Entä jos sä et olekkaan ainoa, joka peruu menemisensä?

Tunnistatko tilanteen, jossa sut on kutsuttu johonkin, mutta kun pitäisi lähteä, ei huvitakkaan? Väsyttää, päätä särkee, kodin to do-lista on liian pitkä, samaan aikaan olisi jotain muuta tai mitä näitä nyt on.. Ajattelet, että onhan siellä ne muut, ei sun läsnäololla oo niin merkitystä. Ilmoitat, ettet valitettavasti pääsekkään mukaan ja toivottelet mukavaa iltaa tai mikä nyt onkaan tulossa. Kerrot todellisen syyn tai valkoisen valheen. Saat vastaukseksi, että kiva kun ilmoitit, ei se mitään, mukavaa iltaa myös sinne. Tilanne on sillä selvä, voit siirtyä eteenpäin.

Mutta. Ootko joskus tullut ajatelleeksi, että entä jos et ookkaan ainoa? Entä jos myös muilla on tärkeämpää tai "tärkeämpää" tekemistä? Yksittäin näillä ei ole mitään merkitystä. Yllättäviä muutoksia tulee eikä aina huvita, vaikka olisi suunnitelmia. Eikä tarvitsekaan. Se on ymmärrettävää eikä haittaa. Jos tilanne on toistuva, alkaa se haitata. Jos kyse on muistakin kuin susta.

On paljon helpompi sanoa Ei se mitään kuin kertoa rehellisesti, mitä oikeasti ajattelee. Kaikilla on niin kiire, ettei ehkä ehdi välittää. Ajattelee vain, että onhan tolla muitakin. Miks se ottaa tän niin vakavasti? Mutta entä jos ei niitä muita olekkaan? Tai on näennäisesti, mutta samalla tavalla kuin sä. Aina jotain muuta tekemistä. Kun tilanteeseen tottuu liikaa, saattaa lopettaa seuran hakemisen ja juhlien järjestämisen, koska tuntuu, ettei kuitenkaan kiinnosta ketään. Ja sitten ihmiset etääntyy, kun ei se toinen oo tajunnut, että hänen toiminnassaan on ollut jotain, jonka toinen on kokenut rankemmin kuin itse ajatteli.

Sun tarve pestä pyykkiä tai maksaa laskut tai tehdä kouluhommia tai soittaa mummolle voi olla sulle sillä hetkellä kaikista tärkein asia ja syy jättää jotain muuta tekemättä. Se on täysin ok. Kaikki tekee omat ratkaisunsa. Toisen mielestä se voi kuitenkin helposti kuulostaa tekosyyltä. Etenkin jos vastaavat tilanteet toistuu. Silloin sillä ei ole mitään väliä, mitkä ne syyt on tai ketkä ne sanojat on. Vaikka sanojat olis aina eri henkilöitä ja syyt aina uusia. Silloin on väliä vain sillä, että tilanteen tunnistaa. "Näin käy aina" jää päällimmäisenä mieleen.

Entä jos ens kerralla miettisit, et miltä susta tuntuis, jos joku ilmottais, ettei tuu sun juhliin, koska pesee pyykkiä?
Entä jos miettisit, et onko sun syy niin tärkeä, ettei sitä oikeasti voi tehdä milloinkaan muulloin?
Entä jos miettisit, että oot viimeinen ihminen, joka peruu menemisensä? Muut teki sen jo. Tekisitkö sen silti?
Miltä susta tuntuis?

Kukaan ei voi varmuudella tietää, mitä toinen ihminen käy läpi omassa elämässään ja etenkin oman päänsä sisällä. Vaikka ois kuinka avointa ja läheistä yhteydenpitoa, jotain jää aina yksilön omaan tietoon. Ollaan siis armollisempia toisillemme ja yritetään nähdä, mitä hymyn takana on. Mitä on taustalla, kun toinen loukkaantuu asiasta, joka sun mielestä on turha. Mitä toinen haluaisi sanoa silloin, kun sanookin vain Ei se mitään.

Jos sulle tulee mieleen joku tyyppi, josta et oo pitkään aikaan kuullut, mutta jota välillä mietit, laita sille viestiä. Kysy kuulumisia. Pyydä kahville. Ehkä se on ainoa viesti, jonka se tyyppi on saanut tänään tai tällä viikolla. Se voi merkitä sille tosi paljon. Tai vaikka se ois saanut 100 viestiä, just sun voi olla se, joka merkkaa kaikista eniten.

Vaikka tuntuu, että elämä on päättymätön to do-lista, järjestetään aikaa kiireettömille hetkille ystävien seurassa. Loppupeleissä harva asia on kiinni just tästä hetkestä, useimmat asiat voi siirtää huomiseen (kunhan ei loputtomiin). Tää hetki voi kuitenkin merkitä toiselle paljon enemmän kuin sä osaat ees kuvitella, joko hyvässä tai pahassa. Mieti siis, miten hetkes käytät ja millä on oikeesti merkitystä.