Joululahjat - Itte tein!

Olen jo monta vuotta hankkinut lahjat niille, joille olen keksinyt. Ironista ehkä tässä on se, että heti kun päätin lopettaa lahjoista stressaamisen ja hankkia vain niille, joille keksin jotain sopivaa sen kummemmin miettimättä, aloin löytämään lahjat kaikille niille, joille tavallaan olisi suotavaa. Ja enemmänkin, vielä paljon helpommin kuin aiemmin ikinä. Ei sillä, että olisin oikeasti koskaan stressannut lahjojen hankkimisesta, mutta on siihen pienet paineet ollut.
Tänä vuonna päätin tehdä kaikki lahjat itse. Vain ruokalahjoja. (Lopullisissa paketeissa oli ruokien lisäksi yksi dvd, kaksi kynsilakkaa ja pari pinniä). Suunnittelun aloitin jo marraskuussa ostamalla ensimmäisen joululehden ja selaamalla kaikkia edellisten vuosien joululehtiä. Listasin vihkooni mielenkiintoisia reseptejä, joista lopulta - viikko ennen aattoa - karsiutui se loppullinen tehtävien lista.
Paketteihin päätyi seuraavaa:

Parmesan-pinjansiemenkeksejä, piparminttu-suklaapalloja sekä omena-konjakkihilloa

Suklaalusikoita. Kuvassa tumma suklaa, lisäksi piparminttusuklaalusikoita.

Pekaanipähkinämysliä

Vuoden paketit näyttivät tältä.

Kuvissa näkyvien lisäksi tein yhden Elämän mullistavan leivän, jota en erikseen kuvannut (olen tehnyt ja kuvannut samanlaisen aiemmin).
Mun mielestä lahjojen paketoiminen on ehkä parasta ikinä. Tässä kohtaa joku sanoo, että pestaudu kauppakeskukseen paketoimaan, mutta ei, ei se oo sama asia. Parasta on just se, että voi ite ideoida, miten paketoi. Yleensä pyrin välttämään valmiita lahjapapereita - etenkin jouluisin. Tai lähinnä niitä sellaisia persoonattomia, räikein värein ja epäluonnollisin kuvin kuvioituja. Ei niissä mitään pahaa ole, mutta en itse halua paketoida lahjojani sellaisiin. Haluan, että paketeissa on Jotain. Tän vuoden paketoimisteemana oli - ihan vahingossa - punainen, musta ja valkoinen. Viime vuonna paketoin suurimman osan lahjoista vanhoihin kaava-arkkeihin. Tänä vuonna käytin aika paljon kierrätettyjä pakkausmateriaaleja, servettejä, kuviollisia askartelupapereita, snack-kuppeja sekä vaatteista leikattuja "henkarinauhoja". Mielestäni paketeista tuli tosi kivoja!

Joulussa parasta on näprääminen. Lähetin 22 joulukortteja, kaikki itse tehtyjä. Tein itse - ekaa kertaa ikinä - piparkakkutaikinan alusta loppuun. Tein itse suurimman osan lahjoista ja käytin luovuutta myös paketoinnissa.
Näprääminen on aina niii-in kivaa. Mutta jotenkin sille on muka aikaa vain jouluna. Pitäis vähän keskittyä tähän elämiseen, niin vois olla muulloinkin.
Kohta loppuu tämä vuosi. Vaikka tässä vuodessa ei olekkaan ollut mitään erityistä pahaa, on tää ollut jotenkin aika rankka. Edellinenkin oli. Tän vuoden rankkuuden on huomannut blogista paremmin kuin edellisen. Toivottavasti ensi vuonna helpottaa ja blogikin herää taas eloon. Tää vuos on ollu jotenkin vaan sellasta - suorittamista. Että tehään nyt, kun elämässä kuuluu tehä.
Ja älä ymmärrä väärin - on tässä ollut paljon hyvääkin.

Huomenna lähen äitille. Tulen takaisin ennen uutta vuotta ja toivon keksiväni kivaa tekemistä hyvien tyyppien kanssa vuodenvaihteeksi. Haaveilen hyvästä ruuasta, rennosta olosta ja ihanista tyypeistä. Saa ehdottaa tekemistä kiitos!

Varovasti nyt, tää hetki on hauras

Eilen oli ihan huippu päivä.
Aloitin päivän kaupunkihengailulla kolme vuotiaan kanssa. Käytiin ostamassa hälle ekat omat kynsilakat ikinä ja sitten hengailemassa BR-lelussa, Stockan jouluikkunoilla ja Sokoksen leluosastolla. Ei yhtään hullumpi alotus päivälle.

Odotin värivalinnoiksi tyyliin pinkkiä mut hei, nää ja tavallinen musta! Aika päheet.

Kun luovutin lapsen takaisin äidilleen, suuntasin ystävieni kanssa brunssille. Oi miten huippua! Paikaksi oli valikoitunut Deli Café Maya Punavuoressa (varoitus! sivuilla pärähtää soimaan musiikki!).
Paikka oli kaikille uusi tuttavuus, mutta vaikutti nopean nettiselailun tuloksena eniten kokeilunarvoiselta. Ja kyllä kannatti! Paikka oli pieni ja tunnelmallinen. Vaikka brunssi oli buukattu täyteen (kannattaa tehdä pöytävaraus!), ei tullut sellaista Apua kun kova meteli ja paljon porukkaa-fiilistä, mikä usein saattaa tulla täysissä paikoissa. Äänitaso pysyi koko ajan matalana (mitä arvostaa suuresti kova metelisen viikkotyön vastapainona) ja tunnelma oli tosi kiva. Ruoka oli niiii-iin hyvää! Oli erilaisia salaatteja ja muita, munakokkelia, pekonia, erilaisia leipiä ja levitteitä, croissantteja, juustoja, jogurttia, tuoreita hedelmiä ja jälkkärikakkuja! Ja kaikki itse tehtyä. Mehuja, kahvia ja teetä. Hinta 19€.
Kattaukset lauantaisin ja sunnuntaisin klo: 10, 12 ja 14. Suosittelen, menkää sinne! Kaikki. Pian.

Brunssilta siirryin paniikkiratkaisuostosten kautta ystävän luokse saunomaan. Illalla olisi yhteisen ystävän synttärijuhlat ja valmistauduttiin sinne yhdessä. Musiikkia, hoitoja ja rentoa oloa. Ihan parasta. Vaatteiden valinnan vaikeutta. Olin kriiseillyt edellisenä iltana vaatteista ja brunssin jälkeen päätin käydä kahdessa kaupassa (edellisenä päivänä kävin neljässä enkä löytänyt mi-tään!) Toisesta löysin mekon, jonka päädyin pitämään ja kyllä olikin kiva! Se sai myös paljon kehuja. Välillä paniikkiratkaisut on kaikista parhaita! (Mutta siihen ei kannata luottaa, vaikka mulla on käynyt monesti hyvä tuuri.) Mulla oli mukana kotoa yks mekko, että laitan sen, jos ei parempaa löydy. Suurin ongelma itseni mielestä juhlamekkojeni suhteen on kai se, että nää oli taas niitä parhaita naisia, joiden kanssa olen melkein kaikki juhlani juhlinut monta-monta vuotta. Nehän on nähnyt mun kaikki mekot enkä mä halua näyttää kaikkien juhlien kuvissa aina samalta!
Ja tadaa, täs on tää! (Yläosa on edestä paljetteja. Mekko on kokomusta, kuvassa paljetit heijastavat valoa.)

Mekko/Cubus

 

Kun kaikki oli valmista, suuntasimme kohti juhlapaikkaa! Ihania tyyppejä, hyvää ruokaa ja juomaa, musiikkia ja yhdessä oloa. Ihan huippu ilta! Kiitos juhlista ja paljon paljon onnea illan sankarille!
Mun naiset on parhaita. Puss.

Haluan vielä jakaa tän (Otsikko tästä)
Eva & Manu - Varovasti nyt

(Taas on hiljaista pitänyt.. Yritän taas kerran ryhdistäytyä ja kirjoittaa menneen kuukauden asioita tässä. Pian.)

Lemppari-isi

Mulla on paras isi (niinkuin varmasti kaikilla muillakin, omaksi isäkseen paras).
Mulla on käynyt supertuuri. Mun isi on cool myös monen muun mielestä. Kuulin myös, että mun iskä oli päiväkodin lemppari-iskä (tai ainakin yks niistä. Eihän sellasista puhuta, vaikka kaikki tietää, että lempparityyppejä on kaikkialla.)
Kerroin siitä isälle, joka vastas, että varmaan siks, ku mä olin vaikein lapsi, niin yhessä oltiin sit keskiarvo.
Kiitos, mäkin sua.

Multa kysyttiin viikolla, että millanen ois unelmaisä mun lapsille. Vastasin, että aika sellanen ku mun iskä (sellasta siis ettimään, tiiä vaikka ois löytyny jo..) Niillä lapsilla ois hyvät oltavat. Maailman coolein mofa ja cool isä. Sit ei varmaan ees haittais, vaikka äiti ois vaikein..

Oon ihan isin tyttö.
Riidan jälkeen isä laittoi viestiä, että diggaa musta niin paljon, vaikka välillä oon niin ärsyttävä. Loppuun totesi, että mun onneksi hän ei koskaan ole. Vastasin, että Sukuvika, isänsä tytär.

Trevlig farsdag. Puss.

Testi kertoo kohtalon.. Eiku?

Teen harvoin testejä, koska ne on mun mielestä hölmöjä. Ketä kiinnostaa, mikä säätila, ruuanlaittoväline tai vuodenaika on? Tai no, tavallaan kiinnostaa, sillähän ne testien otsikot muotoillaan. Mutta mitä väliä sillä oikeasti on? Kenen elämä paranee siitä, että tekee murre-testin? (Kaikki tietää, mistä on kotoisin. Sitäpaitsi, siitä testistä puuttu melkein kaikki ne ilmaisut, mitä meiän maalla päin käytetään. Että syrjintää, sanon minä. Sain tulokseksi jonkun ihan väärän paikan.)

Pakko kuitenkin tunnustaa, että kyllä mäkin niitä välillä klikkailen. Silloin, kun yritän pakoilla jotain hommaa tai kipeenä. Eli aika harvoin kuitenkin.. Enkä ikinä julkaise tuloksia missään, vielä vähemmän ne tulokset vaikuttavat muiden elämään..

Mutta nyt on pakko. Tein "Mikä on kohtalosi?" testin ja tunnistan tuloksesta itseni. (Tai oikeastaan kaikista kolmesta. Mokasin kopioinnin kanssa ja jouduin tekemään uudestaan. Mielestäni vastasin joka kerta samoin, mutta tulos vaihtui. Ei se mitään. Löydän kaikista itseni. Ehkä elämäni onkin tästä lähin parempaa.)

Kohtalosi:

Tarkoituksesi on muuttaa maailmaa.

Olet suloinen ja myötätuntoinen ihminen, joka mielellään palvelee muita ja huolehtii muista. Olet jo loihtinut hymyn monen ihmisen kasvoille ja poistanut monien huolet. Asiat, joita olet tehnyt ja teet edelleenkin, innostavat monia ihmisiä olemaan antamatta periksi ja olemaan kiitollisia elämästään. Muutat maailmaa jokaisen ihmisen kautta aina hieman lisää, ja siksi kaikki ovat kiitollisia sinulle!

Kohtalosi:

Tarkoituksesi on seurata intohimojasi.

Elämäsi koostuu onnesta, rakkaudesta ja intohimon metsästyksestä. Olet fiksu ja pysyt hyvällä tuulella silloinkin, kun kaikki menee pieleen. Olet usein rohkea, sillä elämä on täynnä spontaanisuutta. Joskus muut voivat olla sinulle mustasukkaisia luonteesi vuoksi, mutta se ei haittaa sinua. Pysyt aina rauhallisena ja jätät yksinkertaisesti huomiotta sellaiset ihmiset, jotka eivät pidä sinusta. Sillä loppujen lopuksi olet löytänyt intohimosi ja kieltäydyt olemasta onneton.

 

Kohtalosi:

Tarkoituksesi on voittaa elämässäsi.

Totuus on, että olet jo voittanut valtavan määrän vaikeuksia elämäsi aikana. Olet kohdannut vaikeita hetkiä, jolloin luulit jo, että kaikki on ohi ja lorusi lopussa. Mutta ei, näin ei tapahtunut... Nyt olet jättänyt tämän vaiheen taaksesi ja pääsyt pitkälle. Olet saavuttanut kaikki tavoitteesi, koska et koskaan anna periksi! Voittaja tarkoittaa juuri sinua, joten jatka voittamista!

Testin löydät täältä.

 

Tässä päivässä parasta oli valtava positiivisen palautteen määrä! Jee, hyvä minä ja hyvä mun työpaikka! Vaikka olikin myös aika rankkaa, niin hyvin jaksoi positiivisella boostilla.

Huomenna vielä töitä ja viikonloppuna luvassa kaikkea kivaa!

(Niinkuin kahtena edellisenäkin. Siitä kahen viikon takaisesta kirjoitinkin ja oho, sitten olikin taas tauko.. Viikko sitte olin mahtavalla ToKo-kurssilla. Ja ei, en puhu koirien tottelevaisuuskoulutuksesta vaan partiokurssista.)

 

Parempi mies ja Peppi Pitkätossu

Otsikko ei ehkä kerro mitään. Paitsi ehkä niille, jotka ovat viettäneet kanssani viikonloppua. Mutta vaikka et vielä tietäisi, niin jos jatkat lukemista, ymmärrät pian otsikonkin paremmin.

Vietin aikaani lauantaista sunnuntaihin Kiljavan leirikeskuksessa lippukuntien avainhenkilöille tarkoitetussa seminaarissa. Eli siis partiota päheimmille tyypeille.
Vastaava tapahtuma on vuosittain ja olen ollut siellä useasti. Se on mielestäni yksi parhaita partiotapahtumia. Paljon tiukkaa asiaa, hyvää ruokaa, hyviä tyyppejä ja rentoa oloa. Tiukka asiakin on yleensä valjastettu mielekkäämmin ja aika keskustelupitoisesti, niin siitä saa enemmän irti. Kaikkineen tapahtuma on minusta tosi inspiroiva ja hyvä. Tulee sellainen olo, että meiän tekemiä hommia arvostetaan ja halutaan tukea ja kehittää. Sitä ei valitettavasti siellä omissa hommissaan yleensä huomaa.. Kukaan ei sano eikä muutenkaan millään tavoin osoita, että vau, kun teet hyvää työtä! Mikä on mun mielestä epämotivoivaa ja tyhmää. Positiivinen palaute on kuitenkin vaikea antaa. Ja jos joku kuitenkin hoitaa homman ja tekee sen hyvin, ni miks sitä pitää siitä erikseen kiittää? Just siks. Eihän tossa tapahtumassakaan kukaan varsinaisesti kiitä mun työpanoksesta tai mistään muustakaan, mutta siellä tulee kuitenkin sellainen arvostettu olo.

Eilen piti miettiä omaa johtajahahmoaan metaforana. Ensin löi ihan tyhjää, mutta sitten päädyin Peppi Pitkätossuun. Se oli ensin ihan vain heitto, mutta kun aloin tarkemmin miettimään, niin se on ehkä juuri se, mikä kuvaa parhaiten mun johtamista. Haluan olla mukana ja samoissa jutuissa muiden kanssa, mutta helposti kuitenkin olen siinä vetäjän roolissa. Toimin kyllä sääntöjen mukaan, mutta en välttämättä juuri niin kuin odotetaan tai olisi suotavaa. Haluan olla kaikkialla ja tietää kaikesta kaiken. Peppi on fyysisesti vahva, mutta mä koen olevani vahva enemmänkin muilta osin. Ja muitakin perusteita (parempia kuin näin äkkiseltään) varmaan tulisi, jos tähän paremmin keskittyisi.
Tänään kotimatkalla iski sellainen Olen muuten kirjoittanut blogiini jotain Peppi Pitkätossusta-fiilis. Ja tadaa - niin olenkin! Se on aina ollut satuhahmoista mun lemppareita ja kuin siistiä, että pystynkin rinnastamaan itseni siihen.

Seminaari oli Oktoberfest-teemalla (päihteetön tosin!). Osana iltaohjelmaa tanssittiin. Oltiin pareittain ja osani oli olla mies. Ja koska tanssikuviot ei ihan menneet niinkuin elokuvissa, totesin parilleni "Unohdin olla parempi mies." Ja niinkuin aina tollasissa biisinlainaus-jutuissa käy, tulee se tilanne mieleen, kun kuulee biisin. Bussissa soi ja eilinen tanssiparini totesi "Hei, tää on tää sun biisi." Niinpä. Hetkeni miehenä ei mennyt täysin putkeen, mutta kyllä mä oikeesti ihan hyvä olin. (Ei ne muutkaan osannut tanssikuvioita ja vielä huonommin ku me!) Pääasiahan kuitenkin oli se, että kaikilla oli hauskaa ja niin todellakin!

