keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Yks pikku projekti

Aloitin projektin. Aion tehä maton. Virkaten, ihan ite. Minä, joka olen kerran eläissäni virkannut: tokalla luokalla piti tehä käsinukke. Muut teki vuoden aikana käsinuken ja osa jopa huilupussinkin. Ja mitäs minä tein? Puolikkaan käsinuken. Ei vissiin oikeen mun ala..
Olen haaveillut virkkaamisesta jo kauan. Neuloahan osaan jo, talvisin teen sitä paljonkin. Keskittyminen riittäisi lähinnä kaulaliinoihin, mutta eikai ihminen niitä loputtomia määriä tarvitse. Neulon mä muutakin, mutta ne projektit tuppaa usein jäädä kesken (kaulaliinat ei koskaan, ja pah). Mä osaan ja tykkään tehä, mutta usein haluisin vain heti-mulle-kaikki-nyt ja jopas onkin vaikea selkoisia silloin kaikki ohjeet.. Niin ja jos löytyy joku kiva lanka tai malli, niin jää edelliset kesken uuen tieltä.
Nytkin on monta juttua kesken. Muttakun nyt haluan virkata! Viime viikolla löysin inspiroivan virkkauskirjan kaupasta ja päätin aloittaa virkkaamisen. Koska mulla oli pidennetty viikonloppu vapaata ja vietin sen äitin luona, en voinut heti aloittaa (missään kaupassa ei ollut matonkuteita, oisin ostanut samalla kerralla kuin kirjan ja aloittanut heti illalla). Reissun päältä viikonloppuna ostin matonkudetta ja eilen hienoja glitter-koukkuja (vaikka koukun ulkonäöllä ei muka ole väliä, on niillä!). Tänään sen sitten aloitin. Onneksi mulla sattu juuri tänään olemaan lehmän hermot. Aloitin ja purkasin 3 kertaa. Koitin välillä Jumbolangasta, mutta ei se mennyt yhtään sen paremmin, oli oikeestaan vaikeampaa virkata.
Mutta sitten! Olen jo oikein pitkällä ja haluaisin vielä pidemmälle mutta huhheijaa, mitä kello on! Pakko nukkua, huomenna on töitä. Jatkan sitten taas..
Äiti epäili projektini valmistumista suuresti ja eräs mieskin kuulosti melko epäilevältä. Näytän niille, että mä jotain joskus voin saaha valmiiks asti (vaikka oikeesti, oommä paljon saanutkin.)

Ei tuo matto ihan siltä näytä kuin kuvassa, mutta ei sen niin väliä. Pääasia on tekeminen ja tekemällä oppii. Seuraavasta tulee varmaan jo paljon hienompi. Jos en tätä ensimmäistä kehtaa laittaa omalle lattialle, ainahan sen voi antaa jollekkin isovanhemmista, eikö niien mielestä kaikki lapsenlapsen tekemiset oo i-ha-ni-a (eihän sillä oo väliä, että mä oon 24 enkä 4v)?

Seuraavaksi yks pikku projekti: unta kalloon! Torstaina voi sitten jatkaa virkkaamista, huomenna ei ehi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti