En uskonut kirjoittavani (tai edes sanovani) näin ikinä. Että tällä hetkellä tuntuu siltä, että olen nähnyt tarpeeksi ihmisiä eikä takaraivossa jatkuvasti kolkuta ahistus siitä, ettei kukaan ehdi, "ketään ei kiinnosta". Että niin ihanaa kuin tärkeiden näkeminen onkin, on juuri nyt erityiskivaa olla myös ihan vaan itekseni. Tykkään muutenkin tehdä juttuja yksin, mutta tilanne on eri nyt kuin aika usein muulloin. Nyt tuntuu ekakertaa varmaan vuosiin siltä, että yksinoloa ja läheisiä on ollut viime aikoina sopivassa suhteessa. Jopa niin, että vähempikin olisi riittänyt, vaikken oikeasti olisi halunnut jättää yhtään näkemistä välistä. Kun aiemmin olo on ollut se, että oon aina vaan yksin (vaikkei asia tietysti ole niin mustavalkoinen kuin mielen syvimmissä onkaloissa tuntuu).
Olen nähnyt tämän kesän aikana enemmän ihmisiä kuin moneen viime vuoteen yhteensä. Tähän kesään on mahtunut paljon tärkeitä tyyppejä. Osa sellaisia, jotka ovat kulkeneet kanssani samaa polkua koko ajan ja osa sellaisia, jotka välillä kiertävät toisen polun kautta, mutta palaavat aika-ajoin samalle polulle. Ne kaikki ovat kuitenkin kulkeneet sydämessäni koko ajan unohtumattomina ja on ihanaa huomata, että olen pysynyt myös heille. Niin paljon, kun olen hmissuhteita kipuillut ja niistä ahdistunut viime vuosina, on helpottavaa tietää mielensä sopukoissa, että asiat on paremmin kuin miltä aina välillä (aika usein tähän mennessä) tuntuu.
Edelleen olen enimmäkseen se, joka yhteyttä ottaa ja tapaamisia sopii, mutta mitä sitten, jonkun se on tehtävä eikä se ole mikään huono juttu. Edelleen toivon, että mun tyypit muistais mua useammin, kysyis kuulumisia ja ehdottais näkemisiä. Ettei mieli pääsis taas valahtamaan niille raiteille, joilla ketään ei kiinnosta. Toivon kuitenkin, että tän kesän muistot kantaa yli niistä synkistäkin hetkistä ja ettei tämä kesä jää ainutlaatuiseksi.
Olen Helsingissä vielä ainakin viikonlopun yli. Vaikka kirjoitinkin tällaisen tekstin, nään mielelläni vielä ihmisiä ennen lähtöäni. Jos sulla on sopiva väli, laita viestiä niin voidaan koittaa saaha aikataulut yksiin. Tähän astinen vierailuni on ollut ohjelman täyteinen, josta varmaan "ähky" johtuukin (vaikka onkin ollut ihanaa). Tämä päivä on ns käänteentekevä eikä loppuvierailu näytä yhtä tiiviiltä ja ohjelma voisi olla tervetullutta.
Kiitos just sulle siitä, että oot ollut osana mun kesää, toivottavasti oot sitä myös syksyllä, talvella ja keväällä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti