Tästä viikosta tulikin niin hyvä, että ei ole blogiakaan ehtinyt kirjoitella.
Töissä on ollut jotenkin poikkeuksellisen raskasta, lomat lähenee, ehkä kaikki reagoi siihen. Lomantarve alkaa näkyä, kuulua ja tuntua, etenkin niissä pienissä. Mutta toki on ollut paljon hyviä hetkiä, mutta huomaa vaan työn käyvän tavallista raskaammaksi näin lomien lähestyessä.
Tiistaina pyöräilin, pyöräilin ja pyöräilin. Yhteensä n. 50 km. Kävin tapaamassa isovanhempia ja illemmalla kahvilla ja kaupoilla yhen kivan naisen kanssa. Pohittiin kesäsuunnitelmia ja juoruttiin. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa! Sen jälkeen tein vielä pyörälenkin kaverin kanssa. Että ainakin sosiaalista elämää ja liikuntaa riittää.
Keskiviikkona jätin pyörän kotiin, koska ketjut alko natisemaan tiistain lenkillä niin paljon että huhhei. Ja ihan hyvä että jätin, tuli meinaan sadekuuroja pitkin päivää. Töien jälkeen näin kahta ihanaa naista, tarkotus oli käyä vähän kattomassa mitä Helsinki-päivällä olisi tarjota, mutta päädyttiinkin syömään. Sitten menin lapsenvahiks koko illaksi. Oli kiva olla pitkästä aikaa heillä, hoisin tyttöä yhessä vaiheessa aika usein, nyt koko ajan harvemmin kun hän alkaa olemaan jo niin iso. Päivän liittyi stressi loppuvasta akusta ja vaikeasta, pitkäksi venyvästä kotimatkasta, mutta molemmat selätettiin. Parvekkeelleni tuotiin lastenhoitokeikan aikana öljy pyörää varten, jotta voisin torstaina taas polkea. Kiitos siitä! Muistin jopa ottaa sen sieltä kotiin tullessani...
Torstaina oli huono aamu, mutta päivä parani siitä kuten toivoinkin. Sain öljyttyä pyörän ja sehän kulki kuin unelma melkein.. Töien jälkeen tapasin sitä entistä työkaveria, josta kirjoitin aiemmin täällä. Täytyi saaha vähän näkökulmaa ja muuta omaan elämiseen. En tiiä, oliko siitä nyt varsinaista hyötyä juuri siinä mielessä, mutta tapaamisista on hyötyä aina.
Kotona kuuntelin ennakkoon huomenna julkaistavaa Scandinavian music groupin uutta singleä.
Elämäni täyttyy pääosin hyvistä päivistä. Se on kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti