sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Näkee naamasta

Tapahtui n. klo 03

Oltiin kaveriporukalla Drinkki-illan jatkoilla ulkoilemassa. Seisoin yhden kanssa juttelemassa, muut oli lähellä porukkana. Meiän viereen tuli mies, ikä arviolta meiän isän luokkaa, joka avasi keskustelun näin:

"Te ootte varmaan molemmat varattuja naisia?"

Ei kovin vakuuttava avauslause välttämättä.. Tässä tapauksessa se ei haitannut. Keskustelu jatkui näin. (S= minä, L= ystävä, LM = lipevä mies)

S "Joo, niin ollaan."
LM "Vakaasti seurustelevia naisia."
L "Jep, meiän puolisot on tossa takana."
LM "Niin mä ajattelin,te näytätte siltä."

Ja sitten hän poistui. Oli siinä iskuyritystä kerrakseen. Täytyy kyllä myöntää, että vaikka oma parisuhde status olisi ollut mikä, olisin varmasti vastannut myöntävästi ensimmäiseen kysymykseen. Mutta nyt ei valehdeltu, paitsi vähän siinä, että miehistä vain toinen oli oikeasti mukana, ne muut oli kavereita.

Enimmäkseen muutkin kohtaamiset muiden kuin omien ystävien kesken oli poikkeuksellisen epämääräisiä. Että jos kääntää selän, niin onko siihen pakko jäädä vielä pyörimään? Tai onko pakko ottaa ohikävelevältä, tuntemattomalta naiselta hattu päästä? Niinku miks?

Mutta yksi positiivisesti hämmentävä juttu.
Siinä seisoin jonossa, kuten muutkin. Naisten jonot on yleensä melko pitkiä. Sitten siinä seisoi yksi jo valmis, joka odotti ystävänsä peilailun päättymistä. Siinä hän sitten joutessaan aloitti mun kanssa juttelun.

"Sulla on ihanan punasta toi huulipuna! Mä oikein katoin, että se loisti, kun katoin sua tosta kauempaa."
"Ai, kiitos."
"Ja sulla on tosi kiva tää hiuspanta!"
"Kiitos, mäkin tykkään tästä."
"Mä oon aina halunnu pisamia."
"Nii, onhan ne kivoja. Vaikka mä kyllä pienempänä toivoin, ettei niitä ois, mutta oon jo tottunu. Aika paljon niitä kehutaan."
"Ne tekee ihmisestä kauniin mun mielestä"
(tässä hämmennyin ja jotain hymähdin)
"Niin siis sä olet kaunis!¨"
"Ai, kiitos... Niin säkin."

Sitten onneksi vapautui yksi koppi. Onhan se kiva, kun kehutaan, mutta kehuja tuli niin vuolaasti, että oikein hämmennyin ja tuntui kummalliselta vain sanoa kiitos, kiitos, kiitos.
Mutta kyllähän mä ilahduin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti