sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Borta bra men hemma bäst

Kotona ollaan. Tai siis eilisestä asti.. Aika kivaa.
Kiva oli olla lomalla, rentoa ja mukavaa ja ainahan reissussa on ihanaa. Mutta harvoin kotiin paluu tuntuu pahalta. Ei nytkään. Vaikka siltä osin, että ei yhtään tiedä, milloin niitä sukulaisia taas näkee, joiden luona oltiin (edellisestä kerrasta on osan kohdalla 9 vuotta, että sillee..) Mutta muilta osin on kyllä kiva taas palata arkeen.

Vaikka vaatiihan tää vähän totuttelua. Anteeks mitä, miks ruokakaupassa on näin kallista? Enkö voikkaan käyä päivittäin yksillä? Eikö koko ajan lähellä olekkaan tuttuja? Pitääkö mun itse hoitaa kaikki kauppaostokset ja ruuan laitto ja ihan kaikki muukin, ihan itse? Hä, ruokakaupasta ei saa viiniä (ja Alkossa se on ihan tosi kallista)? Kukaan ei kehu mun vaatteita tai sano tykkäävänsä musta ihan tosi paljon tai pyydä taputtamaan tanssiesityksille tai pelaamaan säännöttömiä pelejä (kuten eräs ihana 4-vuotias teki)? Mitä ihmettä.. Ihan itse pitää ohjelmaakin keksiä, jos haluaa tehä jotain muuta kuin käyä töissä (että tekemistä saa ehotella, kiitos.)

Huomenna paluu arkeen. Aika kivaa (toivottavasti).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti