Joululahjat - Itte tein!

Olen jo monta vuotta hankkinut lahjat niille, joille olen keksinyt. Ironista ehkä tässä on se, että heti kun päätin lopettaa lahjoista stressaamisen ja hankkia vain niille, joille keksin jotain sopivaa sen kummemmin miettimättä, aloin löytämään lahjat kaikille niille, joille tavallaan olisi suotavaa. Ja enemmänkin, vielä paljon helpommin kuin aiemmin ikinä. Ei sillä, että olisin oikeasti koskaan stressannut lahjojen hankkimisesta, mutta on siihen pienet paineet ollut.
Tänä vuonna päätin tehdä kaikki lahjat itse. Vain ruokalahjoja. (Lopullisissa paketeissa oli ruokien lisäksi yksi dvd, kaksi kynsilakkaa ja pari pinniä). Suunnittelun aloitin jo marraskuussa ostamalla ensimmäisen joululehden ja selaamalla kaikkia edellisten vuosien joululehtiä. Listasin vihkooni mielenkiintoisia reseptejä, joista lopulta - viikko ennen aattoa - karsiutui se loppullinen tehtävien lista.
Paketteihin päätyi seuraavaa:

Parmesan-pinjansiemenkeksejä, piparminttu-suklaapalloja sekä omena-konjakkihilloa

Suklaalusikoita. Kuvassa tumma suklaa, lisäksi piparminttusuklaalusikoita.

Pekaanipähkinämysliä

Vuoden paketit näyttivät tältä.

Kuvissa näkyvien lisäksi tein yhden Elämän mullistavan leivän, jota en erikseen kuvannut (olen tehnyt ja kuvannut samanlaisen aiemmin).
Mun mielestä lahjojen paketoiminen on ehkä parasta ikinä. Tässä kohtaa joku sanoo, että pestaudu kauppakeskukseen paketoimaan, mutta ei, ei se oo sama asia. Parasta on just se, että voi ite ideoida, miten paketoi. Yleensä pyrin välttämään valmiita lahjapapereita - etenkin jouluisin. Tai lähinnä niitä sellaisia persoonattomia, räikein värein ja epäluonnollisin kuvin kuvioituja. Ei niissä mitään pahaa ole, mutta en itse halua paketoida lahjojani sellaisiin. Haluan, että paketeissa on Jotain. Tän vuoden paketoimisteemana oli - ihan vahingossa - punainen, musta ja valkoinen. Viime vuonna paketoin suurimman osan lahjoista vanhoihin kaava-arkkeihin. Tänä vuonna käytin aika paljon kierrätettyjä pakkausmateriaaleja, servettejä, kuviollisia askartelupapereita, snack-kuppeja sekä vaatteista leikattuja "henkarinauhoja". Mielestäni paketeista tuli tosi kivoja!

Joulussa parasta on näprääminen. Lähetin 22 joulukortteja, kaikki itse tehtyjä. Tein itse - ekaa kertaa ikinä - piparkakkutaikinan alusta loppuun. Tein itse suurimman osan lahjoista ja käytin luovuutta myös paketoinnissa.
Näprääminen on aina niii-in kivaa. Mutta jotenkin sille on muka aikaa vain jouluna. Pitäis vähän keskittyä tähän elämiseen, niin vois olla muulloinkin.
Kohta loppuu tämä vuosi. Vaikka tässä vuodessa ei olekkaan ollut mitään erityistä pahaa, on tää ollut jotenkin aika rankka. Edellinenkin oli. Tän vuoden rankkuuden on huomannut blogista paremmin kuin edellisen. Toivottavasti ensi vuonna helpottaa ja blogikin herää taas eloon. Tää vuos on ollu jotenkin vaan sellasta - suorittamista. Että tehään nyt, kun elämässä kuuluu tehä.
Ja älä ymmärrä väärin - on tässä ollut paljon hyvääkin.

Huomenna lähen äitille. Tulen takaisin ennen uutta vuotta ja toivon keksiväni kivaa tekemistä hyvien tyyppien kanssa vuodenvaihteeksi. Haaveilen hyvästä ruuasta, rennosta olosta ja ihanista tyypeistä. Saa ehdottaa tekemistä kiitos!

Varovasti nyt, tää hetki on hauras

Eilen oli ihan huippu päivä.
Aloitin päivän kaupunkihengailulla kolme vuotiaan kanssa. Käytiin ostamassa hälle ekat omat kynsilakat ikinä ja sitten hengailemassa BR-lelussa, Stockan jouluikkunoilla ja Sokoksen leluosastolla. Ei yhtään hullumpi alotus päivälle.

Odotin värivalinnoiksi tyyliin pinkkiä mut hei, nää ja tavallinen musta! Aika päheet.

Kun luovutin lapsen takaisin äidilleen, suuntasin ystävieni kanssa brunssille. Oi miten huippua! Paikaksi oli valikoitunut Deli Café Maya Punavuoressa (varoitus! sivuilla pärähtää soimaan musiikki!).
Paikka oli kaikille uusi tuttavuus, mutta vaikutti nopean nettiselailun tuloksena eniten kokeilunarvoiselta. Ja kyllä kannatti! Paikka oli pieni ja tunnelmallinen. Vaikka brunssi oli buukattu täyteen (kannattaa tehdä pöytävaraus!), ei tullut sellaista Apua kun kova meteli ja paljon porukkaa-fiilistä, mikä usein saattaa tulla täysissä paikoissa. Äänitaso pysyi koko ajan matalana (mitä arvostaa suuresti kova metelisen viikkotyön vastapainona) ja tunnelma oli tosi kiva. Ruoka oli niiii-iin hyvää! Oli erilaisia salaatteja ja muita, munakokkelia, pekonia, erilaisia leipiä ja levitteitä, croissantteja, juustoja, jogurttia, tuoreita hedelmiä ja jälkkärikakkuja! Ja kaikki itse tehtyä. Mehuja, kahvia ja teetä. Hinta 19€.
Kattaukset lauantaisin ja sunnuntaisin klo: 10, 12 ja 14. Suosittelen, menkää sinne! Kaikki. Pian.

Brunssilta siirryin paniikkiratkaisuostosten kautta ystävän luokse saunomaan. Illalla olisi yhteisen ystävän synttärijuhlat ja valmistauduttiin sinne yhdessä. Musiikkia, hoitoja ja rentoa oloa. Ihan parasta. Vaatteiden valinnan vaikeutta. Olin kriiseillyt edellisenä iltana vaatteista ja brunssin jälkeen päätin käydä kahdessa kaupassa (edellisenä päivänä kävin neljässä enkä löytänyt mi-tään!) Toisesta löysin mekon, jonka päädyin pitämään ja kyllä olikin kiva! Se sai myös paljon kehuja. Välillä paniikkiratkaisut on kaikista parhaita! (Mutta siihen ei kannata luottaa, vaikka mulla on käynyt monesti hyvä tuuri.) Mulla oli mukana kotoa yks mekko, että laitan sen, jos ei parempaa löydy. Suurin ongelma itseni mielestä juhlamekkojeni suhteen on kai se, että nää oli taas niitä parhaita naisia, joiden kanssa olen melkein kaikki juhlani juhlinut monta-monta vuotta. Nehän on nähnyt mun kaikki mekot enkä mä halua näyttää kaikkien juhlien kuvissa aina samalta!
Ja tadaa, täs on tää! (Yläosa on edestä paljetteja. Mekko on kokomusta, kuvassa paljetit heijastavat valoa.)

Mekko/Cubus

 

Kun kaikki oli valmista, suuntasimme kohti juhlapaikkaa! Ihania tyyppejä, hyvää ruokaa ja juomaa, musiikkia ja yhdessä oloa. Ihan huippu ilta! Kiitos juhlista ja paljon paljon onnea illan sankarille!
Mun naiset on parhaita. Puss.

Haluan vielä jakaa tän (Otsikko tästä)
Eva & Manu - Varovasti nyt

(Taas on hiljaista pitänyt.. Yritän taas kerran ryhdistäytyä ja kirjoittaa menneen kuukauden asioita tässä. Pian.)

Lemppari-isi

Mulla on paras isi (niinkuin varmasti kaikilla muillakin, omaksi isäkseen paras).
Mulla on käynyt supertuuri. Mun isi on cool myös monen muun mielestä. Kuulin myös, että mun iskä oli päiväkodin lemppari-iskä (tai ainakin yks niistä. Eihän sellasista puhuta, vaikka kaikki tietää, että lempparityyppejä on kaikkialla.)
Kerroin siitä isälle, joka vastas, että varmaan siks, ku mä olin vaikein lapsi, niin yhessä oltiin sit keskiarvo.
Kiitos, mäkin sua.

Multa kysyttiin viikolla, että millanen ois unelmaisä mun lapsille. Vastasin, että aika sellanen ku mun iskä (sellasta siis ettimään, tiiä vaikka ois löytyny jo..) Niillä lapsilla ois hyvät oltavat. Maailman coolein mofa ja cool isä. Sit ei varmaan ees haittais, vaikka äiti ois vaikein..

Oon ihan isin tyttö.
Riidan jälkeen isä laittoi viestiä, että diggaa musta niin paljon, vaikka välillä oon niin ärsyttävä. Loppuun totesi, että mun onneksi hän ei koskaan ole. Vastasin, että Sukuvika, isänsä tytär.

Trevlig farsdag. Puss.

Testi kertoo kohtalon.. Eiku?

Teen harvoin testejä, koska ne on mun mielestä hölmöjä. Ketä kiinnostaa, mikä säätila, ruuanlaittoväline tai vuodenaika on? Tai no, tavallaan kiinnostaa, sillähän ne testien otsikot muotoillaan. Mutta mitä väliä sillä oikeasti on? Kenen elämä paranee siitä, että tekee murre-testin? (Kaikki tietää, mistä on kotoisin. Sitäpaitsi, siitä testistä puuttu melkein kaikki ne ilmaisut, mitä meiän maalla päin käytetään. Että syrjintää, sanon minä. Sain tulokseksi jonkun ihan väärän paikan.)

Pakko kuitenkin tunnustaa, että kyllä mäkin niitä välillä klikkailen. Silloin, kun yritän pakoilla jotain hommaa tai kipeenä. Eli aika harvoin kuitenkin.. Enkä ikinä julkaise tuloksia missään, vielä vähemmän ne tulokset vaikuttavat muiden elämään..

Mutta nyt on pakko. Tein "Mikä on kohtalosi?" testin ja tunnistan tuloksesta itseni. (Tai oikeastaan kaikista kolmesta. Mokasin kopioinnin kanssa ja jouduin tekemään uudestaan. Mielestäni vastasin joka kerta samoin, mutta tulos vaihtui. Ei se mitään. Löydän kaikista itseni. Ehkä elämäni onkin tästä lähin parempaa.)

Kohtalosi:

Tarkoituksesi on muuttaa maailmaa.

Olet suloinen ja myötätuntoinen ihminen, joka mielellään palvelee muita ja huolehtii muista. Olet jo loihtinut hymyn monen ihmisen kasvoille ja poistanut monien huolet. Asiat, joita olet tehnyt ja teet edelleenkin, innostavat monia ihmisiä olemaan antamatta periksi ja olemaan kiitollisia elämästään. Muutat maailmaa jokaisen ihmisen kautta aina hieman lisää, ja siksi kaikki ovat kiitollisia sinulle!

Kohtalosi:

Tarkoituksesi on seurata intohimojasi.

Elämäsi koostuu onnesta, rakkaudesta ja intohimon metsästyksestä. Olet fiksu ja pysyt hyvällä tuulella silloinkin, kun kaikki menee pieleen. Olet usein rohkea, sillä elämä on täynnä spontaanisuutta. Joskus muut voivat olla sinulle mustasukkaisia luonteesi vuoksi, mutta se ei haittaa sinua. Pysyt aina rauhallisena ja jätät yksinkertaisesti huomiotta sellaiset ihmiset, jotka eivät pidä sinusta. Sillä loppujen lopuksi olet löytänyt intohimosi ja kieltäydyt olemasta onneton.

 

Kohtalosi:

Tarkoituksesi on voittaa elämässäsi.

Totuus on, että olet jo voittanut valtavan määrän vaikeuksia elämäsi aikana. Olet kohdannut vaikeita hetkiä, jolloin luulit jo, että kaikki on ohi ja lorusi lopussa. Mutta ei, näin ei tapahtunut... Nyt olet jättänyt tämän vaiheen taaksesi ja pääsyt pitkälle. Olet saavuttanut kaikki tavoitteesi, koska et koskaan anna periksi! Voittaja tarkoittaa juuri sinua, joten jatka voittamista!

Testin löydät täältä.

 

Tässä päivässä parasta oli valtava positiivisen palautteen määrä! Jee, hyvä minä ja hyvä mun työpaikka! Vaikka olikin myös aika rankkaa, niin hyvin jaksoi positiivisella boostilla.

Huomenna vielä töitä ja viikonloppuna luvassa kaikkea kivaa!

(Niinkuin kahtena edellisenäkin. Siitä kahen viikon takaisesta kirjoitinkin ja oho, sitten olikin taas tauko.. Viikko sitte olin mahtavalla ToKo-kurssilla. Ja ei, en puhu koirien tottelevaisuuskoulutuksesta vaan partiokurssista.)

 

Parempi mies ja Peppi Pitkätossu

Otsikko ei ehkä kerro mitään. Paitsi ehkä niille, jotka ovat viettäneet kanssani viikonloppua. Mutta vaikka et vielä tietäisi, niin jos jatkat lukemista, ymmärrät pian otsikonkin paremmin.

Vietin aikaani lauantaista sunnuntaihin Kiljavan leirikeskuksessa lippukuntien avainhenkilöille tarkoitetussa seminaarissa. Eli siis partiota päheimmille tyypeille.
Vastaava tapahtuma on vuosittain ja olen ollut siellä useasti. Se on mielestäni yksi parhaita partiotapahtumia. Paljon tiukkaa asiaa, hyvää ruokaa, hyviä tyyppejä ja rentoa oloa. Tiukka asiakin on yleensä valjastettu mielekkäämmin ja aika keskustelupitoisesti, niin siitä saa enemmän irti. Kaikkineen tapahtuma on minusta tosi inspiroiva ja hyvä. Tulee sellainen olo, että meiän tekemiä hommia arvostetaan ja halutaan tukea ja kehittää. Sitä ei valitettavasti siellä omissa hommissaan yleensä huomaa.. Kukaan ei sano eikä muutenkaan millään tavoin osoita, että vau, kun teet hyvää työtä! Mikä on mun mielestä epämotivoivaa ja tyhmää. Positiivinen palaute on kuitenkin vaikea antaa. Ja jos joku kuitenkin hoitaa homman ja tekee sen hyvin, ni miks sitä pitää siitä erikseen kiittää? Just siks. Eihän tossa tapahtumassakaan kukaan varsinaisesti kiitä mun työpanoksesta tai mistään muustakaan, mutta siellä tulee kuitenkin sellainen arvostettu olo.

Eilen piti miettiä omaa johtajahahmoaan metaforana. Ensin löi ihan tyhjää, mutta sitten päädyin Peppi Pitkätossuun. Se oli ensin ihan vain heitto, mutta kun aloin tarkemmin miettimään, niin se on ehkä juuri se, mikä kuvaa parhaiten mun johtamista. Haluan olla mukana ja samoissa jutuissa muiden kanssa, mutta helposti kuitenkin olen siinä vetäjän roolissa. Toimin kyllä sääntöjen mukaan, mutta en välttämättä juuri niin kuin odotetaan tai olisi suotavaa. Haluan olla kaikkialla ja tietää kaikesta kaiken. Peppi on fyysisesti vahva, mutta mä koen olevani vahva enemmänkin muilta osin. Ja muitakin perusteita (parempia kuin näin äkkiseltään) varmaan tulisi, jos tähän paremmin keskittyisi.
Tänään kotimatkalla iski sellainen Olen muuten kirjoittanut blogiini jotain Peppi Pitkätossusta-fiilis. Ja tadaa - niin olenkin! Se on aina ollut satuhahmoista mun lemppareita ja kuin siistiä, että pystynkin rinnastamaan itseni siihen.

Seminaari oli Oktoberfest-teemalla (päihteetön tosin!). Osana iltaohjelmaa tanssittiin. Oltiin pareittain ja osani oli olla mies. Ja koska tanssikuviot ei ihan menneet niinkuin elokuvissa, totesin parilleni "Unohdin olla parempi mies." Ja niinkuin aina tollasissa biisinlainaus-jutuissa käy, tulee se tilanne mieleen, kun kuulee biisin. Bussissa soi ja eilinen tanssiparini totesi "Hei, tää on tää sun biisi." Niinpä. Hetkeni miehenä ei mennyt täysin putkeen, mutta kyllä mä oikeesti ihan hyvä olin. (Ei ne muutkaan osannut tanssikuvioita ja vielä huonommin ku me!) Pääasiahan kuitenkin oli se, että kaikilla oli hauskaa ja niin todellakin!

Ainoa harmi oli, että myöhemmin kaaduin ja rikoin kaikki päälläni olleet housut ja polveni. Polvi on edelleen turvonnut, sietää astumista ja hetkellistä painonvaraamista, mutta ei koukisliikettä. Istuminen on ihan ok kun siinä ei tule jatkuvaa koukistamisliikettä, mutta portaat ei, ne pitää mennä sivuttain. Huoh. Eiköhän tää kuitenkin nopeasti parane...

Viikonloppuni täyttyi siis mahtavista tyypeistä, inspiraatiosta, naurusta, hyvästä ruuasta ja positiivisesta fiiliksestä. Jee. Nyt jaksaa taas! Kiitos kivat.

Tuhatta

Viikko on ollut melko hässäkkäinen,mutta ei ole sisältänyt oikein mitään blogin arvoista. Kivoja perusjuttuja: töitä,jumppaa ja kavereita.

Eikä tääkään aihe nyt välttämättä ole minkään arvoinen eikä vaikuta kenenkään elämään muuta kuin ehkä rasittavana,mutta just siks on pakko kirjoittaa.
Päässäni on soinut koko päivän Janne Ordenin "Tuhatta" (En linkkaa sitä tähän. Jos et tiedä vielä biisiä,on omalla riskillä googlata ja kuunnella se. Jos ei pelkää korvamatoa,niin kannattaa,sillä biisi on kuitenkin positiivinen). Tykkään biisistä kyllä,mutta nyt se alkaa lähinnä ärsyttää. Koska olen kokeillut jo kaikki keinot,mitä sen karkoittamiseksi keksin eikä mitään tapahdu vaikka seisoisin päälläni (ei sillä,että sitä osaisinkaan) ajattelin olla ihana ja jakaa tätä korvamadon iloa muillekkin, ihan näin perjantain kunniaksi. Olkaa hyvät,mäkin teitä.

Ykköstakuu

Matkustan juuri äitin luota junalla kotiin. Viikonloppu oli mukavan rento, kiva kuitenkin taas palata omiin ympyröihin.

Kirjoitin menomatkan keräilyeräjunasta. Nyt juna on ihan oikeanlainen ja ajallaan. Kaipaisin kuitenkin sellaista ykköstakuuta tähän hommaan. Paikkani on numero 11, vaunussa 1. Juna lähti laiturilta 1.
Vierustoverini ei kuitenkaan ole ihan ykkösluokkainen,joka kyllä vähän vaikuttaa omaan matkustusmukavuuteeni.. Hän ei tuoksu mitenkään hyvältä ja on kooltaan lievästi sanottuna melko iso. Eli n. 1,5 tuntia sunnuntaistani menee istuessani täysin vinossa (just on monta kuukautta hieroja pakottanut välttämään kaikkea selän kiertoa,jotta sen saisi kunnolla kuntoon,mutta tähän penkkiin ei mahu suorassa) ja välttäen syvää hengittämistä nenän kautta. Meneehän se näinkin,mutta en taida jaksaa istua kotona toista 1,5 tuntia vinossa toiseen suuntaan.. Että takapakkia ainakin selälle. Noh,näillä mennään.

Haluan vielä muistuttaa,että teksti ei ole haukku eikä millään tavalla negatiiviseksi tarkoitettu lihaville/haiseville ihmisille eikä edes tälle yhdelle tietylle. Jokaisella on oikeus olla juuri sellainen kuin on ja tämäkin ihminen on varmasti ihan mukava,näyttää ihan leppoiselta. Halusin kirjoittaa aiheesta lähinnä siksi,että haluan muistaa sen huumorin,mikä tähän tilanteeseen liittyy. Ja myös vähän siksi,että pliis,käykää suihkussa ennen julkisiin kulkuvälineisiin astumista! Ainakin,jos tiedossa on pitkä matka.

Leppoisaa sunnuntain jatkoa ja seuraavan viikon alkua toivottaa leppoisasti vinossa istuva matkalainen.