Olen ollut huono aamusyöjä. Liian äkkiä heräämisen jälkeen ei pysty syömään ja sitten onkin jo niin paljon kello, että täytyy lähteä. Johtuu ehkä siitä, että olen tiivistänyt aamurutiinini minimaalisiksi, jotta voin nukkua (ja torkuttaa) aamulla mahdollisimman pitkään. Lapsena jo muistan, kun isä yritti opettaa mua syömään aamulla. Viikonloppuaamuisin sen sijaan oon kyllä syönyt ihan hyvin.
Toukokuusta syyskuuhun olen kahtena vuonna pakottanut itseni syömään rahkan joka aamu, koska työmatkapyöräilymatkaa kertyy suuntaansa noin 11 kilsaa ja sitä ei ihan tyhjin vatsoin kannata lähteä rehkimään.
Ja tadaa - tän vuoden pyöräily tuotti tulosta ja vatsa kaipaa aamulla jotain täytettä. Mutta ei edelleenkään liian nopeasti heräämisen jälkeen, joten olen keksinyt parhaan aamupalaoivallukseni:
Bussiaamupala!
Mulla on myös aiemmin ollut satunnaisesti mukana joku piltti tai muu, kun olen epätoivoisesti yrittänyt opetella aamupalaan. Nyt olen kuitenkin huomannut siitä tulleen melkein must-juttu, jee! Jotain olen oppinut (kyllä se vanha koirakin oppii uusia temppuja kun oikein yrittää..)
Yleensä nappaan jääkaapista mukaani maustetun rahkan. Lusikka mulla on laukussa aina. Tänään panostin ja laitoin pakastepurkkiin muroja ja mehukeittoa. Ooh. Musta tulee vielä mestariaamupalansyöjä! Panostan jatkossakin kyllä enemmän niihin viikonloppuaamuihin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti