Tämän päivän tunneskaala ja tapahtumarikkaus on kyllä ollut niin laaja että harvemmin. Vaikka oikeestaan ei ole ees tapahtunut kovin paljoa. Mutta silti tuntuu kuin olisi tapahtumia ja juttuja vuoen tarpeisiin. Siitä tietää, että on ollut läsnä. On huomioinut ne kaikki pienet jutut ja tapahtumat, vaikkei mitään erityistä olekkaan. Ei aina pysty päivän jälkeen näinkään tarkkaan listaamaan, mitä on tapahtunut. Läsnäoloharjoittelua lisää!
Olen jännittänyt pääsykoekutsuja. Postit lähtevät tällä viikolla. Entä jossen saakkaan yhtään?
Olen ärsyynyt ja loukkaantunut kommenteista, ottanut itseeni ihan turhaan. Yleensä niistäkin selviää ja se vain kuuluu elämään. Onneksi ne ovat yleensä nopeasti ohi. Mutta kuinka helppoa se onkaan.. Se loukkaantuminen, ei niinkään se yli pääseminen.
Olen iloinnut monista isoista ja pienistä jutuista, kivasta palautteesta, kivoista hetkistä ja mahtavista tyypeistä. Murehtinut toisten murheista. Nauranut hassuille jutuille. Pelästynyt öttimöntiäisiä. Surkutellut yhdessä. Vähän myös pelännyt. Ihaillut ihmisten tapaa toimia eri tilanteissa. Fiilistellyt musiikkia. Tuntenut kipua, mutta vain positiivisesti. Sitä se tiukka treeni teettää. Suunnitellut tulevaa. Ja nauttinut itsestä, olemisesta ja tyypeistä ympärillä. Vaikka tää ei olekkaan ollut täyellinen päivä ja sisälsi paljon turhaa harmia, olen silti tyytyväinen elämääni juuri tälläisenä. Ei sen tarvitse olla täyellistä muien maailmassa, mulle tämä riittää.
Vaikka välillä haluaisi mieluummin mennä toiseen maailmaan, on tämä maailma se kaikista paras.
Mutta tiesittekö mitä myös opin? Välipalaa ei voi syyä, jos paita on ihan hikisevä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti