21.12

Tasan yheksän vuotta sitten musta tuli isosisko. Yritin ajastaa tekstin niin, että se ilmestyy juuri syntymäaikaan, mutta en ole ihan varma, muistanko ajan tarkalleen oikein.
Meillä oli koulun joulujuhla. Peruskoulun vika. Vähän harmitti, ettei isä päässyt sinne, mutta toisaalta, musta tuli isosisko, sehän on paljon tärkeämpää! Olin toivonut pikkusisarusta aina ja nyt vihdoin! Kesken joulujuhlan multa loppui akku ja piirileikeissä ohi menevät luokkalaiset kyselivät että Joko nyt, joko nyt? Mutta enhän mä tiennyt ennen kuin vasta kotiin päästyä, kun äiti onnitteli tuoretta isosiskoa.
Tavallaanhan sisko on "puolikas", mutta mun mielestä se on jo sanana niin tyhmä, etten halua sitä käyttää. Eihän kukaan ihminen ole puolikas. Hän on minulle varmasti vähintään yhtä aito, kokonainen ja tärkeä, kuin olisi "kokonainen" sisko.
Koska meillä on niin paljon ikäeroa, mua välillä vähän jännittää, että osaanko olla sellainen roolimalli kuin hälle olisi hyvä. Tottakai olen aito ja täysiä läsnä, mutta juuri se. En halua kylvää pieneen omia pelkoja, ahistuksia, (negatiivisia) asenteita ja muita, mutta ei niitä aina pysty peittämään, jotta voi olla läsnä. Uskon silti, että hänestä kasvaa juuri täydellinen oma itsensä. Mitä hän on jo nyt. Mulle maailman rakkain.
Vaikka olenkin ollut maailman tyhmin ja kauhein ja vaikka mitä, olen minäkin varmasti hänelle rakas. Vain sellaisille ihmisille uskaltaa kiukutella ja sanoa tuollaista, joista oikeasti välittää. Kerran heidän peileissä ja monessa paperissa ja lehden kulmassa luki, että olen tyhmä. Seuraavalla kerralla kaikkialla luki, että olen paras. Niin se muuttuu.. Hän on myös joskus sanonut, että olen maailman toisiksi paras sisko, hän on se ensimmäinen, mutta isosiskona paras. Se on meiän elämässä totta. Meiän elämän parhaat sisarukset.

"Sä olet maailman huonoin isosisko, koska mä oon maailman ainoa lapsi, joka joutuu kävelemään päiväkotiin!" raikui varmaan koko kaupungissa yhtenä talvena, kun en suostunut ottamaan pulkkaa mukaan vähälumisille, hiekotetuille kaduille. Voi mikä vääryys.
Mutta toisaalta..
"Mä voisin hakea sulle kuun ja tähdet taivaalta, koska rakastan sua niin paljon."

Kuten jossain Lasten suusta kirjassa on todettu:
"Sisarus on sellainen, jota sekä vihaa että rakastaa. Ihan vaan hirveän rakas paskapää."

Grattis gulle, puss puss! <3

(Nyt kun aamun herkistelyt on hoidettu, voi keskittyä päivän tekemisiin. Pian brunssille, jee!)