Elä päivä kerrallaan. Päivät tulevat peräkkäin, ei päällekkäin.

Työviikko oli rento ja tehokas. Tällaiset on täydellistä vaihtelua sille tavalliselle, mutta on kyllä kiva palata ensi viikolla taas ruotuun.

Keskiviikkona olin isän kanssa kuuntelemassa Yonaa. Arvion voit lukea vaikka täältä. Kirjoitettu juuri niin kuin itse sen olisin sanonut, jos osaisin. Keikan jälkeen yökyläilin isällä ja sain iltapalaksi savunieriä leipiä, luksusta!

Torstaina kävin isoäidin luona. Koska hänellä ei ollut tarjota ruokaa, sain näkkileipää/hapankorppuja ja erilaisia juustoja sekä lasin punaviiniä. Ei olisi tarvinnut, mutta olihan se hyvää.
Illalla menin taas isälle, tänään siskokin oli siellä. Iltapalaksi isä teki Täydellisen munakkaan (omien sanojensa mukaan ja joo, oli se herkkua!) ja minä salaattia. Hyvää sekin.
Oli ihanaa ihan vaan olla ja nauttia.

Tänään menin töiden jälkeen pitkästä aikaa kylään huiluopettajalleni. Tai eihän hän oo ollu mun huiluopettaja moneen moneen vuoteen, mutta alkujaan oli, niin huiluopettajana hänet edelleen miellän. Oli mukava nähä pitkästä aikaa, ja perhettään myös!

Tällä viikolla on tuntunut siltä, että oon ihan oikeesti osannut olla juuri siinä hetkessä, missä on. Juuri niin kuin otsikossa sanotaan. Yksittäisinähän päivät pitäisi elää eikä vaan jonain massana.
On myös aiempaa enemmän uskoa siihen, että asiat ihan oikeesti menevät parempaan suuntaan!


(Otsikko leffasta Ei kiitos. Ainakin suunnilleen, en muista, menikö juuri sanasta sanaan noin.)

Valtakunnassa kaikki hyvin, toivottavasti

Viikko alkoi sata kertaa rennommissa tunnelmissa kuin viime viikko päättyi. Onneksi kaikella on aina tää vastapuolikin.
Eilen olin kaupungilla ihanan ystävän kanssa (ja ennen sitä kävin töissään moikkaamassa toista ihanaa). Pentikin myyjä halusi esitellä mulle uutta ystävä-klubia. Kesken ensimmäisen lauseensa hän varmisti mun olevan varmasti yli 18. Jep, pian 7 vuotta. Ai miten niin babyface..
Kun seura monen tunnin jälkeen lähti kotiin, päätin mennä yksin leffaan, koska ei huvittanut vielä tulla kotiin. Leffaksi valikoitui Ei kiitos. Oikein muita ei ees mennyt ja olin jo aiemmin ajatellut, että haluan tämän nähdä. Kuten aiemmin monesti jo todettu, en halua kirjoittaa mitään suuria arvioita leffoista, keikoista yms., koska mielestäni on kiva itse luoda omat mielipiteet enkä itse lue arvosteluja kovin usein. Joskus jälkikäteen kyllä. Siksi en niitä myöskään oikein osaa kirjoittaa..
Mutta elokuva oli mielestäni hyvä ja näyttelijäsuoritukset todella osuvia. Kannattaa katsoa! (Ja aina kannattaa katsoa kaikki ne leffat, joissa on komeita miehiä, vähintään yksi!)
Ja hei, supersankarisuoritus multa, leffassa ilman seuraa ja ilman mitään herkkuja, raksi seinään!

Tänään oli tehokas työpäivä ja sen jälkeen vuorossa tuplajumpat. Tätä kroppa kaipasi, jee!

Tässä päivässä on ollut paljon hilpeyttä aiheuttavia hetkiä. Kuten se, että yksi kertoi ihan tosissaan, ettei äidin vauva osaa vielä kävellä. Ei vissiin, kun se on vielä mahassa. Ja se, että yksi varmisti, että osaan syödä niin, ettei tipu paidalle. Osaankohan?



Eniten naurattaa virallinen pöytäkirjamerkintä "Isä muuttanut, alkanut pissailemaan, tarkkaillaan tilannetta." Jaha, ei vissiin puutu joku merkittävä sana välistä?

Eläinteemalla eteenpäin!

Eilinen ei itselleni aiheuttanut kovin suurta vaatekriisiä, koska täytyi kotoa lähtiessä valita mukaan pakattavat vaatteet ja aikaa oli vähän. Kyllä mä yhen "Vaatekriisi, hame vai housut?"-puhelun soitin, mutta se oli siinä. Toinen kriiseili vaatteitaan enemmän.. Naamaa kriiseilin kylläkin. Olishan se pitänyt tähän ikään mennessä jo oppia, että ei se kriiseilemällä parane eikä sillä oikeestaan oo mitään väliä, miltä se naama näyttää. Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia.

Tavattiin kaupalla ja käytiin yhdessä ruokaostoksilla. Kauan sitten oli jo päätetty ruuaksi Ysibaarin Pollo Limonello, olinhan saanut keittokirjan joululahjaksi ja se on aina vaan ollut niiiiiin hyvää. Siis se alkuperäinen.. Onnistuttiin mekin siinä!
Valkkaria valitessa oli kriteerejä kaksi (jotka tosin selvisivät vasta sitten, kun pullot oli valittu): eläimiä ja päärynäistä. Toisessa oli kukko ja kana - sopiva kanaruuan kanssa siis! ja toisessa kilpikonna ja pupu koska... eläimiä? Hyviä olivat molemmat nekin.

Ysibaarin ohjeella Pollo Limonello. Ah, herkkua!

Lähteminen kesti kauan, kauan ja kauan, alussahan syyt jo mainittiinkin.. Mutta hei, vaikeuksien kautta voittoon, lopulta meikit ja vaatteet oli tiptop, päästiin perille ja ilta oli tosi kiva! Onnea vielä ihanalle synttärisankarilla ja kiitos! <3

Vaikeuksien kautta voittoon,
täällä ollaan!

Se uus tukka! Oiskohan naamankin saanu uudistettua
samalla kerta?

Yökyläilin Naisista parhaan luona. Tein taktiset ja purkasin laukkuni sisällön hänen sohvalleen ennen ulos lähtöä eli pakko päästä yökylään! Yöbussissa yksin matkustaminen on tylsää ja aamulla jumisena yksin herääminen vielä tylsempää, siksi on kivaa välillä järjestää itsensä yökylään!
Heräsin aamuun superenergialla ja leivoin ensitöikseni sämpylöitä. Myöhemmin kävin kaupassa, jotta saatiin sämpylöiden kaveriksi herkkumunakasta. (Ja hei, unohdettiin juoda sitä teetä!)
Jotta ei koko päivä menisi liian aktiivisissa tunnelmissa, löhöttiin sohvalla, kuunneltiin musiikkia, katottiin eilinen Putous ja melkein kaikki Siskonpeti-jaksot. Ah, tälläset sunnuntait on ihan parhaita!

Luksusaamupala: munakasta tomaateilla, mozzarellalla, avocadolla ja korianterilla
sekä uunituoreita, omatekemiä sämpylöitä. Tästä ei aamu paljoa parane!
 

Kotona kävin vain vaihtamassa kamat ja sitten lähdin BodyBalanceen, joka tasan kruunasi tämän päivän (ja viikonlopun. Ja joo, viikon myös). Havahduin monta kertaa siihen, miten paljon paremmin monet liikkeet menee nyt, verrattuna kuukauden takaiseen, kun tämä ohjelma alkoi. Nyt pystyy jo nauttimaan lähes joka hetkestä eikä tarvitse enää kipuilla ihan niin paljoa tai sekoilla jalat solmussa.

Avoimin mielin kohti ensi viikkoa! Jos se ois vaikka viimein vähän edeltäjäänsä helpompi..

Ei sitä kannata pettymystä itkeä!

Huh hah vaan, mikä viikko! Noh, on sitä pahemmastakin selvitty ja edelleen hengissä, nyt voi tuulettaa! Ihan kauheesti ei oo ollu fiilistä (eikä aikaa) kirjottaa blogia, mutta nyt koitan taas ryhdistäytyä.
Haluan vain sanoa, että olen ihan superylpeä työporukastani, aiettä!

Tässä viikon kivat jutut:
Viime perjantaina oli Jenni Vartiainen ja vitsivie, että oli hyvä. Ja hyvässä seurassa, tottakai! Lauantaina sain kylään sen useasti hehkutetun pienen tytön äidin. Tyttö jäi isän kanssa ja äiti läks baanalle. Pitäähän sitä vähän. Olin ihan yllättynyt ruuanlaittotaidoista ja -innostani. Syötiin wasabi-hernekeittoa, lasagneleivoksia sekä Rockyroad-suklaata.

Ilta jatkui ulkoilemaan ja kun tuore äiti läks kotiin perheensä luo, jatkoin iltaa puolitutussa seurassa jatkoille (ja aamuun) asti. Ha, enhän mä tällästä koskaan tee mutta oli kyllä hauskaa!
Sunnuntaina kävin kirpparilla tyttöjen kanssa ja menin isälle yökylään.
Tiistaina vietin iltani (ja yöni) siskon kanssa. Risto Räppääjä leffassa ja sellasta. Mun sisko on paras.
Keskiviikkona käytiin syömässä ihanan ystävän kanssa.

Eilen kävin kampaajalla kehuttavana. Mulla ei aikuisiällä oo ollu vakkarikampaaja ja kuten aiemmin todettu, meen yleensä kampaajalle sillee "Moi, oisko aikaa tänään?". Olen kuitenkin monta vuotta käynyt samassa paikassa, mutta eilen vaihdoin, koska tutussa ei ollut aikaa. Hiukseni aiheuttavat lähes kaikissa kampaajissa kehumisryöpyn.
Eilisen perusteella mulla on paljon hiuksia, hyväkuntoiset ja kauniskiiltoiset hiukset (eli siis hyvin hoidetut), ihanteellinen pesemisväli (2-3 x viikossa), kauniisti (takaa) kaartuva hiuslaatu, todella hyvä väri ihan omaksi ja pari muuta kehua. Hassua, mutta aika kivaa! Kiitos vaan kehuista, kyllä mäkin hiuksistani tykkää. Vaikka, ne on kyllä ohentunut vuosien aikana. Ihan kuten pisamat ovat haalenneet juuri kun niistä aloin tykkäämään. Ei siis sillä, että hiukset vieläkään ohuet olisi tai pisamat kadonneet..

Kohta valmistaudun lähtöön ja iltaan. Tänään on ystävän synttärit. Ennen sitä kokataan Naisista parhaan kanssa ja sitten matkataan juhlimaan!


(Otsikko on täydellinen kuvaamaan viikon fiiliksiä. Sen totesi eräs tasan kolme vee kaverilleen, joka harmistui, kun ei saanut päärynää ennen puuroa.)

Tavoitteena helppous? Ei onnistu, nopeasti ainakaan.

En ollut ajatellut kirjoittaa tänään. Ohjelmassa töiden jälkeen ystävän kanssa kahvittelua ja partiota sekä kodin siistimistä. Pakko oli kuitenkin tulla vähän kirjoittamaan, tuli mieleen eräs vanha teksti ja alkoi vähän naurattaa.
Tuossa yritin laittaa rinkkaa ovenpäällisnaulakkoon. Eihän se ihan niin helposti sujunut, rinkan lenkki on lötkö, ovi korkea eikä pituutta itselle ole ihan koripalloilijan mittoihin asti siunaantunut. Noh, siinä sitten varpailin rinkka käsissä ja koitin kovasti saada lötköä lenkkiä osumaan koukkuun. Tehtävää ei yhtään helpottanut se, että samassa naulakossa roikkuu jo yksi rinkka. En katsonut kelloa ja vaikka olisin katsonut, en kehtaisi tänne kirjoittaa projektiin kulunutta aikaa... Naulakko meinasi jo tippua oven päältä, toinen laita jo luisui oven päältä. Eikä sen takaisin saaminen myöskään ollut ihan niin helppoa, helpompaa kuitenkin kuin rinkan laittaminen. Mutta ei, en voinut hakea tuolia avuksi.

Mutta tadaa - se tärkein. Projektini onnistui, ilman tuolia, ilman suuria takapakkeja eikä aikaakaan ihan niin kauaa mennyt. Rinkkani on naulassa, jee!

Tämän "nopeuden" ja/tai "helppouden" tavoitteluni voi ehkä laskea niska-hartia-treeniksi, eikö niin? Yleensä se nimittäin koskee jotain kurottelua (koska tuolia ei voi hakea, menee liikaa aikaa/on liian hankalaa), kuten tossa vanhassakin tekstissä.
Niinhän sitä sanotaan, että hyötyliikunta on kaikista parasta liikuntaa?

Rättiväsynyt

Tänään olin sitä todella. Harvoin on niin kaikkensa antanut olo kuin tänään. Hässäkkää töissä, paljon yllättäviä tilanteita ja muuttuvia tekijöitä, mutta ei niistä sen enempää. Hengissä selvittiin ja yllättävän positiivisella asenteella. Hyvä me, onneks ollaan teräsnaisia!
Töissä sitä väsymystä ei ehtinyt ihan niin vahvasti tuntea, mutta kyllä kun bussiin pääs niin puuh vaan.

Onneksi taltuin rättiväsymyksen väsymykseksi ja jaksoin mennä bodybalanceen. Olin jo vähällä luovuttaa ja matkustaa töistä kotiin, mutta onneksi tsemppasin. Ostin uudet Sorelit edellisten kuluneiden tilalle, mutta aion säästellä niitä vielä. Ei niiden parhaita päiviä viitti tälläsissä pikkupakkasissa kuluttaa. Vielä viime hetkillä ennen jumpalle kiirehtimistä ostin Scandinavian music groupin uuden levyn, ah!
Täytyy tässä vielä selventää, että ei, en yleensä taltuta väsymystäni rahan kuluttamisella. Nyt vain sattuivat pitkään harkitut ostokset tälle päivälle, mutta oiettä, miten harvinaisen paljon se piristikään oloa! Kyllä jaksoi balancessakin niin hyvin että.

Toivon loppuviikosta helpompaa. Hyvää tässä alkuviikossakin on ollut ja hyvänä saa jatkua, mutta mielellään myös vähän helpompana..

Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyin tähän malliin ja väriin.
Ihanku värit ois luonnossa jotenkin kauniimmat..

Tuutko sä kylään?

Viikonloppu vierähti ja uusi viikkokin alkoi.
Ei mikään paras alku, mutta ehkä seuraava on taas parempi. Ja tääkin viikko toivottavasti paranee edetessään. Eikä oo siis mitään erityistä pahaa ees tapahtunut, mutta ei vaan oo sellain kiva fiilis, mikä aika usein on.

La-su mulla oli 9-vuotias yökyläläinen. Viikonloppumme koostui lähinnä askartelusta, luistelusta, Putouksesta ja dippivihanneksista.
Sunnuntaiaamuna pistin tytön käsipallotreeneihin ja kävin vetämässä pikatreenit salilla. Tuli ihan sellanen perheenäiti olo, lapsi harrastukseen, jotta saa hetken omaa aikaa. Hih.
Treeniaamun jälkeen syötiin ja mentiin luistelemaan. Luistelun jälkeen kotiin juomaan kuumaa kaakaoo (tietenkin, kuka luistelee, jossei sitten saa kaakaoo, kysympä vaan..)
Illemmalla matkattiin keskustaan ja tavattiin siskon äiti, käytiin syömässä ja Runebergin tortuilla.
Ei valittamista siis! Voi sisko. Vaikka se osaa olla ihan tosi rasittava, on se silti mulle ihan maailman tärkein ja rakkain. Puss.

Tänään töissä kävi hieroja eli oikeestihan mikään ei enää ollutkaan pielessä tässä viikon alussa. Illalla menin joogaan toiveissa jatkaa sitä ihanaa fiilistä, joka hierojan jälkeen vallitsi muttaaa ohjaaja oli jotenkin tosi huono. Emmä tiiä ees mikä siinä oli, mutta se sai mut tuntemaan itteni ihan tosi huonoksi kaikissa niissä asanoissa, jotenkin käytti niin ihmeellisiä sanamuotoja. Huh. No, mutta hyvää se varmasti kuitenkin teki.




Pari hauskaa juttua töistä vielä..
Eilen oltiin pulkkamäessä. Siinä kerrattiin pulkkailun sääntöjä, ekana kysyin "Mitäs täällä pulkkamäessä pitää muistaa?"
Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä "Tulla takaisin!" Niinpäniin..

Tänään lähdin käymään postilaatikolla vähän ennen työvuoron päättymistä. Eräs jo innokkaana huusi heippoja ja selitin, että tuun kohta vielä käymään.
"Ai, tuutko sä kylään?"