Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana!

Tänään oli hieman rankka, mutta ihan  mahtava partiopäivä! Facebook-kavereille ei ainakaan oo jääny epäselväks päivän ohjelma, sen verta paljon tagattuja päivityksiä aikajanalla, ha.
Aloitettiin Lintsiltä lasten kanssa ja lopetettiin Stadionille johtajaporukassa. Väliin mahtui paljon toimintaa, naurua, partiohuutoja, lauluja, hyviä tyyppejä, krebausta ja mahtavaa meininkiä.

Taas mietin, että miten joku ei viihy partiossa. Tulin siihen tulokseen, että ei joko oo ees kokeillu tai sit on osallistunu vaan johonkin perusjuttuun, jotka ei välttämättä hirveesti lämmitä ainakaan heti. Partio koostuu just niistä perusjutuista ja sit tälläsestä extrasta ja siks se just on niin siistiä. Ja kun se on niin monipuolinen juttu,voi  ite vaikuttaa siihen mitä tekee, niin se kyllä sopis kaikille. Mainettaan parempi, paras!

Vähän jännittää, kuinka paljon ääntä riittää huomiselle, se on ollut kovassa käytössä tänään. Aamusta iltaan puhetta, laulua, huutoa ja naurua. HUIPULLA TUULEE - HUIPUNVALTAAJAT! tuli huudatettua aika monta kertaa, kun meitä oli kerrankin kulkueessa niin monta, että huudattaminen kannatti. Uusi huuto vanhan kuluneen kaveriksi, pitihän siksikin testailla.

              Hallituksen daamit ja hallitushait matkalla krebaamaan, kun velvollisuuet on hoiettu.

                                               Päästiin myös Stadionin torniin, aika jännää!

Päivän kohokohtiin mahtavien tyyppien lisäks kuulu kaikki ne, kun 6000 ihmistä tekee yhessä jotain, vaikka laulaa ja fiilistelee! Se tunnelma on jotenkin vaan niin.. että se pitäis ite kokea, ymmärtääkseen. Olen kyllä onnekas! Kiitos siellä olleille.

Nyt kroppaa väsyttää. Koko päivä liikkeessä, kulkemista, juoksemista ja tanssimista, huhhei. Ansaitusti saa levätä.
Ja ehkä seuraavaksi olis joku muu, kuin partiopostaus... Huomenna äidin luokse eli muut aiheet jää ensi viikkoon. Mukavaa sunnuntaita ja viikon alkua!

Partio - mikä ihana tekosyy...

Uhkasin partiopostauksella ja nyt on sen aika. Tästä tulee pitkä, älä aloita lukemista, jos on kiire.

...vain olla. Se on kaikista kivointa, kun hengailuseuransa valitsee tarkoin.

Myös hengaillessa voi olla hyödyksi, esim. Laiturilla hengaillessa voi seurata limasodan jäljiltä pesulle tulevan lapsilauman turvallisuutta tai riippumatossa löhöillen valvoa hiljaisuutta.

...olla ulkona. Tosin rusketusrajat huivista aiheuttaa aina myötähäpeää ja tuntuu itsestä peittelemisen arvoisilta, mutta kertovat myös siitä, että sää on ollut hyvä ja siitä on saanut nauttia. Ja varmasti myös tehdä siistejä juttuja, koska niistä partio koostuu.

              ...kisata. Vuosien varrella on kisattu vaikka mistä. Tänä talvena täytekakkujen tekemisestä.

  ...olla vähän likainen. Ah mikä tunne, kun saa jalat puhtaaksi. Ei tarvitse välittää ulkonäöstä ja meikkaamisenkin voi unohtaa, jos huvittaa. Kynsien lakkaaminen tosin tuo metsäänkin vähän luksusta. Kynsilakkapurkki on melkoisen suosittu jossain vaiheessa viikon leiriä, vähän naiseutta.

...syödä hyvin. Lämpimät voileivät maistuvat ihan erilaiselta keskellä metsää omatekoisella halsterilla tehnynä kuin missään muualla. Paljon paremmilta! Kuten kaikki muukin ruoka. Herkutella voi  vaikka tikkupullilla (taikina tosin ei kovin houkuta) tai suklaabanaaneilla. Karkkia löytyy aina, jos ei itseltä niin jonkun lapsen lahjoituksena tai johtajaherkkuna. Ilman karkkia on hankala selvitä retkeltä.

 

...tehdä erikoisia juttuja. Esimerkiksi etsiä ympäri pääkaupunkiseutua mahdollisimman halvalla n. 1000 karkkia, laskea ja pussittaa niitä. Ihan vain siksi, että niitä oli päätetty antaa palkinnoksi. Lapset (ja miksei isommatkin..) tekevät lähes mitä vain, jos tiedossa on karkkia. Vaikka juoksevat ympyrää k-a-u-a-n, koska joka kierroksesta saa yhden karkin. Tai suorittavat erilaisia tehtäviä huivilla sidottuna kaveriin. Ja kivaa on!

...lähettää kuvia itsestään läheisille. Pitkällä leirillä aina vähän ikävöi perhettä ja onneksi on nykyaika. Vastauksena tähän kuvaan sain ihanan pusukuvan perheeltä. Sillä jaksoi taas.

...luontokuvata (ja vain olla). Kun hommat on hoidettu voi keskittyä epäoleelliseen, kuten siihen, kuinka jättimäisiltä puut näyttävät ja tuntuvat kaatuvan päälle, kun makaa maassa rinkka tyynynä.

...olla aito. Ilveillä. Jokaisen partiolaisen kuvista löytyy itsestään ja muista otettuja kuvia, joissa näyttää lähestulkoon tälläiseltä. Kameralle toki poseerataan, mutta ei suinkaan pyritä näyttämään mahdollisimman kauniilta ja ihanalta, kuten vaikka bilekuvissa. Jos asu on tämä, voi yhtä hyvin olla söpö näyttämällä vähän hölmöltä. Partiokuvia kattelemalla on paljon kivempi fiilistellä kun bileillan kuvilla, jotka on yleensä vähän pinnallisia. Kumisaappaissa ja fleecessä ei voi näyttää pinnalliselta. Silloin voi olla vain aito. Partiossa oma tyyli voi olla mikä vain, mutta kyllä asussa on jotain käytännöllistä yleensä aina. Lapsilla ja aikuisilla, nuorilla tyyli menee usein käytännöllisyyden ohi. Varusteista huolimatta tai niien ansiosta voi olla siistiä ja tehä melkein mitä vain! Jos ei pelkää, että kynnet katkeaa. Mutta partiossa ehkä siisteintä on just se, että oma tyyli voi olla mikä vain. Partiossa on kaikkia partiopissiksistä paperipartiolaisiin. Ihan omana itsenään, sulassa sovussa. Kannattais sunkin kokeilla! Ei oo olemassa mitään väärän tyylistä.

...rakentaa iglu. Missä muualla niin tulis tehtyä? Rohkeimmat on myös yöpynyt siellä. Tekemisen puutetta ei ainakaan tuu, rakentamiseen saa hyvin aktivoitua porukkaa, pitkäksikin aikaa.

...runoilla. Parhaissa tapahtumissa on joku teema ja mitä paremman teemasta haluaa, sitä enemmän täytyy käyttää sanallista luovuutta. Se puhkeaa yleensä kukkaan noin neljännen leiripäivän väsymyksessä.

 

...tehdä ihan mitä vain. Lähes kaikki siisteimmät kokemukset liittyy partioon. Ehkä siksi, että partiossa voi ihan oikeasti tehä vaikka mitä. Ei siellä oo pakko johtaa 7-vuotiaita kerran viikossa, auttaa mummoja kadun yli ja tehä solmuja. Mitä vanhempi on, sen enemmän voi itse valita, millaisista asioista oma harrastus koostuu. Voi osallistua ravintolapäivän kokkailuihin, käyä vain retkillä ja tapahtumissa, suunnitella yksittäisiä ohjelmia tapahtumiin, käyä kursseilla, seinäkiipeillä...  Kun pääsee itse suunnittelemaan toimintaa muille, voi suunnitella vain kivoja tapahtumia. Tänä keväänä meillä on salapoliisiretki, johon saa tuoda kaverin ja perhepiknik kaikille jäsenille. Koska ideat kuulosti meiän mielestä kivoilta. Partion harrastamisessa vain mielikuvitus on rajana.

 

(Ja toki, kyllä partiossakin välillä on tylsiä juttuja ja stressiä ja ärsytystä ja vaikka mitä tyhmää, mutta niistä selviää. Kuten yleensä muuallakin. Selviäminen myös tuntuu helpommalta siellä kuin esim. työstressissä, siellä on kaikki ne siistit tyypit, eihän siellä voi murjottaa. Tee kupla ja puhalla kaikki pahat ajatukset pois, puuh!)

 

Haastan sinut selvittämään, millaista siellä oikeasti on (jossei tämä selventänyt). Rohkeimmat ehkä uskaltautuvat jopa kokeilemaan jotain juttua. Vaikka partiossa on pienet piirit, sekaan mahtuu aina. Eikä pakko ole tulla partiolaista, vaikka kävisi jossain vähän tarkkailemassa. Tervetuloa kokemaan ehkä maailman siistein harrastus!

 

Minä en ainakaan ikinä pure lapsia.

Tekisi mieli tänään tehä se partiopostaus, mutta kello käy ja huomenna on pakko herätä ajoissa, niin kerron vain kolme kivaa asiaa tästä päivästä ja palaan muina päivinä muihin juttuihin.

Ulkoilin yhteensä n. 4 tuntia, vaikka iltapäivällä olikin vähän kurja sää. Kuten aiemmin sanottu, se on pukeutumiskysymys. Ja hauskaa voi olla myös silloin. Miinuksena, että paperit eivät pysy maailman parhaassa kunnossa sateessa tuli taas todettua sekä töissä että myöhemmin kerrottavassa paikassa. Ulkoilu kyllä vaikuttaa kummasti jaksamiseen ja helpottaa ärtymystä. Rautalankaa kaivattiin meinaan tänään.... Onneksi ulkoilu pelasti

Kävin tänään erityisen keskustelun erään juuri heränneen melkein kolmeveen kanssa.
"Sä et ole tosi typerä!"
"No hyvä. Mikäs mä oon?"
"No kiva!!"
"Hyvä, niin säkin."
(hiljaista pohdistaa)
"Toisia ei saa purra. Se on typerää."
"Niin onkin, oikeessa oot."
"Sä et kyllä ikinä pure lapsia!"
Niinpä niin.. En kyllä tiennyt, että muutkaan niin tekisi.

Töien jälkeen osallistuin maailman nopeimpaan pt-kisaan (partiotaitokilpailu). Meiän kolmen hengen superjoukko KuumatPuumat oli kyllä kolmen hengen joukoista paras. Kaikki joukot olivat siis kolmen hengen joukkoja. Ainakin me oltiin nopein. Kisan tulokset selviää joskus myöhemmin. Mutta ei niillä niin väliä ole, pääasia, että oli hauskaa. Kisa käytiin Kampin ympäristössä. Tehtävät olivat haastavia, mutta kuitenkin kivoja. Ei sellaisia, että alkaa ärsyttää ettei osaa vaan sellaisia, että olisi melkein enemmän ärsyttänyt, jos ois osannu.
Aloitusrastilla piti koota tietokoneen näppäimistö. Toisella liittää lippukuntia oikeille alueille. Kolmanella löytää ilmakuvat kartasta, justjoo. Neljännellä bongata kirjaimia kiikareilla. Pidettiin koko kisan ajan kärkipaikka, vaikka yks kolmikko kovasti yritti hengittää niskaan. Ei ainakaan tarvinnut jonottaa. Lopuksi syötiin makkaraa, juoruiltiin ja sitten lähettiin kotiin. Oli kyllä mukavaa.

Alussa luki ensin, että kerron pikaisesti, mutta poistin sanan, koska ei tämä kertominen niin lyhyttä ja pikaista ollutkaan..

Keppejä ei saa tuoda sisälle!

Maanantai alkoi poikkeuksellisen sosiaalisesti teekupin ääressä. Siitä olikin mukava lähteä aurinkoisessa säässä kohti bussipysäkkiä. Koska jäin vähän extempore yökylään, niin ei ollut aurinkolaseja mukana. Eikä ulkohousuja ja tiedossa kuitenkin paljon ulkoilua töissä! Mutta kyllä aina vaihtoehtoja keksii. Bussimatka oli normaalia piempi ja sain luettua pal-jon pääsykokeeseen!

Töissä oli maanantaiksi poikkeuksellisen rentoa. Mentiin ihan perjantaifiiliksillä eli pitkä viikko tiedossa, jos heti aloittaa perjantaista.. Ulkoiltiin paljon, kun ilma oli niin ihana! Silloin kun on hyvät ilmat, on aina iloinen ammatinvalinnastaan. Huonolla ilmalla viihtyminen on vain pukeutumiskysymys. Eli kyllä ulkoilu on omassa työssä ehdottomasti suuri plussa! Jaksaa päivänkin paljon paremmin, kun saa ulkoilla. Välillä on päiviä, jolloin ei itse ulkoile ja huhhei kun on illalla kummallinen olo.. Otsikon asian opin tänään. Sitä kun en vielä ole tämän yli kahenkymmenen elinvuoen aikana oppinu.. ;)

Töien jälkeen kävin kotona, hengähdin hetken ja lähin polkemaan kohti BodyBalance tuntia. Pisin pyöräilymatka tänä vuonna ja kotimatkalla alkoi polkimet tuntua raskailta. Kyllä tästä vielä pyöräilykesä tulee! Viime kesälle ei voi hävitä eli panokset on korkealla.
Balance tuntui tänään poikkeuksellinen hyvältä. Ei tullut sellaisia suuria Olempa huono-ajatuksia, mitkä ovat aika yleisiä, aina jotakin lihasta kiristää tai ei vain pääse siihen asentoon mihin olisi tarkoitus, ees siihen kaikista "helpoimpaan" vaihtoehtoon. Mulla on tämän päivän onnistumisiin kuitenkin havaintosarja, joka liittyy erityisesti naisten elämää kerran kuukaudessa vähän häiritsevään tekijään. Aion kirjoittaa havainnoistani, en kuitenkaan kovin intiimisti, seuraavassa kappaleessa eli jos aihe on mielestäsi ällöttävä tai muuten vastenmielinen, hyppää kappaleen yli.

Aika usein kuulee, että Niien aikana jättää liikkunnan välistä tai ainakin vähemmälle kuin muina viikkoina. Se tuntuu ehkä epämiellyttävältä ja olokin saattaa olla hieman epävarma. Tai mitä syitä nyt kenelläkin on.
En ite oo ikinä varsinaisesti tästä syystä jättänyt liikuntaa välistä, mutta ehkä herkemmin kuitenkin sopinut muuta menoa kuin jumpan. Olen kuitenkin muutaman viimeisen kuukauen aikana tehnyt mielenkiintoisen havainnon.
Edellinen viikko on ihan toivoton liikunnan kannalta eikä suinkaan Se viikko. Silloin ei tunnu mikään sujuvan, tuntuu ahistavalta, epämiellyttävältä ja kömpelöltä. Motivaatio liikuntaan lähes katoaa ja on hyvin vaikeaa mennä myöhemmin sellaiselle tunnille, jossa on ekaa kertaa käynyt juuri tälläisellä viikolla. Eihän siellä mikään sujunut, ihan huono tunti. Urheasti olen kuitenkin yrittänyt liikkua ainakin kerran myös niillä pahisviikoilla (eli viikkolla ennen Niitä), vaikka mikään ei sujukkaan, ees niillä tunneilla, joilla yleensä kokee loistavansa. Olo jumpan jälkeen on kuitenkin yleensä ihan hyvä, vaikka jumpan-jälkeistä-hyvää-oloa varjostaakin pettymys omaan kehoon ja itseensä.
Sen sijaan Niien aikana kaikki tuntuu sujuvan kuin tanssi. Tai BodyBalance. Tai ihan mikä vaan liikunta. Ehkä siihen tekemiseen keskittyy enemmän kun olo on hieman epämiellyttävä. Tai en tiiä, mistä se voisi johtua, mutta näin olen kuitenkin havainnoinut. Uusien juttujen, esim. uusien ryhmäliikuntatuntien, kokeilu pitäisikin alkaa oikein suunnitelmallisesti keskittää Niien aikaiselle viikolle. Ehkä löytyisi uusia lempparitunteja, kun ei jäisi heti huonoa kuvaa. Tämä oli mielestäni mielenkiintoinen havainto ja yritän ihan oikeasti yrittää hyödyntää sitä!

Onnistuneen Balancen jälkeen poljin ilta-auringossa takaisin kotiin. Suurin miinus tässä päivässä oli se, että ipodin akku loppui kesken kotimatkan. Eli ihan kelpo päivä viikon aloitukseksi! :) Päivää piristi myös ystävän lähettämä oma kuva Whatsappissa, kiitos siitä <3.
Huomenna on tiedossa Maailman nopein PT-kisa, onhan sentään partioviikko. Tänään suunnittelin jo partiopostausta, jonka aion kirjottaa jonakin sopivana päivänä tän viikon aikana. Jonain sellaisena, kun ei ole kahen päivän asioita ja elämän suuria havaintoja. Vaihoin facebook-profiilikuvani itseeni partiohuivi kaulassa, koska kaikki muutkin partiolaiset niin tekivät. Partioviikolla voi näkyä, vaikka en muuten kauheasti harrastustani mainosta kovin suurissa piireissä. Ylpeä olen siitä toki kuitenkin!
Profiilikuvan vaihossa hölmöä oli se, että päivitin sen juuri lauantaina, kun aattelin, etten halua mihinkään partiolaisten massavaihdokseen liittyä. Halusin silti. Vaihan sen edellisen uuen takaisin sitten partioviikon jälkeen..
Nyt on kello taas kamalasti ja huominen kolkuttaa ovella.

Pizzasunnuntai ! (ja paljon muuta..)

Eilinen kului enimmäkseen hengaillessa. Kuunneltiin musiikkia, pelattiin erilaisia pelejä ja luettiin omiamme, minä pääsykokeisiin ja tirppa Harry Potteria (josta myös keskusteltiin useaan otteeseen ja enhän mä siitä mitään tiiä...) Leikittiin barbeillakin aika kauan. Käytiin me kaupassa ja leivottiin pizzaa. Kauppareissulla käveltiin puiston kautta, jossa istuttiin hetki ja syötiin kevään ekat kaupasta ostetut ulkojätskit! Tirpan mielestä on erityisen kivaa vaihtaa mun puhelimeen taustakuvaa tai korostusväriä..

              Valittiin tuutit, vaikka ne syötiinkin ennen ruokaa, olihan nää sentään ekat eli juhlan aihe!

Pelailun lomassa tirppa myös ehotti, että askarreltaisiin oma peli. Keskustelu meni vapaasti suomennettuna suunnilleen näin:
"Tehäänkö oma peli?"
"Ai millanen?"
"No lautapeli!"
"Okei! Mitä siihen tarvitaan?"
"Paperia ja kyniä.. Niin, ja idea!"
Paperia ja kyniä kyllä olisi löytynyt vaikka kuinka, mutta pelihanke kaatui idean puutteeseen. Ja lopulta unohtui pizzaprojektin jyrätessä.

Illemmalla matkustettiin tirpan kotiin, Sisarusviikonloppu alkoi lähentyä loppuaan. Jäin kuitenkin niille vielä yöksi, alkoi laiskottaa kun tirpan äiti saapui. Matkalta tuliaisiksi saapui jotakin juustoa (?), joka tirpan sanojen mukaan "ihan hyvää, mutta maistuu vähän sammaleelta!". Ja suklaata, meille molemmille ihan omat levyt!
Päätin iltani vielä pääsykoekirjoihin.

                                                              Kampaus á la lillasyster

Näytin kuulemma tyyliltäni siltä, että olen menossa juhliin tai treffeille.

Ja kuvassa rakastuneelta (?)

 

                                                               Sosiaalinen bussimatka

Viikonloppu tuntui pitkältä, mutta hyvällä tavalla. Ja kyllä illalla väsytti. Rankkaa tämä lapsen kanssa hengailu.. (Koska tästä tulikin näin pitkä, aion venyttää nukkumaanmenoa ja kirjoittaa erikseen maanantaista.)

Sisko koita ymmärtää, en sua vaihtais mihinkään!

Aamulla oli aikainen herätys ja valmistautuminen sudenpentujen SuperSupe-tapahtumaan. Eräs 8-vuotias ei-partiolainen vastusti lähtemistä (jo siis ennen tätä aamua, varmaan siitä asti kun on tiedetty, että lähtee mukaan), mutta lopulta viihtyi. Niinkuin oli arvattavissa. Kivaa oli muillakin. Onneksi aurinko paistoi, oli ihanaa ulkoilla lähes koko päivä! Ja hyvässä seurassa vielä.
Lisää voi lukea tapahtuman blogista, johon kaikki osallistujat ovat saaneet kirjoittaa tekstejä pitkin päivää.. Kai niistä vähän selviää, mitä siellä tehtiin, jos kiinnostusta on :).
http://supersupetapahtuma.blogspot.fi/

Kotiin tultua syötiin loppuun se eilinen Kelpo suoritus-ruoka. Sitten laitettiin vähän hiuksia ja hoidettiin kynnet. Siskolla oli valinnan vaikeus, mulla on niin paljon erilaisia lakkoja.
Ollaan myös pelattu paljon erilaisia pelejä. Nykyään on kiva pelata, kun ei tuo enää hermostu heti, jos ei osaa tai jos häviää.
Musiikki on soinut taustalla lähes koko ajan. Robinia kyllä, mutta myös muuta. Kekkasin, että ollaan sellasta Youtuben biiseillä, että täytyy aina kuvista valita seuraava biisi, vuorotellen. Silleen pysyy suunnilleen samantyyppisissä biiseissä, mutta saa silti hyvin vaihtelua ettei ihan kyllästy.
Sitten seuraa kuvasarjaa päivästä..

                                      "Oonko ihan hölmö, jos laitan neljää eri kynsilakkaa?"

                                                     Mulle riitti kaksi kynsilakkaa vain..

                                        Seuraavalla kierroksella arvasi jo oikein koko rivin.

                                                              Tirpan eka Alias-peli.

                                                  Sitten iltapalaa ja nukkumaan, nati nati.


Kivaa olla välillä pitkään ihan kahestaan, useemmin ollaan vaan ilta tai jotain.. Onni on sisko.


(Robin - Sisko)

Helt galen..

Eräs Räkis on vielä vierailulla, mutta antaa jo hieman enemmän hengittää. Töissä kaks päivää jaksoi hyvin, mutta ihan hyvä, että on viikonloppu. Vaikka huomenna on kyllä monen tunnin partiojuttu, että se siitä levosta.. Mutta muuten voi ottaa rauhassa!

Tän päivän työpäivä eros tavanomaisesta siitä, että olimme suunnitelleet toiselle tiimille hemmotteluhetken kesken työpäivän. Ohjasin heille shindoa.
http://www.grafili.fi/Grafili/Venyttelyohjeet_files/Shindo-venyttely.pdf
Oli ihana nähä se aito ilo ja rentous, kun oltiin kuitenkin nähty vaivaa ja muahan jännitti ihan hirveesti etukäteen, enhän mä mikään ohjaaja ole! Enkä sillee osaa opettaakkaan, mutta liikkeet näyttää ja vähän tapoja hoitaa toista. Hyvin onnistuttiin :).

Viikonloppu on ohjelmoitu, vaikka ei huomisen partiojutun lisäksi olekkaan varsinaista ohjelmaa. Siitä pitää kuitenkin huolen eräs 8-vuotias, joka on yökylässä siskon luona koko viikonlopun. Hän matkusti ihan ite bussilla koska onhan se nyt vähän noloa, jos ton ikästä tarvii kotoa hakee.. hohhoijaa.
Ruuaksi valikoitui famun bravuuri "Påvarandra" eli perunamuussia ja jauhelihaa vuorotellen uunivuokaan. En oo ikinä tehny ja pakko myöntää, että onnistuinpa hyvin. Kriittinen ruokavieras totesi vain, että älä loukkaannu, mutta famon on vähän parempaa. Eli ei huono suoritus!
Sitten täytyikin katsoa Voice of Finlandia ja vaikka ruokailu oli myöhäinen oli kova kiire avata sipsipussi, koska kaupassa puhuttiin, että sen aikana voiaan herkutella. Mistähän moinen malttamattomuutensa perinyt..
Ois pitäny ostaa monta purkkia dippiä, kotonani on dippihiiri. (Mä oon luullu, että mä otan paljon dippiä kerrallaan..)
Yleisin tänään kuultu lausahdus eri yhteyksissä on "helt galen", koska kaikki tuntuu olevan sellaista 8-vuotiaan silmissä... Tai "konstigt".

Mun sisko on ehkä maailman paras, puss vaan.

Väliaikatiedote

En ole edelleenkään avannut pääsykoekirjoja, pyhitän niille iltani. Vähän söin ja nukuin lisää. Tein yhden tärkeän, huomenna tarvittavan työjutun. Lisäksi lmoitin, että olen huomenna työkuntoinen. Toivotaan niin. Välillä yksi päivä auttaa, muuten olisi voinut vielä pahentua. Lähetin sähköposteja ja kuuntelin Jontte Valosaaren levyn YleX:n nettivisuilta.

Eräs räkis ei kovin paljon ole muuttunut edellisestä, ehkä hieman parempaan. Ystäväänsä Kuumetta huhuilee, mutta se on onneksi jossain muualla ja toivottavasti pysyykin.

Partiokokoukseen on kuitenkin mentävä, onneksi se on lyhyt ja lähellä kotia. Johtajapari on kipeiden lasten kanssa ja kysytyt varat töissä tai kipeenä. Tänään on kuitenkin lapsille tärkeää infoa, niin peruminen olisi typerää ja ei tää olo niin paha ole. Toisaalta ihan hyväkin vähän liikkua, tietää huomista varten, että kannattaako..

Räkiksen häätöpaketti

                                                           Ne uudet puhutut korkkarit

Pää on kipeä. Sisältä pimeä.

Kotiini on tullut vieras, Eräs räkis. Toivottavasti ei ole kovin pitkäaikainen, en pidä tämän tyyppisistä vierailijoista. Eilen se jo yritti koputella, mutta en päästänyt sisään. Yöllä nukkuessa sen oli helppo murtautua luokseni. Ei ole vielä tuonut ystäväänsä Kuumetta, en tiiä aikooko tuua, vai vaan itsekseen hallinnoia. Lähtisi viimeistään viikonlopuksi, vaikka kiva ois töissäkin vielä tällä viikolla käyä. Ei auta kuin juua teetä ja toivoa pikaista paranemista.

Aamulla katsoin Satuhäitä ja tein synttärikutsun (varaslähöllä, piti vasta huomenna tehä). Sitten nukuinkin jo pitkät päikkärit ja nyt yritän selvittää illan partiokokouksen kohtaloa. Ei musta oo niille yksin vetäjäks...
Kohta voisin keksiä syömistä ja keittää teetä ja sitten keskittyä pääsykoekirjoihin, jos tämä räkäpää jotakin sisäistää. Vähän voisi myös kotia siistiä.
Tärkeintä on silti muistaa levätä. Siinä mä oon ihan hyvä, jossei montaa päivää tarvii..

Saatan kirjoitella vielä uuestaan, jos aihetta on. Ja kuvata ne uuet korkkarit!

(Otsikko PMMP - Auta mua)

Sushipäiviä

Eilen alkanut viikko on tosi hässäkkäinen, katsotaan miten käy blogin. Tältä ja eiliseltä ei oikein oo tullu kuviakaan, katsotaan jos taas löytyisi kuvia päivityksiin..

Eilen töien jälkeen säädin partiotapahtuman lippuja, joita en lopulta ees saanut ostettua, mutta varattua kuitenkin. Sain myös järkättyä niille toiselle päivälle hakijan, itse kun en keskustaan asti kerkiä tällä viikolla.
Lippusäädön jälkeen kävin yksin sushilla. Arjen luksusta. Aikaa kuitenkin oli ennen illan BodyBalancea. Ehin myös ostaa turkoosit korkkarit (joita en vielä kuvannut)! Kaupan komea myyjäkin oli sitä mieltä, että ne on hyvän väriset, niin pitihän ne ostaa..
Balance rentoutti kivasti ja se on oikein hyvä tapa aloittaa viikko.
Sen jälkeen menin vielä ystävän luokse kylään, perushengailuaika klo. 21, haha. Kotona sitten myöhään ja äkkiä nukkumaan. Mutta oli ihana nähä ja suunnitella kaikkia, ei-niin-toteutettaviakin, juttuja. Puss, kiitos seurasta.

Vaikka tänään ei töissä siitä rentoudesta ollut tietoa, mutta välillä on tälläisiä päiviä ja niistäkin selviää.
Töiden jälkeen menin isän luokse syömään vähän. Sieltä lähettiin läksiäisiin. Mun kummi lähtee huomenna pitkäksi aikaa Japaniin, aika jännittävää! Siellä oli tarjolla sushia ja japanilaisia jälkkäriherkkuja. Kyllä oli hyvää! Juhlissa ei ollut ruokailun lisäksi mitään ohjelmaa, rentoa yhessäoloa vaan. Oli kiva nähä kaikkia tuttuja ja puoltuttuja.

Vauhdikkaasti alkoi siis viikko ja jatkuu myös, mutta kivoja juttuja on tiedossa :).

Kun mikään ei tunnu miltään, kipu korvaa ystävää

Otsikko ei varsinaisesti kerro mistään, mutta Chisun - Sabotage on jostain syystä soinut päässäni koko päivän ja oikeestaan just toi kohta..

Viikonloppu on ollut tosi kiva. Kuten blogista näkee, myös koneeton ja kiireinen.
Perjantaina menin suoraan töistä keikkatöihin yöksi. Kiva välillä tehä muitakin juttuja, vaikka samaa alaa sekin on.. Siellä sain myös vähän luettua pääsykokeisiin. Muuten lukeminen on tänä viikonloppuna painottunut bussi- ja junamatkoihin.

Lauantaina podin kotona 80-luvun vaatekriisiä ja mallasin ja sovitin ja käänsin ja väänsin. Lopulta löysin ihan hyvän asukokonaisuuden juhlia varten. Ja sitten vain hiuksia kähertämään, löysin kaapista 80-luvun lämpörullat, jotka toimivat vielä hyvin! Suoristusraudalla olisi tullut liian isoja kiharoita..

Juhlat sujuivat hyvin ja oli ihan huippuhauskaa! On mulla kyllä aika mahtavia työkavereita, täytyy sanoa. Tarjoilut maistuivat ja discopuolella bailattiin täysiä. Aerobicattiinkin vähän. 80-luvun tietovisassa laatu korvasi määrän ja meiän tiimi voitti! Jee, hyvä me!
Ja jopa minä lauloin Singstaria.. Onnistunut ilta siis.

Sunnuntai olikin yhtäkkiä täynnä ohjelmaa, vaikka vain brunssi luki kalenterissa. Pirteänä oltiin kaheltatoista Primulan brunssilla ja kyllä oli hyvää! Meillä on ollut kuukausibrunssiperinne, joka on vähän jäänyt, mutta tänään ainakin hetkellisesti elvytettiin sitä. Ei tarvitsekkaan muuta ruokaa enää keksiä (paitsi iltapalaksi sipsiä ja dippiä).
Brunssin jälkeen käytiin yhen kaverin kanssa kävelyllä. Ilma oli juuri sopiva kävelyyn, vaikkei se kovasti sisätiloista houkutellutkaan ulkoilemaan.
Päivän kruunasi ehkä parhaista parhain ystävä, jonka kanssa käytiin kahvilla parantamassa maailmaa ja ehkä vähän haukkumassa miehiä.. Mutta ei pahasti, on niissä paljon hyvääkin !
Matkalla juna-asemalle jäätiin kuvailemaan "liikennemerkkejä" Kolmen sepän patsaalle. Eikä oltu ainoita.
Tässä uutinen merkeistä

"Mä haluun päästä sun blogiin!" Olet rakas <3.

Treeniä ja treenaavan näköistä

Tänään on ollut toiminnallinen päivä. Tehokasta töissä ja sieltä salille. Vähän fuskasin ohjelman kanssa, mutta en pahasti. Ja tein mä sitten yhen extrajutun niinkuin korvaukseksi..
Kotimatkalla jouduin oottamaan asemalla kauan vaihtojunaa, joka oli myöhässä. Ootellessa luin pääsykoekirjaa ja ärsyynnyin vieressä seiseestä miehestä, joka soitti pyörän kelloa tasaisen epätasaisesti. Kuinka häiritsevää! Yritä siinä sitten lukea.. En viitsinyt kuitenkaan sanoa mitään.

Lauantaina on firman juhlat 80-luvun tyyliin ja tänään(kin) olen yrittänyt vähän miettiä, että mitä sitä pukiskaan päällensä.. Googlen kuvia kun kattelee, kaikki ovat näyttäneet siltä, että ovat menossa jumpalle.. En kuitenkaan haluaisi näyttää siltä koko iltaa, ties vaikka jatkoille päädyttäisiin! Enköhän mä jotain sopivaa kuitenkin löydä..
Äiti muistutti tärkeimmistä "Sinistä luomiväriä, niin isot korvikset ettei päätä saa kääntymään.. Niin! Ja hikipanta! Muista se, se on tärkee!" Hikipantaa en tosin oo löytänyt.
Tänään yritin vielä vähän kysellä ja sain tekstiviestillä vastauksen "Kaikki karseet. Googlaa. Ei pysty muistamaan niin vanhoja juttuja. Tai haluu... :D" Että googlella tässä mennään, ei se äidin apukaan ihan kaikkeen yltä.

Eiks teille makseta tästä työstä palkkaa?

Olen huomannut kertovani aina koko päivästä. Tänään yritän jättää sen väliin.
Kerron vain, että tuntuu aika inhottavalta, kun alaripset kääntyy sisään. Ei tarvitse toivottavasti kokea uudestaan..

Aina välillä havahtuu siihen, että tekee aika paljon partiota. Ihan vaan koska se on kivaa ja sitten koska tarttis hoitaa se ja tää ja toi, jotta saadaan sitä kivaa. Maanantain aluetapaamisessa piti miettiä, mitä partioon liittyvää on tehnyt kahden viimeisen viikon aikana ja kuuluuko asiat omiin hommiin ihan oikeasti vai ei. Mulla sattui olemaan sellaiset kaksi viikkoa, etten oikeasti tehnyt kovin paljoa partiota. Mutta siitä maanantaista taisikin sitten taas alkaa se tekeminen.
Tänään vedin sudenpennuille kokouksen. Siellä eräs 8-vuotias kysyi kuten otsikossa lukee. Mutta eihän se ole työtä vaan harrastus. Joka tuntui ihan käsittämättömältä siitä pienestä, mehän siellä niitä johdetaan ja opastetaan ja sellasethan on yleensä ammattilaisia, jotka saa palkkaa.
Mutta harrastus on harrastus. Kaikista paras sellainen. Saa tehä kivoja juttuja, suunnitella ja järjestää. Toki kivoihin juttuihin kuuluu paljon kaikkea pientä: kirjoita lappu, soita sinne, lähetä sähköpostia, kysy siltä, sano tälle, varmista tuolta.. Mutta ne on pieniä juttuja eikä kovin haastavia ja niillä saa paljon kaikkea hyvää aikaan.
Onneksi on mahtavia tyyppejä, joiden kanssa viitsii tehä hommia. Se on yksi syy siihen, miksi edelleen olen mukana. Hyvät tyypit! Aika usein kuulee kysymyksiä tyyliin "Eksä oo jo liian vanha partioon?" tai "Koska sä meinaat lopettaa ton?". Koskaan ei ole liian vanha ! Ei edes tulemaan mukaan, vaikka ei ikinä olis ollu mukana. Mitä ne lapset siellä tekis, jos kaikki "liian vanhat" vaan lopettais? Ja mistä saisi aikaa niien kaikkien hyvien tyyppien tapaamiseen, jossei enää oliskaan partiossa? Eikä sitä ees osaa lopettaa. Se imaisee mukanaan. Kun saa itse suunnitella toimintaa, voi suunnitella sellaisia juttuja, mistä itse nauttii. Lähes kaiken voi laittaa partion piikkiin. Siksi se on ehkä maailman paras harrastus. Siihen kuuluu lähes mitä vaan.

Huomaan kellon taas käyneen kovaa vauhtia, partiohommat vei. Kävin mä välissä venyttelytunnilla tosin.. Nyt nukkumaan, jaksaa huomenna.

Yksi minuutti voi kaiken ihan täysin kadottaa

Kerrankin vietin omalla mittapuullani melko rauhallisen aamun. Ei  tarvinut hötkyillä, mikä on kivaa aina välillä.
Töissä oli vähän tavallisuudesta poikkeavia hoidettavia hommia, jotka aiheuttivat kiirettä, mutta päivä oli kaikkinensa kiva! Voi sitä vesileikin riemua..

Aion keskittyä lukemiseen tänään. Seuraavaksi alan keräämään muistiinpanoja, nyt olen vain kahlannut aineistoa läpi. Ja vähän kirjoittanut auki termejä. Hommaa riittää vielä! Onneksi kesäkuuhun on aikaa.

Tänään tuli muistutus elämän rajallisuudesta. Ei onneksi tässä hetkessä mitään lopullista, mutta koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Pisti taas vähän ajattelemaan. Vaikka aina se ajatus on päässä, mutta kummasti sen unohtaa, kun ei ole mitään hätää. Sitten kun muistutus tulee, niin se iskee kovaa. Että ainiin.. Pitäis enemmän sitä ja vähemmän tätä ja keskittyä ja tehä ja järjestää. Mutta eihän mihinkään voi täysin valmistautua, yllätyksiä käy aina. Negatiivisia ja positiivisia ja niistä kuitenkin selviää.

Milloin viimeksi soitit isovanhemmillesi? Tänään on hyvä päivä tehdä se!


(Otsikko Haloo Helsinki! - Vapaus käteen jää)

Juopuneena Jumalat sun kohtalosi arpoivat

Eilen oli oikein onnistunut tyttöjen ilta, kiitos siitä! Harmillisen nopeasti vaan meni aika ja tuli vähän hoppu, kun jatkosuunnitelmat oli sovittu. Pähkäilin kauan, mutta päätin lähteä kotiin kun muut menivät ulkoilemaan. Jotta olisin skarppina ja hyvin nukkuneena aamulla lukemassa. Ja jotta ehtisin sovittuun menoon ajoissa.

Harmillisesti meno peruuntui kuumesyystä. No, jos toivottavasti-tulevien-opintojen kannalta miettii, niin se on ihan positiivista, ehtii enemmän lukea. Mutta toki harmitti tosi paljon, oisin oikeasti halunnut tehä sovittuja juttuja! Mutta eihän tollasille mitään voi. Täytyy vaan toivoa, ettei ite sairastu seuraavaksi.. Tuntuu että tiettyjen tyyppien näkemiseen liittyy jokin Kohtalon iva. Että aina, kun on sovittu tai ees puhuttu, niin tuleekin joku yllättävä este. Typerää..

Aamulla olin lukemassa jo kasilta ja sainkin päivän aikana ihan kivasti luettua. Mutta paljon on vielä hommia, jos meinaa kouluun päästä! Kyllä lukemista tauottaakin pitää.

Viikonloppu oli kokonaisuutena kiva, vaikka tämän päiväinen peruuntukin.
Kellokin meni kauheeta vauhtia, jäätiin kämppiksen kanssa vielä jumittamaan Sinkkulaivaa. Huhhei, mitä tyyppejä..
Jotta voi aloittaa pirteänä uuen viikon, täytyy nyt kiirehtää nukkumaan! Onneks huomenna ei oo tosi aikasta herätystä. Illalla hoitamaan partiojuttuja.

(Otsikko on Mariskan biisistä Kukkurukuu)

Ympärillä samat naamat. Ne naamat,joista mä tykkään!

Aamu alkoi kivasti erään pienen ihanan neidin lapsenvahtina. Parasta taisi olla se, kun "täti" sanoi häntä hömpäksi ruokapöydässä. Sen jälkeen kaikki olikin Hömppiä ja piti tehä kaikkea "hömppää" että saisi taas kuulla sen sanan. Jos ei minun suusta, niin hänen omastaan. Onhan se hyvä, että uusia sanoja oppii, pärjää sitten elämässä.. Voi pientä <3.

Tänään on kauan ootettu tyttöjen ilta. Pääsee viettämään aikaa laatuporukassa! Meillä on opiskeluaikainen tyttöporukka, joka pitää tiiviisti yhteyttä. Porukassa on tavallaan tiiviimpi ydin ja sitten muutamia, jotka ovat vaihtelevasti. Välillä nähään kahestaan, välillä kolmistaan tai isommassa porukassa. Yleensä on puheissa ainakin jonkun kanssa joka päivä. Porukkaan on myöhemmin liittynyt muutamia, jotka eivät opiskelleet yhessä. Rakkaita kaikki. Heistä tietää lähes kaiken ja voi puhua kaikesta. Toki osasta enemmän ja osasta vähemmän, mutta tarpeeksi kokeakseen ystävyyttä. Yhessä olemme nähneet ja kokeneet vaikka mitä, mikä olisi yksin tai muussa seurassa ollut ihan eri juttu. Se on tärkeää ja sillä jaksaa melkein mitä vaan. Tietää, että aina joku kuuntelee ja tukee ja ihan mitä vain.
Harmillisesti kaikki eivät pääse tänään mukaan. Mukavia hetkiä myös teille, olette mielessä <3.

Menipäs vakavaksi. Ehkä tästä välittyy, kuinka tärkeitä naisia elämässäni on ja kuinka onnellinen olen siitä, että juuri he siihen kuuluvat. Toivottavasti jaatte edes osan ajatuksistani, olette rakkaita <3.

(Nyt riittää sydämiäkin sitten monen vuoden tarpeisiin.. Ja jopas tässä vaihtuu sijamuodot, mutta ei kai tämä niin vakavaa ole.)

olen nähnyt, olen nähnyt
kuinka niiden iho muuttuu
tiedän kun ne rakastuu
ja kun ne suuttuu
mitä pidemmälle, mitä pidemmälle
mitä pidemmälle mä tuun
sitä huonommin muistan kaiken muun
(Smg - 100km Ouluun)

Tää biisi on vähän niinku me

Puss puss ihanat.

Nyt saa hyppiä lätäköisiin!

Tänää vietin ensimmäisen kokonaisen päivän tennareissa ja ohuemmassa takissa. Jee kevät ! (Vaikka tosin kuulin, että viikonloppuna muka tulis lunta, mutta ei, mä en haluu) Aurinko paistaa ja lumet sulaa ja kaikkialla on lätäköitä. Voi lasten vesileikkiriemua!

Töiden jälkeen olin ystävän kanssa perinteisellä perjantaiviinillä.
Perinteet on kivoja, jos ne on sellasia itse luotuja eikä niissä ole yhtään pakko-makua. Niistä saattaa tulla vain ahistavia, jos niistä on pakko pitää kiinni, koska se on perinne eikä mitään saa ees muuttaa. Perinteiden pitää myös tuottaa iloa eikä vain stressiä!
Perjantaiviini on kiva perinne. Se ei kuitenkaan tarkoita perjantaikänniä ja leimaa alkoholin suurkuluttajaksi, koska siihen kuuluu vain yksi lasi valkoviiniä. Korkeintaan kaksi. Lisäksi siihen kuuluu yksi ihana nainen ja maailmanparannusta. Toki illan kulku voi välillä olla toisenlainenkin, mutta ei ole vielä ehtinyt. Tää on aika uusi perinne vielä. Raskaankin viikon raskaat asiat karisevat ja on kiva aloittaa viikonloppu. Perjantaiviiniin kuuluu myös pieni väsymys ja hiljaisena olo, mutta sekin on sallittua. Olo on aina hyvä sen jälkeen ja se on tärkeintä.

Huomenna tapahtuu kivoja juttuja, niitä odotellessa voisi vaihtaa kynsien värin ja käydä sitten nukkumaan. Heips!


Ja ainiin. Käytiin kattomassa niitä uusi muumimukeja..

Jos elämä ois helppoo

Tää viikko on jotenkin hankala. Toivottavasti seuraava on parempi, vaikka tänään olikin hyvä päivä. Tehtiin superonnistunut teatteriretki alkuvaikeuksien jälkeen ja niin päin pois.
Mutta silti on joku yleisväsymys, vaikka neljän päivän vapaan jälkeen pitäis olla pirteämpi.. Ehkä se kellojen siirto ja kaikki tällä hetkellä tapahtuvat asiat vaan kuluttaa enemmän kun aiemmin. Lisäks oon kärsiny tällä viikolla mielettömästä niska-hartia-lavat-jumista, joka ei vaan helpota vaikka päällä seisois. Tänään kiertelin yksin kaupungilla ystävää ootellessa ja pelkäsin, että pyörryn, kun vaan jumis niin pahasti. Huhhei. Toivottavasti lauantain tyttöjen ilta rentouttaisi yleisfiiliksen lisäksi myös lihasjumeja.

Taas oli yksi peruuntunut tapaaminen, joka harmitti, mutta toinen onneksi toteutui. Käytiin entisen opiskelukaverin kanssa syömässä. Alkupalaksi Kampin edessä jaettavat Kingikset ja sitten salaattille. Voi kun oli hyvää ! Pohdittiin miesten logiikkaa ja sen ymmärtämisen vaikeutta. Vaikka naisetkin varmasti osaa vaikeita ja epäloogisia olla, niin ei kyllä olla ainoita.

Löysin tänään kevään keltaiset balleriinat ja alennettuna sen turkoosin laukun, jota oon monesti käynyt kattomassa, sellasen ihan munmaisen.

Kerrankin voisin yrittää mennä suht ajoissa nukkumaan. Huomenna vielä työpäivä ja sitten perinteinen perjantaiviinilasillinen yhden ystävän kanssa. Ei vielä tiedä, mitä viikonloppu muuten tuo tullessaan (paitsi ihania ystäviä)!

Pienin hyvän unen saa, muut ei ollenkaan

Prinsessaunet sujuivat niin hyvin, että aamulla tuli hiukka kiire bussiin, mutta kerkesin! Tein samalla aamujen nopeusennätyksen, huh! Sitä ei tarttis enää rikkoa..
Kovin prinsessasti ei tämä päivä ole sujunut. Rankka päivä siis. Yleensä saan työt jätettyä töihin, mutta tänään se ei onnistunut, yksi asia huoletti suuresti. Vaikka koitin tehä ja aatella mitä, niin ei. Mielessä pyöri, mitä ratkaisuja voisi kokeilla.
Aattelin, että partio varmaan vie ainakin hetkeksi ajatukset pois, täytyy kuitenkin keskittyä niihin pieniin partiolaisiin, jotka tulee sinne oppimaan. Mutta kun toisia kiinnostaa ja toisia ei, niin kiristyyhän sielläkin. Yllättävän rauhallisena kuitenkin pysyi yleisfiilis ja vaikeistakin jutuista selvittiin. Keskustelu on yleensä kaikista tehokkainta.
Sitten lähin vielä venyttelytunnille. Sielläkin kesti k-a-u-a-n että sain ajatukset nollattua. Pitkään täytyi ajatella nollaamista ja eihän se silloin oikein toteudu. Nollaaminenhan on sitä, ettei edes ajattele nollaavansa. Vajaa puolet tunnista sujui kuitenkin nollatilassa, oi mikä fiilis!
Tunnin jälkeen olo oli raukea. Päivän hieman ahistava väsymys oli vaihtunut sellaiseen hyvään väsymyksen tunteeseen. Mukava olo lähteä kotiin.

Ei päivä kuitenkaan niin kauhea ollut kuin saattaa kuulostaa. On tässä ollut paljon hyvääkin, niinkuin yleensä kaikissa päivissä. Kun pyrkii keräämään elämäänsä vain juttuja, joista yleensä nauttii, ei raskaatkaan päivät tunnu niin raskailta. Huomenna on toivottavasti kuitenkin helpompaa!
Olipas filosofista..

Vikana päivän suurin ilo! Eílen on julkaistu kaksi uutta muumimukia ja yksittäin myytäviä uusia muumilaseja, kokonaiset viisi kappaletta! Muumimukejahan jo on, mutta aina on tilaa jollekkin uudelle.. Muumipeikkoa ja Niiskuneitiä mulla ei ees oo, kun ne edelliset oli musta jotenki tylsät, mutta nää ei. Suht kohta on synttärit, en ehkä uskalla ostaa ennen sitä. Mutta kaupassa ihailemassa voi aina käyä! Ja myyjä kertoi, että 15päivä julkaistaan kesän sesonkimukikin, jännää.

Nyt energiaa keräämään, jaksaa taas paremmin huomisen hommat!

Voi muru.

Työpäivän jälkeen peruuntui ruokailu kaverin kanssa. Harmitti, mutta päätin käyttää ajan ennen jumppaa "en mihinkään". Kävin moikkaamassa ystävää töissä (jolle löysin myöhemmin synttärilahjan, täytyy pian taas nähä) ja pyörin kaupungilla päämäärättömästi. Söin herkkusalaattia mm. scampeilla, tuoreella ananaksella ja hunajamelonilla.Ostin uuden ihanan persikkavartalovoin ja kynsilakkoja (niitä kun ei vielä ole..). Kävin myös vaatekaupoissa, mutta en varsinaisesti ees kattonu mitään, kiersin vaan. Ei tullut hinkua ostaa mitään. Sitten istuin kahvilassa ja luin vähän etiikkaa pääsykokeita varten.

Treeni-intoa ei ollut yhtään, mutta tsemppasin silti itseni. Olinhan käyttänyt monta tuntia "ei mihinkään" vain päästäkseni sitten treenaamaan. Ja yleensä silloin on kaikista paras puhti, kun kaikista vähiten huvittaa. Tiistait on vielä mun lempparitreenipäiviä, Piloxing 55min ja Core 30min peräkkäin. Kyllä oli olkapäät ja reidet kovilla niillä kyykkyjen määrillä ja muilla. Kovan lihaspolttelun läpi naurattikin pari kertaa. Piloxingissa pakaraliikkeitä Kaija Koon - Kaunis, rietas, onnellinen biisin tahtiin. Ja coressa on yhtenä työbiisinä Gagnam style. Ei ole kovin Sexy lady-olo selällä maatessa ja jalkoja ilmassa saksatessa auki ja kiinni..
Kyllä treenatessa muutenkin välillä naurattaa, ei sitä piä niin vakavasti ottaa. Treeni-intokin löytyi. Treenin jälkeinen sauna on aina hyvä motivaattori. Tänään sain vielä laittaa sitä uutta vartalovoita, pakkohan sitä oli treenamaan mennä! Ja onneksi menin.

Tiistaivakioksi muodostunutta, en-tiedä-kuinka-hyvä-oikeesti-mutta-kroppani-huutaa-sitä, iltapalaa: 150g maksamakkaraa, 200g raejuustoa ja lasipurkki valkoisia säilyketankoparsoja. Kaikkia erikseen, pelkällään. Ja paljon vettä. Sitten kroppa on tyytyväinen ja nukkuu hyvin.


Illan viimeiseksi vielä syy päivän otsikkoon, sydämiä sulattamaan.
"Minä en tarvitse prinsessanukkea. Sinä olet minun prinsessa!" sanoi minulle kolmevuotias. Voi ihanuus. (Tietosuojan vuoksi sanamuotoja muutettu.)
Tämä mielessä on hyvä mennä nukkumaan. Prinsessaunille.

Nyt sen löysin

Nimittäin tekstinpätkän, josta edellisessä kirjoitin. Ehkä kaikista monimutkaisimman lauseen. Toivottavasti ei ainakaan tule vastaan vaikeampia.

"Kun vapaat ribonukleotidit ovat sitoutuneet DNA:n nukleotidien vastaaviin emäksiin, RNA-polymeraasi yhdistää komplementaariset ribonukleotidit kondensaatioreaktioiden avulla yhä pienemmäksi ribonukleotidiketjuksi."

Että missä oli ne suomenkielen sanat? Ne sanat, joista voi ymmärtää, mitä tässä tapahtuu. Tämähän täytyy vaan oppia, että Näin se vaan menee. Ilman, että tietää, mitä siinä käytännössä tapahtuu..

Ribonukleotidi = RNA:n rakenneosanen (eli yhdiste, jossa on emäs sekä riboosi ja fosfaattiryhmä)
Nukleotidi = DNA:n ja RNA:n rakenneyksikkö (siihen kuuluu kolme osaa: emäs, sokeriosa ja fosfaatti)
RNA-polymeraasi = liittää nukleotideja yhteen polymeeriksi (=monta osaa), RNA-molekyyliksi
Komplementaarinen = täydentävä
Kondensaatioreaktio = molekyylit liittyvät toisiinsa samalla kun jokin pienimolekyylinen yhdiste poistuu

Ja heti on enemmän kartalla siitä, mitä tuossa oikeasti tapahtuu..

Nyt viimeiset sivut lukuun ja sitten nukkumaan. Huomenna jatkuu taas työssäkäyvän arki ja löytyy ehkä muutakin kirjoitettavaa kuin vaikeaselkoiset pääsykoemateriaalit.

Mietin tässä vaan...

... että fysiikkaa ja kemiaa ja kaikkea mikä siihen liittyy ei ehkä oikeesti oo tarkotuskaan ymmärtää. Että se on jotain, mikä pitää vaan oppia Hauki on kala-tyyppisesti eikä välttämättä sisällöllisesti.
Koska jos täytyis oikeesti myös ymmärtää, mitä niissä kaikissa prosesseissa ja muissa tapahtuu, niin sittenhän niistä puhuttaessa käytettäisiin suomea, eikö niin?
Mulla on hirveen monta sivullista aukiavattuja termejä ja hirveen paljon helpommin sujuva lukemisprojekti. Nopeemmin se sujuis, jos kirjassa puhuttais suomea, koska mä haluan ymmärtää mitä luen, enkä vaan oppia.

Olen sentään kerran lukenut koko alueen fysiikan ja kemian perusteista sekä happo-emästasapainosta ja nyt jo hyvää vauhtia soluista. Kyllä tämä tästä, kunhan vaan joku avaa termit. Itse se kai pitää tehdä...

Ja ihan oikeesti olen lukenut kaiken tuon, vaikka aprillipäivä onkin. Taitaa tän aprillipäivän hittituote olla sanoa, että joku on raskaana. Yhtään en ole uskonut, täytyy yhtä skarppina jatkaa, ties vaikka mitä piloja vielä eteen tulee.

Nyt lukemista jatkamaan ja kohta syömään.