Täällä ei saa hetkeäkään istua rauhassa!

Otsikon lauseen totes tänään eräs pieni. Hän istu yksinään eteisessä ja mun kävellessä eteisen läpi hakemaan jotain, totesi noin.
Äsken aloin aatteleen että niinpä. Rauhalliset paikat ovat harvassa. Sellaiset, joissa ihan oikeesti saa olla yksin, ihan vain itsensä kanssa. Jokainen, iso ja pieni, tarttis sellasia hetkiä. Niitä on kuitenkin harvassa. En oo ennen ees aatellu, että tottakai lapsetkin tarvii niitä hetkiä. Tai oon aatellu, mutta tänään se jotenkin todellistu tossa kommentissa. Koko ajan täytyy olla ja mennä ja suorittaa. Vaikka tavallaan on yksin, on jossain lähellä kuitenkin joku eikä voi olla just tasan niinkuin haluaa. Ja ei, en tarkoita, että lapset pitäisi jättää yksin ja lähteä pois. Vaan että myös ne tarvii tilaa. Ja myös, että aikuisten pitäis ottaa omaa tilaa itselleen. Olipas sekavasti sanottu, mutta ehkä sen ymmärtää.

Välillä vaan tarvii omaa tilaa. Vaikka viihtyis kaikessa siinä, mitä omassa elämässä on, täytyy välillä pysähtyä. Jos omaa kroppaa tarkkailee, oppii huomaamaan, koska tarvitsee oman hetken. Tarkkailu täytyy opetella, ennen sitä käy helposti niin, että tajuaa oman ajan tarpeen vasta silloin, kun on jo väsynyt tai räjähdyspisteessä. Omia hetkiä on hyvä ottaa, vaikkei siltä tuntuiskaan, ne virkistää kummasti.
Oma hetki on parhaimmillaan silloin, kun ei tarvitse välittää yhtään kenestäkään eikä mikään häiritse. Yksin kotona on paras. Esim. lenkki on myös hyvä, jos pystyy nollamaan kaikki ohikulkijat totaali omaan arvoonsa. Oman hetken aikana ei saa uhrata ajatustakaan sille, mitä joku muu ajattelee yhtään mistään. Oman hetken aikana ei myöskään kannata ajatella, ainakaan mitään suureellista. Parempi on antaa ajatusten vain mennä pään läpi suurempia pohtimatta. Näin saa omasta hetkestä eniten irti ja hyvin lyhytkin aika riittää.


Mikähän järki tässäkin oli.. Anna ajatusten virrata, jep jep. No, omaa aikaa tämäkin. Seuraavaksi taitaa kroppa huutaa unta. Huomenna työtään kehittämään.
Pakko todeta, että nyt on jotenkin niin omassa maailmassa (lue: väsymyksessä) etten ees tajua mitä olen kirjoittanut. Aion julkaista sen kuitenkin. Ehkä siitä syntyy jotain ajatuksia joskus myöhemmin tai jollekkin. Kiitti moi.


Aiheeseen liittymättömänä on pakko todeta, että taas on tullut uus muumi-astiasarja, Muutto! Se muki on ehkä kaikkia entisiä ihanampi. Tai sitten niissä on aina se uutuudeen viehätys. Mutta ah, se on ihana. Mulle se!