maanantai 30. syyskuuta 2013

Pönttöpää.

Ihan kelpo viikonaloitus.
Töissä oli poikkeuksellisen rauhallinen maanantai. Kaikki sujui, oltiin tehokkaita ja oli kivaa. Vaikka ainahan siellä. Vaikka olikin paljon mietityttäviä asioita ja kummallisuuksia, mutta nehän kuuluu elämään. Yksi hoki Pönttöpäätä lepohetkellä, koita siinä sitten olla. Pönttöpää.
Ääneni pyrkii harjoittamaan katoamistemppuja, mutta muuten olo alkaa olemaan normaali ja työkunto todettiin tänään oikein hyväksi. Jee, jos tällä flunssalla selviäis sitten syksyn, ettei uusia tarttis... Toivossa on hyvä elää.
Hain tänään taas kouluun, jaiks. Keväällähän siinä kävi niin, että sain pääsykoekutsun sinne, minne ei ollut kirjaa enkä mennyt siis ollenkaan. En jaksanut kauheasti setviä asiaa, olinhan päättänyt vain testata hakemista ja hakea lykkäystä, jos koulupaikka olisi irronnut. Katsotaan miten nyt käy. Nyt oli haussa eri koulut kuin viimeksi. Jännittäääää...
Töiden jälkeinen aika kului erityisen hyvässä seurassa, vaikka tekemisen keksiminen olikin hankalaa. Pohdinta päätyi (500) Days of Summer-leffaan, hengailuun ja musiikin kuunteluun. Oikein hyvä päätös. Leffa on mun osalta jo aiemmin todettu ihanaksi ja edelleen vaan.
Hengailua kivasti elävöitti poikkeuksellisen laulava puhelinlanka, voi huoh. Onneksi osaan olla asiallinen kaikenmoisissa puheluissa. Mummikin soitti oikein tärkeitä asioita, jep. Mun kummi rakentaa autotallia, lapsuuden kesäkaveri on saanut tyttövauvan, peräkärry on korjattava, puuvaja remontoidaan ensi kesänä ja muuta mun elämää juuri nyt liikuttavaa.. Se yleensä odottaa mun soittavan, jotta mulla on varmuudella aikaa kuulla kaikki kylän tapahtumat. Kun asiaa on aina niin paljon (hällä) ja mulla paljon muuta tekemistä. Mutta kyllä mä sille usein soitankin, keskiviikkona viimeksi. Nyt sitä oli vaan jäänyt mietityttämään, että nousiko mulle kuume vai ei ja sitten siinä samassa kerto kaikki tärkeät. Mummi on vähän höpsö.

Onneksi maanantai sujui näin rennoissa merkeissä, muut päivät näyttävät olevan aika haipakkaa. Tästä on hyvä jatkaa. Unille ensin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti