Asiakaspalvelun helmiä

Muistin tässä pakkausten lomassa torstailta mielenkiintosen asiakaspalvelukokemuksen, josta halusin kirjottaa, mutta se ei oikein sopinut tämän tekstin tunnelmaan.
Ennen puistoon menoa käytiin Ärrällä ostamassa mehutölkki. Menin tölkin kanssa kassalle, myyjä piippasi sen ja sanoi "Rahaa!" ojentaen kättä. Hämmentyneenä sopersin "Paljos se nyt maksokaan..", jolloin sain vastaukseksi "No sen verran kun hintalapussa lukee!".

Että jepjep, mites se asiakaspalvelu?

Helan går ja sitä rataa

Eilinen ranta vaihtuikin salaatiksi kaupungissa. Kierrettiin myös vähän kauppoja, mitäs sitä naiset muuta? Mulla oli jotenkin vähän angstinen mieli suurimman osan ajasta, mutta onneksi olin ystävän kanssa, jonka olen tuntenut ala-asteelta asti (olen kirjoittanut hänestä aiemminkin.). Kun on tuntenut niin kauan, kaikki kasvukivut ja muut, osaa ihan eri tavalla ottaa vastaan ja "kestää" toisen huonommatkin päivät. Tietää taustat ja tietää, ettei käytös johdu itsestä. Ollaan nähty toistemme vaiheilut ja muut, oli jotenkin vapauttavaa olla siellä, kun ei tarvinnut yrittää esittää mitään. Oli vain. Mulla ainakin oli kaikesta huolimatta kivaa, toivottavasti sulla myös!
Syömisen jälkeen matkustettiin hälle, vuokrattiin hömppäleffa ja syötiin irtokarkkeja. Juuri se, mitä tarvitsin. Kiitos!

Illaksi menin tädin luokse jokavuotisiin rapujuhliin. Tänä vuonna juhlat olivat tavallista aiemmin. Lähes samalla kaavalla ne kuitenkin menivät, kuten aina. Huomasin jopa istuvani saman ihmisen vieressä kuin yleensä kaikissa meiän juhlissa. Ihan vaan sattumalta. Ei meitä yleensä ole erikseen laitettu millekkään paikoille, mutta pyritään tyttö-poika-järjestykseen.
Syötiin kalakeittoa ja sitten niitä rapuja paahtoleivällä. Alan jo osaamaan kuorimistekniikan, kyllä sitä onkin harjoiteltu. Tää oli ehkä ensimmäinen vuosi, kun muistin tasan, mitä pitää tehä kaikkine kohtineen. Kyllä voi syöminen olla hankalaa... Mutta vitsi ne on kyllä hyviä!
Snapsilauluja pohdittiin ja pähkäiltiin ja mä en kyllä edelleenkään osaa niistä kovin montaa kokonaan. Mutta enköhän mä keski-ikään mennessä...
Rapujen jälkeen syötiin juustoja ja 8euron näkkileipää ja jälkkäriksi paistettiin vohveleita, nam!
Tarjoilut olivat kohdallaan ja tunnelmakin viihdyttävä. Tykkään kyllä suvustani, kaikesta huolimatta.

Nyt pakkaan kahen viikon kamat ja suuntaan kohti Kotkan meripäiviä. Sieltä matkaan äitille ja lopuksi maalle, mummolaan. Mua vähän jännittää, lupasin mennä sinne talonmieheksi mummin Pohjosen matkan ajaksi. En oo ikinä ollu siellä yksin, että mitenhän mä siellä selviän. Mutta varmasti hyvin. Toivon hyviä säitä, niin voi viettää aikansa ulkona.
Kun reissultani palaan, onkin jo Flow-festivaalit. Niihin on hyvä päättää mukava loma.

Tämä tarkoittaa siis sitä, että tämä saattoi olla viimeinen postaus tällä erää. Kahen viikon hiljaiselo blogissa on hyvin todennäköinen, maalla ei ole konetta. Enkä mä millään puhelimella ehkä... Mutta sitten aion kyllä jatkaa taas. Kivat kommentit ilahduttaisivat lomalta palaavaa sitten joskus.
Aion viettää mukavan loppukesän, tee sinä samoin! Jännätään, mitä kesä ja syksy tuovat tullessaan. Huonommin muistan kaiken muun.

Hifistelyä Helsingissä

Ensimmäinen päivä sivistyksessä lähes viikon metsäilyn jälkeen oli suunniteltu luksuspäiväksi. Tapasin kahta eri partiokaveria, joista molemmat olivat osittain mukana leirillä. Molempien kanssa puhutut jutut kulkivat samoja uria, leiristressin purkua ja sitä rataa. Ihana päivä, kiitos ihanat naiset!

Ensimmäisen kanssa käytiin ostamassa sushia ja mentiin Koffin puistoon. Sieltä Helsingin katuja pitkin ja pienten kauppojen kautta Roballa sijaitsevaan Kippoon jälkkärille. Sieltä saa superhyvää jogurttijäätelöä kolmella lisukkeella.

Toisen kanssa kierreltiin kaupunkia, käytiin syömässä ja jälkkärillä ja päätettiin kaupungin hifistelykierros Ruttopuiston kautta Groteskin terassille.
Syötiin Aleksin Factoryssa. Se on mielestäni yksi kaupungin parhaita salaattipaikkoja. Täytevaihtoehtoja on tosi paljon ja niistä saa valita kuusi omaan annokseensa. Tällä kertaa valitsin scamppeja, chiligoudaa, vesimelonia, oliiveja, kuivattuja marjoja ja hunajapaahdettuja auringonkukan siemeniä, kastikkeeksi vadelmavinegretti. Nam! Ja voiko tämänpäiväisen ruokahifistelyn jälkeen päätyä jälkkärille muualle kuin Ben&Jerry´s- jäätelölle.
Hienointa päivässä taisi olla se, että wow, saan olla nainen ja laittaa oooo, ripsiväriä ja huulipunaa!

