Partiota omalla tyylillä

Taas on melkein viikon tauko.. Voi vitsit että mä oon tässä huono nykyään, anteeks vaan.
Viime päivien jutuista tahdon nostaa esille sunnuntain Kohtaamisen. On tässä ollut muutakin kivaa (ja ei-niin-kivaa kans), mutta se on nyt se juttu!

Partioviikko huipentui Kohtaamiseen, jossa oli huikee määrä Pääkaupunkiseudun partiolaisia. Ensin oltiin Linnanmäellä ja sieltä mentiin Hyvän mielen-kulkueena Olympiastadionille, jossa oli ns. juhlat ja koko komeuden kruunas Haloo Helsinki! Kyllä taas tuli sellanen olo, että kyllä onkin mahtavaa olla partiossa, oispa kaikki muutkin. Vaikka on siinä ne varjopuoletkin, mutta ei mennä niihin, kaikki se hyvä kuitenkin hallitsee...
Mun mielestä on kivaa, että välillä on tälläsiä tapahtumia, joissa ei mennä metsään. Nyt otin kaiken irti aurinkoisesta säästä ja kaupunkioloista ja pukeuduin juuri niinkuin mieli teki. Viihdyin asussani superhyvin, vaikka se oli täysin fiilispohjalta koottu Nyt-on-jo-melkein-kiire-yhdistelmä. Asuvalinta oli ihan nappi, vaikka lähtiessä mietin, että kuin käytännöllistä noissa on kivuta laitteisiin, mutta ei mitään ongelmaa! Vaatekaappini sisältää hyvin vähän epäkäytännöllisiä vaatteita, partiossa opittu käytännöllisyys varmaan peilaa juuri tähän. Eikä töissäkään onnistuisi mikään, jos vaatteet olisivat epäkäytännöllisiä..

(Muistan joskus kirjoittaneeni, että sukkani ovat usein sävysävyyn vähintään jonkun asunosan kanssa.)

Neule, aurinkolasit ja trikoomekko/Lindex, housut/H&M, kengät/Adidas, tuubihuivi/Pieces

Koska mulla oli matkassa sama kuvaaja kuin edellisenä sunnuntaina, ei tästä päivästä ole asukuvien lisäksi kovin paljon järkevää kerrottavaa, ainakaan kuvin. Tapahtumasta muutenkaan en osaa kertoa, koska fiilistä ei voi pukea sanoiksi. Se täytyy kokea itse..
Tässä vähän kuvasaldoa (yritän ensi kerralla pitää kameran visusti itselläni, jos haluan jotain muistettavan arvoisia muistoja..)

Tässä siis päivän parhaat otokset. Kuvaamishalua on, mutta keskittyminen ei vielä riitä tähtäämään.. Harjoitus tekee mestarin.

(Mulla on vapputauko partion tekemisestä ja kuinkas huomaankaan kirjoittavani partiosta. Oho. No, tää on ihan eri juttu, onhan? Tää on kuitenkin oma blogi.. Hih.)

Fiilistele Partioviikkoa. Bongaa tuttuja.

Partioviikko yllätti

Nyt vietetään partioviikkoa, kuten joka kevät. Koska pääsiäinen oli tänä vuonna niin myöhään, yllätyin partioviikon alkamisesta. Miten se onkin jo nyt? Vaikka toki, se on ollut tiedossa jo kauan-kauan ja se on aina sillä viikolla, kun on Yrjön päivä (tänään!). Hämmennyin silti. Täähän on vielä päivän lyhyempi, kun pääsiäinen vei yhden päivän.
Viime vuonna kirjoitin poikkeuksellisen paljon partiosta. Olen edelleen ylpeä Partio - mikä ihana tekosyy...-tekstistäni. Se kiteyttää harrastukseni niin hyvin, välillä sitä vain onnistuu!
Mun elämässä partioviikko ei tänä vuonna mitenkään erityisesti näy, paitsi sunnuntaina on Kohtaaminen, johon kaikki huipentuu. Ehkä sillee, että tällä viikolla jotenkin alitajuisesti hoitaa partioasioita enemmän kuin tavallisesti, vaikka koko ajanhan mä jotain hoidan..

Ja tein sen taas. Vaihdoin Facebookissa profiilikuvani ihan vähän aikaa sitten ja nyt vaihdoin sen taas, kun halusin täksi viikoksi huivikuvan (sen saman kuin viime vuonna, se on paras partiokuva ikinä mikä mun naamasta on otettu). Oho, ehkä kukaan ei ärsyynny mun jatkuvaan vaihteluun.. Tänä vuonna on julkaistu partioviikko-profiilikuvia, jotka kertovat siitä, mitä partio on, mutta en halunnut sellaista omaani. Haluan säilyttää yksilöllisyyteni, vaikka yhtenäiset kuvat kiva idea onkin.

Vapaiden parhaimmistoa

Perjantaista kirjoitinkin jo.
Lauantaina kävin aamulla pitkästä aikaa BodyBalancessa, kylläpäs tuntukin hyvältä. Ja ooh, menin pyörällä, ihana ilma! Tuli oikein hiki, vaikka ei mulla ollut kun huppari ja juoksutrikoot, tätä on odotettu! Jatkuis näin vaan.. Kotona hengailin ja iltapäiväksi menin pienen ihanan nimenantojuhliin. Nimi on ollut tiedossa jo kauan, mutta pitäähän pienen omat juhlat saaha! Tarjoilut oli hyvät ja oli kiva nähä kaikkia tuttuja. Pienen isä oli puolpaniikissa vastassa ovella ja supatti, että tilanne on se, että tupa on täynnä porukkaa eikä hän oikein tiedä, ketä kaikkia siellä on, että mene ja esittäydy itse. Eikai sillä niin väliä, ei kaikkia voi tuntea. Ihania lahjoja sai pieni ja hyvin jaksoi hän. Ikää on kuitenkin vasta 3kuukautta ja kauhea määrä toljottavia ja retuuttavia ihmisiä ympärillä, joista kaikki lepertelee kummasti. Kyllä siinä ittekkin lopulta väsyisi..

Sunnuntaina matkattiin brunssille Gumbostrand konst & formiin. Matkassa sisko, äitinsä ja hänen miehensä. Ilma oli mahtava ja määränpää tyylikäs. Ruoka oli hyvää, mutta 25 euron hintaan olisi ehkä odottanut vähän suurempaa valikoimaa. Fiilis paikassa oli rento ja henkilökunta ystävällistä. Kyllä kannatti käydä. Tavattiin siellä sattumalta tuttujakin. Ruokailun jälkeen tutustuttiin puotiin ja valokuvanäyttelyyn. Hienoja kuvia! Sisko viihtyi paremmin metsässä. Oma näyttelyyn tutustuminen jäi siksi vähän nopeaksi, mutta kyllä mä kaikki näin. Sisko on innostunut kuvaamaan äitinsä järkkärillä ja muisti on täynnä kuvia jäkälästä, kävyistä, puista ja muista tärkeistä luontokohteista. Kevään ekoja leppäkerttuja ei kuitenkaan ikuistettu. Löyty kuvista myös mun kuvia. Ei ehkä ihan ammattilaismateriaalia (vielä), mutta kyllä joukosta valio-otoksiakin löytyi! Toisin kuin näistä asukuvista mun puhelimella.. Innostuin, että saisin kerrankin asukuvat blogiini, mutta öh. En tiedä, oliko kyse mallissa vai kuvaajassa, mutta ei näistä tullut ihan sellaisia kuin kuvittelin.. Tässä kolme parasta.

Vuoden ensimmäinen päivä lyhythihainen + neuletakki-yhdistelmässä, oo, kevät! Farkut ja neule Lindexin alerekistä, pitsipaita h&m, kauan sitten. Joku juuri kertoi ymmärtäneensä, miksi mulla on aina niin kivat vaatteet. Tutkin alerekit.

Ja sitten on ne muutamat, joissa kuvaajan peukalo peittää puoli kuvaa. Noh, näkyypä ainakin metsä. Kuvaajalla on vielä treenattavaa ajoituksessa ja kuvien rajaamisessa. Kuvattavalla.. Noh, kaikessa.
Pitkän nauttimisen jälkeen hypättiin taas autoon ja matkattiin kohti Helsinkiä. Ei me kauas päästy, kun pian pysähdyttiin paikalliselle kiskalle jätskille ja kokeilemaan veden lämpötilaa. Sielläkin oli tuttuja, oho! Kevään ensimmäiset irtojätskit ja aurinko, ooh! Eikä vesikään tuntunut käteen yhtään niin kylmältä kun aatteli.

 Täytyy todella toivoa, ettei ilma mene tästä enää takapakkia!

Täydellinen vapaapäivä (200. postaus!)

Neljän päivän vapaat tuli hyvään saumaan. Tämä päivä käytettiin ainakin niin hyvin rentoutumiseen, että taas jaksaa paremmin arkea, kun sinne asti päästään.

Sain kylään Naisista parhaan. Ohjelmassa rentoa oloa, hömppäleffoja, musiikkia ja ruokaa. Mitä muuta ihminen vapaapäivältään toivoo?
Leivoin sämpylöitä ja niistä tuli erityisen hyviä (vaikka itse sanonkin). Muutenkin päivän ruoka onnistui hyvin (kuten meillä yleensäkin). Välipalaksi nautittiin uunituoreita sämpylöitä, viinirypäleitä ja dominosuklaata leffan kera.
Leffan jälkeen kokattiin loppuun (valmistelut alettiin kesken leffan). Ruokalistalla uunitomaatteja ja parsaa (Samat reseptit kuin viime viikolla. Nyt tosin tehtiin parsat ihan ohjeen mukaan.), uunilohta, minttukermaviiliä, avocadojuttua, paprikaa ja mozzarellaa. Ruokajuomaksi valkoviiniä.

Lohi maustettiin tuparilahjaksi saamallani Teriyaki-mausteseoksella, sitruunamehulla ja kookossokerilla.

Taikinassa vehnä- ja ruisjauhoja, ohrahiutaleita, kuivahiivaa, pellavansiemenrouhetta, hunajaa, saksanpähkinäöljyä ja vettä. Tulipa herkullisia ja koostumukseltaa juuri oikeanlaisia! Sämpylöidenleipominen on usein vähän sattumankauppaa..

Kermaviiliin sekoitettiin tuoretta minttua. Avocadon joukkoon laitettiin sitruunamehua ja chili-lime-mausteseosta. Helppoa ja hyvää (ja ensi kertaa kokeilussa)!

Herkuttelun jälkeen katsottiin toinen leffa. Joka ollaan nähty niii-in monta kertaa, mutta toimii aina. Tänään laitettiin vaihtelun vuoksi ruotsinkielinen tekstitys ja tuntui kuin olisi ollut ihan eri leffa.. Miten tekstitys voikaan vaikuttaa niin paljon?

Päivä sisälsi myös paljon elämän pohdiskelua, naurua, juoruja ja sitä, mikä ystävyydessä on tärkeintä. Yhteistä aikaa. Rentoa oloa. Sitä, että voin vain olla ja se tuntuu juuri parhaalta. Ettei tarvi olla mitään eikä näyttää miltään, olla vaan ja nauttia. Mulla oli jalassa Pikku prinssi-yökkärihousut.....

Kiitos muru ihanasta päivästä!

Saa toivoa muttei kertoa!

Kotimatkalla junassa oli isä kahden tyttären kanssa. He matkustivat yhden asemavälin. Tämän lyhyen matkan aikana ohi ajoi Intercity-juna, ja tytöt totesivat samaan aikaan kyljessä olevan Hessu Kissala. Seurasi keskustelu:

Isosisko: "Me sanottiin samaan aikaan, nyt saadaan toivoa!"
Pikkusisko: "Mutta sitten ei saa kertoa, mitä toivoo."
Isä: "Ei niin. Sitten, jos toive toteutuu, niin sitten saa kertoa."

(Meni korkeintaan minuutti ja seuraava asema kuulutettiin)

Pikkusisko: "Mun toive toteutui jo!"
Isä: "Sepäs oli nopea toive."
Pikkusisko: "Joo, se oli se, että me oltais ihan kohta perillä."
Isosisko: "Mun toive ei oo vielä toteutunut, mutta kyllä se varmaan joku päivä voisi toteutua. Se liittyy vedessä tekemiseen."
Isä: "Jaaha, mä varmaan arvaankin, että mikä se on."

Voi kun toiveet pysyisi noin ihanan arkisina. Ja kuinka usein saisikaan iloita toiveiden toteutumisesta!

Pepsuletti

Yksi huusi tänään

"Pepsuletti! Anna pepsuletti! Pepsuletti! Pepsuletti! Anna, anna!"

Öö, hmph, mitä? Mitä sä haluut? AAA..

Tottakai, ketsuppi!

Ah ruokaa! ja sunnuntai..

Koska en onneksi edellisessä postauksessani maininnut sanallakaan ruokaa, teen sen nyt... Tai no, jatkan aihetta. Jokin aika sitten lupasin kuvia täydellisestä ruokapäivästäni, josta kirjoitin osana tätä postausta. Tässä on kuitenkin ollut niin paljon hässäkkää, etten ole kerinnyt/jaksanut etsiä kodin muutostuulissa kadonnutta siirtopiuhaa (joka oikeasti olikin laatikossa, johon se ihan oikeasti kuuluu,noh.) Nyt olen kuitenkin tehnyt tämän vaativan tehtävän, etsinyt piuhan ja siirtänyt kuvat koneelle joten tässä, ole hyvä.

Lounas nautittiin isän kanssa Silvopleessa. Ruoka kerätään noutopöydästä lautaselle ja maksetaan painon mukaan. Nerokasta ja hyvää! Helposti iskee kyllä ahneus kun kaikki näyttää nii-in hyvältä, mutta sain hillittyä itseni.

Ystävän synttäreitä juhlittiin Sandrossa. Ravintola oli mulle ihan uus tuttavuus, mutta täytyy kyllä jatkossa muistaa se! Ruoka ja palvelu oli hyvää ja paikan tyyli "meiän tyylinen".


Ja vielä yksi (vähän uudempi) ruokajuttu. Tein tänään elämäni ensimmäisen tuorepuuron ja ah,herkkua! Laitoin eilen tattarisuurimot ja mantelit likoamaan (siinä juhlien järjestelyn ohessa) kuten ohjeessa luki ja tuossa puolenpäivän aikaan pyöräytin tuorepuurot aamupalaksi. Kyllä tuli hyvää. Oon kattellu erinäisiä ohjeita useasti, mutta en jotenkin oo saanu aikaseks aiemmin, sehän hei vaatii jotain ennakkovalmisteluja! Mutta nyt.

Tämän ohjeen löysin Uusia tuulia-blogista. Laitoin kolme päärynää kahden sijasta ihan vain siksi, että niitä sattui hedelmäkorissa tyhjänpanttina kolme olemaan. En usko, että se ihan hirveästi vaikuttaa mihinkään... Maustoin kahdella teelusikallisella vaniljasokeria ja yhdellä kardemummaa. Päälle laitoin pakastevadelmia mummin puutarhasta, jotka sopivat oikein hyvin.
Sunnuntait on ihan parhaita. Aamut varsinkin. Silloin jaksan yleensä laittaa vähän luksusta. Ja hei, tää on oikeesti maailman helpoin aamupala, täytyy vain muistaa laittaa suurimot ja mantelit likoamaan ja se on siinä. Päärynöiden kuoriminen ja asioiden kippaaminen tehosekoittimeen ei vaadi mitään. Ja sillä aikaa, kun tehosekoitin pyörii, voi vaikka pestä hampaat tai laittaa fiilismusat soimaan. Oi sunnuntai.

(Myöhemmin aktivoidun salille ja kesäleirikokoukseen, mutta ei vielä. Nyt nautin kiirreettömyydestä. Koska olin juhlien aikana järkevä ja siivosin melkein kaiken.)

Ns. tuparit (ja mitä herkkuja me syötiin!)

Tänään tulee kaksi postausta, koska mulla on kaksi eri aihetta, joista haluan kirjoittaa juuri tänään ja molemmat vaativat omansa. Tässä ensimmäinen.

Kotinihan on sama kuin ennenkin. Olosuhteet vain ovat muuttuneet kämppiselämästä yksin asumiseen. Kuten kai jo monesti mainittu.. Koti on vielä muutoksen alla (kuten sekin jo aiemmin todettu), mutta halusin silti järjestää pienet illanistujaiset ystävilleni. Kevään viikonloput tuppaavat olemaan täyteen buukattuja, kuten nytkin todettiin. Alle puolet kutsutuista pääsi paikalle, mutta meillä oli kivaa! Tottakai harmitti, ettei kaikki kutsutut päässeet, mutta hyvä näinkin.
Fiilis oli rento ja tarjoilut hyvät (vaikka itse sanonkin). Kuunneltiin musiikkia ja juteltiin. Rento yhdessä olo on usein kaikista parasta. Ei tarvitse mitään erikoista, porukka ratkaisee! Muut lähti kyllä jatkamaan iltaa vielä, mutta mä jäin kotiin. Se tuntui juuri oikealta ratkaisulta, fiilis silloin oli niin mukava, etten halunnut sitä ns. riskeerata..

Tarjoiluna salaattia, paahdettua parsaa, uunitomaatteja sekä vuohenjuusto-herkkusieniä.

Lisäksi patonkia ja oliivi-fenkoli-tahnaa, viinirypäleitä sekä dippivihanneksia ja sipsejä.

Lahjaksi sain itseleivottuja muffineja sekä teetä ja mausteita. Kiitos! Enhän mä mitään lahjoja edes odottanut!

Sitten se ruoka..
Tomaatit ja herkkusienet ovat vilahtaneet blogissani vuodenvaihteessa. Herkkusienet ovat bravuurini ja Naisista parhaimman ykköslemppari, siksi ne pääsivät tarjoilupöytään myös lauantaina. Tomaatit todettiin uutena vuotena hyväksi reseptiksi ja ne sopivat mielestäni illan menuuseen.
Teen usein myös erilaisia salaatteja (ihan uus juttu vissiin tämäkin...) Tällä kertaa salaattiin päätyi
puolikas cantaloupemeloni, avocado, fenkoli (tuore siis), paketillinen miniluumutomaatteja, mozzarellapallo sekä tuoretta basilikaa ja persiljaa. Salaatti oli ihan vaan sattumankauppaa. Ostin kaupasta kaikkea, mikä kuulosti hyvältä ja laitoin samaan kulhoon. Kyllä kannatti.
Paahdetut parsat ovat uusi tuttavuus. Ohje on alunperin Isyyspakkaus-blogista. Kokeilin ohjetta viikolla savulohen kaveriksi. Silloin tein muuten reseptin mukaan, mutta korvasin oliiviöljyn ja sitruunamehun sitruuna-oliiviöljyllä. Nam herkkua! Koska lauantain tilaisuus oli rento ja halusin rentoutta ja helppoutta myös ruokaan, jätin "ylimääräset hifistelyt" pois ja maustoin parsat vain mustapippurilla, suolalla ja oliiviöljyllä. Hyvää sekin! Paahdettuna parsat jäävät mukavan rapeiksi. Tämä täytyy muistaa. Ensi kerralla osaan ehkä jopa ilman reseptiä..
Patonkien kanssa tarjottava tahna oli ihan uusi tuttavuus, Jamie Oliverin oliivi-fenkoli-tahna. Sopi tosi hyvin rouhepatongin kaveriksi!
Naposteluna oli kurkkua, paprikaa, kukkakaalia ja sipsejä dipin kera sekä viinirypäleitä. Kasvikset katosivat melko nopeasti, mutta sipsejä jäi aika paljon! Olemme selkeästi aikuistuneet aiempien vuosien Sipsejä ja karkkia-bilenapostelusta. Taidan ensi kerralla jättää ne kokonaan pois.. Nytkään en ollut varannut kuin yhden pussin. Jatkossa keskityn entistä enemmän terveelliseen ja herkulliseen tajoiluun, ihanaa!
Kaupassa oli oikein valinnan vaikeus. Rakastan järjestää illanistujaisia, juhlia yms. mutten ole pitkään aikaan järjestänyt erinäisistä syistä. Kyllä olikin ihanaa taas! Sain myös kuulla, että olen hyvä järjestämään. Kiitos kohteliaisuudesta! Onneksi on kohta synttärit..
Kiitos ihanat!

Koti koti koti

Tällä viikolla on laitettu kotia oikein urakalla. Rapattu, hiottu ja maalattu seiniä. Paljon on tehty, mutta on täällä vielä tekemistä. Onneksi voi tehdä ihan rauhassa.. Kiitos vain maalausavusta!
Muuten kodin laittoon kuuluu tavaroiden läpikäymistä ja uudelleen järjestämistä. Ja hankintojen suunnittelua! Tavoitteeni on saada tästä kevään aikana mulle täydellinen koti. Ongelmahan tässä on aina ollut se, että mä olen muuttanut niin vähän ja tää on alkujaan ollut äitin koti. Niin voitte päätellä, mitä siitä seuraa..

Yhtenä iltana selailin nettikauppoja ja keräilin talteen kuvia kivoista esineistä. Olen jo monta vuotta keräillyt inspiroivia sisustuskuvia. Nyt on mietintämyssy kovassa käytössä, että miten saisin tästä mahollisimman kodikkaan ja mun näköisen. Tai mun näköinen tää on ollut aina, mutta vielä enempi. Kun on taas kaksi huonetta käytössä, niin kyllä se antaa suuremmat vapaudet tyylille.

Olen joskus kuullut, ettei mua kiinnosta, miltä mun kodissa näyttää. Ai ei vai? Silloin kun on muuten rankkaa tai joku ahistaa niin joo, en jaksa panostaa, mutta kyllä mua oikeesti kiinnostaa. Nyt olen tästä tosi-tosi innoissani, jee!


Illalla tulee tyttöjä kylään, täytyy valmistautua kauppaan ja kokkailuun, aion tarjota jotain tapas-tyyppistä. Siivouksen viimeistelyn hoisin onneksi jo eilen ennen iltateevierasta. Tänään voi vaan keskittyä kaikkeen hienosäätöön.

Tänään opin

Viikko alkoi suurella tietopläjäyksellä.
Tiesitkö muka itse, että villisikat asuu elämässä ja krokotiilit lammessa? Niinpä.

Onnea on työ lasten parissa.

Sosiaalista elämää

Blogini 1-vuotispäivä oli ja meni enkä mä ollut edes paikalla. Anteeksi vain.
Kuten tässä viime viikkoina todettu, nyt on niin paljon kodinlaittohässäkkää ja partiota ja vaikka mitä että mua oikein hävettää, kuinka vähän oon kirjotellut viime aikoina. Yritän parantaa tapani, pikkuhiljaa kun muut hommat alkaa hellittää.

Kulunut viikko on ollut aika kiva.

Maanantaina oli vapaa päivä, koska aamulla oli hoidettavia velvollisuuksia. Niiden jälkeen käytin vapaapäiväni tehokkaasti. Kävin aamukahvilla fafan luona. Sieltä kävelin lounaalle isän kanssa. Jäin isän kanssa vielä nauttimaan auringosta ja seurasta. Näin siskonkin (jota kiinnosti kyllä enemmän tuore Kalle Anka, mutta mikäs siinä..). Isän luota kävelin kaupunkiin näkemään ystävää piiitkästä aikaa. Se mokoma muuttaa yhteen miehen kanssa, jota mä en ees ollut tavannut! Onneksi asia korjaantui samana päivänä... Onnea heille yhteiseloon!
Tämän kaiken jälkeen menin vielä ravintolaan juhlimaan yhden ihanan naisen synttäreitä ystäväporukalla. Ruoka oli hyvää ja seura mitä parhainta. Mun naiset vaan on sitä.
Mulla on herkullisia ruokakuvia tän päivän annoksista, mutta teen niistä oman postauksen kun en nyt saa kuvia koneelle..

Keskiviikkona olin yhdellä ystävällä kylässä. Oli kiva nähä pitkästä aikaa.
Viikko on koostunut aika paljon partioon liittyvästä säädöstä.

Perjantaina olin yllätyssynttäreillä. Siskoni järjesti äidillensä ihan itse. Hän oli ottanut äitinsä puhelimesta tämän kavereiden numeroita ja laittanut kutsut tekstiviestillä. Pyysi tuomaan mukanaan ruokaa tai juomaa. Mun tehtävä oli hankkia koristeet. Hän oli käynyt konditoriossa hakemassa kakun ja muutenkin järjestänyt kaiken ihan superhyvin. Laseissa oli maalarinteipit, jotta voi kirjoittaa nimensä, ettei hävitä lasiaan.
Ja hei, ikää on vasta 9! Olen maailman ylpein isosisko. Puss gumman.
Juhlat olivat todella onnistuneet ja fiilis lämmin. Synttärisankari yllättyi todellakin!

Eilen oli luokkakokous. Kirjoitin luokkajuttuja viime kesänä, kun meillä oli pienimuotoinen tapaaminen. Tässä eilisessä, virallisessa luokkakokouksessa oli mukana myös meidän luokanopettaja vaimoineen. Meillä oli sama opettaja 8 vuotta. Hän oli sitä mieltä, että ollaan ihan samannäköisiä kuin ekalla luokalla, että hyvin tunnistaa. Ei meillä vissiin enää ihan niin babyfacet ole, mutta ei kyllä kovin paljon ole monikaan muuttunut. Tunnistin kaikki, vaikka parin kohdalla raksuttikin hieman kauemmin. Yksi sanoi, ettei meinannut tunnistaa mua. Mistä hämmennyin. Ehkä se oli vaan se punainen huulipuna?
Mun mielestä oli tosi kiva nähdä niin monia. Ei siellä kaikki olleet paikalla, mutta kuitenkin moni. Illan kysytyin kysymys oli varmasti "No,mitä sä teet nykyään?". Osaa kiinnosti ja osaa ei. Fiilis oli mielestäni hyvä, mutta toisaalta, kuten kesällä kirjotin, kyllä noin pitkästä yhteiselosta jokin side syntyy.
Näytillä oli valokuvia yhteisistä projekteista, leirikoulusta ja teatterista. Sekä tietysti luokkakuvat. Mä olin vertaistukena niitä kattomassa, vaikka olin jo aiemmin katsonut, ei kai niitä kukaan uskalla yksin katsoa, hah! Ja mitähän ovat vanhemmat ajatelleet? Tyyli ei ole kyllä kauheasti kuitenkaan muuttunut, mutta ei kukaan enää kulje kukallisissa trikoissa, maastokuvioiduissa vaatteissa tai koko-farkkuasussa. Silloin olimme tyylikkäitä, aiettä! Ja ekan luokan kuvassa hampaattomia. Suurin osa on osannut pitää suunsa kiinni, toisinkuin minä. No, kuva ainakin todistaa, että maitohampaat lähtivät...
Ilta koostui valokuvien ja kuulumisten lisäksi hyvästä ruuasta, musiikista ja tanssista. Kiitos kaikille.
Viiden vuoden päästä sitten uudelleen!