Kesäloma kuvina

Hiphei, enhän mä mitään kesäkuvia oo ehtiny latailemaan.. Enkä myöskään jaksanu, niin iso homma jotenkin kun oli siinä väliaikasessa puhelimessa osa niin piti sim-kortti vaihtaa ja tsuidaduu, nyt oli aikaa ja nyt sen hoisin. Tässä näitä nyt ois.. Kertomukset tulikin jo edellisessä postauksessa eli nyt vain lyhyitä kuvatekstejä..

Kaksi ensimmäistä kuvaa Kotkan meripäiviltä.
Kuvasin siellä tosi vähän. oli niin paljon kaikkea muuta.

Käytiin myöhemmin vielä päiväretkellä Kotkassa.
Tämä ylempi ja kolme seuraavaa on fiilistelykuvia siltä reissulta.

 

Pizzaa nautittiin Kotkan päiväretkellä. Ravintola oli juuri edellisenä torstaina avattu
eli ihan uusi. Paikka oli kiva, palvelu ystävällistä ja ruoka hyvää.
Villaggio oli ravintola nimeltään.

Äiti kävi pyykkituvassa ja mulla oli lenkin jälkeen vähän tylsää...

Äitin luota käytiin vikaa kertaa ikinä Jäätelöautolla.
Noi tuutit maistuu niin lapsuudelta.
(Jätskiautolla unohin kortin tunnusluvun ja jouduin hakemaan äitin.
Laita lapsi asialle ja tee ite perässä, niinpäniin..)

Äitin luota matkasin maalle, jossa sitten vietin laatuaikaa itseni kanssa.
Kaikki loput kuvat ovat siltä reissulta.



Vaaleet karviaiset on kaikista parhaita, mutta joku torvi on hankkinut
niitä puskia maalle vain yhen ihan  pienen, vaikka kaikki tykkäävät
niistä kaikista eniten. Erilaisia punertavia on neljä isoa puskaa..
Mutta toki, kaiken väriset karviaiset maistuvat.



Näin saattaa käyä, jos liikaa kaavoihin kangistuu.
Muttakun sen saman kaivon päältä on aina heitetty
roippeet vieruun..

Yhen päivän keittiöinspiraatiossa valmistui monenmoista herkkua..

Mummilla ei ole pursotinta, täytyi soveltaa..
Ei onneksi ollut tulossa koristeeksi.

 

Parasta kesässä oli juuri tämä. Ja kun radiossa koko ajan puhuttiin siitä,
että miksi ihmeessä kaikki kuvaavat varpaitaan eri taustoja vasten,
nii pitihän munkin sitten..

Lopuksi voisin pikana mainita, että Flow oli mahtava, koitan kirjoittaa siitä oman postauksen pian. Työt on alkanut hyvin, mitä nyt tänään olin Pälli, kun pyysin lasta laittamaan pään tyynyyn. Että kiitos kohteliaisuuesta. Ihmettelen taas, kuinka paljon mulla oikeen on kärsivällisyyttä. Kai sekin taas sitten kuluu.. Mutta tosi kivaa olla töissä taas!
Tänään tapasin Neiti Aurinkoisen äiteineen. Se vitsin pieni on oppinut kävelemään sitten viime näkemän! Ja öö anteeks, koska siitä on tullut noin iso?