Ainoa harmi oli, että myöhemmin kaaduin ja rikoin kaikki päälläni olleet housut ja polveni. Polvi on edelleen turvonnut, sietää astumista ja hetkellistä painonvaraamista, mutta ei koukisliikettä. Istuminen on ihan ok kun siinä ei tule jatkuvaa koukistamisliikettä, mutta portaat ei, ne pitää mennä sivuttain. Huoh. Eiköhän tää kuitenkin nopeasti parane...

Viikonloppuni täyttyi siis mahtavista tyypeistä, inspiraatiosta, naurusta, hyvästä ruuasta ja positiivisesta fiiliksestä. Jee. Nyt jaksaa taas! Kiitos kivat.

Tuhatta

Viikko on ollut melko hässäkkäinen,mutta ei ole sisältänyt oikein mitään blogin arvoista. Kivoja perusjuttuja: töitä,jumppaa ja kavereita.

Eikä tääkään aihe nyt välttämättä ole minkään arvoinen eikä vaikuta kenenkään elämään muuta kuin ehkä rasittavana,mutta just siks on pakko kirjoittaa.
Päässäni on soinut koko päivän Janne Ordenin "Tuhatta" (En linkkaa sitä tähän. Jos et tiedä vielä biisiä,on omalla riskillä googlata ja kuunnella se. Jos ei pelkää korvamatoa,niin kannattaa,sillä biisi on kuitenkin positiivinen). Tykkään biisistä kyllä,mutta nyt se alkaa lähinnä ärsyttää. Koska olen kokeillut jo kaikki keinot,mitä sen karkoittamiseksi keksin eikä mitään tapahdu vaikka seisoisin päälläni (ei sillä,että sitä osaisinkaan) ajattelin olla ihana ja jakaa tätä korvamadon iloa muillekkin, ihan näin perjantain kunniaksi. Olkaa hyvät,mäkin teitä.

Ykköstakuu

Matkustan juuri äitin luota junalla kotiin. Viikonloppu oli mukavan rento, kiva kuitenkin taas palata omiin ympyröihin.

Kirjoitin menomatkan keräilyeräjunasta. Nyt juna on ihan oikeanlainen ja ajallaan. Kaipaisin kuitenkin sellaista ykköstakuuta tähän hommaan. Paikkani on numero 11, vaunussa 1. Juna lähti laiturilta 1.
Vierustoverini ei kuitenkaan ole ihan ykkösluokkainen,joka kyllä vähän vaikuttaa omaan matkustusmukavuuteeni.. Hän ei tuoksu mitenkään hyvältä ja on kooltaan lievästi sanottuna melko iso. Eli n. 1,5 tuntia sunnuntaistani menee istuessani täysin vinossa (just on monta kuukautta hieroja pakottanut välttämään kaikkea selän kiertoa,jotta sen saisi kunnolla kuntoon,mutta tähän penkkiin ei mahu suorassa) ja välttäen syvää hengittämistä nenän kautta. Meneehän se näinkin,mutta en taida jaksaa istua kotona toista 1,5 tuntia vinossa toiseen suuntaan.. Että takapakkia ainakin selälle. Noh,näillä mennään.

Haluan vielä muistuttaa,että teksti ei ole haukku eikä millään tavalla negatiiviseksi tarkoitettu lihaville/haiseville ihmisille eikä edes tälle yhdelle tietylle. Jokaisella on oikeus olla juuri sellainen kuin on ja tämäkin ihminen on varmasti ihan mukava,näyttää ihan leppoiselta. Halusin kirjoittaa aiheesta lähinnä siksi,että haluan muistaa sen huumorin,mikä tähän tilanteeseen liittyy. Ja myös vähän siksi,että pliis,käykää suihkussa ennen julkisiin kulkuvälineisiin astumista! Ainakin,jos tiedossa on pitkä matka.

Leppoisaa sunnuntain jatkoa ja seuraavan viikon alkua toivottaa leppoisasti vinossa istuva matkalainen.

Hymystä näkee

Joka paikassa on nykyään ständejä, jossa tarjotaan entistä parempaa puhelinliittymää, vakuutusta tai sähköyhtiötä tai kaupataan hiustenlaittoa ja meikkausta ja vaikka mitä.  Olen joskus kirjoittanut vastaavasta täällä.

Eilen kuljin Pasilan aseman läpi puhelin kädessä ja hymyilin mennessäni. Fortumin mies pysäytti ja aloitti sen perinteisen asiansa, mutta keskeytti muutaman sanan jälkeen sanoakseen "Siis, hymyilitkö mulle äsken?" Minä siinä sitten hämmentyneenä yritin jotain sopertaa, en ollut oikein edes tajunnut hymyilleeni. Sitten hän sulavasti siirtyi taas aiheeseen ja sanoin vakuuttavasti, että on Fortumin sähköt ja olen ollut oikein tyytyväinen (vaikken ollut ihan sataprosenttisen varma, että onko edes, mutta on kai.) Sittenhän hän totesi "No hyvä sitten. Hymystä huomasin, että olet Fortumin asiakas!" Ahaa, no, mikäs siinä sitten..

Hetkeä myöhemmin soi puhelin ja mulle tarjottiin parempaa sähkösopimusta ja otin sen. Loppuukohan se hymy nyt sitten?

Lisäksi haluan vielä kertoa, että muutenkin oli eilen ihan hassu päivä.
Aamulla töissä teki melkein mieli alkaa itkemään niistä kaikista muutoksista mitä siinä aamuseitsemältä heti eteen iski, mutta oikeestihan olikin sitten ihan superhyvä päivä! Hyvä me. Mun työpaikka on tehty supernaisista.

Töistä matka jatkui äitin luokse. Ja koska säädöllä oli päivä aloitettu, niin mitäs siinä sitten mitään muuta kuin säätöä loppupäiväksikään.. Juna oli hajonnut ja jouduimme lähtemään "Keräilyeräjunalla". Juna oli paljon myöhässä ja kaikki ihan sekaisin, kun paikkaliput ei pätenyt, piti istua minne mahtui ja tarvittaessa kulkea toiseen päähän, koska siellä oli enemmän tilaa. Asemillahan tästä asiasta ei tietenkään mitään kerrottu, että kaikki sekoili siellä junassa sitten. Mutta naiskonnari oli tosi kiva, sillä oli hyvin rauhoittavia ja suloisia kuulutuksia, vakuutti, että Vr hoitaa aina asiakkaansa perille ja parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka olisikin myöhästymisiä ja muita. Pahoitteli myös ylimääräisistä askelista.
Tulee aina hyvä mieli, kun huomaa ihmisen olevan oikealla alalla. (Toisin kuin ehkä se mieskonnari..)

Että sellainen päivä, oikeesti kokonaisuudessaan aika ihana, vaikka olikin ihme säätöä. Mutta silloin ehkä tuleekin just hyvä päivä, kun kaikki ei mee niinkuin ennakoi. Hyvä niin.

Yksi venähtänyt ilta ja pohdintaa elämästä

Eilen oli mukava päivä. Vietin aamupäivän tuuraamassa sudenpentukisojen (7-9v) saattajaa. Tytöt oli oikein reippaita, ottaen huomioon että tää oli niiden eka kisa ikinä. Kisan jälkeen otin päikkärit.

Sitten se päivän paras osuus. Ystävän kanssa sushille! Ja niinhän siinä kävi, että olin takaisin kotona n. 8½tuntia sen jälkeen, kun olin sieltä lähtenyt. Että sellaiset sushit..
Koska ei ollut kiire, jatkettiin sieltä Tempoon nauttimaan roséviiniä. Paikka oli ihan uusi tuttavuus, mutta varmasti käyn siellä vielä uudestaan. Pullon tuhottuamme päätimme jatkaa matkaa, vaikka määränpää olikin vielä avoin.
Ehkä ihan hyvä, että lähdettiin juuri silloin.. Ovella tuli nimittäin vastaan elämäni ensimmäinen Oikea ihastus teiniajoilta. Ei sillä, että se muhun mitään huomiota olis kiinnittänyt tai mua tunnistanut tai vaikka tunnistaiskin niin ei varmasti osaa yhdistää mihinkään. Mutta mulle se oli aikoinaan iso juttu ja aiheutti eilen kikatusrefleksin jälkeenpäin niin ihan hyvä, ettei oltu siellä samassa paikassa sitten enää. Haha. Muistan vieläkin sen ihastumistunteen ja kun tuo oli oikeasti komee (kaikki pojat, joita olin aiemmin yhtään kattonut, oli vaan söpöjä eikä siis oikeesti mitään ihastuksia). Olin kypsä ysiluokkalainen ja tuo pitkällä lukiossa (nyt ajatetuna, eihän se oikeasti ole kuin joku kolme vuotta vanhempi että siinä se valtava ikäero sitten). Lähettelin sille sähköposteja ja se kyllä kiltisti mulle vastas. Mutta voi sitä maailman hetkellistä romahtamista, kun sillä olikin tyttöystävä. Onneksi tässä on iän myötä vähän viisastunut (niin varmaan..)

Mutkien kautta päädyttiin yöleffaan! Käytiin katsomassa Vadelmavenepakolainen. Vähänkö oli hyvä!

Tää oli aika sellanen täydellinen ilta. Yleensä parhaat jutut syntyy aika extempore. Lisää näitä!

Kirjoitin kauan sitten työkaverihaikeudesta. Eilen tapaamani ystävä ei ole sama, josta silloin kirjoitin, mutta tekstissä on paljon sellaista, joka pätee myös tähän. Hauskaa tässä on se, että eilinen ystävä aikoinaan korvasi töissä sen, josta alunperin kirjoitin tuossa tekstissä. Niin se joskus menee, että hyvän tilalle tulee hyvä. Aina tuollaisissa lähtötilanteissa jännittää, että entä jos sen uuden kanssa ei synkkaakkaan yhtä hyvin ja sitten harmittaa vielä enemmän..
Parasta on se, että hyvät tyypit pysyy elämässä myös työkuviomuutosten jälkeen. Että ne mun mielestä hyvät tyypit kokee suunnilleen samoin ja haluaa myös mun pysyvän elämässä mukana.
Tiedäthän, olet tärkeä.

Bussiaamupala

Olen ollut huono aamusyöjä. Liian äkkiä heräämisen jälkeen ei pysty syömään ja sitten onkin jo niin paljon kello, että täytyy lähteä. Johtuu ehkä siitä, että olen tiivistänyt aamurutiinini minimaalisiksi, jotta voin nukkua (ja torkuttaa) aamulla mahdollisimman pitkään. Lapsena jo muistan, kun isä yritti opettaa mua syömään aamulla. Viikonloppuaamuisin sen sijaan oon kyllä syönyt ihan hyvin.
Toukokuusta syyskuuhun olen kahtena vuonna pakottanut itseni syömään rahkan joka aamu, koska työmatkapyöräilymatkaa kertyy suuntaansa noin 11 kilsaa ja sitä ei ihan tyhjin vatsoin kannata lähteä rehkimään.

Ja tadaa - tän vuoden pyöräily tuotti tulosta ja vatsa kaipaa aamulla jotain täytettä. Mutta ei edelleenkään liian nopeasti heräämisen jälkeen, joten olen keksinyt parhaan aamupalaoivallukseni:

Bussiaamupala!

Mulla on myös aiemmin ollut satunnaisesti mukana joku piltti tai muu, kun olen epätoivoisesti yrittänyt opetella aamupalaan. Nyt olen kuitenkin huomannut siitä tulleen melkein must-juttu, jee! Jotain olen oppinut (kyllä se vanha koirakin oppii uusia temppuja kun oikein yrittää..)
Yleensä nappaan jääkaapista mukaani maustetun rahkan. Lusikka mulla on laukussa aina. Tänään panostin ja laitoin pakastepurkkiin muroja ja mehukeittoa. Ooh. Musta tulee vielä mestariaamupalansyöjä! Panostan jatkossakin kyllä enemmän niihin viikonloppuaamuihin..

Niinku mä haluun!

Viime viikko oli jotenkin vaan ihan kamala ja olin valmis menemään lakkoon omasta elämästäni, tai ihan mitä vaan, kuhan joku asia olisi mennyt niinkuin mä halusin, mutta ei, kaikki meni päinvastoin.
Isä kyllä lohdutti ravintolassa itkuun pillahtanutta tytärtään sanomalla "Ei ihan kaikki oo kuitenkaan niin huonosti kuin miltä tuntuu, sulla on sentään hopeet kynnet!" Isä on paras. Ja ei ihan kaikki ollut muutenkaan, lauantaina olin huippuhyvällä Kuningasidean keikalla (vaikeuksien kautta.)
(Ja sillee oikeesti ei ees oo käynyt mitään sellaista ns. isompaa pitkään-pitkään aikaan, eikä toivottavasti käykkään, jonka kautta itkukohtaukset ja muut ois ollut enemmän  ns. sallittuja, mutta joskus vain monta pieleen mennyttä juttua laukaisee vaikka mitkä reaktiot, vaikka kyseessä olisi ihan lilliputti-asiat.)

Sitten..
Eilen kävin pitkästä aikaa bodybalancessa, ihanaa.
Tänään retkeiltiin Värinauttien "Kun yö värittää"-näyttelyyn. Se oli aika ihana.
Töiden jälkeen menin ystävän kanssa syömään (uuh, mikä tarjoilija!) ja leffaan. Paljon juttuja ja vielä enemmän naurua, hyvät mätöt, kilo karkkia, mahtileffa ja muuten vaan kaikki ihanaa. Jee.
Leffasta isän ja siskon kanssa hengailemaan (ja ooh siskonmakkarakeittoa.) Ihanaa vaan.
Eli aika ihanaa kaikki ja aika sellasta, mitä mä haluan.

Haluan vielä jakaa hyvän kirjoituksen, olkaa hyvät!

Näyttäisitkö kyyneleesi, jos et enää pelkäisi?


Nyt kun ajattelee, ei elämä ole ollenkaan hassumpaa. Kunhan nyt käy nukkumaan.

PMMP oli Vain elämää

Pää on jotenkin tyhjentynyt. Viikko on ollut rankka. Toivottavasti tästä illasta alkaisi helpottaa. (Keskiviikko oli kyllä täydellinen, saunaa ja rentoa oloa Naisista parhaan kanssa, mutta ei sekään kaikkea pelasta). Syksy on muutenkin ollut erityinen, tavallaan ihan positiivisella tavalla, mutta huomaan, että aika herkillä tässä mennään. Tiedän jo nyt, että kirjoituksesta tulee pitkä ja sekava eli lue omalla vastuulla...

Ystävä oli tänään viiniseurana ja ohjelmana Vain elämää. Hän varmisti aamulla, että onhan mulla varmasti toimiva telkkari. Jep, vähän hassu kysymys, mutta Vain elämää on nähtävä juuri tänään.
Hei, Paula Vesalan päivä! Se on Se juttu. PMMP, ooh.

Puhuttiin sarjasta viime viikolla töissä ja siitä, onko hyvä vai huono, kun artistit kirjoittavat sanoituksia uudestaan. Olin sitä mieltä, että se on hyvä, koska tarkoituksena on kuitenkin tehdä biiseistä omia versioita. Kunhan se tehdään niin, että alkuperäinen biisi on uudessa versiossa selkeästi läsnä. Tämän sanottuani tajusin kuitenkin, että mulla saattaa olla hankaluuksia sulattaa asia PMMPbiisien kohdalla. Ne on näillä korvilla kuunneltu ja tällä suulla laulettu niin monet kerrat, että osaisin suuren osan niistä varmaan unissanikin.

Kirjoitin vikasta keikasta ja suhteestani bändiin lähes vuosi sitten täällä. Tekstissä kirjoitin, ettei elämäni lopu bändin lopettamiseen tai edes koe elämässäni suurta muutosta sen takia. Se on ihan totta, mutta tänään jotenkin iski todellisuus kovempaa kuin ajattelin. Koska lopettamisuutinen tuli silloin hyvissä ajoin ja olin viimeisellä keikalla, siihen ehti tottua. Täytyy tunnustaa, etten ehkä ole kuunnellut yhtään kokonaista levyä keikan jälkeen. Sen takia, ettei iske liian suuri haikeus. Osa biiseistä pyörii Spotifyn soittolistoilla ja muualla, mutta ei ne yksittäin aiheuta mitään ylitsepääsemätöntä kaipuuta vaan ylläpitää sitä hyvää, mitä Paula ja Mira urallaan saivat aikaan. Paitsi nyt olen kuunnellut kyseistä bändiä viimeisen tunnin. Mutta tää fiilis on jo päällä, niin eikai tässä enää mitään menetettävää ole tällä erää.

Mutta sitten tänään. Oh. Arvasin heti kun Vain elämää-tähdet julkaistiin, että Paula Vesalan päivä voisi olla mulle paha. Hyvällä tavalla paha. Mutta emmä aatellut, että se ihan näin. Että se pistää taas pohtimaan sitä suhdetta, joka päättyi yli neljä vuotta sitten tai niitä kaikkia muita muistoja ja tilanteita, joihin PMMP liittyy. Niitä on paljon. Enemmän kuin ikinä voisi edes kuvitella. Kaikista biiseistä tulee joku juttu tai tyyppi tai tapahtuma mieleen. Bändi on oikeesti ollut mulle se kaikista kovin ikinä. Mutta olen edelleen samaa mieltä kuin melkein vuosi sitten postatessani, etten ole fanaattinen fani. Vierastan fani-sanaa edelleen. Ei sitä bändin ja niiden biisien tärkeyttä sillein oo ees tajunnut. Silloin vain, kun alkaa miettimään että hei, tää liittyy siihen ja tää tohon ja oho, tää ja tää ja tääkin liittyy johonkin.
Jakso oli ehkä sen takia ns. pahempi kuin ajattelin, koska biisit olivat itsessään aika rankkoja ja moni versio melkein rankempi kuin alkuperäinen. Paitsi Vesa-Matti Loirin Rusketusraidat, mutta sehän olikin oma lukunsa.
Ja taustallahan tässä tosiaan on se rankka viikko ja yksi kauan pyöritelty mahdollinen-kaukosuhde-kuvio. Että kuuntele siinä sitten uusia (mahtavia) versioita biiseistä, jotka on merkinnyt sulle paljon ja vielä tyypin kanssa, joka kokee kaiken aika samalla tavalla. Vielä kun melkein kaikki oli niitä surumielisiä.. (Ja siis väärin ei saa ymmärtää, ei tässä mitään surua ole elämässä. Vähän haikee fiilis tänään ja yleisesti paljon selviteltävää, mutta ihan positiivisesti.) Tavallaan onneksi suurin osa niistä kaikista läheisimmistä biiseistä jäi pois.
Ooh, jaettiin PMMP haikeus ja päätettiin yhteinen ilta kattomalla keikkataltiointia vuodelta 2007.

Kiitos illasta ihana, tää oli täydellinen tapa jakaa tämä!

Tää kiteyttää kaiken. Kuuntele sanat.

Ei mulla muuta.

Borta bra men hemma bäst

Kotona ollaan. Tai siis eilisestä asti.. Aika kivaa.
Kiva oli olla lomalla, rentoa ja mukavaa ja ainahan reissussa on ihanaa. Mutta harvoin kotiin paluu tuntuu pahalta. Ei nytkään. Vaikka siltä osin, että ei yhtään tiedä, milloin niitä sukulaisia taas näkee, joiden luona oltiin (edellisestä kerrasta on osan kohdalla 9 vuotta, että sillee..) Mutta muilta osin on kyllä kiva taas palata arkeen.

Vaikka vaatiihan tää vähän totuttelua. Anteeks mitä, miks ruokakaupassa on näin kallista? Enkö voikkaan käyä päivittäin yksillä? Eikö koko ajan lähellä olekkaan tuttuja? Pitääkö mun itse hoitaa kaikki kauppaostokset ja ruuan laitto ja ihan kaikki muukin, ihan itse? Hä, ruokakaupasta ei saa viiniä (ja Alkossa se on ihan tosi kallista)? Kukaan ei kehu mun vaatteita tai sano tykkäävänsä musta ihan tosi paljon tai pyydä taputtamaan tanssiesityksille tai pelaamaan säännöttömiä pelejä (kuten eräs ihana 4-vuotias teki)? Mitä ihmettä.. Ihan itse pitää ohjelmaakin keksiä, jos haluaa tehä jotain muuta kuin käyä töissä (että tekemistä saa ehotella, kiitos.)

Huomenna paluu arkeen. Aika kivaa (toivottavasti).

Hei me lennetään! Ihan kohta.

Juuri kun työntekoon on loman jälkeen tottunut on taas loma. Oho. Tällä kertaa maisemat vaihtuu oikein kunnolla, ooh, tää tulee tarpeeseen! Torstaina nousee lentokone ja suuntaa Espanjaan.
Matkaa on ootettu niin kauan, että mitä lähemmäs se on tullut, sen kaukaisemmalta se on tuntunut. Että onhan tässä vielä aikaa tehä sitä ja tätä mutta oho! Sunnuntaina iski todellisuus että ei olekkaan.
Olin toivonut näkeväni ennen reissua suurimman osan ystävistäni, tekeväni kotonani suursiivouksen, hoitavani kaikki to do-listoilla roikkuvat hommat, pakkaavani ajoissa ja treenaavani kunnolla. Ja kuinkas sitten kävikään. Tajusin sunnuntaina että kohta lähetään ja eihän tässä enää oikein mitään kerkiä. Noh, ehtiihän sitä sitten reissun jälkeenkin... Pakkaaminen tosin olisi hyvä tehä ennen matkaa, mutta sekin jää viimeiseen iltaan. Kaatosateesta kotiutuessani en kauhean hyvin osannut asennoitua tohon viikkoon +30asteessa. Kasasin kyllä tavaroita matkalaukkuun, mutta kyllä se vähän hienosäätöä vaatii. Huominen iltaohjelma on siis selvillä.

Miksköhän aina käy niin, että on muka paljon aikaa ja sitten oho, ei ookkaan yhtään ja edelleen kaikki tekemättä? Tai sitten vain mulle käy näin.. Mutta ei se haittaa, ei ainakaan käy elämä tylsäksi.

Kaksi työpäivää. Ja toisen lopuksi suuntaan lentokentälle. Vähiin käy, jee.

Rakkaus on sodan kaltainen ja kaikki keinot sallitaan melskeissä sen

Musiikilla on suuri rooli elämässäni. Kuuntelen sitä paljon kotona ja tykkään käydä keikoilla. On paljon biisejä, jotka liittyy johonkin tiettyyn tilanteeseen tai tyyppiin tai siitä tulee mieleen jotain aivan erityistä. Välillä hyviin biiseihin jää vaan koukkuun ja ne tuntuu sopivan ihan mihin vain.

Tässä on uusin. Ooh. Juuri tähän syksyyn ja kohtaan niin täydellinen.

Jenni Vartiainen - Eden

(Otsikko on biisistä)

Muutoksia vaikkei mikään olekkaan muuttunut

Tässä on nyt käynyt niin, että koneen käyttöni on vähentynyt ihan minimiin. Ei vain tule oltua koneella, puhelimella saa hoidettua suurimman osan asioista enkä iltaisin jotenkin jaksa avata tietokonetta. Se onkin niin hirveän vaikeaa.. Tämän päivittäminen puhelimella on ihan kamalaa. Siksi tää aina vaan jää ja jää, vaikka musta ois tosi kiva kirjoittaa blogia. Mutta tavallaan tähän ei tuu sellasta Pakko käyä postaamassa, kun teen tätä lähinnä itselleni. Ei tule sellaista fiilistä, että joku odottaa postausta niin ei tule päivitettyä. Eikä mulla oikeen oo ees ollut tässä mitään kirjoiteltavaa. Yritän kuitenkin syksyn tullen päästä taas tähän kirjoitusmoodiin (kuten olen aiemmin sanonut yrittäväni, mutta ehkä nyt sitten...)
Kauheesti kaikkea koko ajan tapahtuu ja välillä tuntuu että niin paljon, ettei perässä pysy. Vaikka tavallaan ei kuitenkaan tapahdu mitään.
Kaikki rullaa entiseen malliinsa, paitsi että liikkuminen on vähän jäänyt. Viime viikolla piti startata salilla käynti taas kunnolla kun työmatkapyöräily päättyi mutta sitten iskikin tajuton räkäpää, niin jumppaa siinä sitten. En. Räkäpää katosi ilman kuumetta ja olo alkaa olemaan normaali. Ääni vielä hetkittäin menee maahan, mutta muuten ei mitään. Eli treenaamaan jee!

Olen ollut paljon ystävien kanssa. Ne on ihania. Eilen oli tyttöjen ilta, kiitos murut. Sitten täällä on käynyt kaikkia syömässä. Sen siitä saa kun tekee armeija-annoksia ruokaa! Tai siis kivahan se on, musta on kiva kestitä muita! Että tervetuloa useammin vain.
Ihanaa on myös, että yks ihana muutti Rovaniemeltä takaisin Helsinkiin jee! Ystävyyttä on helpompi ylläpitää kun tapaaminen on helpompaa eikä tarvitse sovittaa kaikkia menoja pariin päivään.

Partiota on tehty kovasti. Halutaan mainostaa meiän hyvää meininkiä ja saada kaikki mukaan! Tulkaa!

Viikko vielä Suomea ja sitten - tättärää - lentokoneella Espanjaan!

Leirille, let's mennään!

Tässä taloudessa valmistaudutaan kesäleiriin, joka alkaa huomenna. Koska koskaan ei kannata olla ajoissa (ei sillä, että tällä aikataululla ois voinutkaan), olen kasannut kamoja aamun mittaan vieraspatjalle. Nähtäväksi jää, koska ne päätyvät rinkkaan asti. Ehkä kiireessä aamulla, ken ties.
Kirjoitin samasta aiheesta  vuosi sitten, joten en keksi pyörää uudelleen vaan linkkaan edellisen. Ettei tule ihan tårta på tårta näistä vähäisistä postauksista.. Vanhoista postauksista löytyy myös mukaan pakattavista tavaroista, joten en kirjoita siitäkään. Lähinnä halusin tulla kertomaan, että täällä on taas tämä pakkausrumba, jota ei voi ikinä tehdä ajoissa ja joka on aina yhtä hankalaa. Luulis, että 17vuodessa oppii pakkaamaan ja syntyy jotkut rutiinit mutta ei.. Joka kerta mä mietin että Öö, mitäs mä tarviinkaan mukaan. Vaikka joo, kyllä mä pääpiirteittäin osaan pakata, mutta varmistan edelleen varustelistan kanssa, että kaikki on mukana. Ja onhan sekin rutiini, että viime tipassa.

Ruotsissa oli kivaa. Nautittiin seurasta, auringosta ja hyvästä ruuasta eikä tehty oikein mitään. Eli täydellinen loma(vajaa)viikko.
Vaikka mulla on ollut tosi paljon tekemistä, niin kaikki on ollut sellaista rentoa, että kyllä tämä lomasta käy. Leiriviikko ei ehkä niinkään, mutta onhan tässä jo ehditty rentoutua ja kerätä voimia eikä sekään piippuun vedä!
Eilen purkasin fiiliksiä ja vietin itkupäivän suklaan kera. Sellaisia välillä tarvitaan ja erityisesti, jos sydämeen sattuu. Joskus asioiden merkitys yllättää suuruudellaan, mutta onneksi silloin on ystäviä ja suklaata. Hyvin toimi ja tänään on hyvä fiilis!

Nyt valmistan lounasta ja lähden sitten pyörällä keskustaan.
Ja pakkaan loppuun sitten.... (Ihan oikeestihan siis en voi pakata vielä loppuun, koska mulla ei ole tussia kamojen merkkaamiseen.)

Rakastuneet saivat toisensa

Häihin oli valmistauduttu kauan. Suunnittelun ja muun lisäksi valmisteluihin kuului tottakai oma pukeutuminen juhlia varten. Äiti lupasi jo kauan sitten ommella puvun ja niin hän tekikin. Siitä tuli todella hyvä.
Olin Naisista parhaan luona lauantain vastaisena yönä. Hän oli luvannut tehdä mulle juhliin kampauksen ja toinen ystävä tuli lauantaina meikkaamaan! Koin olevani ihan prinsessa (mites sitten, jos  meen itse joskus naimisiin? Tytöt, teillä on nyt paineet.)! Sekä kampaus että meikki olivat erittäin onnistuneet ja kestivät yötämyöten. Kynnet kävin viikolla geelilakkauttamassa Hopeasiivessä. Suosittelen!

Lauantaina oli kauan odotetut häät. Serkkuni meni naimisiin rakkaimpansa kanssa. Häitä suunnitteltiin ja järjestettiin kauan ja nyt ne on juhlittu. Jotenkin hassu tunne. Itsekkin osallistuin järjestelyihin jonkin verran. Häät olivat kauniit ja tunnelmalliset ja ihan parin näköiset (eiköhän häät yleensäkkin ole parin näköiset, noh..) Ruoka oli hyvää, kuivin suin ei tarvinnut istua ja ohjelmaa oli sopivasti. Pöytäseura oli hyvää ja seura muutenkin. Tanssit oli kovat! Niin kovat, että multa repesi maksimekon helma, mutta onneksi ihan alhaalta ja helman suuntasesti eli sen saa helposti ja siististi korjattua lyhentämällä vähän. Eikö se ole merkki hyvistä bileistä? Kengätkin saivat osansa, niitä on maanantaina putsattu sappisaippualla.. Juhlien nuorin, siskoni 9vee, tanssi siellä yötämyötä muiden mukana, hän taisi olla illan tähti! (Pikkuserkkumme kuiskasi jossain vaiheessa "Tällä hetkellä toi on siistein mun tuntema tyyppi!" Niinpä! Hyvä tyttö.)

Ja sulhanen lauloi kotimatkalla mikrofoniin (hän ei yleensä laula ollenkaan)!

Onnea ihanat ja kiitos mahtavista juhlista!

Lomalainen

Jep, olen lomalla. Kolmas viikko alkoi juuri.. Tekemistä on ollut enemmän kuin arkiviikkoina ja kun kevään aikana ei ole blogiin kauheasti ehitty kirjoittelemaan niin siinä sitten... Loma on tähän mennessä ollut todella kiva ja vaikka tekemistä on ollut paljon, on kaikki ollut sellaista mukavaa. Olin reilun viikon maaseutumatkailulla äidin luonna ja mummolassa. Mummin kanssa käytiin kirppareilla ja oli oikein kovin onnistuneet löytöpäivät!
Koska tässä on taas kuukausi väliä ja paljon tapahtumia, tiivistän kaiken muutamiin kuviin.
Lauantaina olin häissä ja niistä kirjoitan ihan erikseen mutta tässä nyt pikakuulumiset.
Huomenna lähen viikoksi Ruotsiin jee. Häistä kirjoitan ajastetun postauksen torstaille ettei sen julkaisu mene niiiiin pitkälle mutta ei kuitenkaan myöskään tule samana päivänä kuin tämä. Tule siis uudelleen torstaina neljän jälkeen.

1. Ystäväni oli tammikuussa reissussa. Sain kortin viikko sitten. 2. Reilun viikon reissulla riitti tavaraa. Kotiin tullessa..

 

3. Vietin kivan päivän siskon ja isän kanssa kaupungilla. 4. Osa kirpparilöydöistäni.

1. Kesääni kuuluu suurena osana pyöräily. 2. Siskon kanssa jätskillä, huippuhyvää kookos-suklaa-jätskiä! (Sain isältä tuliaisiksi kivan mekon!) 3. Mulla oli yksi superaktiivipäivä, jonka päätteeksi lähdin extempore-iltaterassille ystävän kanssa. Enkä ole ikinä valmistautunut iltaan niin äkkiä kuin silloin.. 4. Eikö kaikissa blogeissa pidä olla peilikuva?

1. Superhyvää salmiakki-juustokakkua! 2. Hedelmäinen aamupala. 3. Vuohenjuusto-broiler-salaatti. 4. Grillattua broileria, salaattia ja täytettyjä herkkusieniä.

Ihania kesäpäiviä sulle ja sulle! :)

Kirjoittamattomuuden selittelyä ja yks asu

Ihan näin kauaa ei ole mennyt synttäreistä toipumiseen mutta tähän muuhun elämiseen kyllä. En oikein tiedä, miksi on yhtäkkiä tuntunut tosi haipakalta kaikki vaikkei tässä oikeesti ole edes ollut oikein mitään. Ehkä juuri siksi. Kesä on alkanut sellasissa sekavissa chillailufiiliksissä. Kotiin tullessa väsyttää eikä tee mieli tehä mitään, viimeiseksi avata kone ja kirjoittaa jotain. Huh..
Edelleen on kodin laitto vähän vaiheessa ja serkun häävalmisteluissa avustaminen on vienyt vähän aikaa. Sitten on toki liikunta ja ystävät, jotka vie aikansa. Selkä meni jumpalla ja sitä on hoidettu. Kunnossa on. Partio on ollut enimmäkseen taka-alalla, vaikka on sekin oman aikansa ottanut. Sitten on ollut jotain ihme säntäilyä paikkaan x ja y ja huhhah. Kivaa on kuitenkin tämä eläminen, edelleen. Sehän se pääasia on. Viikko vielä töitä ja sitten on loma. Loma, jonka piti olla ihan tyhjä mutta oho, onhan siinä kuitenkin kaikenmoista. Kaikkea kivaa kuitenkin vain.
Jos yrittäisin tehdä paluun blogielämään. Kevät on asumismuutosten jälkeen mennyt blogin puolella vähän heikosti, mutta aina voi yrittää palata takaisin ruotoon.. Jos viimein onnistuis.

Vaikka ilmat on viime aikoina ollut vähän tylsät noin niinkuin kesää ajatellen, niin on kivaa, kun on voinut vähän erilailla pukeutua. Tämänhetkinen suosikkini on tämä:

Mekko/Lindex, tennarit/Dinsko, laukku/Aleksi13, 

aurinkolasit/Cubus

Sisko oli kylässä ja käytiin kivan ilman sattuessa vähän ulkoilemassa ja valokuvaamassa. Kuvia kertyi kameralla 75 (OHO ja niitä on siis vielä puhelimessakin..) ja on melkein vaikea valita sieltä kivoimmat. Tässä siis kuvia lähiviikkojen tarpeisiin..

Ihanaa juhannusta! Olkaa rauhassa ja turvallisesti.

Kaksviis!

Viime vuonna kirjoitin lapsentasoisesta synttärihuumastani. Allekirjoitan tekstin edelleen.
Eilen juhlittiin ja oli tosi kivaa. Kaikkia tärkeitä tyyppejä, huippuhyvää ruokaa (vaikka itse sanonkin) ja kiva fiilis. Harmitti kuitenkin se, ettei moni sellainen, joka oli sanonut tulevansa, päässyt erinäisistä syistä tulemaan. (Ja pakko myöntää, että myös se, ettei kaikki onnitelleet, joilta olin jotenkin odottanut sitä..) Olen tottakai iloinen kaikista muistamisista ja vieraista, mulla oli ihan huippupäivä!

Päivällä kävin kaupassa. Ostin kaksi siideriä ja myyjä mittaili mua pitkään katseellaan. Lopulta kysyin, miettiikö hän, riittääkö mulla ikä. "Joo, mä tässä vähän mietin." Sanoin, että täytän tänään kaksviis, mutta voin kyllä näyttää paperit. Hän meni vähän noloksi, oli kuitenkin epäillyt mun täysi-ikäisyyttä.. Onnitteli ja kysyi paperit.
Baarissa mun syntymäpäivät huomioitiin ekaa kertaa ikinä! En kyllä ole varma, olenko tuonut sitä kauhean julki koskaan, muta kattoohan ne henkkarit ja siinähän se synttäri näkyy.. Eilen sain drinkkilipun, takana oli oikein käsinkirjotetut onnittelut ja sydän! OOh.

Kaikkia kuitenkin kiinnostaa, miltä nyt tuntuu. Yöllä ihan samalta kuin ennenkin, mutta tähän uuteen ikään herääminen ei ollut kovin nautinnollista juuri tänä aamuna. Noh, ei auta nysväillä, hommiin vaan! Kohta tulee vielä ihania vieraita.

Jaan eilisen ruokaohjeet, kun kykenen laajempaan ajatteluun.

Jatkossa täytän vain 25.

Kaupunkirakkaus

Rakastan mun kaupunkia. Ooh! Voiko tästä olla pitämättä?

(Kuva on matkalla baletista junalle. Oltiin keskiviikkona kultturelleja ystävien kanssa ja käytiin katsomassa Peer Gynt-balettia. Hienolta näytti.)

Muuten viikko on kulunut ja kuluu synttärivalmisteluissa ja muissa arjen askareissa.

Partiota kulisseissa

Tästä onkin tullut partioblogi.. Hyvin harvoin päivittyvä partioblogi. OHO. Eihän se ole tarkoitus.. Tällä viikolla on hässäkkää mutta ehkä sitten on taas enemmän aikaa (ja muuta asiaa kuin partio.)

Viikonloppuna oli retki. Prinsessat ja prinssit. Itse olin mukana vain la-su, mutta kyllä olikin kivaa! Ei siitä sen enempää, joskus täytyy nukkuakkin, mutta jaan muutaman kuvan.

Näin meillä suunnitellaan toimintaa. Tärkeimmät kuvassa.

Pitäähän prinsessoilla kruunut olla! Tärkein ostos ikinä. (Ja siis nimenomaan yli 15-vuotiaille.)

Euroviisukatsomo! Pieni keittiö, kolme pitkää penkkiä + työtaso, 7 tyyppiä ja puhelimen näyttö.

Aamupalaksi prinsessat syö tottakai prinsessapuuroa!

Niin ja kuka sanoi, että partio on pönöttämistä ja muutenkin tylsää? Pah, se ei kyllä tiiä mistään mitään! Partio on just sitä, mitä siitä tekee.

Partiota omalla tyylillä

Taas on melkein viikon tauko.. Voi vitsit että mä oon tässä huono nykyään, anteeks vaan.
Viime päivien jutuista tahdon nostaa esille sunnuntain Kohtaamisen. On tässä ollut muutakin kivaa (ja ei-niin-kivaa kans), mutta se on nyt se juttu!

Partioviikko huipentui Kohtaamiseen, jossa oli huikee määrä Pääkaupunkiseudun partiolaisia. Ensin oltiin Linnanmäellä ja sieltä mentiin Hyvän mielen-kulkueena Olympiastadionille, jossa oli ns. juhlat ja koko komeuden kruunas Haloo Helsinki! Kyllä taas tuli sellanen olo, että kyllä onkin mahtavaa olla partiossa, oispa kaikki muutkin. Vaikka on siinä ne varjopuoletkin, mutta ei mennä niihin, kaikki se hyvä kuitenkin hallitsee...
Mun mielestä on kivaa, että välillä on tälläsiä tapahtumia, joissa ei mennä metsään. Nyt otin kaiken irti aurinkoisesta säästä ja kaupunkioloista ja pukeuduin juuri niinkuin mieli teki. Viihdyin asussani superhyvin, vaikka se oli täysin fiilispohjalta koottu Nyt-on-jo-melkein-kiire-yhdistelmä. Asuvalinta oli ihan nappi, vaikka lähtiessä mietin, että kuin käytännöllistä noissa on kivuta laitteisiin, mutta ei mitään ongelmaa! Vaatekaappini sisältää hyvin vähän epäkäytännöllisiä vaatteita, partiossa opittu käytännöllisyys varmaan peilaa juuri tähän. Eikä töissäkään onnistuisi mikään, jos vaatteet olisivat epäkäytännöllisiä..

(Muistan joskus kirjoittaneeni, että sukkani ovat usein sävysävyyn vähintään jonkun asunosan kanssa.)

Neule, aurinkolasit ja trikoomekko/Lindex, housut/H&M, kengät/Adidas, tuubihuivi/Pieces

Koska mulla oli matkassa sama kuvaaja kuin edellisenä sunnuntaina, ei tästä päivästä ole asukuvien lisäksi kovin paljon järkevää kerrottavaa, ainakaan kuvin. Tapahtumasta muutenkaan en osaa kertoa, koska fiilistä ei voi pukea sanoiksi. Se täytyy kokea itse..
Tässä vähän kuvasaldoa (yritän ensi kerralla pitää kameran visusti itselläni, jos haluan jotain muistettavan arvoisia muistoja..)

Tässä siis päivän parhaat otokset. Kuvaamishalua on, mutta keskittyminen ei vielä riitä tähtäämään.. Harjoitus tekee mestarin.

(Mulla on vapputauko partion tekemisestä ja kuinkas huomaankaan kirjoittavani partiosta. Oho. No, tää on ihan eri juttu, onhan? Tää on kuitenkin oma blogi.. Hih.)

Fiilistele Partioviikkoa. Bongaa tuttuja.

Partioviikko yllätti

Nyt vietetään partioviikkoa, kuten joka kevät. Koska pääsiäinen oli tänä vuonna niin myöhään, yllätyin partioviikon alkamisesta. Miten se onkin jo nyt? Vaikka toki, se on ollut tiedossa jo kauan-kauan ja se on aina sillä viikolla, kun on Yrjön päivä (tänään!). Hämmennyin silti. Täähän on vielä päivän lyhyempi, kun pääsiäinen vei yhden päivän.
Viime vuonna kirjoitin poikkeuksellisen paljon partiosta. Olen edelleen ylpeä Partio - mikä ihana tekosyy...-tekstistäni. Se kiteyttää harrastukseni niin hyvin, välillä sitä vain onnistuu!
Mun elämässä partioviikko ei tänä vuonna mitenkään erityisesti näy, paitsi sunnuntaina on Kohtaaminen, johon kaikki huipentuu. Ehkä sillee, että tällä viikolla jotenkin alitajuisesti hoitaa partioasioita enemmän kuin tavallisesti, vaikka koko ajanhan mä jotain hoidan..

Ja tein sen taas. Vaihdoin Facebookissa profiilikuvani ihan vähän aikaa sitten ja nyt vaihdoin sen taas, kun halusin täksi viikoksi huivikuvan (sen saman kuin viime vuonna, se on paras partiokuva ikinä mikä mun naamasta on otettu). Oho, ehkä kukaan ei ärsyynny mun jatkuvaan vaihteluun.. Tänä vuonna on julkaistu partioviikko-profiilikuvia, jotka kertovat siitä, mitä partio on, mutta en halunnut sellaista omaani. Haluan säilyttää yksilöllisyyteni, vaikka yhtenäiset kuvat kiva idea onkin.

Vapaiden parhaimmistoa

Perjantaista kirjoitinkin jo.
Lauantaina kävin aamulla pitkästä aikaa BodyBalancessa, kylläpäs tuntukin hyvältä. Ja ooh, menin pyörällä, ihana ilma! Tuli oikein hiki, vaikka ei mulla ollut kun huppari ja juoksutrikoot, tätä on odotettu! Jatkuis näin vaan.. Kotona hengailin ja iltapäiväksi menin pienen ihanan nimenantojuhliin. Nimi on ollut tiedossa jo kauan, mutta pitäähän pienen omat juhlat saaha! Tarjoilut oli hyvät ja oli kiva nähä kaikkia tuttuja. Pienen isä oli puolpaniikissa vastassa ovella ja supatti, että tilanne on se, että tupa on täynnä porukkaa eikä hän oikein tiedä, ketä kaikkia siellä on, että mene ja esittäydy itse. Eikai sillä niin väliä, ei kaikkia voi tuntea. Ihania lahjoja sai pieni ja hyvin jaksoi hän. Ikää on kuitenkin vasta 3kuukautta ja kauhea määrä toljottavia ja retuuttavia ihmisiä ympärillä, joista kaikki lepertelee kummasti. Kyllä siinä ittekkin lopulta väsyisi..

Sunnuntaina matkattiin brunssille Gumbostrand konst & formiin. Matkassa sisko, äitinsä ja hänen miehensä. Ilma oli mahtava ja määränpää tyylikäs. Ruoka oli hyvää, mutta 25 euron hintaan olisi ehkä odottanut vähän suurempaa valikoimaa. Fiilis paikassa oli rento ja henkilökunta ystävällistä. Kyllä kannatti käydä. Tavattiin siellä sattumalta tuttujakin. Ruokailun jälkeen tutustuttiin puotiin ja valokuvanäyttelyyn. Hienoja kuvia! Sisko viihtyi paremmin metsässä. Oma näyttelyyn tutustuminen jäi siksi vähän nopeaksi, mutta kyllä mä kaikki näin. Sisko on innostunut kuvaamaan äitinsä järkkärillä ja muisti on täynnä kuvia jäkälästä, kävyistä, puista ja muista tärkeistä luontokohteista. Kevään ekoja leppäkerttuja ei kuitenkaan ikuistettu. Löyty kuvista myös mun kuvia. Ei ehkä ihan ammattilaismateriaalia (vielä), mutta kyllä joukosta valio-otoksiakin löytyi! Toisin kuin näistä asukuvista mun puhelimella.. Innostuin, että saisin kerrankin asukuvat blogiini, mutta öh. En tiedä, oliko kyse mallissa vai kuvaajassa, mutta ei näistä tullut ihan sellaisia kuin kuvittelin.. Tässä kolme parasta.

Vuoden ensimmäinen päivä lyhythihainen + neuletakki-yhdistelmässä, oo, kevät! Farkut ja neule Lindexin alerekistä, pitsipaita h&m, kauan sitten. Joku juuri kertoi ymmärtäneensä, miksi mulla on aina niin kivat vaatteet. Tutkin alerekit.

Ja sitten on ne muutamat, joissa kuvaajan peukalo peittää puoli kuvaa. Noh, näkyypä ainakin metsä. Kuvaajalla on vielä treenattavaa ajoituksessa ja kuvien rajaamisessa. Kuvattavalla.. Noh, kaikessa.
Pitkän nauttimisen jälkeen hypättiin taas autoon ja matkattiin kohti Helsinkiä. Ei me kauas päästy, kun pian pysähdyttiin paikalliselle kiskalle jätskille ja kokeilemaan veden lämpötilaa. Sielläkin oli tuttuja, oho! Kevään ensimmäiset irtojätskit ja aurinko, ooh! Eikä vesikään tuntunut käteen yhtään niin kylmältä kun aatteli.

 Täytyy todella toivoa, ettei ilma mene tästä enää takapakkia!

Täydellinen vapaapäivä (200. postaus!)

Neljän päivän vapaat tuli hyvään saumaan. Tämä päivä käytettiin ainakin niin hyvin rentoutumiseen, että taas jaksaa paremmin arkea, kun sinne asti päästään.

Sain kylään Naisista parhaan. Ohjelmassa rentoa oloa, hömppäleffoja, musiikkia ja ruokaa. Mitä muuta ihminen vapaapäivältään toivoo?
Leivoin sämpylöitä ja niistä tuli erityisen hyviä (vaikka itse sanonkin). Muutenkin päivän ruoka onnistui hyvin (kuten meillä yleensäkin). Välipalaksi nautittiin uunituoreita sämpylöitä, viinirypäleitä ja dominosuklaata leffan kera.
Leffan jälkeen kokattiin loppuun (valmistelut alettiin kesken leffan). Ruokalistalla uunitomaatteja ja parsaa (Samat reseptit kuin viime viikolla. Nyt tosin tehtiin parsat ihan ohjeen mukaan.), uunilohta, minttukermaviiliä, avocadojuttua, paprikaa ja mozzarellaa. Ruokajuomaksi valkoviiniä.

Lohi maustettiin tuparilahjaksi saamallani Teriyaki-mausteseoksella, sitruunamehulla ja kookossokerilla.

Taikinassa vehnä- ja ruisjauhoja, ohrahiutaleita, kuivahiivaa, pellavansiemenrouhetta, hunajaa, saksanpähkinäöljyä ja vettä. Tulipa herkullisia ja koostumukseltaa juuri oikeanlaisia! Sämpylöidenleipominen on usein vähän sattumankauppaa..

Kermaviiliin sekoitettiin tuoretta minttua. Avocadon joukkoon laitettiin sitruunamehua ja chili-lime-mausteseosta. Helppoa ja hyvää (ja ensi kertaa kokeilussa)!

Herkuttelun jälkeen katsottiin toinen leffa. Joka ollaan nähty niii-in monta kertaa, mutta toimii aina. Tänään laitettiin vaihtelun vuoksi ruotsinkielinen tekstitys ja tuntui kuin olisi ollut ihan eri leffa.. Miten tekstitys voikaan vaikuttaa niin paljon?

Päivä sisälsi myös paljon elämän pohdiskelua, naurua, juoruja ja sitä, mikä ystävyydessä on tärkeintä. Yhteistä aikaa. Rentoa oloa. Sitä, että voin vain olla ja se tuntuu juuri parhaalta. Ettei tarvi olla mitään eikä näyttää miltään, olla vaan ja nauttia. Mulla oli jalassa Pikku prinssi-yökkärihousut.....

Kiitos muru ihanasta päivästä!