Lisää tälläisiä päiviä keskelle arkea, kiitos!

(Älä jatka alaspäin, jos sinulla on nälkä.)

to the life less ordinary.

Nyt aion valmistautua ja suunnata rannalle yhen kivan naisen kanssa ja illalla rapujuhliin tädin luokse. Hei vaan!

Pari laamaa, kymmenkunta sudenpentua ja muutama muu

Huhhei, olipas viikko ja nyt taas takaisin sivistyksessä. Leirillä oli hetkensä, niin hyvässä kuin pahassa. Siellä oli kivaa mutta kuinka kivaa onkaan olla kotona taas! Ei tarvitse perustella kaikkea, ympärillä on hiljaista, multa ei vaadita mitään ja täällä on ihan oikea sänky ja juoksevaa vettä, uujee. Voin mennä nukkumaan koska haluan, kukaan ei kysy eikä intä mitään, koko ajan on sopivan lämmin eikä käsissä ole pinttynyttä likakerrosta. Vessassa ei ole kärpäsiä ja siellä on kaakelit ja posliinipönttö. Täällä ei tuule koko ajan. Mitä luksusta! Harmi vain, ettei ympärilläni ole enää niitä hyviä tyyppejä ja sitä mustikkavarvukkoa, josta voi napsia lennosta vähän mahan täytettä.

Viikkoon mahtui paljon. Ensin rakennettiin. Kun kaikki oli valmista, sai leiri alkaa kunnolla. Viikon aikana naurettiin, laulettiin, huudettiin, punnerrettiin, itkettiin, avattiin jumiutuneita paikkoja, syötiin, nukuttiin, juostiin, kyseltiin, intettiin, väiteltiin, popitettiin, innostuttiin ja innostettiin, käveltiin, hengailtiin, makoiltiin, kuunneltiin, suunnistettiin, uitiin, saunottiin, paleltiin, ihmeteltiin, naurettiin, syötiin mustikoita, petyttiin, ilahduttiin, herkuteltiin, siivottiin, liikuttiin, ikävöitiin, soitettiin kotiin, leikittiin, hempeiltiin, udeltiin, matkailtiin, kypsyttiin, naurettiin, askarreltiin, vuoltiin, kirottiin, haaveiltiin, suunniteltiin, kuvattiin, kirjoteltiin, ooteltiin, kastuttiin ja sata muuta asiaa. Ja ennen kaikkea, selvittiin kunnialla alusta loppuun. Jopa muutamasta rankasta illasta, kun osa leiriläisistä vastusti nukkumaan menoa ja meitä. Ollaan laamoja ja rapuja ja saatania ja vaikka mitä, mutta kaikki nukkui lopulta yönsä ja kivaa taisi olla kaikilla. Se on vaan se tietty ikä, kun pitää vastustaa kaikkea..
Tässä vähän fiilistelykuvia.

Kun ensin rakentaa, saa palkkioksi lettuja!

Tekniikka oli helppo, vastahakoisimmatkin suoriutui tehtävästä.
Mutta voi sitä ulkonäköjen kirjoa, kuvaan ikuistui vain lähes
mallin mukaisia..

Välillä on hyvä ihan vain olla...

...ja vaikka vähän fiilistellä...

...mutta kivointa hengailukin on kaverin kanssa.

Miltä valo näyttää pahviputken läpi?

Matka maailman ympäri päättyi Hawaijille!

Kiitos matkaseuralle.

Leirivalmisteluja.. tai niiden kiertämisiä

Niinhän tässä taas kävi. Hyvin jo monta päivää sitten alkanut kamojen kasaus on edelleen samassa pisteessä. Tarkoitus oli saada rinkka pakatuksi tänään hyvissä ajoin, jotta ehtii siivota pakkauksen jäljet pois ennen lähtöä. Koska pakkaan aina viime tingassa, jää taakseni usein kauhea siivo.
Tänään lähin pyörällä keskustaan syömään ystävän kanssa. Kierreltiin kauppojakin ja syötiin jätskiä. Ja tarkkailtiin ihmisten erikoisia vaateyhdistelmiä. Toki, makunsa kullakin! Värit kuuluvat kesään, mutta ei automaattisesti näytä tyylikkäältä, jos pukee päällensä vaan niitä, jotkut onnistuvat siinä paremmin ja toiset eivät ollenkaan.
Hengailun jälkeen poljin kotiin ajatuksena hoitaa kaikki leiriä varten valmiiksi. Mutta oho, isä soittikin matkalla ja käännyin takaisin. Oli oikein mukavat kesähengailut, mutta vähän se vesitti suunnitelmani. Mutta toisaalta, en ole ikinä ennenkään hoitanut lähtöjärjestelyjä suunnitelmien mukaan.
Kotona puhuin maratonpuhelun yhen kanssa, joka saapuu leirille sunnuntaina. Puhelun jälkeen (ja vähän jo sen aikana) aloin miettimään, että miks mä teen tätä hommaa vuodesta toiseen. 16 vuotta. Nykyään se on jo elämäntapa, lopettaminen tuntuu mahdottomalta. Vaikka onkin paljon sellaisia juttuja, joiden takia tuntuu turhalta olla mukana, niin joku siinä vain vetää puoleensa. Ne tyypit ja se, että kaikista kurjuuksista huolimatta siellä on silti siistiä. Emmä pysty selittämään, miks on muka siistiä mennä viikoks metsään, jossa sataa vettä koko ajan, siellä on ötököitä, valittavia tyyppejä ja vähän ankeeta ruokaa. Silti siinä kiehtoo se jokin. Jotenkin siellä ollessa ei tunnu niin ankeelta kuin äskeinen kuvailu kuullosti, vaikka kaikki faktat täyttyisikin.
Ehkä se on se kaikki oheissälä, joka auttaa fiiliksessä. Se, että kynnet on lakattu, hammasharja näyttää söpöltä, pyyhkeessä lukee "You look nice today <3",  alusvaatteet ja sukat on kivan väriset (ja sävysävyyn pakatessa), karkkia saa lisää kesken viikon ja muutenkin kaikki, minkä ulkonäköön voi vaikuttaa, näyttää mahollisimman silmää viehättävältä. Materiaalilla on yllättävän piristävä vaikutus.
Se, mikä ohittaa kaiken sälän mennen tullen, on ne tyypit ja se fiilis. Ei niitä vain voi kuvata.

Mulla vaan on maailman paras harrastus.
(Voit lukea aiemmin kirjoittamani, enemmän kertovan postauksen täältä.)

Leirivalmisteluja osa 2

Ilman virallista aihetta oleva blogi muuttuikin hetkellisesti Partioblogiksi. Tällä viikolla partio ohjaa elämääni kaikista eniten. Ehkä osittain myös siksi, ettei mulla satu olemaan tälle viikolle oikeen sovittua ohjelmaa, niin voin käyttää sen valmisteluihin.
Tänään kävin kaupoilla ostamassa tarvikkeita lähinnä ohjelmaa varten, mutta jotain myös itselleni. Olen ylpeä itsestäni siinä, että lähtöön on vielä koko huominen päivä ja mulla on lähes kaikki tavarat kasassa jo! Ei tosin vielä rinkassa, mutta kasassa kuitenkin! Pakkaaminen on aina kaikista pahin ja venytän sen aloittamista yleensä viime tippaan. Siitä lähtien, kun olen pakannut oman rinkkani ilman äidin apua, olen pakannut sen lähes joka kerta edellisenä yönä tai samana päivänä ja usein myös juossut tukka putkella lähtöön. Jos poikkeus kerrankin vahvistaisi säännön...
Kaupoissa kyllästymiseen asti pyörimisen jälkeen palasin kotiin, keräilin, nimikoin ja lajittelin kamoja,  askartelin mallit leirillä toteutettaviin askarteluihin ja mietin postausta ja valokuvasin tätä varten. Leirillä on matkailuteema, jos en sitä vielä ole sanonut. Tästä tulee pitkä, joten onhan sulla aikaa?

Leirillä askarrellaan Meksikolaiset ovikoristeet,
jotka uskomuksen mukaan pitävät pahat henget poissa. 

Leirin päättäjäiset sujuvat Hawaiji-teemalla,
joten kaikki saavat tietysti tehdä itselleen omat leit.
Pilleistä ja värillisistä muovipusseista.

Askarteluvinkkien lisäksi ajattelin kirjoittaa vähän pakkauksesta. 16 vuoden retkeilykokemuksella erilaisia vinkkejä on vähän kertynytkin. Toki kaikilla on oma tyyli pakata ja se kehittyy vain kokemuksella, mutta valotan hieman omia parhaita vinkkejä sanoin ja kuvin. Toivottavasti niistä voisi olla jollekkin muullekkin hyötyä! Yritän aina keksiä ratkaisut, jotka vievät mahdollisimman vähän tilaa. Yleensä tavaraa jää leirillä aina käyttämättäkin, vaikka kuinka suunnittelisi pakkauksensa. Jos koittaa saada pakolliset tavarat viemään mahollisimman vähän tilaa, viitsii mukaan pakata myös vähän luksusta, esim. oikeesti täysin tarpeettoman kynsilakan..

Kosmetiikkapussin sisältö näyttää tällä kerralla suunnilleen tältä. Savetteja pakkaan aina muutaman mukaan, ne pelastavat monta hetkeä. Aurinkorasvan pakkaan aina mukaan, vaikka usein huomaan sen jääneen käyttämättä. Tässä vaiheessa kesää on jo pohjaväri eikä metsässä aurinko porota niin suoraan kuin muualla. Käytin pitkään tietynlaista matkahammasharjaa, mutta niiden valmistus on kai lopetettu. Nyt käytössä on lasten hammasharja, se vie vähemmän tilaa, näyttää kivemmalta eli piristää sopivasti eikä viikko sen käyttöä saa hampaita pilattua. Ja mahollisimman pieni hammastahna, toi taisi tulla jonkun lehden mukana kuin tilauksesta. Pesuaineet pienissä pulloissa säästävät myös tilaa. Minikylmägeeli on hyvä olla mukana. Aina on kannattaa varautua lähes kaikkeen, silloin yleensä sattuukin vähemmän. Deodorantti on pakollinen. Mulla ei oo mitään tiettyä, mitä käytän. Nyt ostin tollaisen, joka sopii erityisesti stressaaviin tilanteisiin (tiedä sitten, mitä väliä sillä on..), niin ehkä leiri sujuu ilman stressiä :D Pieni vartalovoi, tietysti The Body Shopin. Harvoin muistan sitäkään leirillä käyttää, mutta pakkaan silti mukaan. Huuli- ja hoitovoide käy mm. huuliin, kuiviin ihoalueisiin ja pieniin nirhaumiin. Ykköstuote metsässä siis! Hyttyssuihke ja roll-on hyttysen puremiin on ihan ehdottomat varusteet. Hyttysmyrkyt haisee yleensä tosi pahalta tai jättää ihon nihkeäksi, tänä vuonna ajattelin kokeilla Dermosilin tuotteita, toivottavasti ne täyttävät tarpeen. Luksusta metsään tuo kynsilakka. Mulla on yleensä aina kynsilakkaa enkä tykkää hoitamattomista kynsistä. Kynnet kuluvat ja katkeilevat helposti leirillä ja kynsilakka estää sitä hieman. Testissä parhaiten on selviytynyt tämä Rimmelin 60seconds, sävy 230 Portobello pink, joka kesti viime kesänä 9 päivää keskellä metsää vain yhdellä korjauskerralla kuluneen päälle eikä siitä ees huomaa päälle lakkausta. Sillä saa usein myös ystäviä leirin lähentyessä loppuaan, kun useat alkavat kaivata kaunistautumista.. Leirillä en yleensä ikinä meikkaa muuten.

Koska pakollista tavaraa viikon leirille kertyy, vaikka kuinka karsisi, on ehkä paras niksini kaiken mukaan mahduttamiseen pakata tavarat suuriin minigrip-pusseihin. 4l pussit ovat kaikista parhaita malliltaan, mutta koska niitä ei ollut kaupassa, ostin maxi-pusseja. Pussi pitää turhan ilman vaatteiden välistä poissa. Rinkkaani mahtuu siis enemmän tavaraa ja vähemmän ilmaa. Selkeästi merkatut tavarat on myös helpompi löytää kuin levällään olevat. Pakkaan yleensä samantyyppiset vaatteet samaan pussiin. Minigrip-pusseihin pakatessa jää yleensä tilaa myös lisäluksukselle, esim. tyynylle tai kannettavalle pienelle radiolle.

 

Vaikka ei olisi pitkään aikaan tehnyt mieli karkkia niin partiossa ei selviä ilman sitä. Vaikka toki, se on varmasti vaan opittu tapa, mutta ei mielestäni mitenkään haitaksi. Jos leirille lähtee ilman karkkia, huomaa jossain vaiheessa käyvässä muilta pyytelemässä ja leiriläiset yleensä jakavat auliisti omistaan, mutta onhan se kohteliasta ostaa itse omat karkkinsa. Purkka ja kurkkupastillit ovat myös pakolliset, eikä ksylitolipastillitkaan ole pahitteeksi. Mariannet jätin kauppaan...

Viime viikolla kävin ostamassa edellistä kesämakuupussiani vielä pienemmän. Koolla on väliä, ainakin pakatessa..

Mitä tästä opimme? Jos mahdutat pakollisten tavaroiden viemän tilan minimiin, voit pakata mukaan enemmän turhaa, jota et muuten edes tajuaisi tarvitsevasi. Mutta joista yleensä on leirillä pakollisia tavaroita enemmän iloa.  Muista siis arjen luksus, se tuntuu metsässä vielä suuremmalta!

Leirivalmisteluja osa 1

Mun oli tarkoitus olla tänään aktiivisempi kuin olinkaan, mutta muina päivinä sitten.
Tänään käytiin kattomassa leiripaikkaa ja vähän miettimässä, minne mitäkin sijoittaa ja rakentelee. Siinä ohella maisteltiin myös muutamat mustikat, ihmeteltiin stöpseliä, testattiin vesijohto, mietittiin uintimahollisuuksia, tsekkattiin paikkoja joihin pääsee autolla, puhuttiin puhelimessa, mietittiin, pohdittiin ja pähkäiltiin. Kyllä siitä hyvä leiri tulee, yleensä iskee aina epäusko n. viikko ennen leiriä. Mutta koskaan ei vielä oo kaikki menny pieleen, eikä toivottavasti nytkään.
Kotiin päästyäni käytiin vielä yhen kanssa laittamassa meiän kololta kamat valmiiksi lähtöä varten ja hengailemassa sohvilla. Mulla olikin ollut niin tosi rankka päivä, että tarttikin levätä, ha...

Kaupassa eräs mies totesi kaverilleen marianne-karkkien korvaavan seksin. Jep jep, tiietään sitte sekin..

Tässä on ollu niin paljon kaikkea muka tärkeää, etten ollenkaan ole maininnut, että kotiini on muuttanut uusi tyyppi, kämppikseni otti toisen koiran perjantaina. Se on ihan pieni ja söpö ja kovin kiinnostunut kaikesta, mutta vielä vähän pösilö. Kyllä se siitä iän myötä viisastuu.

Huomisen päivän vietän tavarataivaissa: Käyn läpi omat tavarani leiriä varten ja listaan maholliset puutteet. Sitten poljen ostoksille, ostamaan ne kaikki puuttuvat ja kaikki ohjelmiin tarvittavat jutut. Kyllä tässä homma riittää, mutta ei mitään överiä. Kohta mennään!

Maailma on tehty meitä varten

Viikonloppua juhlittiin kaveriporukalla Kotkassa. Muut matkas sinne jo perjantaina ja mä lauantaina yhen ihanan päiväretkeläisen kyyissä.
Viikonloppu koostui parhaasta seurasta, suurista tunteista, hyvästä ruuasta ja juomasta, auringosta, synttäriylläristä, saunomisesta, hengailusta, erilaisista peleistä, (kuluneista) läpistä, musiikista ja valokuvaamisesta.
KIITOS mukavasta viikonlopusta! Kellään ei edes mennyt överiksi, hei me ollaan aikuisia sittenkin..

Pelattiin juomapeliä. Malja oli liian iso, niin kenenkään
ei tarvinnut juoda sekoitusjuomaa.

Nautittiin grilliruokaa. Kuvassa vain osa, koska lautaselle ei
mahtunut kerralla enempää enkä sitten viitsinyt ottaa lisää
lähes samanlaisia kuvia.



Juotiin boolia, Baileysia, sangriaa ja omia juomia.
Ja vettä tottakai!

Sunnuntaina juhlittiin yhen synttäreitä ja tehtiin yllärinä kakku,
paljon synttärionnea!

Aurinkoa vastaan täytyy suojautua, ettei se pääse
puremaan päästä. Sitten ois menny viikonloppu
pilalle.

Otsikko on Haloo Helsingin saman nimisestä biisistä. Sitä kuunneltiin viikonloppuna ja se jotenkin kertoo jotain. Sanoihin kannattaa keskittyä.

Loman-aloitus-piknik

Kyllähän se eilinen aika sitten lopulta kului. Kävin shoppailemassa ja sitten kokkasin, tein käsihoidon ja lakkasin kynnet. Sitten puin päälle ja pakkasin ja olikin jo melkein aika lähteä. Mulla oli päällä sama asu kuin edellisen päivän terassireissulla, mutta en taaskaan saanut asukuvaa. Ehkä ens kerralla, koska asu oli tosi kiva ja aion varmasti käyttää sen uudelleenkin. Pääosassa musta lähes maksimekko, jossa on pitsinen selkä.

 

Kesän eka kunnon piknik. Kyllä sitä onkin suunniteltu, muttakun aina oli vaan liikaa muuta tekemistä. 

 

Perunasalaattia ja tonnikalarullia. Lisäksi oli mansikoita,
sitruuna-tummasuklaa-keksejä ja valkoviiniä.

Maisema oli nätti ja ainakin näki kauas. Sähköjohot ja yhen suunnan rumat talot vähän häiritsivät idylliä. Ja se jumputusmusiikki. Joka myöhemmin vaihtui johonkin epämääräseen saksalaiseen musiikkiin ihan vieressä.
Mutta kivaa oli ja ruoka hyvää. Voisi ottaa vastaavan uuestaankin.

Piknik-perunasalaatti sisälsi
uusia perunoita
valkoretikkaa
oranssia paprikaa
kapriksia
maissia
tilliä ja persiljaa

Kiitos seurasta kiva!

Odottavan aika on pitkä

Lause pätee aina, kun pitää odottaa. Jos odotusaika on muutaman tunnin, ei oikein saa mitään aikaiseksi, koska vaan vahtii kelloa. Joka pidentää entisestään aikaa. Jos saisi tehtyä juttuja, kuluisi varmasti aikakin.
Tänään on tälläinen päivä. Eka lomapäivä ja ohjelmaa vasta illaksi. Olin ajatellut pystyväni nukkumaan kerrankin pitkään, jotta kulutettavia tunteja olisi vähemmän. En onnistunut, heräsin kasilta. Sen jälkeen olen siivonnut, tekstannut, puhunut puhelimessa, kirjoittanut ystävän pyynnöstä hänelle runon,

(Ei voi olla onneton,
kun mulla on ystävä korvaamaton.
Vaikka joskus sekoilen
ja elämästä haaveilen,
olet aina luonain kuunnellen)

lakannut kynnet, katsonut sarjoja netistä ja miettinyt illaksi vaatteet. Mutta edelleen kello ei ole edennyt kovin paljoa puolesta päivästä!
Jos olisin ollut järkevä, olisin keksinyt tekemistä myös tähän päiväksi, emmä osaa vaan olla tekemättä mitään. Paitsi jos on koko päivä ihan tyhjä, silloin se onnistuu. Silloin ei tarvitse odottaa. Ilta menee kuitenkin sitten nopeasti, kun on hyvässä seurassa.
Kohta meinaan mennä kauppaan, ehkä myös vähän kiertelemään kauppoja ja sitten kokkaan piknik eväät. Ehkä se aika siitä sitten..

Drinkkejä ja siniset huulet

En kertonut, että keskiviikkona vietin ihanan ihanan siskoni kanssa iltaa (oli siellä isäkin ja muut). Viime näkemästä on kauan, koska hän on viettänyt lähes koko kesänsä Ruotsissa ja muualla ja lähtee sinne vielä takaisinkin. Vaikka hän osaa olla ehkä maailman rasittavin 8vee, on hän myös maailman suloisin ja rakkain ja nautin seurasta. Kai se siihen sisarusjuttuun vaan kuuluu tollanen. Mutta ikävä on ainakin aina kova.

Mikä se on se juttu, että lapsena pitää olla vedessä niin kauan, että huulet
alkaa sinertää? Sitä ei vain voi lopettaa.

Poljettiin siis kahestaan rannalle illemmalla. Siellä oli aika vähän porukkaa,
mutta toisaalta oli vähän viileä ilta.

Pelattiin Hoksotin-peliä (Oppi&Ilo). Siinä täytyy kuvasta etsiä
erilaisia juttuja merkkaamalla ne omalla napillaan, esim.
"Etsi jotain outoa".

Lomani aloitus oli oikeinkin lähes täydellinen. Hyvin hitaan kaunistautumisen jälkeen hyppäsin bussiin ja matkasin kaupunkiin. Tapasin sen ystävän, jonka kanssa vietin viimeksi aikaa juhannuksen la-su. Käytiin syömässä salaattia, kierrettiin vähän kaupungilla ja mentiin jäätelölle. Yritin löytää jotkut trikoot/legginssit, joita voisi käyttää esim. mustan mekon kanssa, ettei näytä liian viralliselta. Löysin vaan ihan liian hävyttömiä tai tylsiä. Aion löytää vielä ne täydelliset.
Hengailun jälkeen tavattiin kesän aikaisia työkavereitani ja mentiin yhessä Groteskin terassille. Vielä aamulla mulla ei ollut terassille varmaa seuraa, mutta töissä kannatti avata suunsa. Eihän siellä ollut tarkoitus humaltua, niin hyvin pystyivät kesken työviikon tulemaan seuraksi. Oli kyllä tosi mukavaa ja kiva viettää aikaa vähän toisenlaisessakin seurassa välillä. Viikonloppu menee kuitenkin osittain "perusporukan" kanssa.
Terassiseuraan liittyi vielä vähän myöhemmin se ystävä, jonka luona koko ajan hyppään ja hänen miehensä. Kaikki lähtivät aikaisin pois ja mäkin sitten aika pian muiden jälkeen.

Groteskista saa kyllä ehkä kaupungin parhaita drinkkejä, mutta ei siellä kovin usein tohi lompakkoaan käyttää.. Tilaan drinkkini yleensä fiilispohjalta, eilen pyysin ensin "jotain vähän kirpeetä" ja tokana "joku kesäloman alotus drinkki" ja sain molemmilla kerralla juuri sopivat juomat.



"Jotain vähän kirpeetä"

"Joku kesäloman alotus drinkki"

Loma lompsis

Nyt se sitten on se kesäloma! Ihan hassua. Vielä ei ihan käsitä, ettei huomenna tarviikkaan mennä töihin. Tänään oli kiva työpäivä, kiva aloittaa loma tälläisestä. Töissä soi tänään JVG:n Kran Turismo, tulipas sopivaan hetkeen (koska ei se tuu ees joka päivä).

Nyt meinaan laittaa itteni nätiksi ja matkata keskustaan kavereita tapaamaan. Loman kunniaksi aattelin oikein repästä ja mennä julkisilla kulkuvälineillä ja jättää pyörän kertakaikkiaan kotipihaan.

Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin!

Lomajännitys

Loman alkaminen on jo niin käsillä, ettei malttais enää töitä tehä. Tai on sinne kiva edelleen mennä, mutta kesän vuoksi on löysempää kuin yleensä, niin on vaikea keksiä mitään järkevää tekemistä ja tarttua tuumasta toimeen kun ajatukset on jo huomisiltapäivässä ja siinä, että sitten alkaa se loma. Kyllä kummasti loman lähestyessä huomaa olevansa loman tarpeessa, vaikkei aiemmin ole mitään huomannut. Niin ne ajatukset vaan ohjaa. Kun on töitä niin niitä jaksaa tehä ongelmitta. Sitten lähenee loma ja hohhoijaa, kun väsyttäiskin ja olisikin kaikkea muuta tekemistä...

Aion aloittaa lomani menemällä Groteskin terassille torstaina. Siellä luo tunnelmaa lähes joka torstai dj Bunuel. Kannattaa tsekata! Ja seuraankin saa liittyä. Se on mielestäni hyvä paikka kruunata loman aloitus. Perjantaina pääsen vihdoin kunnon piknikille hyvässä seurassa ja viikonlopun vietän kaveriporukassa. Eli kaikkea kivaa on siis tiedossa! Koitan muistaa valokuvata jotain tunnelmia. Viikko alkaa rauhallisesti hengaillen ja leiriä valmistellen ja torstaina alkaakin sitten se kesäleiri. Toivotaan hyvää ilmaa!
Lomasuunnitelmat alkavatkin muutenkin jo muotoutua.. Näyttäis siltä, ettei blogia kovin kovasti päivitetä loman aikana, mutta ehkä se on ihan positiivista, tekstini vähän toistavat itseään.

Nyt valmistaudun toiseksi viimeiseen työpäivääni ja nautin näistä päivistä ennen lomaa. Mukavaa päivää, lomalaisille ja työntekijöille!

Tuttu tarina: Sushia ja ihania naisia

Tekstini käyvät lukijan kannalta pian tylsiksi. Nehän koostuvat lähes aina samoista asioista: ruuasta ja ihanista naisista. Anteeks vaan. Koitan kuumeisesti keksiä muita kirjoittamisen aiheita kuin normiarkeni, ideoita saa kertoa!
Mutta toisaalta, kuten sanottu, pyrin täyttämään kalenterini vain sellaisilla asioilla, joista tulee hyvä fiilis ja minkäs mä sille voin, että kahdella edellä mainitulla on sellainen vaikutus.

Tänään näin kahta ihanaa naista. Ensin yhtä opiskeluaikaista, käytiin hakemassa sushia (syön mä muutakin, oikeesti) ja mentiin Munkkiniemen rantaan. Se on kyllä kiva paikka, eikä tänään ollu ees  tungosta! Hengailtiin siellä vaan ja nautittiin. Ennen lähtöä käytiin jätskikiskalla ostamassa jälkkärit. Mun jätskipallo tosin tippu heti kättelyssä, onneks kiva tyttö kiskalla antoi uuen!
Tarkoitus oli mennä rannalla olon jälkeen isälle, mutta niillä olikin suunnitelmat muuttunut. Huomenna sitten sinne. Päätin lähteä kotiin, mutta huomasinkin matkalla yhen ihanan parvekkeellaan ja huutelin, jos saisin sisälle asti mennä. Tokihan se sopi. Sama peruskouluaikainen ystävä, jonka näin sekä perjantaina että lauantaina ja isä jo kysyi, että mitäs mä siellä koko ajan hyppään. Kai sitä nyt saa ystäviään hypätä tapaamassa niin usein kuin haluaa.. Ainakin tietää, että on oikeita tyyppejä valinnut elämäänsä, kun ei seuraan kyllästy!
Välillä on ihanaa vain olla ja seurassa se on toki aina mukavampaa. Tänään(kin) se onnistui!



Vikana on pakko vielä mainita: Kaksi työpäivää jäljellä, vähiin käy.

Kesäystäväni Perunasalaatti

Kesän aikana on muutaman kerran postauksissa tullut mainittua perunasalaatti.. Se on yksi kesäsuosikeistani. En tee siitä yleensä kahta kertaa samanlaista. Se siinä onkin ehkä parasta. Voi kokeilla uusia makuyhistelmiä, siinä on aina jotain tuttua, mutta makuun ei kyllästy. Pääraaka-aine on kuitenkin aina sama: Uuet perunat. Helppoa ja nopeaa. Teen yleensä kerralla vähän enemmän, niin ei tarvitse päivittäin miettiä, että mitähän sitä söis. Perunasalaatin kaveriksi käy lähes mikä vaan, että sen mukaan voi valita, mitä mieli tekee. Sen voi syyä kotona tai pakata mukaan piknikille tai vaikka evääksi töihin (mä en tosin tarvii eväitä). Se on hyvää kun yksin syö, mutta yleensä jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.

Eilen tein tälläistä:
Uusia perunoita
Artisokan sydämiä (säilyke)
Retikkaa
Turkkilaista jogurttia
Paljon tuoretta tilliä ja persiljaa silputtuna
Pippuria

Eilen söin kaverina keitettyjä kananmunia, tänään marinoitua pihviä.

Juhannuksena tehty oli kanssa ihan tosi hyvää. En yleensä muista kovin tarkasti, mitä edelliset perunasalaatit ovat sisältäneet, mutta tästä sattuu olemaan kuva (myös täällä). Siihen tulee:
Uusia perunoita
Luumuja
Aprikooseja
Vihreää parsaa
Go Green- Papu mix (hyvä mihin vaan salaattiin, käyttövalmiita)

Yleensä parhaat salaatit syntyy kokeilemalla. Yleensä koostan salaattini kaavalla Jotain tuoretta, jotain säilöttyä. Kun käyttää osana säilykkeitä, säästää vähän aikaa ja saa vähän erilaisia makuja kuin tuore puolelta. Erilaisia hedelmiä kannattaa testata, niistä löytyy yllättäviä makuyhdistelmiä. Tuoreet yrtit kruunaavat salaatin kuin salaatin!
Jos haluaa vähän vaihtelua perunaan, tulee hyviä salaatteja myös esim. ohrasta, bulgurista ja couscousista.

Perunasalaatin ylistys päättyy tähän. Ei muuta kuin salaatteja testailemaan ja kesän piknikejä suunnittelemaan! :)

Askeleita aikuisuuteen hyvässä seurassa

Tänään (lauantaina) olen tavannut kaksi ihanaa naista.
Ensin aamupäivällä yhen opiskelukaverin. Käytiin kaupassa ostamassa vähän evästä ja mentiin puistoon istumaan. Oli tosi kivaa vaan olla ja jutella. Sitten alkoi satamaan ja mentiin kauppoja kiertämään, suojaan sateelta. Jäin kiertelemään, kun hän lähti kotiin pakkaamaan reissua varten. Hyvää matkaa ihana! :)

Oli oikein sellainen hyvän olon fiilis, että nyt kaikkia sellaisia hemmottelujuttuja täytyy löytää. Olinhan luvannut illalla mennä piristämään erästä hyvin rakasta, pitkäaikaista ystävää, viemään ihkaoikeaa ruokaa ja huolenpitoa. Musta on kiva ilahduttaa ystäviä yllätyskoreilla. Välillä siihen on enemmän fiilistä ja välillä keksii vaan jotain tylsää ja helppoa.
Shoppailujen jälkeen poljin kotiin jättämään turhat tavarat ja sitten kaupan kautta ystävän luokse. Kaupan edessä eräs vanha nainen kehui mekkoni pitsistä selkää ja alkoi kertomaan omia pitsikokemuksiaan, jotka menivät vähän liian intiimeiksi. Kiitin kehuista, hymyilin kivasti ja jatkoin matkaa.

Ystävän kanssa käytiin vuokraamassa leffa. Sitten kokkailtiin, nautittiin ruuasta ja seurasta ja juteltiin. Ihan tavallista hengailua siis. Syömisen jälkeen katottiin leffa (ja toinenkin osittain, ei niin hyvä). Laitettiin kasvonaamiotkin. Käsien hoitaminen jäi toiseen kertaan, välillä täytyy nukkua ja mulla oli vielä kotimatka poljettavana. Kiitos illasta!
Pian muuttuu monta asiaa, mutta tämä fiilis ei toivottavasti muutu. Vaikka meillä on välillä ollut pitkiäkin aikoja, ettei nähä eikä oikein pietä yhteyttäkään, on musta aina yhtä ihanaa tehä jotain yhessä. Paitsi että perjantainakin hengailtiin, mutta ennen sitä on pitkä aika kahestaan hengailusta. Ehkä ne viiniä keskellä viikkoa-illat kuuluivat siihen täysi-ikäisyyteen astumiseen, mutta nykyään voi tehä muita kivoja juttuja. Monista jutuista huomaa, että kyllä tässä on aikuisiksi kasvettu, mutta se on varmaan vaan positiivista. Kuten ehkä aiemmin todettu, en kovin kovasti kaipaa niitä teini-iän kasvukipuiluja.
Ja tässä kun elämistä ja aikuistumista pohtii (taas), tuli mieleen pari biisiä..

On niin helppoo olla onnellinen
Tässä elämä on

Viralliset Vikat ja Lomapohdintoja

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Nimittäin työpäivät ennen kesälomaa.
Tänään alkaa Viralliset Vikat ennen lomaa. Tosin vika avausvuoro on jo ollut. Tänään on vika perjantai ja alkaa vika viikonloppu,jolta vielä palataan töihin. Ensi perjantaina olen jo lomalainen ja aloittelen ensimmäistä viikonloppua lomalaisena.
Alan jo olemaan odottavalla kannalla, kun on enää näin vähän töitä. Viisi kokonaista työpäivää. Vaikka töissä onkin kivaa, on kiva myös saaha neljä viikkoa tehä kaikkea ihan muuta. Lomasuunnitelmat ovat osittain vielä avoimet, mutta ainakin lähen lähes viikoksi partioleirille. Ollaan suunniteltu leiriä koko kevät, toivottavasti kaikki menee hyvin ja kaikki viihtyvät. Ainakin meillä on tulossa ihan huippuohjelmaa.
Paljon kivoja muitakin juttuja on loman varalta suunniteltu, mutta ei vielä mitään lukkoon lyötyä. Minuuttiaikatauluahan mä en halua, mutta en myöskään huomata istuvani neljää viikkoa kotona. Eka lomaviikonloppu kuluu kavereiden kanssa, mutta se alkuviikko sen ja leirin välissä menee kyllä täysin leirivalmistelujen tahissa. Ainakin niin on hyvä suunnitella. Olen maailman huonoin aloittamaan pakkailun, joten hyvin voi käydä niin, että alan pakkaamaan edellisenä iltana ja tajuan että Voi ei, multahan puuttuu vaikka mitä. Mutta aina voi yrittää muuttaa tapojaan.
Leirin jälkeen onkin vain aikaa. Sitä jonkinmoista reissua on siihen kaavailtu, mutta minne, on edelleen auki. Toivotaan, että saadaan jotain toteutettua kuitenkin. Sen jälkeen olisi kiva käydä vähän sukulaisia moikkailemassa, mutta sen näkee sitten, että milloin ja miten.

Nyt nautin kuitenkin eka tulevasta viikonlopusta ja näistä vikoista työpäivistä. Mars töihin, pyörä odottaa!

Neiti Aurinkoinen

Töissä oli tänään aika peruspäivä, kun sinne lopulta pääsi. Työssäni on se positiivinen puoli, että saa ulkoilla päivittäin. Erityisen positiivista se on silloin, kun ilma on näin hyvä kuin esim. tänään. Päivän suuri ilo oli se, että keinut maalattiin, jee! Siis ne tukirakenteet.

Töistä poljin tapaamaan yhtä äippäriään viettävää työkaveria tyttärineen. Voi mikä söpisläinen! Aina välillä harmittelen, ettei kavereilla vielä oikein ole vauvoja. Tunnen aika vähän vauvaseuraa, jonka kanssa voisi säännöllisesti käyä hengailemassa ja nuuhkimassa vauvan tuoksua. Ihan vaan, jotta ei itse vielä tarvitse omia tehä.. Mutta tämä parivaljakko on yksi sellainen. Käytiin syömässä ja jätskillä ja vähän shoppailemassa. Valkkasin tytölle mun mielestä kaikista kivoimman asun, voivat sitten aina mua muistella.. Tai oikeestihan äitinsä sen valkkas, mä vaan annoin painavan mielipiteeni vaihtoehoista. Ja neiti komppas mukana.
Sekä äidin että tyttären seurasta tulee aina hyvälle tuulelle. Kiitos seurasta, koitetaan treffata pian uuelleen!

Kotiin lähin mansikkakojun kautta. Odotan, että milloin iskee stoppi mansikoiden syöntiin tällä tahilla..

Aina ei huvita

Tänään tuntuu siltä, ettei kirjottaminen huvita. Kirjoitin jo tarinan siitä, miksi ei, mutta luonnos ei jostain syystä tallentunut ja sitten huvittikin vielä vähemmän.. Tai siis, voisin kirjoittaa vaikka kuinka eri syistä tämän päivän ärsytykseen, mutta en halua tartuttaa ärsytystä muihin. Haluan kuitenkin todeta, että päivässä itsessään ei oikeestaan ees ollut mitään vikaa, joskus vaan käy niin, että kun joku asia ärsyttää, niin sen jälkeen ärsyttää pienetkin asiat, niinkuin vaikka se, että ihmiset kävelee missä sattuu ja pyörällä joutuu varomaan ja jännäämään.

Haluan kuitenkin kertoa eilisestä, koska eilen olin niin myöhään kotona, etten enää jaksanut kirjoittaa. Töistä poljin isän luokse ja olin siellä koko iltapäivän/illan. Syötiin herkkuruokaa ja paljon mansikoita kermalla (siis purkista suoraan vaan, vispaamatta). Oli jotenkin tosi mukavaa ja rentoa ja mietittiin kaiken maailman juttuja. Isää nauratti mun ysiluokkalaisten kuvailu, josta kirjoitin tännekkin lauantaina. Teinimeininki on siinä taloudessa tällä hetkellä ajankohtainen, niin kyllä siitä huumoria löytyy. Pakko kai, milläs sitä muuten jaksais? ;)

Tänään tein tosi hyvää perunasalaattia: keitettyjä uusia perunoita, fenkolia pilkottuna (on muuten mun tän kesän suosikki, sekä raakana että keitettynä), tuoretta tilliä silputtuna, pippuria ja turkkilaista jogurttia. Eli vaatii vähän ja aikaakin menee vain sen verran kun perunat kiehuu. Sekä alkupalaksi että jälkkäriksi söin tietenkin mansikoita. Kolmen aterian illallinen keskelle arkea..

Pari kilsaa pyöräilyä näin viikon alkajaisiks

Tänään ajoin aikaisin aikaisin pyörällä töihin. Aikaisemmin kuin ikinä. Matkalla herätin yhen torkkuilijan, vaikka sen piti alkujaan herättää mut. Meillä oli diili. Joskus on hyvä tehä diili jonkun kanssa, jonka tietää heräävän suunnilleen samoihin aikoihin. Sillä aina välillä torkku houkuttaa enemmän kuin sängystä ylös nouseminen. Niinä aamuina on ihan hyvä, jos on joku plan B. Aamupuhelu myös kummasti piristi, vaikka en yleensä tykkää puhua aamuisin kenellekkään. Matkalla näin monta, jotka olivat jo reippaina aamulenkillä. En ymmärrä, miten joku jaksaa lähteä juoksemaan ennen kuutta, ihan vain lenkkeilläkseen. Meitä on monenmoisia.. Aamuinen työmatkapyöräily on jo mulle kova puristus.

Työpäivän jälkeen yritin pysytellä liikkeessä, jotta en nukahtaisi ennen illan kesäleirikokousta. Viime yönä oli niin paljon ajatuksia ja varmaan huoli tämän aamun heräämisestä, ettei uni tullut ollenkaan. Joskus käy niin. Olen yllättynyt, miten olen tuntenut itseni koko päivän niin tavalliseksi. Ei yhtään mitään väsymysangsteja eikä luppaavia silmäluomia. Näytin jopa ihan freshiltä. Aion kuitenkin yrittää nukahtaa mahollisimman pian tämän postauksen jälkeen.

Tämän päivän suurin saavutus on ehkä n. 65km pyöräilyä. Näin ihan vapaasti lähihoitajan matikalla laskettuna, mutta ei se paljon heitä. Työmatkat kaupunkirajan yli ja kesäleirikokous toisella puolella kaupunkia. Kyllähän siitä kertyy.. Aamulla saattaa vähän tuntua pyöräilemään lähteminen, mutta kyllä se varmaan siitä sitten. Sillä se(kin) vissiin lähtee millä on tullukkin. Mulla on ehkä helpompi huominen kumminkin, onhan mulla nää monen viikon pyöräilyt alla, mutta mites se pyöräilyseura..