perjantai 13. joulukuuta 2013

13

Tähän päivään kuuluu monta hyvän mielen juttua, taidan vain kirjoittaa niistä ilman sen kummempia kuvia tai muita.

Aamulla matkustin siskoni koululle (entiselle työpaikalleni) katsomaan Lucia-kulkuetta. Matkalla bussissa kuulin kahden teinin keskustelevan
"Mikä on Lucia-kulkue?"
"Se on se, missä se yks tyyppi on seppele päässä ja lauleskelee sitä Santa Luciaa ja ne muut tyypit on siin kintereillä."
Mua alko vähän naurattamaan. Mutta ihan oikeilla jäljillähän se toinen oli, ties ees vähän mistä on kyse, toisin kuin se toinen.
Mun "pieni", maailman rakkain sisko sai kunnian olla koulunsa Lucia, voi muru! Mulla oli sama kunnia silloin aikoinaan. Isä oli tänään niin ylpeä, ei ole monella sitä kunniaa, että molemmat tyttäret ovat saaneet olla Luciana. Tänään oli kyllä jotenkin niin hienoa ja ne oli kaikki niin hirmu söpöjä. Ja hei, mun muru laulo ihan yksin yhen laulun, mä en ois ikinä moiseen suostunut ees! Vaikka onhan noi lasten esitykset aina vähän tollasia, huonosti kuuluu ja vähän säädetään, mutta ehkä just se tekee niistä niin ihania.

Iltapäivällä töissä kävin kysymässä, mitä lapset leikkivät. Olivat laittaneet ison, pudonneen männyn oksan ikään kuin katoksi. Vastaukseksi sain "Meillä on Käty-bileet!" Hämmennyin vastauksesta ja kysyin muka kovin tietämättömänä, että mitäs se tarkoittaa. Sain vastaukseksi syvän huokauksen saattelemana "Eksä muka tiiä? Nooo, se tarkottaa sitä, että on jotku bileet jossain." Ei tainnut tyttö itekkään tietää, mutta hyvä että leikin saivat aikaseksi.

Toiset lapset "koristelivat joulukuusta" eli laittoivat puista myrskyssä pudonneita oksanpätkiä lehtensä varistaneeseen puskaan. Ylpeinä esittelivätkin sitä "Kato, eikö näytä ihan joulukuuselta?" Jep. Myöhemmin esittelin poikien taidonnäytteen työkaverille joulukuusena. Sain kommentiksi "Hä, ai missä? Ai toi risukasa?" Kyllä, tai siis joulukuusi.

Samaisessa ulkoilussa yks kaks vee antoi mulle yllätyksen "Kato, tammenperhonen!"

Voi murut sanon minä vain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti