lauantai 27. heinäkuuta 2013

Helan går ja sitä rataa

Eilinen ranta vaihtuikin salaatiksi kaupungissa. Kierrettiin myös vähän kauppoja, mitäs sitä naiset muuta? Mulla oli jotenkin vähän angstinen mieli suurimman osan ajasta, mutta onneksi olin ystävän kanssa, jonka olen tuntenut ala-asteelta asti (olen kirjoittanut hänestä aiemminkin.). Kun on tuntenut niin kauan, kaikki kasvukivut ja muut, osaa ihan eri tavalla ottaa vastaan ja "kestää" toisen huonommatkin päivät. Tietää taustat ja tietää, ettei käytös johdu itsestä. Ollaan nähty toistemme vaiheilut ja muut, oli jotenkin vapauttavaa olla siellä, kun ei tarvinnut yrittää esittää mitään. Oli vain. Mulla ainakin oli kaikesta huolimatta kivaa, toivottavasti sulla myös!
Syömisen jälkeen matkustettiin hälle, vuokrattiin hömppäleffa ja syötiin irtokarkkeja. Juuri se, mitä tarvitsin. Kiitos!

Illaksi menin tädin luokse jokavuotisiin rapujuhliin. Tänä vuonna juhlat olivat tavallista aiemmin. Lähes samalla kaavalla ne kuitenkin menivät, kuten aina. Huomasin jopa istuvani saman ihmisen vieressä kuin yleensä kaikissa meiän juhlissa. Ihan vaan sattumalta. Ei meitä yleensä ole erikseen laitettu millekkään paikoille, mutta pyritään tyttö-poika-järjestykseen.
Syötiin kalakeittoa ja sitten niitä rapuja paahtoleivällä. Alan jo osaamaan kuorimistekniikan, kyllä sitä onkin harjoiteltu. Tää oli ehkä ensimmäinen vuosi, kun muistin tasan, mitä pitää tehä kaikkine kohtineen. Kyllä voi syöminen olla hankalaa... Mutta vitsi ne on kyllä hyviä!
Snapsilauluja pohdittiin ja pähkäiltiin ja mä en kyllä edelleenkään osaa niistä kovin montaa kokonaan. Mutta enköhän mä keski-ikään mennessä...
Rapujen jälkeen syötiin juustoja ja 8euron näkkileipää ja jälkkäriksi paistettiin vohveleita, nam!
Tarjoilut olivat kohdallaan ja tunnelmakin viihdyttävä. Tykkään kyllä suvustani, kaikesta huolimatta.

Nyt pakkaan kahen viikon kamat ja suuntaan kohti Kotkan meripäiviä. Sieltä matkaan äitille ja lopuksi maalle, mummolaan. Mua vähän jännittää, lupasin mennä sinne talonmieheksi mummin Pohjosen matkan ajaksi. En oo ikinä ollu siellä yksin, että mitenhän mä siellä selviän. Mutta varmasti hyvin. Toivon hyviä säitä, niin voi viettää aikansa ulkona.
Kun reissultani palaan, onkin jo Flow-festivaalit. Niihin on hyvä päättää mukava loma.

Tämä tarkoittaa siis sitä, että tämä saattoi olla viimeinen postaus tällä erää. Kahen viikon hiljaiselo blogissa on hyvin todennäköinen, maalla ei ole konetta. Enkä mä millään puhelimella ehkä... Mutta sitten aion kyllä jatkaa taas. Kivat kommentit ilahduttaisivat lomalta palaavaa sitten joskus.
Aion viettää mukavan loppukesän, tee sinä samoin! Jännätään, mitä kesä ja syksy tuovat tullessaan. Huonommin muistan kaiken muun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti