Meillä on toimiva luokka. Kaikki otetaan huomioon ja apua saa, jos vaan pyytää. Ollaan oltu sen verran jo koulussa, että selkeät porukat on alkanut muodostua, mutta kaikkien kanssa on kuitenkin ihan ok tehdä yhteistyötä. Meillä on paljon erilaisia pari- ja ryhmätöitä, koska tulevassa ammatissamme tiimityö on keskeisessä osassa. Erilaisilla tehtävämuodoilla ikäänkuin valmistetaan siihen, että hommat sujuu kenen kanssa vain. Toki aina on niitä, joiden kanssa mieluummin toimii kuin jonkun muun, mutta se ei saisi näkyä itse työssä.
Luokkalaiset lähtee helposti mukaan erinäisiin juttuihin, kunhan joku vain keksii ja ehdottaa. Ennen joulua annoimme opettajille kiitokseksi kaksi suklaakuusta. Mä ehdotin ideaa, tein hankinnat ja kokosin kuuset, kaikki maksoi mulle oman osuutensa hankinnoista. Opettajat olivat niii-in otettuja lahjasta!
Tänä keväänä haaveilin vaippakakun tekemisestä luokkalaiselle, joka odottaa esikoistaan. Mietin ensin, että annettaisiin pienellä porukalla, mutta yhteisten pohdintojen jälkeen päätin kysyä muiltakin halua osallistua. Ja kaikki halusivat! Niinpä budjetti oli reilu ja pääsin toteuttamaan kunnon valtavan kakun. Vieläpä sen tyttökakun, josta edellisessä vaippakakkupostauksessa haaveilin. En tosin tehnyt kovin hörselöä, sillä tiedän, ettei vaaleanpunainen ole äidin lempivärejä (paitsi että raskaus on hieman pehmentänyt päätä ja kääntänyt värimieltymyksiä siihen suuntaan). Kakun kokoaminen oli kuitenkin helpompaa kuin ns sokkona, sillä pystyin valitsemaan "tyttömäisempiä" kuoseja, esim. kukkia. Ilahduin siitä, että värimaailma vauvanvaateosastoilla laajenee jatkuvasti, vaikka kuosit ovatkin kukka- ja autopainotteisia. Ehkä ihmiset silti pukevat pojalleen helpommin sinisiä kukkia kuin vaaleanpunaisia ja tyttärelleen punaisia autoja kuin sinisiä.. Kirjoitan kakusta vielä oman postauksen sunnuntaiksi Näin teet vaippakakun-tyylillä.
Tämän postauksen ydinajatus oli kuitenkin kertoa siitä itse yllätyksestä, pohjustuksesta vaan tuli vähän pitkä.. Kun summa ja osallistujat oli päätetty, katsoimme lukujärjestyksestä tunnin, jonka aluksi kakku olisi paras antaa. Vaihtoehtoja oli yksi, että onneksi silloin onnistu. Sattui nimittäin aika paljon jakotunteja aamuiksi ja kakku oli kuitenkin annettava ensimmäisillä tunneilla, ettei sitä tarvitse piilotella missään ja jotta kaikki pääsevät paikalle, kun se annetaan. Sovin opettajan kanssa, että se onnistuu ja että saamme ottaa fiilistelyyn oman aikamme ja sitten jatketaan opetusta. Myöhemmin kävin vielä sopimassa, että minä, kuski ja kakku tullaan hieman myöhässä, jotta kaikki ehtivät luokkaan ja tunti alkaa ennen meidän saapumista.
Suunnittelimme yllätyksen huolella. Meillä oli erillinen ryhmä, jossa sovittiin kaikista asioista, ettei tarvitse koulussa. Ryhmässä tiedotettiin yllätysaamuna puolin ja toisin tilanteet, että kaikki pysyvät kartalla. Yllätykseen asti jännitti, että joku vahingossa kirjoittaa väärään ryhmään ja salaisuus paljastuu, mutta niin ei onneksi käynyt. Mitä nyt itse meinasin yhden viestin kirjoittaa tulevalle äidille henkilökohtaisesti, mutta onneksi tajusin ajoissa ja vaihdoin ryhmään.
Juuri ennen h-hetkeä käytiin vielä ryhmässä läpi, miten toimitaan. Mattimyöhäset ilmoittelivat liikkeistään ja jo koulussa olevat yllätettävän olinpaikasta. Me kakun kanssa olleet liikkeistämme myös. Istuimme autossa siihen asti, että saimme viestin opettajan saapumisesta ja vasta sitten uskalsimme liikkua kohti koulua. Lupasin myös ilmoittaa, kun riisumme takkeja, ettei luokassa turhaan innostuta, jos joku myöhästyjä saapuu ennen meitä. Mietin, että näinköhän yllätettävä tajuaa jotakin, kun ihmiset puhelimen kanssa eikä hänelle tule viestejä, mutta ei onneksi. Juttelin jälkikäteen kavereiden kanssa, jotka sanoivat, että tunnelma oli tavallisuudesta poikkeava ja opettaja puhui erilaisia asioita kuin yleensä, yritti selkeästi pelata aikaa. Mutta yllätettävä ei ollut huomannut mitään. Niinhän se menee, että jos tietää jotain olevan tulossa, kiinnittää huomiota kaikkiin pienimpiinkin poikkeavuuksiin, mutta sellaisia ei huomaa, jos ei tiedä minkään olevan erilailla kuin yleensä.
Menimme kakun kanssa luokkaan eikä yllätettävä aluksi ymmärtänyt kakun olevan hänelle, ehti ajatella, että mä meen varmaan koulun jälkeen juhliin. Yksi otti videota tilanteesta ja siihen tallentui hyvin ilmeet. Yllätys onnistui siis täydellisesti, hän ei ollut aavistanut mitään!!! Ja ilahtui tietenkin suuresti näkemästämme vaivasta ja hienosta kakusta ja kortista (jonka toinen luokkalainen teki). Opettajakin oli iloinen, että sai olla osana yllätystä, hän ei ole uransa aikana koskaan ollut mukana vastaavassa.
Olen niin iloinen, että kaikki meni alusta asti niin hyvin ja saatiin pidettyä tämä salassa lähes kuukauden ajan. Olen iloinen siitä, että kaikki halusivat osallistua. Siitä, että idea koettiin hyväksi. Siitä, että saimme sumplittua kyydit sekä mulle ja kakulle aamulla että tulevalle äidille ja kakulle koulun jälkeen. Hän kysyikin aika nopeasti, että miten olemme ajatelleet hänen saavan kakkunsa kotiin. Olen myös iloinen siitä, että lähes kaikki olivat paikalla, kun kakku luovutettiin. Ja siitä, että saimme niin hyvin pidettyä kaikki ajantasalla liikkeistä.
En laittanut tähän postaukseen kuvia, koska kakkukuvat laitan sitten erilliseen postaukseen eikä muita oikein ole. Instasta löytyy kuva musta ja kakusta matkalla yllättämään, mutta en halua jakaa sitä täällä. Palaa siis sunnuntaina katsomaan, miltä kakku näytti, mitä kaikkea se sisälsi ja miten sellaisen voi rakentaa!
Rentouttavaa viikonloppua just sulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti