain arkiruuaksi, esim tortillapizza ja -lasagne on tähän tarkoitukseen hyvää vaihtelua perinteisille edeltäjilleen.
1. Tortillapizza
- eli pohjaksi tortillalätty, päällisen voi täyttää mielensä mukaan tai ylijääneistä tortillan täytteistä. Uunissa 225 asteessa sen aikaa, että pinta saa hieman väriä, kaikki on kuitenkin jo valmiiksi kypsiä. Tää on supernopea ruoka, jos kaikki ainekset on valmiiksi pilkottuja ja paistettuja, kuten mulla viimeks edellisen päivän tortillatäytteet. Eikä tää nyt muutenkaan kauaa vie..
Tässä täytteenä tacomaustettua jauhelihaa, kirsikkatomaatteja, paprikaa, fetaa ja juustoraastetta.
2. Tortillalasagne
- mulla ei ole tähän jakaa mitään vakioreseptiä vaan googlaan yleensä vain Tortillalasagne ja teen ensimmäisellä ohjeella. Tämän voi siis tehdä täysin tavallisen lasagnen tapaan, vaihtaa vain lasagnelevyt tortillalättyihin (nestettä ei väkttämättä tarvitse yhtä paljoa). Jos lasagne ei tule selkärangasta, kannattaa siis googlata. Tähänkin saa hyvin piilotettua ylijääneitä täytteitäkin, esim jauhelihaa, kanaa, juustoja, kasviksia..
3. Vähän paremmat iltapalaleivät
- mä koen yleensä vaikeiten hyötykäytettäväks ne erilaiset soossit. Mitä ihmettä niillä voi tehdä.. Kerran iski ahaa-elämys ja tein pieniä naposteluleipiä iltapalaksi kahdelle.
1. Salsaa, juustoa ja salaatinlehti 2. Creme fraiche ja pepperoni 3. Guacamole, juusto ja paprika 4. Cheddarkastike, naudanleike ja tomaatti Pohjana kaikissa ruisleipä. |
4. Tomaattikeitto
- Salsa on helppo hävittää tomaattikeiton pohjaksi. Myös paprikat ja tomaatit voi lisätä keittoon, juustoa valmiin keiton pinnalle. Myös creme fraichen voi syödä keiton kanssa. Halutessaan siihen voi lisätä myös kanaa tai lihaa pinnalle.
Mahdollisen paistetun kasvistäytteen voi soseuttaa keitoksi lisäämättä siihen muita aineksia, esim tomaattikeiton ohjeen tapaan.
lauantai 19. toukokuuta 2018
Uusi postaussarja: Ideapankki
Aika monet mun postaukset on vähän ideapankkityyppisiä, mutta ajattelin kuitenkin aloittaa uuden postaussarjan nimeltään Ideapankki. Postaukset ilmestyvät viikonloppuisin ja ovat ainakin toistaiseksi ruokapainotteisia. Aion jatkossakin julkaista idea- ja ruokapostauksia myös muina päivinä, mutta tämä sarja tuntui luonnolliselta. Kirjoitin nimittäin muutamia postauksia valmiiksi inspiraation iskiessä ja ne tuntuivat huutavan yhteistä tekijää, joten syntyi tämä sarja. Postauksia yhdistää ehkä aiempia postauksia monipuolisemmat vinkit sekä ruoka. Tulossa on ainakin asiaa aamupaloista, tortillajämien käytöstä sekä salaattibuffetin kokoamisesta. Jos tulee mieleen jotain, mitä haluaisit lukea Ideapankista, laita kommenttia tulemaan!
Tällainen erillinen pohjustuspostaus tuntui vähän hölmöltä, mutta sarjan teksteistä tuli itessään niin pitkiä, että koin tämän parhaaksi ratkaisuksi. Etenkin kun halusin kertoa hieman tarkemmin taustoista. Sarjan ensimmäinen virallinen postaus ilmestyy huomenna.
Pysy siis kuulolla, olen ainakin itse erityisen ylpeä juuri näistä ideoista, joita Ideapankissa käsittelen. Ehkä siksi, että koen ideat suurimmalta osin omikseni, useimmiten kun vinkit tulevat selkeästi muualta ja muokkautuvat omiin tarpeisiin sopiviksi (kuten näistäkin joku). Nämä ovat kuitenkin enimmäkseen syntyneet omista ideoista ja tarpeista.
Tällainen erillinen pohjustuspostaus tuntui vähän hölmöltä, mutta sarjan teksteistä tuli itessään niin pitkiä, että koin tämän parhaaksi ratkaisuksi. Etenkin kun halusin kertoa hieman tarkemmin taustoista. Sarjan ensimmäinen virallinen postaus ilmestyy huomenna.
Pysy siis kuulolla, olen ainakin itse erityisen ylpeä juuri näistä ideoista, joita Ideapankissa käsittelen. Ehkä siksi, että koen ideat suurimmalta osin omikseni, useimmiten kun vinkit tulevat selkeästi muualta ja muokkautuvat omiin tarpeisiin sopiviksi (kuten näistäkin joku). Nämä ovat kuitenkin enimmäkseen syntyneet omista ideoista ja tarpeista.
perjantai 18. toukokuuta 2018
Hattarainen vaippakakku
Kakku sisältää nämä sekä vaaleanpunaisen skumppapullon. Imetyskorun ja tuttiketjun tein itse. |
Olimme sopineet ystävän kanssa, että näemme matkalla, jotta voimme mennä yhdessä sisälle ja antaa kakun heti ovella. Matkalla meinasi iskeä paniikkia, sillä tuore äiti ilmoitti tulevansa meitä vastaan vauvan kanssa. Ajattelin, että yllätys menee, koska kakkua ei saa niin hyvin piiloon, vaikka se kassissa olikin. Hän ei kuitenkaan ollut tajunnut mitään vaan yllättyi suuresti kotona (myös siitä, miten olin saanut sen pidettyä piilossa). Kakku oli mieleinen! Se on aina kivaa.
keskiviikko 16. toukokuuta 2018
Kotikeskiviikko: säilytysratkaisuni laukuille (toivepostaus)
Pyysin viime viikolla postaustoiveita. Niitä saa edelleen laittaa, joko kyseisen postauksen alle tai mihin vaan kommenttikenttään ne parhaiten sopisi. Nappasin heti kotikeskiviikkoideaksi toiveiden mukaisesti laukkujen säilytyksen.
Laukut tuntuu olevan ikuinen murheenkryyni. Missä niitä säilyttää, että pysyvät siistinä ja siististi sekä käden ulottuvilla. Ja kun on vielä erilaisia laukkuja: isoja, pieniä, matkalaukku, putkikasseja, rinkat yms. Mulla on ollut vuosien aikana vaikka mitä ratkaisuja ja toteutumattomia ideoita. Edellisessä asunnossa oli eteisessä naulakko, jossa säilytin pikkulaukut. Sain palautetta, että ne on aika hankalasti siinä makuuhuoneen oviaukossa.. Ja tottahan se oli, mutta se oli silti paras paikka niille. Isompien laukkujen paikka vaihteli kaapeista ja laatikoista toiseen.
Uudessa asunnossa olen löytänyt laukuille ainakin toistaiseksi toimivan ratkaisun. Eteisessä on ovenpäällisnaulakko, jossa säilytän sillä hetkellä kovimmalla käytöllä olevat laukut. Makuuhuoneen vaatekaapeissa on muut laukut, joita sitten vaihtelen käyttöön tarpeen mukaan. Erillisille henkarikaapeille ei ollut tarvetta, koska vaatehuoneeseen mahtui kaikki vaatteet, joten nämä sopi hyvin laukuille. Laitoin henkaritankoon roikkumaan s-koukkuja, joissa laukut pysyy siististi ja helposti saatavilla. Lajittelin niitä värin mukaan (kuinkas muutenkaan!), jotta on helpompi löytää tarvitsemansa. Rinkat (2kpl) säilytän vaatehuoneen hyllyllä päällekkäin.
Isot laukut eivät mahdu kovin siististi kaappiin, mutta ei se haittaa, ne ovat kuitenkin suljetun oven takana suurimman osan ajasta. Pääasia, että ne ovat yhdessä paikassa helposti saatavilla ja pysyvät katseilta piilossa.
tiistai 15. toukokuuta 2018
Co-co
Halusin tulla kertomaan, kuinka suuren ilon kohtasin tänään kaupassa! Mun lempparisuklaa on jo kauan ollut Co-co-patukka. Harmi vaan, ettei niitä saa Suomesta. Ruotsissa käydessä ostan niitä aina ja saan niitä myös tuliaisena.
Tänään näin kaupassa Co-co-suklaaleyn, mikä onnen päivä! Pakkohan se oli ostaa ja maistaa. Oo, suu melkein räjähtää tästä mausta. Maun tunnistaa ja kyllä tämä asiansa ajaa, vaikka kyllä edelleen toivoisin niiden patukoiden rantautuvan Suomeen. Niissä parasta on se paksu kookosmössö, jota suklaalevyssä ei ole. Plus että patukka on kokonsa puolesta paljon parempi ja helpompi vaihtoehto kuin kokonainen suklaalevy. Mutta ah, saapahan ainakin jotain helpotusta co-co-ikävään. Oi nam.
Tänään näin kaupassa Co-co-suklaaleyn, mikä onnen päivä! Pakkohan se oli ostaa ja maistaa. Oo, suu melkein räjähtää tästä mausta. Maun tunnistaa ja kyllä tämä asiansa ajaa, vaikka kyllä edelleen toivoisin niiden patukoiden rantautuvan Suomeen. Niissä parasta on se paksu kookosmössö, jota suklaalevyssä ei ole. Plus että patukka on kokonsa puolesta paljon parempi ja helpompi vaihtoehto kuin kokonainen suklaalevy. Mutta ah, saapahan ainakin jotain helpotusta co-co-ikävään. Oi nam.
maanantai 14. toukokuuta 2018
Vahingossa tosi onnistunut vegelasagne
Teen aika paljon ruokaa fiilispohjalta. Sillee Mitä kaapista löytyy? Mitä näistä vois tehä? tyylillä. Välillä tulee vahingossa tosi hyviä ruokia, välillä ei-niin-onnistuneita, mutta ei yleensä mitään pahaa. Kerran tein tonnikalamurekkeen, jota en vaan pystynyt syömään, muuten on ollut syötävää, ihan tarpeeksi hyvää. Harvoin niitä ohjeita kuitenkaan kirjoittaa ylös. Paitsi tän yhen tältä keväältä ja sen ajattelin nyt jakaa teille.
En tietenkään kirjoittanut mitään määriä ylös enkä muutenkaan kovin tarkkoja ohjeita, mutta ehkä tästä on silti jotain apua..
Myös linssit voi sekoittaa kastikkeeseen. Itsehän tajusin vasta lasagnen koottuani, että olisi hyvä laittaa vähän jotain ruokaisampaa joukkoon. Niinpä lisäsin raa'at, huuhdellut linssit koko komeuden päälle, ha. Ihan hyvin sekin toimi, mutta suosittelen miettimään kaikki raaka-aineet valmiiksi ennen ruuan valmistusta..
En tietenkään kirjoittanut mitään määriä ylös enkä muutenkaan kovin tarkkoja ohjeita, mutta ehkä tästä on silti jotain apua..
Vahingossa tosi onnistunut vegelasagne
Pieni purkki kivettömiä kalamata-oliiveja
Rasia kirsikkatomaatteja
Valkosipulia maun mukaan
Pakastepinaattia muuta kuutio
Kaura-chilikermaa (ah, tää on parasta!)
Lasagnelevyjä
Punaisia linssejä
Parmesania
Pippurisekoitus
Pizzamauste
Suola
Mausteöljy
1. Paista mausteöljyssä pannulla pilkotut kirsikkatomaatit, hienonnettu valkosipuli ja pakastepinaatti. Mausta suolalla, pippurisekoituksella ja pizzamausteella.
2. Lisää seokseen oliivit ja ruokakerma. Lado vuokaan vuorotellen kastiketta, linssejä, lasagnelevyjä ja parmesania niin, että päällimmäinen kerros on juustoa.
3. Paista 225 asteisessa uunissa, kunnes juusto on kullanruskeaa.
sunnuntai 13. toukokuuta 2018
Äitienpäivä
Tänään on äitienpäivä. Mä oon useimmiten viettänyt sen isän suvun kanssa, ainakin osittain. Kun asuttiin äidin kanssa samassa kaupungissa, tehtiin kyllä aina jotain. Äidin muutettua toiseen kaupunkiin, olen yleensä vain soittanut ja juhlat on juhlittu toisella kertaa (molempien synttärit ja äitienpäivä ajoittuvat alle kuukauden sisään). Viime vuoden äitienpäivä poikkesi kaikista edellisistä, sillä olin ollut loppuviikon sairaalassa pahaksi äityneen angiinan takia ja pääsin äitienpäivänä kotiin. En siis ollut viettokunnossa, vaikka tarkoitus oli mennä perinteisesti tädin luokse.
Tänä vuonna tulin äidin luokse. Välimatka on aiempaa pidempi, mutta nyt oli myös tavallista enemmän vapaata (kouluhommien tekoaikaa) äitienpäivän tienoolla, joten oli hyvä sauma matkustaa. Tänään meinataan ihan vaan hengailla ja herkutella täytekakulla, jossa on banaania ja suklaata (ylläri, kun äiti sai päättää).
Mua vähän nauratti, kun etsin sopivaa kuvaa. Olen aina tiennyt näyttäväni paljon äidiltäni, mutta erityisesti äidin nuoruudenkuvia selatessa yllätyn joka kerta. Taas vois olla mä..
Hyvää äitienpäivää kaikki omalle lapselleen parhaat äidit! <3
Tänä vuonna tulin äidin luokse. Välimatka on aiempaa pidempi, mutta nyt oli myös tavallista enemmän vapaata (kouluhommien tekoaikaa) äitienpäivän tienoolla, joten oli hyvä sauma matkustaa. Tänään meinataan ihan vaan hengailla ja herkutella täytekakulla, jossa on banaania ja suklaata (ylläri, kun äiti sai päättää).
Hyvää äitienpäivää kaikki omalle lapselleen parhaat äidit! <3
perjantai 11. toukokuuta 2018
Entä jos sä et olekkaan ainoa, joka peruu menemisensä?
Tunnistatko tilanteen, jossa sut on kutsuttu johonkin, mutta kun pitäisi lähteä, ei huvitakkaan? Väsyttää, päätä särkee, kodin to do-lista on liian pitkä, samaan aikaan olisi jotain muuta tai mitä näitä nyt on.. Ajattelet, että onhan siellä ne muut, ei sun läsnäololla oo niin merkitystä. Ilmoitat, ettet valitettavasti pääsekkään mukaan ja toivottelet mukavaa iltaa tai mikä nyt onkaan tulossa. Kerrot todellisen syyn tai valkoisen valheen. Saat vastaukseksi, että kiva kun ilmoitit, ei se mitään, mukavaa iltaa myös sinne. Tilanne on sillä selvä, voit siirtyä eteenpäin.
Mutta. Ootko joskus tullut ajatelleeksi, että entä jos et ookkaan ainoa? Entä jos myös muilla on tärkeämpää tai "tärkeämpää" tekemistä? Yksittäin näillä ei ole mitään merkitystä. Yllättäviä muutoksia tulee eikä aina huvita, vaikka olisi suunnitelmia. Eikä tarvitsekaan. Se on ymmärrettävää eikä haittaa. Jos tilanne on toistuva, alkaa se haitata. Jos kyse on muistakin kuin susta.
On paljon helpompi sanoa Ei se mitään kuin kertoa rehellisesti, mitä oikeasti ajattelee. Kaikilla on niin kiire, ettei ehkä ehdi välittää. Ajattelee vain, että onhan tolla muitakin. Miks se ottaa tän niin vakavasti? Mutta entä jos ei niitä muita olekkaan? Tai on näennäisesti, mutta samalla tavalla kuin sä. Aina jotain muuta tekemistä. Kun tilanteeseen tottuu liikaa, saattaa lopettaa seuran hakemisen ja juhlien järjestämisen, koska tuntuu, ettei kuitenkaan kiinnosta ketään. Ja sitten ihmiset etääntyy, kun ei se toinen oo tajunnut, että hänen toiminnassaan on ollut jotain, jonka toinen on kokenut rankemmin kuin itse ajatteli.
Sun tarve pestä pyykkiä tai maksaa laskut tai tehdä kouluhommia tai soittaa mummolle voi olla sulle sillä hetkellä kaikista tärkein asia ja syy jättää jotain muuta tekemättä. Se on täysin ok. Kaikki tekee omat ratkaisunsa. Toisen mielestä se voi kuitenkin helposti kuulostaa tekosyyltä. Etenkin jos vastaavat tilanteet toistuu. Silloin sillä ei ole mitään väliä, mitkä ne syyt on tai ketkä ne sanojat on. Vaikka sanojat olis aina eri henkilöitä ja syyt aina uusia. Silloin on väliä vain sillä, että tilanteen tunnistaa. "Näin käy aina" jää päällimmäisenä mieleen.
Entä jos ens kerralla miettisit, et miltä susta tuntuis, jos joku ilmottais, ettei tuu sun juhliin, koska pesee pyykkiä?
Entä jos miettisit, et onko sun syy niin tärkeä, ettei sitä oikeasti voi tehdä milloinkaan muulloin?
Entä jos miettisit, että oot viimeinen ihminen, joka peruu menemisensä? Muut teki sen jo. Tekisitkö sen silti?
Miltä susta tuntuis?
Kukaan ei voi varmuudella tietää, mitä toinen ihminen käy läpi omassa elämässään ja etenkin oman päänsä sisällä. Vaikka ois kuinka avointa ja läheistä yhteydenpitoa, jotain jää aina yksilön omaan tietoon. Ollaan siis armollisempia toisillemme ja yritetään nähdä, mitä hymyn takana on. Mitä on taustalla, kun toinen loukkaantuu asiasta, joka sun mielestä on turha. Mitä toinen haluaisi sanoa silloin, kun sanookin vain Ei se mitään.
Jos sulle tulee mieleen joku tyyppi, josta et oo pitkään aikaan kuullut, mutta jota välillä mietit, laita sille viestiä. Kysy kuulumisia. Pyydä kahville. Ehkä se on ainoa viesti, jonka se tyyppi on saanut tänään tai tällä viikolla. Se voi merkitä sille tosi paljon. Tai vaikka se ois saanut 100 viestiä, just sun voi olla se, joka merkkaa kaikista eniten.
Vaikka tuntuu, että elämä on päättymätön to do-lista, järjestetään aikaa kiireettömille hetkille ystävien seurassa. Loppupeleissä harva asia on kiinni just tästä hetkestä, useimmat asiat voi siirtää huomiseen (kunhan ei loputtomiin). Tää hetki voi kuitenkin merkitä toiselle paljon enemmän kuin sä osaat ees kuvitella, joko hyvässä tai pahassa. Mieti siis, miten hetkes käytät ja millä on oikeesti merkitystä.
On paljon helpompi sanoa Ei se mitään kuin kertoa rehellisesti, mitä oikeasti ajattelee. Kaikilla on niin kiire, ettei ehkä ehdi välittää. Ajattelee vain, että onhan tolla muitakin. Miks se ottaa tän niin vakavasti? Mutta entä jos ei niitä muita olekkaan? Tai on näennäisesti, mutta samalla tavalla kuin sä. Aina jotain muuta tekemistä. Kun tilanteeseen tottuu liikaa, saattaa lopettaa seuran hakemisen ja juhlien järjestämisen, koska tuntuu, ettei kuitenkaan kiinnosta ketään. Ja sitten ihmiset etääntyy, kun ei se toinen oo tajunnut, että hänen toiminnassaan on ollut jotain, jonka toinen on kokenut rankemmin kuin itse ajatteli.
Sun tarve pestä pyykkiä tai maksaa laskut tai tehdä kouluhommia tai soittaa mummolle voi olla sulle sillä hetkellä kaikista tärkein asia ja syy jättää jotain muuta tekemättä. Se on täysin ok. Kaikki tekee omat ratkaisunsa. Toisen mielestä se voi kuitenkin helposti kuulostaa tekosyyltä. Etenkin jos vastaavat tilanteet toistuu. Silloin sillä ei ole mitään väliä, mitkä ne syyt on tai ketkä ne sanojat on. Vaikka sanojat olis aina eri henkilöitä ja syyt aina uusia. Silloin on väliä vain sillä, että tilanteen tunnistaa. "Näin käy aina" jää päällimmäisenä mieleen.
Entä jos ens kerralla miettisit, et miltä susta tuntuis, jos joku ilmottais, ettei tuu sun juhliin, koska pesee pyykkiä?
Entä jos miettisit, et onko sun syy niin tärkeä, ettei sitä oikeasti voi tehdä milloinkaan muulloin?
Entä jos miettisit, että oot viimeinen ihminen, joka peruu menemisensä? Muut teki sen jo. Tekisitkö sen silti?
Miltä susta tuntuis?
Kukaan ei voi varmuudella tietää, mitä toinen ihminen käy läpi omassa elämässään ja etenkin oman päänsä sisällä. Vaikka ois kuinka avointa ja läheistä yhteydenpitoa, jotain jää aina yksilön omaan tietoon. Ollaan siis armollisempia toisillemme ja yritetään nähdä, mitä hymyn takana on. Mitä on taustalla, kun toinen loukkaantuu asiasta, joka sun mielestä on turha. Mitä toinen haluaisi sanoa silloin, kun sanookin vain Ei se mitään.
Jos sulle tulee mieleen joku tyyppi, josta et oo pitkään aikaan kuullut, mutta jota välillä mietit, laita sille viestiä. Kysy kuulumisia. Pyydä kahville. Ehkä se on ainoa viesti, jonka se tyyppi on saanut tänään tai tällä viikolla. Se voi merkitä sille tosi paljon. Tai vaikka se ois saanut 100 viestiä, just sun voi olla se, joka merkkaa kaikista eniten.
Vaikka tuntuu, että elämä on päättymätön to do-lista, järjestetään aikaa kiireettömille hetkille ystävien seurassa. Loppupeleissä harva asia on kiinni just tästä hetkestä, useimmat asiat voi siirtää huomiseen (kunhan ei loputtomiin). Tää hetki voi kuitenkin merkitä toiselle paljon enemmän kuin sä osaat ees kuvitella, joko hyvässä tai pahassa. Mieti siis, miten hetkes käytät ja millä on oikeesti merkitystä.
torstai 10. toukokuuta 2018
Monta kaupunkia vaikeuttaa vaatevalintoja
Mulla on tällä hetkellä kolme kaupunkia, joissa tulee vietettyä paljon aikaa. Nykyinen kotikaupunki, jossa luonnollisesti suurin osa ajasta kuluu ja jossa kaikki mun tavarat sijaitsevat. Entinen kotikaupunki, jossa on paljon sukua ja ystäviä. Kaupunki, jossa äiti ja muutama muu sukulainen asuu. Sitten on toki myös kaupunkeja, joissa asuu ns yksittäisiä kavereita. Niihin mennään aina sovitusti ja lyhyemmäksi aikaa ja tekemiset niissä on enemmän rajattuja.
Nämä mun elämän kolme pääkaupunkia ovat kuitenkin eri asia. Niissä tulee oltua enemmän ja menot vaihtelevat tosi paljon, joka tietysti asettaa vaatimuksia mukaan pakattaville tavaroille. Etenkin silloin, kun lähden kotoa tarkoituksena viettää aikaa niissä kahdessa muussa kaupungissa käymättä välissä kotona, kuten nyt pian. Ja etenkin silloin, kun reissun aikana tapahtuu jotakin erityistä, esim. juhlat.
Toki näissä paikoissa on mahdollista pestä pyykkiä, mikä tietysti vähentää tarvittavien vaatteiden määrää. Koen kuitenkin haastavaksi nimenomaan erilaisten tilaisuuksien vaatimukset. Olen fiilispukeutuja ja laitan yleensä päälle, mitä sillä hetkellä tekee mieli. Muuton myötä olen kuitenkin entistä useammin tilanteissa, joissa pitäis valita vaatteet monta päivää ennen. Arkivaatteissa se on suht helppoa, mutta heti kun haluaisi pukeutua jotenkin erityisesti, iskee haasteet. Toki haasteita tuo myös säät. Että on mukana suunnilleen oikeanlaiset vaatteet kun ei auta, että katsoo aamulla ikkunasta ja pukeutuu näkemänsä mukaan vaan siihen pitäisi jotenkin yrittää etukäteen varautua.
Seuraavan reissun aikana mulla on synttärit kohteessa. Olen yrittänyt parina päivänä sovitella vaatevaihtoehtoja, jotta voisin pakata mukaan kaikista parhaan kombon synttäri-illalliselle. Mutta mikään ei tunnu miltään! Tai tuntuu, kivoilta, mutta ei tule sellaista ehdotonta Tässä haluan viettää syntymäpäiväni-fiilistä, koska siihen on vielä viikko aikaa. Ei tunnu vielä synttäriltä enkä näin ollen osaa ajatella, mikä olisi paras vaihtoehto.
Nämä mun elämän kolme pääkaupunkia ovat kuitenkin eri asia. Niissä tulee oltua enemmän ja menot vaihtelevat tosi paljon, joka tietysti asettaa vaatimuksia mukaan pakattaville tavaroille. Etenkin silloin, kun lähden kotoa tarkoituksena viettää aikaa niissä kahdessa muussa kaupungissa käymättä välissä kotona, kuten nyt pian. Ja etenkin silloin, kun reissun aikana tapahtuu jotakin erityistä, esim. juhlat.
Toki näissä paikoissa on mahdollista pestä pyykkiä, mikä tietysti vähentää tarvittavien vaatteiden määrää. Koen kuitenkin haastavaksi nimenomaan erilaisten tilaisuuksien vaatimukset. Olen fiilispukeutuja ja laitan yleensä päälle, mitä sillä hetkellä tekee mieli. Muuton myötä olen kuitenkin entistä useammin tilanteissa, joissa pitäis valita vaatteet monta päivää ennen. Arkivaatteissa se on suht helppoa, mutta heti kun haluaisi pukeutua jotenkin erityisesti, iskee haasteet. Toki haasteita tuo myös säät. Että on mukana suunnilleen oikeanlaiset vaatteet kun ei auta, että katsoo aamulla ikkunasta ja pukeutuu näkemänsä mukaan vaan siihen pitäisi jotenkin yrittää etukäteen varautua.
Seuraavan reissun aikana mulla on synttärit kohteessa. Olen yrittänyt parina päivänä sovitella vaatevaihtoehtoja, jotta voisin pakata mukaan kaikista parhaan kombon synttäri-illalliselle. Mutta mikään ei tunnu miltään! Tai tuntuu, kivoilta, mutta ei tule sellaista ehdotonta Tässä haluan viettää syntymäpäiväni-fiilistä, koska siihen on vielä viikko aikaa. Ei tunnu vielä synttäriltä enkä näin ollen osaa ajatella, mikä olisi paras vaihtoehto.
Tässä muutamia mahdollisista vaihtoehdoista. |
keskiviikko 9. toukokuuta 2018
Kotikeskiviikko: Pyykkipäivän pelastaja
Viime viikolla kotikeskiviikko jäi välistä koulukiireiden vuoksi, nyt palataan taas ruotuun!
Tänään keskitytään kotijuttuihin. En ole koskaan kokenut pyykinpesua mitenkään ikävänä (paitsi välillä, kun naapurin mamma raivoaa pyykkituvassa). Se on kuitenkin aikaa vievää ja kaikki helpotukset on mielestäni tervetulleita. Siksi ajattelinkin tänään esitellä tarvikkeen, joka on mielestäni paras pyykkioivallus.
Näyttääkö tutulta?
Tähän on onneksi ratkaisu:
Supi-sukkapidikkeet!
Tadaa!
Mulla on ollut sukkapidikkeet käytössä jo monta vuotta ja ne on vaan niin käteviä! Ostin niitä just lisää, kun löyty näin herkullisen värisiä ja edellisiä oli vähän liian vähän. Näistä saa vähän lisäiloa pyykkipäivään, ovat niin söpön värisiä.
Sukkapidikkeet ovat monella tapaa hyödyllisiä:
- pyykkikone ei voi niellä yksittäisiä sukkia kun ne on niputtanut valmiiksi ennen pyykkikoriin laittamista
- kuivumaan laittaminen on nopeampaa, kun ei tarvitse ripustella yksittäisiä sukkia plus noissa on pieni koukku, jolla ne saa kätevästi roikkumaan telineeseen. Kuivat pyykit saa myös nopeammin telineestä.
- puhtaita sukkia ei tarvitse lajitella (tässä vasta aikaa säästyykin!!), senkun poistaa pidikkeen ja kääntää sukkaparin sisäkkäin.
Tämä on puhdas mielipidepostaus eikä liity mihinkään kampanjaan tai muuhun. Halusin vilpittömästi suositella testaamaan tuotetta, koska olen itse ollut niiiiiin tyytyväinen. Itse olen ostanut näitä Citymarketista ja Prismasta, en tiedä tarkemmin jällenmyyjiä. Samassa paikassa kuin muut pyykkäystarvikkeet, esim pyykkipojat ja -narut.
maanantai 7. toukokuuta 2018
Palautetta ja toiveita blogista, kiitos!
Ennen blogin elvyttämistä kokosin listaa mahdollisista postausaiheista. Osa niistä tuntuu nyt vähän typeriltä, osa on jo käytetty ja osa ei tunnu ajankohtaisilta. Haluaisin päivittää blogia vähintään kolme kertaa viikossa eikä siihenkään tunnu riittävän ideat. Saati sitten, kun inspiraatio kirjoittaa iskee useammin. Tähän mennessä on aina tullut jotain kirjoitettavaa, mutta en haluaisi luottaa vain siihen.
Olen tarkoituksella päättänyt olla rajaamatta aiheita tiettyyn teemaan, jotta on vapaus kirjoittaa ihan mistä vain. Haluaisin kuitenkin kirjoittaa enimmäkseen jotain järkevää enkä ihan mitä sattuu. Tai no, voisin kirjoittaa ihan mitä sattuukin itselleni, mutta se tuntuu hölmöltä, kun täällä käy kuitenkin lukemassa joku muukin. Ihan mitä vaan huttua ei varmasti palaa lukemaan uudestaan ja välillä omat ideat tuntuu just siltä hutulta. Olen myös huomannut, että kirjoittaminen tuntuu erilaiselta, jotenkin kutkuttavammalta, kun kirjoittaa aiheesta, jota joku on toivonut. Tuntuu siltä, että saa olla hyödyksi toisille, vaikka ensisijaisesti kirjoitankin itseäni varten.
Nyt toivoisin siis ideoita blogipostauksiin, jotta ei käy niin, että ideat yhtäkkiä loppuu ja blogi hyytyy uudestaan! Myös yleinen palaute on tervetullutta. Mitä just sä haluaisit lukea? Mikä ei niin kiinnosta? Onko toiveita uudesta postaussarjasta? Mitä haluaisit nähdä Kotikeskiviikossa? Mitä muuta tulee mieleen? Palautetta blogista yleisesti, postausvälistä, ulkoasusta, kuvista, mistä vaan...
Kirjoittaa voit tämän postauksen kommenttikenttään, blogin facebookissa tai mulle vaikka whatsappissa, jos et halua viestiäsi muiden nähtäville.
Kiitti moi!
Olen tarkoituksella päättänyt olla rajaamatta aiheita tiettyyn teemaan, jotta on vapaus kirjoittaa ihan mistä vain. Haluaisin kuitenkin kirjoittaa enimmäkseen jotain järkevää enkä ihan mitä sattuu. Tai no, voisin kirjoittaa ihan mitä sattuukin itselleni, mutta se tuntuu hölmöltä, kun täällä käy kuitenkin lukemassa joku muukin. Ihan mitä vaan huttua ei varmasti palaa lukemaan uudestaan ja välillä omat ideat tuntuu just siltä hutulta. Olen myös huomannut, että kirjoittaminen tuntuu erilaiselta, jotenkin kutkuttavammalta, kun kirjoittaa aiheesta, jota joku on toivonut. Tuntuu siltä, että saa olla hyödyksi toisille, vaikka ensisijaisesti kirjoitankin itseäni varten.
Nyt toivoisin siis ideoita blogipostauksiin, jotta ei käy niin, että ideat yhtäkkiä loppuu ja blogi hyytyy uudestaan! Myös yleinen palaute on tervetullutta. Mitä just sä haluaisit lukea? Mikä ei niin kiinnosta? Onko toiveita uudesta postaussarjasta? Mitä haluaisit nähdä Kotikeskiviikossa? Mitä muuta tulee mieleen? Palautetta blogista yleisesti, postausvälistä, ulkoasusta, kuvista, mistä vaan...
Kirjoittaa voit tämän postauksen kommenttikenttään, blogin facebookissa tai mulle vaikka whatsappissa, jos et halua viestiäsi muiden nähtäville.
Kiitti moi!
sunnuntai 6. toukokuuta 2018
Erityisen hienoa toimintaa
Olen viihtynyt uudessa kotikaupungissani ja uudella asuinalueellani erittäin hyvin. Omen huomannut, että ihmiset ottavat täällä paljon herkemmin kontaktia muihin kuin Helsingissä. On mukavaa, kun naapurit moikkaavat luonnollisesti eikä mitenkään väkinäisesti. Välillä voi jopa ihan jutella. En itse ole erityisen innostunut aloittamaan keskustelua vieraiden ihmisten kanssa, mutta kyllä mä ihan mielelläni juttelen, jos toinen sen tekee hyvässä hengessä.
Eilen kävin pihalla putsaamassa pyörän ketjuineen. Olenhan startannut pyöräkauden jo joitakin viikkoja sitten, mutta en ole muka ehtinyt enkä jaksanut huoltaa sitä vielä kummemmin kuin pumppaamalla renkaat. Ketjuöljyn ostin kyllä valmiiksi jo aiemmin..
Otin kotoa mukaan vanhoja hammasharjoja, muutaman rätin, ketjuöljyn, hankaussienen sekä pullollisen vettä ja lähdin hommiin. Siinä putsailin kuivaa likaa irti ketjuista hammasharjalla kun naapurin pappa tuli kulman takaa koiransa kanssa. Hän huikkasi jo heti toimeni nähdessään
"No nyt on erityisen hienoa toimintaa!"
ja kysyi sitten, pesenkö ketjuja. En ehtinyt kuin aloittaa vastauksen kun hän totesi päälle "Hammasharjalla! En oo koko ikänäni nähnyt!" Kommentti saattaa kuulostaa kirjoitettuna hieman negatiiviselta, mutta hän oli kyllä selkeän hyväntahtoinen ja ilahtunut työvälineistäni. Kerroin vielä, että olen tehnyt näin monta vuotta ja kokenut tämän parhaaksi välineeksi. Sitten hän koirineen jatkoi matkaa ja mä putsaushommia.
Tällaisista pienistä, yllättävistä ja positiivisista keskusteluista tulee aina niin hyvä mieli, että halusin kirjoittaa tämän ylös, etten unohda sitä.
Eilen kävin pihalla putsaamassa pyörän ketjuineen. Olenhan startannut pyöräkauden jo joitakin viikkoja sitten, mutta en ole muka ehtinyt enkä jaksanut huoltaa sitä vielä kummemmin kuin pumppaamalla renkaat. Ketjuöljyn ostin kyllä valmiiksi jo aiemmin..
Otin kotoa mukaan vanhoja hammasharjoja, muutaman rätin, ketjuöljyn, hankaussienen sekä pullollisen vettä ja lähdin hommiin. Siinä putsailin kuivaa likaa irti ketjuista hammasharjalla kun naapurin pappa tuli kulman takaa koiransa kanssa. Hän huikkasi jo heti toimeni nähdessään
"No nyt on erityisen hienoa toimintaa!"
ja kysyi sitten, pesenkö ketjuja. En ehtinyt kuin aloittaa vastauksen kun hän totesi päälle "Hammasharjalla! En oo koko ikänäni nähnyt!" Kommentti saattaa kuulostaa kirjoitettuna hieman negatiiviselta, mutta hän oli kyllä selkeän hyväntahtoinen ja ilahtunut työvälineistäni. Kerroin vielä, että olen tehnyt näin monta vuotta ja kokenut tämän parhaaksi välineeksi. Sitten hän koirineen jatkoi matkaa ja mä putsaushommia.
Tällaisista pienistä, yllättävistä ja positiivisista keskusteluista tulee aina niin hyvä mieli, että halusin kirjoittaa tämän ylös, etten unohda sitä.
lauantai 5. toukokuuta 2018
Linssikeitto x 4 (toivepostaus!)
Kirjoitin aiemmin postauksen ruokarumban helpottamisesta arjessa. Linssikeitot kiinnostivat, joten ajattelin koota oman postauksen niistä. Kaikki reseptit olen tallentanut itselleni muistiin alunperin netistä. Jokaisen reseptin lopuksi suluissa reseptin alkuperäinen lähde.
Vielä yksi pakastusvinkki ennen reseptejä. Näissä on käytetty vain osa chilistä. Jos et halua suunnitella samalle viikolle useita chiliruokia tai tehdä yhdestä tulisempaa, suosittelen pakastamaan lopun. Itse silppuan chilin valmiiksi ja laitan minigrip-pussiin, jonka päälle kirjoitan paljonko chiliä pussi sisältää. Näin kotoa löytyy useimmiten chiliä ja se on helposti käytettävissä eikä mene hukkaan!
Mausteinen linssi-kookoskeitto |
Appelsiinin maustama tomaatti-linssikeitto
2 dl punaisia linssejä
2 valkosipulinkynttä
1 porkkana
1 appelsiini
1/2 sitruunan mehu
2 rkl öljyä
1 prk (200ml) paseraattua tomaattia
1 tl juustokuminaa
6-8 dl vettä
1 tl suolaa
Pinnalle:
tomaattikuutioita
appelsiini-tahinikastiketta
2. Kuumenna öljy kattilassa. Paista valkosipulia 1 minuutti ja lisää porkkanaraaste. Sekoita linssit ja paseerattu tomaatti joukkoon. Lisää sitruunamehu, appelsiinikuutiot ja juustokumina. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää keittoon 6 dl vettä. Keitä 10-15 minuuttia. Sekoita välillä. Lisää pari desilitraa vettä tarvittaessa. Mausta lopuksi suolalla.
3. Valmista appelsiini-tahinikastike (ohje alla.)
4. Leikkaa tomaatit pieniksi kuutioiksi ja nosta ne keittoannoksen päälle. Lorauta annoksiin reilusti appelsiini-tahinikastiketta ja koristele mintulla.
Appelsiini-tahinikastike
1 tomaatti
1 appelsiini
3 rkl tahinia
1/2 ruukkua minttua
1/2 tl suolaa
1. Pilko tomaatti pieniksi kuutioiksi. Purista appelsiinin mehu.
2. Yhdistä tomaattikuutiot, appelsiinimehu, tahini, minttu ja suola tehosekoittimessa tai sauvasekoittimen kulhossa. Soseuta tasaiseksi kastikkeeksi
(Alkuperäinen resepti Soppa365)
Linssi-porkkanakeitto
500 g porkkanoita
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
1 rkl rypsiöljyä
pala tuoretta inkivääriä
1/2 tl currymausteseosta
5 dl kasvislientä
1 dl punaisia linssejä
2 dl kookosmaitoa
ripaus suolaa
1. Pese, kuori ja pilko porkkanat, sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuullota sipulit ja porkkanapalat öljyssä kattilassa. Raasta joukkoon inkivääri. Lisää currymausteseos ja kasvisliemi.
2. Huuhtele linssit ja lisää keittoon. Keitä middolla lämmöllä noin 15 minuuttia, kunnes porkkanat ja linssit ovat pehmeitä.
3. Lisää kookosmaito. Säästä pari lusikallista koristeluun. Soseuta ja lisää tarvittaessa kasvislientä ja suolaa. Kuumenna.
(Alkuperäinen resepti Ilta-sanomat)
Lime-kookos linssikeitto
2 dl punaisia linssejä
1 l vettä
1 (luomu)kasvisliemikuutio
1 punasipuli
1 valkosipulinkynsi
1 kevätsipulinvarsi
1/5 tuoretta chiliä
nippu korianteria
5 kirsikkatomaattia
3 rkl kookosjuomaa
pala raastettua inkivääriä
1 rkl tahinia
1 luomulime
1. Liota linssejä tunnin ajan ja kaada liotusvesi pois.
2. Mittaa kattilaan vesi ja kuumenna kiehuvaksi kasvisliemikuution kanssa.
3. Laita linssit veteen ja anna kiehua hetki. Lisää sitten kuorittu & silputtu sipuli sekä valkosipuli, silputtu kevätsipuli, chili ja kolmasosa korianterista, pestyt tomaatit, kookosjuoma, inkivääri sekä tahini. Anna kiehua miedolla lämmöllä n. 30-40 minuuttia.
4. Pese lime huolellisesti. Lisää keittoon toinen osa korianterista ja puristettu limen mehu sekä loppu limehedelmä. Tarkista maku, lisää tarvittaessa hiukan vettä tai kookosjuomaa. Nauti kuumana tuoreen, silputun korianterin kanssa.
(Resepti GoGreen, alkuperäinen kirjasta Vegemania)
Mausteinen linssi-kookoskeitto
2 rkl (avokado)öljyä
1 pieni sipuli
2 tl fariinisokeria
1/2 punainen chili
2 tl sinapinsiemeniä
1 tl jauhettua korianteria
1 tl jeeraa eli juustokuminaa
1 tl currya
2 valkosipulinkynttä
4 dl kookosmaitoa
400g tomaattimurskaa
vettä
500g vihreitä tai punaisia käyttövalmiita linssejä
merisuolaa
mustapippuria myllystä
2 kourallista babypinaattia
Lisäksi:
2 rkl (avokado)öljyä
2 paahtoleipäviipaletta
1 valkosipulinkynsi
2. Lisää kookosmaito, tomaattimurska ja vettä, kunnes saat sopivan sakean keiton. Lisää valutetut linssit ja mausta keitto merisuolalla ja mustapippurilla. Sekoita lopuksi joukkoon babypinaatti. Kuumenna kiehuvaksi. Tarkista maku.
3. Valmista krutongit. Leikkaa leipäviipaleista reunat ja kuutioi leivät. Kuumenna öljy pannulla ja lisää leipäkuutiot ja hienonnettu valkosipuli. Kääntele, kunnes leipäpalat ovat rapeita ja saaneet hieman väriä. Tarjoa keiton seurana.
(Alkuperäinen resepti Dansukker)
(Itse korvasin fariinisokerin siirapilla enkä tehnyt krutonkeja, toimi niinkin.)
perjantai 4. toukokuuta 2018
Lisää vauvalahjajuttuja!
Lupasin keskiviikkona blogin facebook-sivulla miettiä seuraavaksi jonkun kivan aiheen, kun Kotikeskiviikko jäi kiiresyistä välistä ja muutenkin tässä on nyt ollut monta päivää ilman postausta. Vaikka mielestäni kirjoitan lähinnä kivoista aiheista, mutta kuitenkin.. Postauksen kuvat on ainakin söpöimmästä päästä blogissani nähdyistä.
En oo varma, oonko maininnut blogissa, että tykkään kovasti askarrella ja valmistan yleensä itse lahjat ja kortit, ainakin osittain. Mulla on muistikuva, että joo, mutta en nyt äkkiseltään löytänyt eikä sillä varmaan ole väliäkään, vaikka ois vähän toistoa. Nyt kun lähipiirissä on ja on tulossa paljon pieniä ihmisiä, olen vähän vahingossa "erikoistunut" vauvalahjoihin. Vaippakakuista olenkin jo kirjoittanut kahden postauksen verran ja nyt ajattelin esitellä uusimman innostukseni.
Kun viime syksynä kokosin vaippakakkua, aloin selvittää mahdollisuutta tehdä imetyskoru itse. Koska aikaa oli enää vähän eikä materiaaleja myyty kivijalkakaupoissa, ostin valmiin korun. En uskaltanut ottaa riskiä, että netistä tilatut tarvikkeet ei ehdi ajoissa. Silloin kuitenkin päätin, että jos jatkossa haluan antaa lahjaksi imetyskorun tai tuttiketjun, tilaan materiaalit netistä ja teen itse.
Sitten vaihtui vuosi ja tuli tarve tehdä vaippakakku ja aloin etsiä materiaaleja. Löysin kivan nettikaupan ja aihitsit kun olikin vaikea valita! Vaihtoehtoja oli niiiin paljon. Tilasin samalla muutamat muutkin materiaalit. Aattelin, että kyllä ne jollekkin käyttöön tulee aikanaan. En nimittäin viitsinyt tilata vain muutamaa helmeä. Mulla on lahjalaatikko, johon kerään tuotteita esim. alesta, että on sitten helppo sieltä ottaa, kun lahjalle on tarvetta. Se oli siis sopiva paikka myös tässä kohtaa ylimääräisille imetyskoruille.
Tilaus tuli nopeasti ja aloin heti hommiin. Olipa kivaa ja koukuttavaa! Lähetin valmiiden tuotteiden kuvia muutamille kavereille. Nopeasti sain pyyntöjä tehdä heille myös. Tein lyhyen ajan sisällä vielä uusia materiaalitilauksia. Melkein hävetti, olinhan juuri tehnyt tilauksen ja sitten taas ja taas, haha. Tällä hetkellä kaikki pyynnöt on täytetty ja lahjalaatikossa muutamat imetyskorut ja tuttiketjut odottamassa käyttäjiä. Täytyy siis keksiä joku uusi tekemisen kohde, kun näille ei ainakaan toistaiseksi ole tarvetta.. En viitsi kuitenkaan hirveitä määriä tehdä varastoonkaan..
Nettikauppoja, jotka myyvät elintarvikesilikonista valmistettuja helmiä ja muitakin tarvikkeita, oli muitakin, mutta valitsin Pikkumurun. Olen ollut tyytyväinen valintaan. Tuotteet ovat tulleet nopeasti ja oikein. Viime tilauksesta puuttui yksi klipsi, laitoin heti palautetta, sain nopean vastauksen pahoitteluineen ja pikaisesti jälkitoimituksena puuttuneen klipsin. Sen lisäksi kuoressa oli pieni sydänhelmi. Tuli hyvä mieli pienestä eleestä. Hyvä mieli on myös tullut isojen tilausten mukana tulleista parista ylimääräisestä helmestä. Tuollaisista pienistä eleistä tulee kuluttajalle olo, että hänellä on väliä.
Kaupan sivuilla on hyvät värikartat enkä sen vuoksi lähde sen enempää käyttämiäni värejä tässä listaamaan. Jos kiinnostusta esim. jonkun tietyn helmen värisävyyn on, laita kommenttia ni mä varmistan ne.
Tämä ei ole kaupallinen tiedote eikä muutenkaan yhteistyö, halusin vain vinkata palvelusta, johon olen itse ollut tyytyväinen. Pääasiana postauksessa pidän kuitenkin omasta innostuksestani kertomista sekä valmiiden, itse tekemieni tuotteiden esittelyä.
En oo varma, oonko maininnut blogissa, että tykkään kovasti askarrella ja valmistan yleensä itse lahjat ja kortit, ainakin osittain. Mulla on muistikuva, että joo, mutta en nyt äkkiseltään löytänyt eikä sillä varmaan ole väliäkään, vaikka ois vähän toistoa. Nyt kun lähipiirissä on ja on tulossa paljon pieniä ihmisiä, olen vähän vahingossa "erikoistunut" vauvalahjoihin. Vaippakakuista olenkin jo kirjoittanut kahden postauksen verran ja nyt ajattelin esitellä uusimman innostukseni.
Kun viime syksynä kokosin vaippakakkua, aloin selvittää mahdollisuutta tehdä imetyskoru itse. Koska aikaa oli enää vähän eikä materiaaleja myyty kivijalkakaupoissa, ostin valmiin korun. En uskaltanut ottaa riskiä, että netistä tilatut tarvikkeet ei ehdi ajoissa. Silloin kuitenkin päätin, että jos jatkossa haluan antaa lahjaksi imetyskorun tai tuttiketjun, tilaan materiaalit netistä ja teen itse.
Sitten vaihtui vuosi ja tuli tarve tehdä vaippakakku ja aloin etsiä materiaaleja. Löysin kivan nettikaupan ja aihitsit kun olikin vaikea valita! Vaihtoehtoja oli niiiin paljon. Tilasin samalla muutamat muutkin materiaalit. Aattelin, että kyllä ne jollekkin käyttöön tulee aikanaan. En nimittäin viitsinyt tilata vain muutamaa helmeä. Mulla on lahjalaatikko, johon kerään tuotteita esim. alesta, että on sitten helppo sieltä ottaa, kun lahjalle on tarvetta. Se oli siis sopiva paikka myös tässä kohtaa ylimääräisille imetyskoruille.
Tilaus tuli nopeasti ja aloin heti hommiin. Olipa kivaa ja koukuttavaa! Lähetin valmiiden tuotteiden kuvia muutamille kavereille. Nopeasti sain pyyntöjä tehdä heille myös. Tein lyhyen ajan sisällä vielä uusia materiaalitilauksia. Melkein hävetti, olinhan juuri tehnyt tilauksen ja sitten taas ja taas, haha. Tällä hetkellä kaikki pyynnöt on täytetty ja lahjalaatikossa muutamat imetyskorut ja tuttiketjut odottamassa käyttäjiä. Täytyy siis keksiä joku uusi tekemisen kohde, kun näille ei ainakaan toistaiseksi ole tarvetta.. En viitsi kuitenkaan hirveitä määriä tehdä varastoonkaan..
Nettikauppoja, jotka myyvät elintarvikesilikonista valmistettuja helmiä ja muitakin tarvikkeita, oli muitakin, mutta valitsin Pikkumurun. Olen ollut tyytyväinen valintaan. Tuotteet ovat tulleet nopeasti ja oikein. Viime tilauksesta puuttui yksi klipsi, laitoin heti palautetta, sain nopean vastauksen pahoitteluineen ja pikaisesti jälkitoimituksena puuttuneen klipsin. Sen lisäksi kuoressa oli pieni sydänhelmi. Tuli hyvä mieli pienestä eleestä. Hyvä mieli on myös tullut isojen tilausten mukana tulleista parista ylimääräisestä helmestä. Tuollaisista pienistä eleistä tulee kuluttajalle olo, että hänellä on väliä.
Kaupan sivuilla on hyvät värikartat enkä sen vuoksi lähde sen enempää käyttämiäni värejä tässä listaamaan. Jos kiinnostusta esim. jonkun tietyn helmen värisävyyn on, laita kommenttia ni mä varmistan ne.
Tämä ei ole kaupallinen tiedote eikä muutenkaan yhteistyö, halusin vain vinkata palvelusta, johon olen itse ollut tyytyväinen. Pääasiana postauksessa pidän kuitenkin omasta innostuksestani kertomista sekä valmiiden, itse tekemieni tuotteiden esittelyä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)