Eilen oli mukava päivä. Vietin aamupäivän tuuraamassa sudenpentukisojen (7-9v) saattajaa. Tytöt oli oikein reippaita, ottaen huomioon että tää oli niiden eka kisa ikinä. Kisan jälkeen otin päikkärit.
Sitten se päivän paras osuus. Ystävän kanssa sushille! Ja niinhän siinä kävi, että olin takaisin kotona n. 8½tuntia sen jälkeen, kun olin sieltä lähtenyt. Että sellaiset sushit..
Koska ei ollut kiire, jatkettiin sieltä Tempoon nauttimaan roséviiniä. Paikka oli ihan uusi tuttavuus, mutta varmasti käyn siellä vielä uudestaan. Pullon tuhottuamme päätimme jatkaa matkaa, vaikka määränpää olikin vielä avoin.
Ehkä ihan hyvä, että lähdettiin juuri silloin.. Ovella tuli nimittäin vastaan elämäni ensimmäinen Oikea ihastus teiniajoilta. Ei sillä, että se muhun mitään huomiota olis kiinnittänyt tai mua tunnistanut tai vaikka tunnistaiskin niin ei varmasti osaa yhdistää mihinkään. Mutta mulle se oli aikoinaan iso juttu ja aiheutti eilen kikatusrefleksin jälkeenpäin niin ihan hyvä, ettei oltu siellä samassa paikassa sitten enää. Haha. Muistan vieläkin sen ihastumistunteen ja kun tuo oli oikeasti komee (kaikki pojat, joita olin aiemmin yhtään kattonut, oli vaan söpöjä eikä siis oikeesti mitään ihastuksia). Olin kypsä ysiluokkalainen ja tuo pitkällä lukiossa (nyt ajatetuna, eihän se oikeasti ole kuin joku kolme vuotta vanhempi että siinä se valtava ikäero sitten). Lähettelin sille sähköposteja ja se kyllä kiltisti mulle vastas. Mutta voi sitä maailman hetkellistä romahtamista, kun sillä olikin tyttöystävä. Onneksi tässä on iän myötä vähän viisastunut (niin varmaan..)
Mutkien kautta päädyttiin yöleffaan! Käytiin katsomassa Vadelmavenepakolainen. Vähänkö oli hyvä!
Tää oli aika sellanen täydellinen ilta. Yleensä parhaat jutut syntyy aika extempore. Lisää näitä!
Kirjoitin kauan sitten työkaverihaikeudesta. Eilen tapaamani ystävä ei ole sama, josta silloin kirjoitin, mutta tekstissä on paljon sellaista, joka pätee myös tähän. Hauskaa tässä on se, että eilinen ystävä aikoinaan korvasi töissä sen, josta alunperin kirjoitin tuossa tekstissä. Niin se joskus menee, että hyvän tilalle tulee hyvä. Aina tuollaisissa lähtötilanteissa jännittää, että entä jos sen uuden kanssa ei synkkaakkaan yhtä hyvin ja sitten harmittaa vielä enemmän..
Parasta on se, että hyvät tyypit pysyy elämässä myös työkuviomuutosten jälkeen. Että ne mun mielestä hyvät tyypit kokee suunnilleen samoin ja haluaa myös mun pysyvän elämässä mukana.
Tiedäthän, olet tärkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti