Ooh, tänään tapasin hänet. Pienen, itsekseen juuri täydellisen tytön. Olin ihan pakahtua siitä ihanuudesta, vaikka se kuulemma nukkuu vähän ja vaatii syliä paljon (liikaa). Mutta on ne vanhempansa siitä (silti) ihan haltioituneita. Ja miksi ei olisi? Kyllähän se kuuluu tohon juttuun, että nukutaan vähän liian vähän ja ollaan sylissä vähän liian paljon. Silti se on onnea. Silti äitinsä näytti hehkuvalta, vaikka kuulemma väsyttää.
Ja neiti osaa heti, huimassa reilun kahden viikon iässä, olla vieraskorea. Ei siellä mitään huudeltu, kun oli vieraita. Vaikka ei nukuttu myöskään..
Mutta oi ja voi ja kirjoittaminen ei suju, olen ihan rakastunut siihen pieneen ihmiseen.
Jotenkin tuli mieleen tää biisi..
Johanna Kurkela - Ainutlaatuinen
Ja juuri tähän ihanaan ystävään, pienen ihanan äitiin, sopivasti liittyen ilmestyi tänään Scandinavian music groupin uusi levy, Terminal 2! (Parhaiten tähän postaukseen olisi sopinut joku bändin biisi, mutta mikään ei teemallisesti sopinut) Ens viikonloppuna kuunnellaan levyä yhessä, sitä ootellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti