Tapasin eilen vanhoja koululaisia. Suurimman osan kanssa olin samalla luokalla 9 vuotta. Koko peruskoulun. Kaikki kasvukivut ja teiniangstit. Tiesin joskus niistä kaiken ja enää en oikeen mitään. Olen tavannut suurimpaa osaa viimeksi 1,5 vuotta sitten, osaa sen jälkeen ja osaa vielä kauemmin sitten. Nyt oli kauheesti kyseltävää kaikilta, kun enää ei tiedäkkään kaikkea. Mitä opiskelet, kauan on opintoja jäljellä, mitä sitten? Missä olet töissä,oletko ollut kauan? Missä asut, kenen kanssa? Kenen kanssa seurustelet, kauan olette seurustelleet? Minkä ikäsiä sun sisarukset jo on, hui kauhea, niin vanhoja? Mitä harrastat?
Ollaan jotenkin niin vanhoja jo. Tai siis ei sillee vanhoja, mutta verrattuna siihen ysiluokkaan. Jolloin osattiin ja tiedettiin kaikki ja oltiin vaan maailman parhaita. Mutta oikeestihan oltiin vaan ihan teinejä eikä oikeestaan ees tiedetty mistään mitään. Katoin eilen kotiin tultuani luokkakuvia ja huhhei, oltiin niin ysiluokkalaisia. Kuvaaja on varmaan sanonu, että Näyttäkää nyt mahollisimman synkiltä älkääkä mielellään ees kattoko kameraan. Kun esim. ekan luokan kuvassa ollaan sellasia söpöjä ja viattomia ja hymyillään leveesti harvahampaista hymyä. Eri asia se on ysillä, sillon ei paljoa hymyilytä, ainakaan, jos joku erehtyy pyytämään sitä.
Sovittiin kasilla luokkakokous keväälle 2014. Silloin ajateltiin, että sillonhan ollaan jo tosi vanhoja, kaikilla vakityöt eikä opiskeluista tietoakaan, omistusasunnot ja lapset ja kaikki. Ei vissiin ihan niin vanhoja sitten kuitenkaan.. Vaikka on se jotenkin hurjaa, miten sitoutunutta suurin osa jo on. Mietitään omistusasuntoja eikä Helsinki välttämättä enää olekkaan se must-asumispaikka. Vaihetaan kihloja, joku on naimisissa ja lapsiakin jo.
1,5 vuodessa on ehtinyt tapahtua monen elämässä paljon. Tuntui jotenkin kummalliselta vastata kaikkiin kysymyksiin samalla tavalla kuin silloin viimeksi, mutta mikäs siinä.. Ei kaikkien elämät voi samaa tahtia kulkea ja mä oon kyllä tähän nyt tyytyväinen. Muutoksia tapahtuu kun on tapahtuakseen. Katellaan sitten vuoden päästä siinä virallisessa luokkakokouksessa, että mitä on tapahtunut ja kenelle. Toivottavasti sinne tulee enemmän porukkaa kuin eilen. Olisi kiva nähä ihan kaikkia.
Vaikkei ihmisiä enää niin tunne kuin aiemmin, niin on silti aina mukava nähä kaikkia ja kuulla juttuja. Oltiinhan me kuitenkin niin kauan samalla luokalla ja osa vielä kauemminkin. Kyllä siinä joku side on..
Illan isoin juttu oli kuitenkin se, että yhellä oli jalassaan villasukat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti