Olen itse ollut varsinaisessa asiakaspalvelutyössä vain kerran, opiskeluaikoina lipunrepijänä teatterissa. Se oli kyllä ihan mahtava työ! Siinä tapas kyllä kaikenmaailman ihmisiä. Joka iltaiset vitsit alkoi jossain vaiheessa enemmän ärsyttää kuin naurattaa. Tyypit luulivat aina olevansa vitsikkäitä esim. Kysyessään "Onks tää oikee vai väärä puoli?" (ovia oli yksi, josta mentiin sekä Oikealle että Vasemmalle) tai "Ai, eiks tästä saakkaan hypätä?" (kun ihmiset tulivat permannon lipulla parvekkeelle ja heitä ohjeisti menemään portaita alas.)
Asiakaspalvelussa on haasteensa. Ja asiakaspalvelijat ovat ihmisiä, joilla heilläkin on hyviä ja huonoja hetkiä. Tärkeintä on mielestäni kunnioittaa asiakasta.
Olen käynyt jo monta vuotta samalla kuntokeskusketjulla liikkumassa. Syksyllä päivitin jäsenyyteni koskemaan kaikkia ketjun keskuksia, jonka ansiosta olen liikkunut enemmän. Olen saanut mielestäni hyvää tai melko hyvää asiakaspalvelua aina asioidessani siellä. Viime aikoina olen toki tarvinnut enemmän apua siltä respahenkilöltä, kun olen käynyt ensmmäisiä kertoja eri keskuksissa. Missä on pukkari? Mistä löydän tämän salin? Minne jätetään kengät?
Viime viikolla kuitenkin yllätyin avuliaisuuden vähyydestä ja siitä asenteesta, jolla kysymykseeni vastattiin. Minut toivotettiin iloisesti tervetulleeksi keskukseen ja respahenkilö sanoi, että hän voi höylätä korttini (osa on tarkkoja siitä, että sen höylää itsepalvelupisteellä, mutta mielestäni on aina kivempaa, kun voi asioida ihmisen eikä koneen kanssa.)
Sain lappuni ja menin pukkariin. Vaatteet vaihdettuani aloin katsomaan lappuani, jossa luki salin kohdalla Aerobic. Jaha,kun niissä opastekylteissä lukee vain Sali1 ja Sali2, mistä mä voin tietää, mitä tää tarkoittaa. Olin käynyt keskuksessa vain kerran ja silloin lapussa luki selkeästi Sali1.
Menin takaisin respaan ja kävin seuraavan keskustelun:
"Missä salissa tää tunti on?"
(Nainen katsoi koneelta) "Se on tossa aerobicsalissa!" (Senhän mä olin voinut lukea jo lapustani..)
"Niin, mutta missä se sali on?"
"Tuolla!" (Niinkuin kaikki muutkin, joo.)
"Joo, mutta mikä sali se on?"
"No se Aerobic!"
"Siiiis.. Mä oon täällä ekoja kertoja, eli siis mikä niistä se on?"
"No se on yks niistä kolmesta ovesta. Se isoin sali."
Nojaa-a, kiitos vain, tämäpäs selvensikin.. Nainen katsoi minua koko keskustelun ajan kuin olisin ollut ihan ymmärtämätön. En jaksanut enää selventää, joten kiitin ja palasin alkupisteeseen.. Käytävään oli onneksi jo alkanut kerääntymään ihmisiä, joiden oletin olevan menossa samalle tunnille. Mutta ois ollut ihan kiva, että se respan ihminen olis ainakin kertonut, että täytyy hakea matto toisesta salista.. Noh, ei se mitään. Pääsin tunnille ja kaikki hyvin.
Mietin vain, että eikö ne oo siinä respassa siks, että niiltä voi kysyä mitä vain? Mielestäni kysymykseni oli ihan normaali ja esitin sen selkeästi ja ystävällisesti.
Tottahan se on, että kun asiat on itelle itsestäänselvyyksiä, käy helposti niin, ettei oikein ymmärrä, miksi joku kysyy sitä..
Kysyvä ei tieltä eksy..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti