perjantai 17. toukokuuta 2013

Lapsentasoinen synttärihuuma

Tänään on se päivä. Mitä on silleen puoliksi vitsillä ja ehkä vähän oikeestikkin ootettu...

24 vuotta sitten tähän aikaan eräällä äitillä oli hieman tuskaisemmat oltavat kuin nyt. Tyttö syntyi klo: 21:32. Hö, likka, eihän sen kanssa voi ees pelata, sanoi tuore eno, ikää lähes 12vuotta. Mutta ainakin sitä likkaa pystyi kiusaamaan ja sen paian sisälle uhata laittaa ampiaisia. Vaikka eno kiusas, oli se silti likalle vähän idoli, sehän mylkytti poltailta kaikki hyönteisetkin. Ja pelasi likka myöhemmin jalkapalloakin ihan oikeesti, vaikkei likat muka voi...

Synttärit on lapsena iso juttu. Kutsukortteja väännetään jo heti edellisten jälkeen ja vieraslista muuttuu sata kertaa ennen h-hetkeä. Mutta on niillä isonakin merkitystä. Ainakin mulle. Mut valtaa joku lapsenomainen tarve kertoa kaikille, että Mulla on tänään synttärit (niii-in, miksihän kirjoitan siitä blogiinkin....). En kuitenkaan kerro sitä jokaiselle vastaantulijalle ja tavallaan haluan kuitenkin pitää sen myös hieman salassa. Se on jotenkin vähän vaivaannuttavaa, että on huomion keskipisteenä. Vaikka sitten kun ei ookkaan, tulee ihan harmitus. Samaan aikaan. Ehkä se on se aikuisuuspiirre, mikä lisääntyy kun ikää karttuu. Ehkä hieman jopa petyn joka kerta, kun katson puhelinta, jossei olekkaan tullut yhtään viestiä (vaikka viestejä on aina kiva saaha, ihan tavallisenakin päivänä). Synttäri on kuitenkin jotenkin erityinen. Ja sen haluaisi menevän ihan super hyvin. Ja sitten harmittaa entistä enemmän kuin tavallisena päivänä, jos ei meekkään. Tänään oli paljon kivoja juttuja, mutta yks kiukkunen konduktööri ja yks samanmoinen täti kaupassa kyllä latistivat riemua. Kerron niistä joku muu päivä, ei pilata illan tunnelmaa.

Sain työkaverilta muumitikkarin. Ja monta halausta. 2vuotiaalta timantin. Kävin moikkaamassa isovanhempia. Isän kanssa piknikillä ja jätskillä ja kattomassa floristikilpailun tuotoksia Espalla. Ihana ystävä kävi nopeesti kylässä ja auttoi kakunleivonnassa. Toi suklaan, minkä itse olen vienyt hälle. Montahan kertaa se vielä seilaa, ennenkuin syyään se, ei avattu nytkään.

Kakku oottaa jääkaapissa huomisiltaa. Ensin Ravintolapäivämeininkejä klo: 14-16 osoitteessa Piianpolku 3, tervetuloa!
Ja sitten kaikkia ihania tyyppejä turkooseissa, toivottavasti tulee kivaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti