Ehjä puhelin, rikkoontunut kaivonkansi ja mukavia kesäpäiviä

Nyt on loma jokseenkin ohi. Viikonloppu kuluu Flow-festivaaleilla ja maanantaina töihin. Loma on ollut juuri sellainen kuin sen pitääkin olla ja on kyllä kiva palata taas töihin. Tällä viikolla mietin jo asiaa, jonka vuoksi voisin soittaa töihin, mutta en soittanut.

Kesälomani kaksi viimeistä viikkoa sujuivat kesää fiilistellen. Kiteytettynä näin:
kaupungissa (Kotkassa ja Kouvolassa), lenkillä, kasvimaalla, aurinkotuolissa, ostoksilla, marjapuskilla, postilaatikolla, pyöräillen, puhelimessa, musiikkia kuunnellen, seurassa, yksinäisyydessä, kokaten, hautuumaalla (kastelin hauat), sukuloidessa, neuloen...
Jos haluat tietää asiat pitkän kaavan mukaan, jatka lukemista.

Loma ei mennyt ihan niin kuin piti, suunniteltu reissaaminen peruuntui, mutta emmä kotiin jäänyt. Kuten aiemmin jo valoitin, menin Kotkan meripäivien kautta äitille ja sieltä maalle. Ihanaa kun oli aikaa tehä melkein mitä vaan!
Kotkan meripäivillä fiilisteltiin ja PMMP:n tahissa tanssittiin ehkä koviten ikinä. Oli hyvin tilaa ympärillä.
Tapahtuman vuoksi lisätty junavuoro oli jo lähdössä 45 minuuttia myöhässä ja lipunmyynninkin kanssa oli säätöä. VR ei taaskaan vakuuttanut toimivuudellaan, mutta pääasia, että päästiin perille.
Äiti-tytär-päivät sujuivat enimmäkseen kotosalla, mutta käytiin me kylillä ja Kotkassa päiväretkellä. Yhtenä päivänä suunniteltiin menevämme Lappeenrantaan, mutta olikin sadesää niin jätettiin välistä.

Sitten oli aika siirtyä maalle. Mummin kanssa vietettävä aika jäi lyhyeksi, kun hän läks suunnitellusti pohjoseen, mutta oli ihanaa olla maalla ihan yksin. Se on kaikesta niin syrjässä, että saa ihan oikeesti olla yksin. Ekana aamuna vähän jännitti, kun iski todellisuus, että mummi oikeesti lähti ja oon ihan yksin täällä isossa talossa. Paikkahan on tutumpi kuin omat taskut, jännitys katosi päivässä.
Neiti Ikiliikkuja nautti yksinäisyydestä ja siitä, ettei tarvitse suorittaa, vaikka mulla olikin hommia hoidettavana. Niistä sai suoriutua omassa tahissa eikä ollut mitään Pakko ehtiä-juttuja.
Viikon asuni oli bikinit. Niissä jaksoi tehä pihahommia helteelläkin ja sai samalla myös vähän väriä.
Liikuntaa tuli ihan vahingossa pihahommissa ja pyöräillessä paikasta toiseen. Yhtenä päivänä vietettiin äitin kanssa Kouvola-päivää shoppaillen ja pyöräillen ja käytiin moikkaamassa serkkua ja enoa. Viikon aikana nähtiin serkun kanssa kolmesti, vikalla kerralla uskalsi vierastava 1,4v. jo tulla serkunkin syliin. Muina päivinä voitiin kyllä muuten touhuta, leikkiä ja syödä "namnameja" (punaisia viinimarjoja), mutta syliin oli liian pelottavaa tulla.

Koska Lumian pudottelu geeni kulkee suvussa, sain kokenutta korjausapua hajotettuun puhelimeen  suvun sisältä ja hiphei, se toimii taas, jee! Samalla sain syyn leipoa marjapiirakkaa ja tietysti sain vieraita piristämään!
Vaikka oli mukavaa olla yksin, niin tottakai vähän kaipaa sosiaalisuutta.
Seuraavana päivänä iski Keittiö kärpänen ja kaupassa käynnin jälkeen tein hampurilaisia, sitruuna-turkinpippuri-jäätelöä, marenkeja ja jo aiemmin (esim. tässä) hehkutettuja banaanilettuja. Olen kuullut, että jäätelö ja marengit ovat haastavia tehä, mutta ensikertalaisena suoriuduin niistä hyvin. Taidan olla luonnonlahjakkuus..
Sukulaisia kävi muutenkin parina päivänä, kävin vaaria kattomassa, käytin puhelinta ja kävi kaupassa. Siinä sosiaalisuus. Se riitti hyvin.


Kesä oli täydellinen, mutta yksi pysäyttävä tapaturma sattui.
Siistin kukkapenkkiä ja vein roippeet vieruun, kuten aina. Astuin likakaivon kannelle, koska siitä saa parhaiten heitettyä. Se on betoninen ja sitä käyttävät kulkureittinä kaikki. Heitin romppeet ja olin menossa takaisin, HUMPS, huomasin olevani haaroista kiinni kaivon kannessa, toinen jalka kokonaan kaivossa. Nousin sieltä ihan kuin se olisi ollut perustoiminto, näin tehään aina. Sitten katsoin jalkaani ja tuli itku. Ei suinkaan siksi, että olin juuri meinannut pudota likakaivoon ja selviytynyt täpärästi vaan siksi, että siinä meni kesäjalka. Ei ole kovin siistin näköinen käyttää shortsien tai mekkojen kanssa ja kun ei voi sheivatakkaan.. Vasta kun jalan naarmut oli hoiettu iski todellisuus siitä, mitä oikeasti olisikaan voinut tapahtua. Ja sitten itketti uuelleen.
Jalka paranee. Sillekkin olisi voinut käyä pahemmin. Kauttaaltaan naarmuinen jalka on ehkä pienin paha. Säikäytin koko suvun, mutta onneksi selvisin...
Onni onnettomuudessa, siellähän olisin sitten kaivossa..

Teen erikseen kuvapostauksen, koska tästä tuli jo näin pitkä. Nyt alan pyykkäämään kesän aikana kertynyttä vuorta (sen siitä saa kun on lietsussa aina vaan) ja muutenkin siivoamaan ja valmistautumaan Flowhun. Lisäilen kuvia viikonlopun aikana.. Vitsi kun tässä olisi sata muutakin kivaa postausta, mutta enhän mä voi koko päivää päivitellä. Kirjoitus sujuu aika tönkösti, mutta sormet syyhyävät kirjoittamaan aina vaan uusia juttuja..

Rentoa viikonloppua!

Asiakaspalvelun helmiä

Muistin tässä pakkausten lomassa torstailta mielenkiintosen asiakaspalvelukokemuksen, josta halusin kirjottaa, mutta se ei oikein sopinut tämän tekstin tunnelmaan.
Ennen puistoon menoa käytiin Ärrällä ostamassa mehutölkki. Menin tölkin kanssa kassalle, myyjä piippasi sen ja sanoi "Rahaa!" ojentaen kättä. Hämmentyneenä sopersin "Paljos se nyt maksokaan..", jolloin sain vastaukseksi "No sen verran kun hintalapussa lukee!".

Että jepjep, mites se asiakaspalvelu?

Helan går ja sitä rataa

Eilinen ranta vaihtuikin salaatiksi kaupungissa. Kierrettiin myös vähän kauppoja, mitäs sitä naiset muuta? Mulla oli jotenkin vähän angstinen mieli suurimman osan ajasta, mutta onneksi olin ystävän kanssa, jonka olen tuntenut ala-asteelta asti (olen kirjoittanut hänestä aiemminkin.). Kun on tuntenut niin kauan, kaikki kasvukivut ja muut, osaa ihan eri tavalla ottaa vastaan ja "kestää" toisen huonommatkin päivät. Tietää taustat ja tietää, ettei käytös johdu itsestä. Ollaan nähty toistemme vaiheilut ja muut, oli jotenkin vapauttavaa olla siellä, kun ei tarvinnut yrittää esittää mitään. Oli vain. Mulla ainakin oli kaikesta huolimatta kivaa, toivottavasti sulla myös!
Syömisen jälkeen matkustettiin hälle, vuokrattiin hömppäleffa ja syötiin irtokarkkeja. Juuri se, mitä tarvitsin. Kiitos!

Illaksi menin tädin luokse jokavuotisiin rapujuhliin. Tänä vuonna juhlat olivat tavallista aiemmin. Lähes samalla kaavalla ne kuitenkin menivät, kuten aina. Huomasin jopa istuvani saman ihmisen vieressä kuin yleensä kaikissa meiän juhlissa. Ihan vaan sattumalta. Ei meitä yleensä ole erikseen laitettu millekkään paikoille, mutta pyritään tyttö-poika-järjestykseen.
Syötiin kalakeittoa ja sitten niitä rapuja paahtoleivällä. Alan jo osaamaan kuorimistekniikan, kyllä sitä onkin harjoiteltu. Tää oli ehkä ensimmäinen vuosi, kun muistin tasan, mitä pitää tehä kaikkine kohtineen. Kyllä voi syöminen olla hankalaa... Mutta vitsi ne on kyllä hyviä!
Snapsilauluja pohdittiin ja pähkäiltiin ja mä en kyllä edelleenkään osaa niistä kovin montaa kokonaan. Mutta enköhän mä keski-ikään mennessä...
Rapujen jälkeen syötiin juustoja ja 8euron näkkileipää ja jälkkäriksi paistettiin vohveleita, nam!
Tarjoilut olivat kohdallaan ja tunnelmakin viihdyttävä. Tykkään kyllä suvustani, kaikesta huolimatta.

Nyt pakkaan kahen viikon kamat ja suuntaan kohti Kotkan meripäiviä. Sieltä matkaan äitille ja lopuksi maalle, mummolaan. Mua vähän jännittää, lupasin mennä sinne talonmieheksi mummin Pohjosen matkan ajaksi. En oo ikinä ollu siellä yksin, että mitenhän mä siellä selviän. Mutta varmasti hyvin. Toivon hyviä säitä, niin voi viettää aikansa ulkona.
Kun reissultani palaan, onkin jo Flow-festivaalit. Niihin on hyvä päättää mukava loma.

Tämä tarkoittaa siis sitä, että tämä saattoi olla viimeinen postaus tällä erää. Kahen viikon hiljaiselo blogissa on hyvin todennäköinen, maalla ei ole konetta. Enkä mä millään puhelimella ehkä... Mutta sitten aion kyllä jatkaa taas. Kivat kommentit ilahduttaisivat lomalta palaavaa sitten joskus.
Aion viettää mukavan loppukesän, tee sinä samoin! Jännätään, mitä kesä ja syksy tuovat tullessaan. Huonommin muistan kaiken muun.

Hifistelyä Helsingissä

Ensimmäinen päivä sivistyksessä lähes viikon metsäilyn jälkeen oli suunniteltu luksuspäiväksi. Tapasin kahta eri partiokaveria, joista molemmat olivat osittain mukana leirillä. Molempien kanssa puhutut jutut kulkivat samoja uria, leiristressin purkua ja sitä rataa. Ihana päivä, kiitos ihanat naiset!

Ensimmäisen kanssa käytiin ostamassa sushia ja mentiin Koffin puistoon. Sieltä Helsingin katuja pitkin ja pienten kauppojen kautta Roballa sijaitsevaan Kippoon jälkkärille. Sieltä saa superhyvää jogurttijäätelöä kolmella lisukkeella.

Toisen kanssa kierreltiin kaupunkia, käytiin syömässä ja jälkkärillä ja päätettiin kaupungin hifistelykierros Ruttopuiston kautta Groteskin terassille.
Syötiin Aleksin Factoryssa. Se on mielestäni yksi kaupungin parhaita salaattipaikkoja. Täytevaihtoehtoja on tosi paljon ja niistä saa valita kuusi omaan annokseensa. Tällä kertaa valitsin scamppeja, chiligoudaa, vesimelonia, oliiveja, kuivattuja marjoja ja hunajapaahdettuja auringonkukan siemeniä, kastikkeeksi vadelmavinegretti. Nam! Ja voiko tämänpäiväisen ruokahifistelyn jälkeen päätyä jälkkärille muualle kuin Ben&Jerry´s- jäätelölle.
Hienointa päivässä taisi olla se, että wow, saan olla nainen ja laittaa oooo, ripsiväriä ja huulipunaa!

Lisää tälläisiä päiviä keskelle arkea, kiitos!

(Älä jatka alaspäin, jos sinulla on nälkä.)

to the life less ordinary.

Nyt aion valmistautua ja suunnata rannalle yhen kivan naisen kanssa ja illalla rapujuhliin tädin luokse. Hei vaan!

Pari laamaa, kymmenkunta sudenpentua ja muutama muu

Huhhei, olipas viikko ja nyt taas takaisin sivistyksessä. Leirillä oli hetkensä, niin hyvässä kuin pahassa. Siellä oli kivaa mutta kuinka kivaa onkaan olla kotona taas! Ei tarvitse perustella kaikkea, ympärillä on hiljaista, multa ei vaadita mitään ja täällä on ihan oikea sänky ja juoksevaa vettä, uujee. Voin mennä nukkumaan koska haluan, kukaan ei kysy eikä intä mitään, koko ajan on sopivan lämmin eikä käsissä ole pinttynyttä likakerrosta. Vessassa ei ole kärpäsiä ja siellä on kaakelit ja posliinipönttö. Täällä ei tuule koko ajan. Mitä luksusta! Harmi vain, ettei ympärilläni ole enää niitä hyviä tyyppejä ja sitä mustikkavarvukkoa, josta voi napsia lennosta vähän mahan täytettä.

Viikkoon mahtui paljon. Ensin rakennettiin. Kun kaikki oli valmista, sai leiri alkaa kunnolla. Viikon aikana naurettiin, laulettiin, huudettiin, punnerrettiin, itkettiin, avattiin jumiutuneita paikkoja, syötiin, nukuttiin, juostiin, kyseltiin, intettiin, väiteltiin, popitettiin, innostuttiin ja innostettiin, käveltiin, hengailtiin, makoiltiin, kuunneltiin, suunnistettiin, uitiin, saunottiin, paleltiin, ihmeteltiin, naurettiin, syötiin mustikoita, petyttiin, ilahduttiin, herkuteltiin, siivottiin, liikuttiin, ikävöitiin, soitettiin kotiin, leikittiin, hempeiltiin, udeltiin, matkailtiin, kypsyttiin, naurettiin, askarreltiin, vuoltiin, kirottiin, haaveiltiin, suunniteltiin, kuvattiin, kirjoteltiin, ooteltiin, kastuttiin ja sata muuta asiaa. Ja ennen kaikkea, selvittiin kunnialla alusta loppuun. Jopa muutamasta rankasta illasta, kun osa leiriläisistä vastusti nukkumaan menoa ja meitä. Ollaan laamoja ja rapuja ja saatania ja vaikka mitä, mutta kaikki nukkui lopulta yönsä ja kivaa taisi olla kaikilla. Se on vaan se tietty ikä, kun pitää vastustaa kaikkea..
Tässä vähän fiilistelykuvia.

Kun ensin rakentaa, saa palkkioksi lettuja!

Tekniikka oli helppo, vastahakoisimmatkin suoriutui tehtävästä.
Mutta voi sitä ulkonäköjen kirjoa, kuvaan ikuistui vain lähes
mallin mukaisia..

Välillä on hyvä ihan vain olla...

...ja vaikka vähän fiilistellä...

...mutta kivointa hengailukin on kaverin kanssa.

Miltä valo näyttää pahviputken läpi?

Matka maailman ympäri päättyi Hawaijille!

Kiitos matkaseuralle.

Leirivalmisteluja.. tai niiden kiertämisiä

Niinhän tässä taas kävi. Hyvin jo monta päivää sitten alkanut kamojen kasaus on edelleen samassa pisteessä. Tarkoitus oli saada rinkka pakatuksi tänään hyvissä ajoin, jotta ehtii siivota pakkauksen jäljet pois ennen lähtöä. Koska pakkaan aina viime tingassa, jää taakseni usein kauhea siivo.
Tänään lähin pyörällä keskustaan syömään ystävän kanssa. Kierreltiin kauppojakin ja syötiin jätskiä. Ja tarkkailtiin ihmisten erikoisia vaateyhdistelmiä. Toki, makunsa kullakin! Värit kuuluvat kesään, mutta ei automaattisesti näytä tyylikkäältä, jos pukee päällensä vaan niitä, jotkut onnistuvat siinä paremmin ja toiset eivät ollenkaan.
Hengailun jälkeen poljin kotiin ajatuksena hoitaa kaikki leiriä varten valmiiksi. Mutta oho, isä soittikin matkalla ja käännyin takaisin. Oli oikein mukavat kesähengailut, mutta vähän se vesitti suunnitelmani. Mutta toisaalta, en ole ikinä ennenkään hoitanut lähtöjärjestelyjä suunnitelmien mukaan.
Kotona puhuin maratonpuhelun yhen kanssa, joka saapuu leirille sunnuntaina. Puhelun jälkeen (ja vähän jo sen aikana) aloin miettimään, että miks mä teen tätä hommaa vuodesta toiseen. 16 vuotta. Nykyään se on jo elämäntapa, lopettaminen tuntuu mahdottomalta. Vaikka onkin paljon sellaisia juttuja, joiden takia tuntuu turhalta olla mukana, niin joku siinä vain vetää puoleensa. Ne tyypit ja se, että kaikista kurjuuksista huolimatta siellä on silti siistiä. Emmä pysty selittämään, miks on muka siistiä mennä viikoks metsään, jossa sataa vettä koko ajan, siellä on ötököitä, valittavia tyyppejä ja vähän ankeeta ruokaa. Silti siinä kiehtoo se jokin. Jotenkin siellä ollessa ei tunnu niin ankeelta kuin äskeinen kuvailu kuullosti, vaikka kaikki faktat täyttyisikin.
Ehkä se on se kaikki oheissälä, joka auttaa fiiliksessä. Se, että kynnet on lakattu, hammasharja näyttää söpöltä, pyyhkeessä lukee "You look nice today <3",  alusvaatteet ja sukat on kivan väriset (ja sävysävyyn pakatessa), karkkia saa lisää kesken viikon ja muutenkin kaikki, minkä ulkonäköön voi vaikuttaa, näyttää mahollisimman silmää viehättävältä. Materiaalilla on yllättävän piristävä vaikutus.
Se, mikä ohittaa kaiken sälän mennen tullen, on ne tyypit ja se fiilis. Ei niitä vain voi kuvata.

Mulla vaan on maailman paras harrastus.
(Voit lukea aiemmin kirjoittamani, enemmän kertovan postauksen täältä.)

Leirivalmisteluja osa 2

Ilman virallista aihetta oleva blogi muuttuikin hetkellisesti Partioblogiksi. Tällä viikolla partio ohjaa elämääni kaikista eniten. Ehkä osittain myös siksi, ettei mulla satu olemaan tälle viikolle oikeen sovittua ohjelmaa, niin voin käyttää sen valmisteluihin.
Tänään kävin kaupoilla ostamassa tarvikkeita lähinnä ohjelmaa varten, mutta jotain myös itselleni. Olen ylpeä itsestäni siinä, että lähtöön on vielä koko huominen päivä ja mulla on lähes kaikki tavarat kasassa jo! Ei tosin vielä rinkassa, mutta kasassa kuitenkin! Pakkaaminen on aina kaikista pahin ja venytän sen aloittamista yleensä viime tippaan. Siitä lähtien, kun olen pakannut oman rinkkani ilman äidin apua, olen pakannut sen lähes joka kerta edellisenä yönä tai samana päivänä ja usein myös juossut tukka putkella lähtöön. Jos poikkeus kerrankin vahvistaisi säännön...
Kaupoissa kyllästymiseen asti pyörimisen jälkeen palasin kotiin, keräilin, nimikoin ja lajittelin kamoja,  askartelin mallit leirillä toteutettaviin askarteluihin ja mietin postausta ja valokuvasin tätä varten. Leirillä on matkailuteema, jos en sitä vielä ole sanonut. Tästä tulee pitkä, joten onhan sulla aikaa?

Leirillä askarrellaan Meksikolaiset ovikoristeet,
jotka uskomuksen mukaan pitävät pahat henget poissa. 

Leirin päättäjäiset sujuvat Hawaiji-teemalla,
joten kaikki saavat tietysti tehdä itselleen omat leit.
Pilleistä ja värillisistä muovipusseista.

Askarteluvinkkien lisäksi ajattelin kirjoittaa vähän pakkauksesta. 16 vuoden retkeilykokemuksella erilaisia vinkkejä on vähän kertynytkin. Toki kaikilla on oma tyyli pakata ja se kehittyy vain kokemuksella, mutta valotan hieman omia parhaita vinkkejä sanoin ja kuvin. Toivottavasti niistä voisi olla jollekkin muullekkin hyötyä! Yritän aina keksiä ratkaisut, jotka vievät mahdollisimman vähän tilaa. Yleensä tavaraa jää leirillä aina käyttämättäkin, vaikka kuinka suunnittelisi pakkauksensa. Jos koittaa saada pakolliset tavarat viemään mahollisimman vähän tilaa, viitsii mukaan pakata myös vähän luksusta, esim. oikeesti täysin tarpeettoman kynsilakan..

Kosmetiikkapussin sisältö näyttää tällä kerralla suunnilleen tältä. Savetteja pakkaan aina muutaman mukaan, ne pelastavat monta hetkeä. Aurinkorasvan pakkaan aina mukaan, vaikka usein huomaan sen jääneen käyttämättä. Tässä vaiheessa kesää on jo pohjaväri eikä metsässä aurinko porota niin suoraan kuin muualla. Käytin pitkään tietynlaista matkahammasharjaa, mutta niiden valmistus on kai lopetettu. Nyt käytössä on lasten hammasharja, se vie vähemmän tilaa, näyttää kivemmalta eli piristää sopivasti eikä viikko sen käyttöä saa hampaita pilattua. Ja mahollisimman pieni hammastahna, toi taisi tulla jonkun lehden mukana kuin tilauksesta. Pesuaineet pienissä pulloissa säästävät myös tilaa. Minikylmägeeli on hyvä olla mukana. Aina on kannattaa varautua lähes kaikkeen, silloin yleensä sattuukin vähemmän. Deodorantti on pakollinen. Mulla ei oo mitään tiettyä, mitä käytän. Nyt ostin tollaisen, joka sopii erityisesti stressaaviin tilanteisiin (tiedä sitten, mitä väliä sillä on..), niin ehkä leiri sujuu ilman stressiä :D Pieni vartalovoi, tietysti The Body Shopin. Harvoin muistan sitäkään leirillä käyttää, mutta pakkaan silti mukaan. Huuli- ja hoitovoide käy mm. huuliin, kuiviin ihoalueisiin ja pieniin nirhaumiin. Ykköstuote metsässä siis! Hyttyssuihke ja roll-on hyttysen puremiin on ihan ehdottomat varusteet. Hyttysmyrkyt haisee yleensä tosi pahalta tai jättää ihon nihkeäksi, tänä vuonna ajattelin kokeilla Dermosilin tuotteita, toivottavasti ne täyttävät tarpeen. Luksusta metsään tuo kynsilakka. Mulla on yleensä aina kynsilakkaa enkä tykkää hoitamattomista kynsistä. Kynnet kuluvat ja katkeilevat helposti leirillä ja kynsilakka estää sitä hieman. Testissä parhaiten on selviytynyt tämä Rimmelin 60seconds, sävy 230 Portobello pink, joka kesti viime kesänä 9 päivää keskellä metsää vain yhdellä korjauskerralla kuluneen päälle eikä siitä ees huomaa päälle lakkausta. Sillä saa usein myös ystäviä leirin lähentyessä loppuaan, kun useat alkavat kaivata kaunistautumista.. Leirillä en yleensä ikinä meikkaa muuten.

Koska pakollista tavaraa viikon leirille kertyy, vaikka kuinka karsisi, on ehkä paras niksini kaiken mukaan mahduttamiseen pakata tavarat suuriin minigrip-pusseihin. 4l pussit ovat kaikista parhaita malliltaan, mutta koska niitä ei ollut kaupassa, ostin maxi-pusseja. Pussi pitää turhan ilman vaatteiden välistä poissa. Rinkkaani mahtuu siis enemmän tavaraa ja vähemmän ilmaa. Selkeästi merkatut tavarat on myös helpompi löytää kuin levällään olevat. Pakkaan yleensä samantyyppiset vaatteet samaan pussiin. Minigrip-pusseihin pakatessa jää yleensä tilaa myös lisäluksukselle, esim. tyynylle tai kannettavalle pienelle radiolle.

 

Vaikka ei olisi pitkään aikaan tehnyt mieli karkkia niin partiossa ei selviä ilman sitä. Vaikka toki, se on varmasti vaan opittu tapa, mutta ei mielestäni mitenkään haitaksi. Jos leirille lähtee ilman karkkia, huomaa jossain vaiheessa käyvässä muilta pyytelemässä ja leiriläiset yleensä jakavat auliisti omistaan, mutta onhan se kohteliasta ostaa itse omat karkkinsa. Purkka ja kurkkupastillit ovat myös pakolliset, eikä ksylitolipastillitkaan ole pahitteeksi. Mariannet jätin kauppaan...

Viime viikolla kävin ostamassa edellistä kesämakuupussiani vielä pienemmän. Koolla on väliä, ainakin pakatessa..

Mitä tästä opimme? Jos mahdutat pakollisten tavaroiden viemän tilan minimiin, voit pakata mukaan enemmän turhaa, jota et muuten edes tajuaisi tarvitsevasi. Mutta joista yleensä on leirillä pakollisia tavaroita enemmän iloa.  Muista siis arjen luksus, se tuntuu metsässä vielä suuremmalta!