Jos saan olla hetken tärkee

Blogi on ollut taas harmillisen kauan hiljaa. Aika on vaan mennyt, en ees tiedä, mihin. On ollut fiilistä kirjoittaa, muttei oikein aikaa eikä aiheita. Tai aikaa varmasti olisi ollut, en ees tiedä mihin kaikki aika on mennyt. Johonkin turhanpäiväiseen varmaan. Nyt yritän taas kerran saaha arkeni reilaan ja siinä ohella blogin pyörimään. Tarvitsen kuitenkin selkeästi jotain ulkopuolista buustia tällä hetkellä vähän kaikkeen, joten toivottavasti sitä riittää niin kauan, että tää alkaa pyöriä omalla painolla.

Mulla on luonnoksissa 11 aloitettua postausta ja niiden lisäksi vaikka kuinka monta ideaa aiheista, joista haluaisin kirjoittaa. Jokainen niistä on tuntunut ja tuntuu enemmän tai vähemmän typerältä. Olen potenut ahistusta siitä, etten oo kirjoittanut blogia, mutta myös siitä, ettei ole mitään kirjoitettavaa. Ei ole mitään, mistä haluaisin tai osaisin kirjoittaa. On tuntunut siltä, ettei ketään kiinnosta kuitenkaan. Tällaiselle miellyttämishaluisille se on aika kova paikka. Vaikka olenkin koko ajan kirjoittanut blogia lähinnä itseäni varten ja täysin omia fiiliksiä kuunnellen. Nytkin suurimmat kirjoittamattomuusahistukset on liittynyt siihen, ettei ole mitään, mistä itse haluaisin itselleni kirjoittaa. Toki myös vähän sitä, että mitä kauemmin oon hiljaa, sen vähemmän muita kiinnostaa palata lukemaan. Se on kuitenkin pientä. Tosin alkuvuodesta mulla oli hetkellisesti erittäin suuri halu kirjoittaa. Se kuitenkin lopahti, kun en keksinyt aiheita, pyysin toiveita instagramissa eikä kukaan vastannut.

Olen jo monta vuotta kärsinyt ajatuksesta, etten kiinnosta ketään eikä kukaan halua olla mun kanssa. Tiedän kyllä, että ajatus on liioiteltu, mutta tiedän myös, että siinä on vähän totuusperää. Joka tuntuu vielä raadollisemmalta kuin pelkkä ajatus. Tiedän myös, että se ajatus on rakentunut kokemusten pohjalta ja että masennus ruokkii sitä. Ja se ajatus vaikuttaa myös mun ajatuksiin ja toimintaan liittyen blogiin. Tykkään siitä, että löydän täältä myöhemmin juttuja, joita muistella ja joista ottaa vinkkiä. Siksi alunperin aloin kirjottaa ja siksi olen sitä jatkanut. Ajatus on kuitenkin hetkittäin sen verran vahva, että mietin, miksi ihmeessä kirjoittaisin blogia vain itselleni. Yhtä hyvin voisin kirjoittaa ne johonkin omiin kirjoihin ja kansiin. En varmastikaan osaisi enkä välttämättä ees haluaisi kirjoittaa mitään isoa blogia. Haluaisin kuitenkin jotain vahvistusta muualta kuin itseltäni, että homma toimii.

Pyytäisin taas kerran postausideoita. Mistä just sä haluut ja et halua lukea? Josko niillä sais käynnistettyä tän ja sitä kautta pääsis taas sihin flowhun. Kiitos.

Tän kirjoittaminen tuntui tosi hyvältä, vaikka vähän jännitin. Tää on kuitenkin eka pitkän tauon jälkeen ja aika henkilökohtainen.

Otsikko on Nomin biisistä Hetken tärkee. Se soi juuri, kun olin saanut tekstin valmiiksi ja mietin otsikkoa. Ei välttämättä kovin kuvaava tähän, mutta kuitenkin niin kuvaava, että se tuntui heti parhaalta vaihtoehdolta.