Ihmiset häiritsee

Olen viimeisen noin vuoden aikana pyrkinyt oppimaan pois turhanärsyyntymisestä. Siis siitä, että alkaa ärsyttämään, kun edessä kävellyt ihminen yhtäkkiä pysähtyy tai kun asiat muuttuvat keskenkaiken tai kun jumppatunnilla on niin täyttä, että meinaa saada edessä jumppaavan varpaat suuhun.
Ja oppinutkin aika hyvin. Tai ainakin siihen, että se ärsytys ei jää päälle vaan on ihan vaan hetkellinen ja ohimenevä. Ärsytys on vaihtunut turhaantumiseen tai siihen, että häiritsee.

Muutama asia kuitenkin ärsyttää (tai lähinnä häiritsee) muissa ihmisissä edelleen:
- Ryhmäliikuntatunnilla ne, jotka menevät väärään tahtiin tai tekevät liikkeet väärin. Koko tunnin ajan. Kuinka suuria vaikeuksia voi olla hahmottamisessa, jos on annettu ohjeeksi lyödä (!) vuorotellen molempiin etukulmiin vastakkaisella kädellä (ohje ei ollut ihan näin monimutkaisesti muotoiltu, mutta siis vasemmalla oikeaan ja oikealla vasempaan kulmaan) ja ihminen heilutteleekin (!) saman puolen kättä kulmaan.. Toki välillä on liikkeitä, joita ei vain ihan ymmärrä, mutta kun ohjaaja selittää sanallisesti ja ympärillä on kakskyt muuta, jotka tekee liikkeen oikein, niin miten vaikeaa voi olla.. Kaikkien liikkeiden kohalla!
Mä ainakin alan epäilemään omia taitojani, jos edessä tai vieressä olija tekee jatkuvasti väärin. Että oonks mä ymmärtänyt oikein? Vaikka tunnilla jumppaakin vain itseään varten, tarkistan välillä lähellä jumppaavista, että omat liikkeeni menevät oikein.. Jos on takarivissä, ei joka hetki välttämättä näe ohjaajaa ihan suoraan.
Ja mua harmittaa sellaisten puolesta. Nehän ei saa oikeanlaista treeniä, kun ne tekee kaikki liikkeet väärin!
Ja toki, välillä on liikkeitä, joita ei pysty tekemään oman liikkuvuuden tai muun vuoksi ja ne korvaa jollain muulla, mutta ne hetket, jotka mua häiritsee on selkeästi sellaisia, että se ihminen ei vain ymmärrä.. Eilen vieressäni oli juuri sellainen. Hän oli koko tunnin ihan pihalla ja mua vähän säälitti ja teki koko ajan mieli ohjeistaa, mutta en kehdannut. Kun ei tiedä miten toinen sen ottaa, en kuitenkaan halua loukata ketään. Enkä itse haluaisi, että muut katsoo mun liikkumista tunnilla (tekeehän ne niin, mutta en halua tietää sitä). Vaikka toisaalta, haluaisin kyllä, että joku ohjeistasi, jos itse tekisin jatkuvasti selkeän väärin (kun kyse ei ole selkeästä fyysisestä rajoitteesta).

- Yleisessä saunassa (mulla on kokemusta lähinnä liikuntakeskuksien saunoista) se, ettei huomioi muita. Eilen menin saunaan, siellä ollut nainen heitti löylyä (ja paljon!) ennenkuin olin ehtinyt edes istumaan ja kysymättä, että onko se ok. Olettamus on, että jos ei siedä löylyjä, ei mene yleiseen saunaan, mutta mielestäni on silti kohteliasta kysyä, että onko heittäminen ok. Ainakin olis ystävällistä odottaa, että toinen ehtii istua. Myöhemmin saunaan tuli kolmas nainen, jolta ensimmäinen kyllä kysyi, että saako heittää. Öh?
Ihmetyttää myös ne, jotka heittävät löylyä oikeasti paljon. Tyyliin neljä kuuppaa ja usein. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta yleisissä tiloissa on mielestäni tärkeää ottaa muut huomioon. En tiedä, kuinka moni viihtyy saunassa, jossa löylyt lyö tajuntaan... Itse en tykkää olla löylynheittäjän roolissa juuri siksi. Kuinka usein pitäisi heittää? Entä kuinka paljon kerrallaan?

- Kaduilla ja kaupoissa sekoilevat ihmiset. Siis ne, jotka kävelevät ja yhtäkkiä pysähtyvät tai tekevät u-käännöksen tai alkavat muuten säätämään. Ne, jotka jättävät korinsa kassajonoon Pitämään paikkaa ja lähtevät vielä hakemaan jotain. Ne, jotka täyttävät koko käytävän tai hyllyjen välin vain olemalla. Ne, jotka eivät ensin tarkista, onko sovituskoppi vapaa vaan avaavat suoraan oven (anteeksi, mutta miksi kaikissa sovituskopeissa ei ole lukkosysteemiä?)

- Ihmiset, jotka eivät voi joustaa tai hypätä pois mukavuusalueltaan, ees ihan vähän, jotta joku asia helpottuis monien osalta. Koska itse pyrin ajattelemaan asioita monelta kantilta (miten päätökseni vaikuttaa muihin) on musta käsittämätöntä, että kaikki ei tee niin. Vaikka siis, ihmiset on erilaisia ja kyllä mäkin ensisijaisesti huomioin itseni, mutta jos asiat eivät liity vain minuun itseeni, pyrin huomioimaan muutkin osapuolet.

- Ihmiset, jotka ei vaan tajua.

Helpommalla pääsee, kun antaa ihmisten säätää ja pyrkii itse säätämään mahdollisimman vähän. Olen kuitenkin sen verran perfektionisti, että haluan asioiden menevän oikein (ja mielellään suunnitellusti vaikka olenkin hyvä muuttuvissa tilanteissa). Haluan myös, että ihmiset kääntävät katseensa omasta navasta muihin ihmisiin.
Ja ei, en koe, että itse toimin aina niin, ettei muita häiritse käytökseni. Enkä yritä pyrkiä mihinkään miellyttääkseni muita, mutta yritän vähän ajatella. Ainakin välillä.

Loppukevennys vähän aiheen vierestä, muttei kuitenkaan..