Haluan ja aion kertoa muutakin päivistäni, mutta nyt täytyis jo nukkua. Halusin vaan tuoreeltaan kertoa että voi eii, meillä kävi tänään toinen äippärillä oleva työkaveri ekaa kertaa vauvansa kanssa sekottamassa kaikkien päät ja a-p-u-a kun pien on niin suloinen. Kuukausi on hällä ikää ja tuoksuu niin vauvalta ja chillaili vaan mun sylissä vaikka mä oon tälläin vieras hämärä tyyppi.. Voi mikä prinsessa!
Prinsessaunia!
tiistai 20. elokuuta 2013
sunnuntai 18. elokuuta 2013
Muokkaamalla kuva kuin kuva näyttää paremmalta, jep jep..
Kas vain, latasin eräänä iltana kaksi erilaista kuvan muokkaus ohjelmaa puhelimeeni. Vitsi että se onkin jännää hommaa! Ainakin aluksi se on lähinnä vaan testailua, että mitäs kaikkea näillä voikaan tehä.
Molemmat maksuttomia, toinen Lomogram ja toinen Photo edit pro. Eivät ehkä ole pidemmän päälle tarpeellisia molemmat, mutta kunhan tämä alkuhuuma tästä hellittää..
Ilman näitä ei tokikaan voisi ihminen elää. Mitäs sitä muuta perjantai-iltana..
Molemmat maksuttomia, toinen Lomogram ja toinen Photo edit pro. Eivät ehkä ole pidemmän päälle tarpeellisia molemmat, mutta kunhan tämä alkuhuuma tästä hellittää..
Ilman näitä ei tokikaan voisi ihminen elää. Mitäs sitä muuta perjantai-iltana..
Perinteinen tarina: Herkkuja ja hyvää seuraa
Tämä on ollut melko huithapeli viikko (vaikka koenkin olevani ihan kelpo tyyppi).
Töihin tottuminen kuluttaa normaalia enemmän energiaa, jos en ole menossa, makaan kotona sängyllä enkä halua tehä mitään ylimääräistä. Ajatus ei kulje, niin blogin kirjoittaminen on hölmöä. Keskiviikkona tapasin yhen ihanan naisen, käytiin syömässä. Oli jo niin paljon asiaa ja kova ikävä! Torstaina olin pitkästä aikaa joogassa, tuntuipa yllättävän hyvältä.
Lauantaina olin kahen ihanan kanssa leffassa katsomassa The Way Way Back. Leffa kuulostaa melko hömpältä, mutta ei ole sitä ollenkaan! Nauraa kyllä saa, mutta leffa ei missään vaiheessa ole kiusallisen hömppä. Henkilöhahmot on niin hyviä, että harvoin leffassa, melko usein ainakin suurin osa hahmoista jää pinnallisiksi eikä niissä ole tarttumapintaa. Tässä ei ollut sitäkään ongelmaa. Kokonaisuutena oikein sopiva työviikon jälkeiseen lauantaihin. Koskettava, hauska, ajatuksia herättävä, ei liian vakava. Sopii varmaan moneen muuhunkin fiilikseen.
Leffasta päädyttiin yhden luokse lettukesteille. Suolaisella ja makealla täytteellä. Suolainen sisälsi turkkilaista jogurttia, katkarapuja, savulohta, tilliä, sitruunamehua ja pippuria, NAM! Makeaan oli paljon vaihtoehtoja: kermavaahtoa, omenahilloa, mansikkahilloa, Nutellaa sekä sokeria. Juomana tottakai valkoviiniä, joka sekin oli oikein valioyksilö. Letuistakin tuli koostumukseltaan täydellisiä, kiitos vaan taikinan tekijälle ja lettujen paistajalle! Keskustelunaiheet kulkivat perusjutuista ihmeen syvällisiin. Välillä on hyvä keskustella oikein syvällisiä. Mielipiteet erosivat, keskustelu oli pitkä, mutta lopulta tajuttiin kaikkien olevan kuitenkin samaa mieltä. Hyvässä hengessä tottakai koko ajan! Kuunneltiin musiikkia, naurettiin, naurettiin ja naurettiin, ehkä melkein itkettiinkin, nautittiin olosta ja seurasta. Laulettiin Singstaria kasettitasolla, anteeksi vain naapurit! Ilta vaihtui yöhön, toinen läks kotiin ja mä jäin yöks. Olipas ihanaa (ei varmaan vielä selvinnyt..)
Illalla menen kylään siskolle ja äitillensä.
Viikonloppujen parhaimmistoa!
Töihin tottuminen kuluttaa normaalia enemmän energiaa, jos en ole menossa, makaan kotona sängyllä enkä halua tehä mitään ylimääräistä. Ajatus ei kulje, niin blogin kirjoittaminen on hölmöä. Keskiviikkona tapasin yhen ihanan naisen, käytiin syömässä. Oli jo niin paljon asiaa ja kova ikävä! Torstaina olin pitkästä aikaa joogassa, tuntuipa yllättävän hyvältä.
 |
| Keskiviikon ravintolaruoka. Oli hyvää. Kiitos seurasta! |
Lauantaina olin kahen ihanan kanssa leffassa katsomassa The Way Way Back. Leffa kuulostaa melko hömpältä, mutta ei ole sitä ollenkaan! Nauraa kyllä saa, mutta leffa ei missään vaiheessa ole kiusallisen hömppä. Henkilöhahmot on niin hyviä, että harvoin leffassa, melko usein ainakin suurin osa hahmoista jää pinnallisiksi eikä niissä ole tarttumapintaa. Tässä ei ollut sitäkään ongelmaa. Kokonaisuutena oikein sopiva työviikon jälkeiseen lauantaihin. Koskettava, hauska, ajatuksia herättävä, ei liian vakava. Sopii varmaan moneen muuhunkin fiilikseen.
Leffasta päädyttiin yhden luokse lettukesteille. Suolaisella ja makealla täytteellä. Suolainen sisälsi turkkilaista jogurttia, katkarapuja, savulohta, tilliä, sitruunamehua ja pippuria, NAM! Makeaan oli paljon vaihtoehtoja: kermavaahtoa, omenahilloa, mansikkahilloa, Nutellaa sekä sokeria. Juomana tottakai valkoviiniä, joka sekin oli oikein valioyksilö. Letuistakin tuli koostumukseltaan täydellisiä, kiitos vaan taikinan tekijälle ja lettujen paistajalle! Keskustelunaiheet kulkivat perusjutuista ihmeen syvällisiin. Välillä on hyvä keskustella oikein syvällisiä. Mielipiteet erosivat, keskustelu oli pitkä, mutta lopulta tajuttiin kaikkien olevan kuitenkin samaa mieltä. Hyvässä hengessä tottakai koko ajan! Kuunneltiin musiikkia, naurettiin, naurettiin ja naurettiin, ehkä melkein itkettiinkin, nautittiin olosta ja seurasta. Laulettiin Singstaria kasettitasolla, anteeksi vain naapurit! Ilta vaihtui yöhön, toinen läks kotiin ja mä jäin yöks. Olipas ihanaa (ei varmaan vielä selvinnyt..)
 |
| Lettu suolaisella täytteellä ja salaattia. |
 |
| Lettu omenahillolla ja kermavaahdolla. |
Viikonloppujen parhaimmistoa!
perjantai 16. elokuuta 2013
Seuraa kuin hai laivaa
Viihdyn töissäni. Tällä hetkellä kyselyikä kasvattaa kärsivällisyyttä ja luovuutta. Tänään kuulin esim. nämä:
Miksi pitää nukkua?
Miksi isä on töissä?
Miksi äiti on töissä?
Miksi sisko on koulussa?
Missä sisko on? Koulussa. Ai miksi?
Onko nyt joulupäivä?
Mennäänkö me ulos?
Tuletko mun kanssa ulos?
Saanko tulla sinun mukaan siivouskomeroon?
Saanko tulla kokoukseen?
Voitko vielä silittää minua?
Miksi mennään ulos?
Miksi pitää pestä kädet nyt, pesin eilen kotona?
Mikä se on? Lattiarätti. Mitä sillä tehdään?
Onko se pyyhe? Ei, lattiarätti. Miksi se näyttää pyyhkeeltä?
Miksi se wc-rätti on keltainen?
Miksi pitää juoda?
Missä minun pyyhe on?
Voitko pukea minut?
Tuletko viereeni lepäämään?
Milloin isä tulee?
Tuleeko isä?
Miksi lähdet kotiin?
Lähdenkö minäkin kotiin?
Minne menet? Kotiin. Minne?
Vilkutatko mulle, kun lähdet kotiin? Voitko sitten myös toivottaa kivaa päivää niinkuin äiti?
Mikä tuo on? Jotain likaa. Ai jotain likaa? Niin. Mistä se on tullut? En tiedä. Miks?
Saanko jäädä sun kanssa sisälle?
Miks?
Miks?
Ai miks?
Voihan perävaunu.
Kaikki ei tosin tullut yhdestä suusta.
Ja huom. En ollut kovin paljoa ryhmässä.
Miksi pitää nukkua?
Miksi isä on töissä?
Miksi äiti on töissä?
Miksi sisko on koulussa?
Missä sisko on? Koulussa. Ai miksi?
Onko nyt joulupäivä?
Mennäänkö me ulos?
Tuletko mun kanssa ulos?
Saanko tulla sinun mukaan siivouskomeroon?
Saanko tulla kokoukseen?
Voitko vielä silittää minua?
Miksi mennään ulos?
Miksi pitää pestä kädet nyt, pesin eilen kotona?
Mikä se on? Lattiarätti. Mitä sillä tehdään?
Onko se pyyhe? Ei, lattiarätti. Miksi se näyttää pyyhkeeltä?
Miksi se wc-rätti on keltainen?
Miksi pitää juoda?
Missä minun pyyhe on?
Voitko pukea minut?
Tuletko viereeni lepäämään?
Milloin isä tulee?
Tuleeko isä?
Miksi lähdet kotiin?
Lähdenkö minäkin kotiin?
Minne menet? Kotiin. Minne?
Vilkutatko mulle, kun lähdet kotiin? Voitko sitten myös toivottaa kivaa päivää niinkuin äiti?
Mikä tuo on? Jotain likaa. Ai jotain likaa? Niin. Mistä se on tullut? En tiedä. Miks?
Saanko jäädä sun kanssa sisälle?
Miks?
Miks?
Ai miks?
Voihan perävaunu.
Kaikki ei tosin tullut yhdestä suusta.
Ja huom. En ollut kovin paljoa ryhmässä.
tiistai 13. elokuuta 2013
Kesä-soittolista
Koska elämääni sisältyy yleensäkkin paljon musiikkia, ajattelin kirjoittaa kesän soittolistani. Se ei tarkoita sitä, että olisin kuunnellut kaikkia näitä koko kesän, vaan näihin liittyy pääasiassa kivoja muistoja kesästä ja hengailuista mahtavien tyyppien kanssa. Nää vaan kuvaa mun kesää. Se ei myöskään tarkoita, että nämä kaikki ovat lempibiisejäni tai ees lempiartisteilta, muistot ovat tärkeimmät. Toki biisejä olisi paljon muitakin, tässä 30 eniten kuvaavaa.. Biisit eivät myöskään ole missään järjestyksessä. Kiitos näistä ja lukuisista muista hetkistä kaikille mahtaville. Merkkaatte paljon.
Raappana - Kauas pois
Erin - Ei taida tietää tyttö
PMMP - Kesäkaverit
PMMP - Tytöt
PMMP - Matkalaulu
J. Karjalainen - Avaruuden ikkuna
Naughty Boy ft Sam Smith - La la la
Haloo Helsinki! - Maailma on tehty meitä varten
Haloo Helsinki! - Jos mun pokka pettää
Alicia Keys - Girl on Fire
Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani - Hyvä, paha, ruma mies
Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani ft Yona - Tahtoisin, tahtoisin
Tuomas Kauhanen ft. Väinöväinö - Enkeli
Sanni - Jos mä oon oikee
Sanni - Prinsessoja ja astronautteja
Janelle Monáe ft. Erykah Badu - Q.U.E.E.N
JVG ft. Raappana - Kran Turismo
Robin - Mä haluan sun palaavan (...melkein sama ku "Mä sua odotan"...)
Scandinavian music group - Balladi 1
Scandinavian music group - Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana
Scandinavian music group - Tahdon uudet silmät
Ultra Bra - Laulu asioista (En löytänyt biisiä, mutta tässä sen sanat)
Jenni Vartiainen - En haluu kuolla tänä yönä
Elokuu - Valvoo
Maija Vilkkumaa - Totuutta ja tehtävää
Mariska & Pahat sudet - Kukkurukuu
Ricky Tick Big Band & Julkinen sana - Rakkaudella vihaajille
Jonna Tervomaa - Minä toivon
Of Monsters and Men - King and Lionheart
Of Monsters and Men - Little talks
Huh, olipas homma. Mutta nyt se on tehty, suunnittelin tätä koko loman. Kirjasin biisilistaa vihkoon. Nyt se on täällä. Nauttikaa. Kuunnelkaa sanoja. Tarkkaan.
Kesäloma kuvina
Hiphei, enhän mä mitään kesäkuvia oo ehtiny latailemaan.. Enkä myöskään jaksanu, niin iso homma jotenkin kun oli siinä väliaikasessa puhelimessa osa niin piti sim-kortti vaihtaa ja tsuidaduu, nyt oli aikaa ja nyt sen hoisin. Tässä näitä nyt ois.. Kertomukset tulikin jo edellisessä postauksessa eli nyt vain lyhyitä kuvatekstejä..
Lopuksi voisin pikana mainita, että Flow oli mahtava, koitan kirjoittaa siitä oman postauksen pian. Työt on alkanut hyvin, mitä nyt tänään olin Pälli, kun pyysin lasta laittamaan pään tyynyyn. Että kiitos kohteliaisuuesta. Ihmettelen taas, kuinka paljon mulla oikeen on kärsivällisyyttä. Kai sekin taas sitten kuluu.. Mutta tosi kivaa olla töissä taas!
Tänään tapasin Neiti Aurinkoisen äiteineen. Se vitsin pieni on oppinut kävelemään sitten viime näkemän! Ja öö anteeks, koska siitä on tullut noin iso?
 |
| Kaksi ensimmäistä kuvaa Kotkan meripäiviltä. Kuvasin siellä tosi vähän. oli niin paljon kaikkea muuta. |
 |
| Käytiin myöhemmin vielä päiväretkellä Kotkassa. Tämä ylempi ja kolme seuraavaa on fiilistelykuvia siltä reissulta. |
 |
| Pizzaa nautittiin Kotkan päiväretkellä. Ravintola oli juuri edellisenä torstaina avattu eli ihan uusi. Paikka oli kiva, palvelu ystävällistä ja ruoka hyvää. Villaggio oli ravintola nimeltään. |
 |
| Äiti kävi pyykkituvassa ja mulla oli lenkin jälkeen vähän tylsää... |
 |
| Äitin luota käytiin vikaa kertaa ikinä Jäätelöautolla. Noi tuutit maistuu niin lapsuudelta. (Jätskiautolla unohin kortin tunnusluvun ja jouduin hakemaan äitin. Laita lapsi asialle ja tee ite perässä, niinpäniin..) |
 |
| Äitin luota matkasin maalle, jossa sitten vietin laatuaikaa itseni kanssa. Kaikki loput kuvat ovat siltä reissulta. |
 |
| Vaaleet karviaiset on kaikista parhaita, mutta joku torvi on hankkinut niitä puskia maalle vain yhen ihan pienen, vaikka kaikki tykkäävät niistä kaikista eniten. Erilaisia punertavia on neljä isoa puskaa.. Mutta toki, kaiken väriset karviaiset maistuvat.  |
  |
| Näin saattaa käyä, jos liikaa kaavoihin kangistuu. Muttakun sen saman kaivon päältä on aina heitetty roippeet vieruun.. |
 |
| Yhen päivän keittiöinspiraatiossa valmistui monenmoista herkkua.. |
 |
| Mummilla ei ole pursotinta, täytyi soveltaa.. Ei onneksi ollut tulossa koristeeksi. |
 |
| Parasta kesässä oli juuri tämä. Ja kun radiossa koko ajan puhuttiin siitä, että miksi ihmeessä kaikki kuvaavat varpaitaan eri taustoja vasten, nii pitihän munkin sitten.. |
Lopuksi voisin pikana mainita, että Flow oli mahtava, koitan kirjoittaa siitä oman postauksen pian. Työt on alkanut hyvin, mitä nyt tänään olin Pälli, kun pyysin lasta laittamaan pään tyynyyn. Että kiitos kohteliaisuuesta. Ihmettelen taas, kuinka paljon mulla oikeen on kärsivällisyyttä. Kai sekin taas sitten kuluu.. Mutta tosi kivaa olla töissä taas!
Tänään tapasin Neiti Aurinkoisen äiteineen. Se vitsin pieni on oppinut kävelemään sitten viime näkemän! Ja öö anteeks, koska siitä on tullut noin iso?
perjantai 9. elokuuta 2013
Ehjä puhelin, rikkoontunut kaivonkansi ja mukavia kesäpäiviä
Nyt on loma jokseenkin ohi. Viikonloppu kuluu Flow-festivaaleilla ja maanantaina töihin. Loma on ollut juuri sellainen kuin sen pitääkin olla ja on kyllä kiva palata taas töihin. Tällä viikolla mietin jo asiaa, jonka vuoksi voisin soittaa töihin, mutta en soittanut.
Kesälomani kaksi viimeistä viikkoa sujuivat kesää fiilistellen. Kiteytettynä näin:
kaupungissa (Kotkassa ja Kouvolassa), lenkillä, kasvimaalla, aurinkotuolissa, ostoksilla, marjapuskilla, postilaatikolla, pyöräillen, puhelimessa, musiikkia kuunnellen, seurassa, yksinäisyydessä, kokaten, hautuumaalla (kastelin hauat), sukuloidessa, neuloen...
Jos haluat tietää asiat pitkän kaavan mukaan, jatka lukemista.
Loma ei mennyt ihan niin kuin piti, suunniteltu reissaaminen peruuntui, mutta emmä kotiin jäänyt. Kuten aiemmin jo valoitin, menin Kotkan meripäivien kautta äitille ja sieltä maalle. Ihanaa kun oli aikaa tehä melkein mitä vaan!
Kotkan meripäivillä fiilisteltiin ja PMMP:n tahissa tanssittiin ehkä koviten ikinä. Oli hyvin tilaa ympärillä.
Tapahtuman vuoksi lisätty junavuoro oli jo lähdössä 45 minuuttia myöhässä ja lipunmyynninkin kanssa oli säätöä. VR ei taaskaan vakuuttanut toimivuudellaan, mutta pääasia, että päästiin perille.
Äiti-tytär-päivät sujuivat enimmäkseen kotosalla, mutta käytiin me kylillä ja Kotkassa päiväretkellä. Yhtenä päivänä suunniteltiin menevämme Lappeenrantaan, mutta olikin sadesää niin jätettiin välistä.
Sitten oli aika siirtyä maalle. Mummin kanssa vietettävä aika jäi lyhyeksi, kun hän läks suunnitellusti pohjoseen, mutta oli ihanaa olla maalla ihan yksin. Se on kaikesta niin syrjässä, että saa ihan oikeesti olla yksin. Ekana aamuna vähän jännitti, kun iski todellisuus, että mummi oikeesti lähti ja oon ihan yksin täällä isossa talossa. Paikkahan on tutumpi kuin omat taskut, jännitys katosi päivässä.
Neiti Ikiliikkuja nautti yksinäisyydestä ja siitä, ettei tarvitse suorittaa, vaikka mulla olikin hommia hoidettavana. Niistä sai suoriutua omassa tahissa eikä ollut mitään Pakko ehtiä-juttuja.
Viikon asuni oli bikinit. Niissä jaksoi tehä pihahommia helteelläkin ja sai samalla myös vähän väriä.
Liikuntaa tuli ihan vahingossa pihahommissa ja pyöräillessä paikasta toiseen. Yhtenä päivänä vietettiin äitin kanssa Kouvola-päivää shoppaillen ja pyöräillen ja käytiin moikkaamassa serkkua ja enoa. Viikon aikana nähtiin serkun kanssa kolmesti, vikalla kerralla uskalsi vierastava 1,4v. jo tulla serkunkin syliin. Muina päivinä voitiin kyllä muuten touhuta, leikkiä ja syödä "namnameja" (punaisia viinimarjoja), mutta syliin oli liian pelottavaa tulla.
Koska Lumian pudottelu geeni kulkee suvussa, sain kokenutta korjausapua hajotettuun puhelimeen suvun sisältä ja hiphei, se toimii taas, jee! Samalla sain syyn leipoa marjapiirakkaa ja tietysti sain vieraita piristämään!
Vaikka oli mukavaa olla yksin, niin tottakai vähän kaipaa sosiaalisuutta.
Seuraavana päivänä iski Keittiö kärpänen ja kaupassa käynnin jälkeen tein hampurilaisia, sitruuna-turkinpippuri-jäätelöä, marenkeja ja jo aiemmin (esim. tässä) hehkutettuja banaanilettuja. Olen kuullut, että jäätelö ja marengit ovat haastavia tehä, mutta ensikertalaisena suoriuduin niistä hyvin. Taidan olla luonnonlahjakkuus..
Sukulaisia kävi muutenkin parina päivänä, kävin vaaria kattomassa, käytin puhelinta ja kävi kaupassa. Siinä sosiaalisuus. Se riitti hyvin.
Kesä oli täydellinen, mutta yksi pysäyttävä tapaturma sattui.
Siistin kukkapenkkiä ja vein roippeet vieruun, kuten aina. Astuin likakaivon kannelle, koska siitä saa parhaiten heitettyä. Se on betoninen ja sitä käyttävät kulkureittinä kaikki. Heitin romppeet ja olin menossa takaisin, HUMPS, huomasin olevani haaroista kiinni kaivon kannessa, toinen jalka kokonaan kaivossa. Nousin sieltä ihan kuin se olisi ollut perustoiminto, näin tehään aina. Sitten katsoin jalkaani ja tuli itku. Ei suinkaan siksi, että olin juuri meinannut pudota likakaivoon ja selviytynyt täpärästi vaan siksi, että siinä meni kesäjalka. Ei ole kovin siistin näköinen käyttää shortsien tai mekkojen kanssa ja kun ei voi sheivatakkaan.. Vasta kun jalan naarmut oli hoiettu iski todellisuus siitä, mitä oikeasti olisikaan voinut tapahtua. Ja sitten itketti uuelleen.
Jalka paranee. Sillekkin olisi voinut käyä pahemmin. Kauttaaltaan naarmuinen jalka on ehkä pienin paha. Säikäytin koko suvun, mutta onneksi selvisin...
Onni onnettomuudessa, siellähän olisin sitten kaivossa..
Teen erikseen kuvapostauksen, koska tästä tuli jo näin pitkä. Nyt alan pyykkäämään kesän aikana kertynyttä vuorta (sen siitä saa kun on lietsussa aina vaan) ja muutenkin siivoamaan ja valmistautumaan Flowhun. Lisäilen kuvia viikonlopun aikana.. Vitsi kun tässä olisi sata muutakin kivaa postausta, mutta enhän mä voi koko päivää päivitellä. Kirjoitus sujuu aika tönkösti, mutta sormet syyhyävät kirjoittamaan aina vaan uusia juttuja..
Rentoa viikonloppua!
Kesälomani kaksi viimeistä viikkoa sujuivat kesää fiilistellen. Kiteytettynä näin:
kaupungissa (Kotkassa ja Kouvolassa), lenkillä, kasvimaalla, aurinkotuolissa, ostoksilla, marjapuskilla, postilaatikolla, pyöräillen, puhelimessa, musiikkia kuunnellen, seurassa, yksinäisyydessä, kokaten, hautuumaalla (kastelin hauat), sukuloidessa, neuloen...
Jos haluat tietää asiat pitkän kaavan mukaan, jatka lukemista.
Loma ei mennyt ihan niin kuin piti, suunniteltu reissaaminen peruuntui, mutta emmä kotiin jäänyt. Kuten aiemmin jo valoitin, menin Kotkan meripäivien kautta äitille ja sieltä maalle. Ihanaa kun oli aikaa tehä melkein mitä vaan!
Kotkan meripäivillä fiilisteltiin ja PMMP:n tahissa tanssittiin ehkä koviten ikinä. Oli hyvin tilaa ympärillä.
Tapahtuman vuoksi lisätty junavuoro oli jo lähdössä 45 minuuttia myöhässä ja lipunmyynninkin kanssa oli säätöä. VR ei taaskaan vakuuttanut toimivuudellaan, mutta pääasia, että päästiin perille.
Äiti-tytär-päivät sujuivat enimmäkseen kotosalla, mutta käytiin me kylillä ja Kotkassa päiväretkellä. Yhtenä päivänä suunniteltiin menevämme Lappeenrantaan, mutta olikin sadesää niin jätettiin välistä.
Sitten oli aika siirtyä maalle. Mummin kanssa vietettävä aika jäi lyhyeksi, kun hän läks suunnitellusti pohjoseen, mutta oli ihanaa olla maalla ihan yksin. Se on kaikesta niin syrjässä, että saa ihan oikeesti olla yksin. Ekana aamuna vähän jännitti, kun iski todellisuus, että mummi oikeesti lähti ja oon ihan yksin täällä isossa talossa. Paikkahan on tutumpi kuin omat taskut, jännitys katosi päivässä.
Neiti Ikiliikkuja nautti yksinäisyydestä ja siitä, ettei tarvitse suorittaa, vaikka mulla olikin hommia hoidettavana. Niistä sai suoriutua omassa tahissa eikä ollut mitään Pakko ehtiä-juttuja.
Viikon asuni oli bikinit. Niissä jaksoi tehä pihahommia helteelläkin ja sai samalla myös vähän väriä.
Liikuntaa tuli ihan vahingossa pihahommissa ja pyöräillessä paikasta toiseen. Yhtenä päivänä vietettiin äitin kanssa Kouvola-päivää shoppaillen ja pyöräillen ja käytiin moikkaamassa serkkua ja enoa. Viikon aikana nähtiin serkun kanssa kolmesti, vikalla kerralla uskalsi vierastava 1,4v. jo tulla serkunkin syliin. Muina päivinä voitiin kyllä muuten touhuta, leikkiä ja syödä "namnameja" (punaisia viinimarjoja), mutta syliin oli liian pelottavaa tulla.
Koska Lumian pudottelu geeni kulkee suvussa, sain kokenutta korjausapua hajotettuun puhelimeen suvun sisältä ja hiphei, se toimii taas, jee! Samalla sain syyn leipoa marjapiirakkaa ja tietysti sain vieraita piristämään!
Vaikka oli mukavaa olla yksin, niin tottakai vähän kaipaa sosiaalisuutta.
Seuraavana päivänä iski Keittiö kärpänen ja kaupassa käynnin jälkeen tein hampurilaisia, sitruuna-turkinpippuri-jäätelöä, marenkeja ja jo aiemmin (esim. tässä) hehkutettuja banaanilettuja. Olen kuullut, että jäätelö ja marengit ovat haastavia tehä, mutta ensikertalaisena suoriuduin niistä hyvin. Taidan olla luonnonlahjakkuus..
Sukulaisia kävi muutenkin parina päivänä, kävin vaaria kattomassa, käytin puhelinta ja kävi kaupassa. Siinä sosiaalisuus. Se riitti hyvin.
Kesä oli täydellinen, mutta yksi pysäyttävä tapaturma sattui.
Siistin kukkapenkkiä ja vein roippeet vieruun, kuten aina. Astuin likakaivon kannelle, koska siitä saa parhaiten heitettyä. Se on betoninen ja sitä käyttävät kulkureittinä kaikki. Heitin romppeet ja olin menossa takaisin, HUMPS, huomasin olevani haaroista kiinni kaivon kannessa, toinen jalka kokonaan kaivossa. Nousin sieltä ihan kuin se olisi ollut perustoiminto, näin tehään aina. Sitten katsoin jalkaani ja tuli itku. Ei suinkaan siksi, että olin juuri meinannut pudota likakaivoon ja selviytynyt täpärästi vaan siksi, että siinä meni kesäjalka. Ei ole kovin siistin näköinen käyttää shortsien tai mekkojen kanssa ja kun ei voi sheivatakkaan.. Vasta kun jalan naarmut oli hoiettu iski todellisuus siitä, mitä oikeasti olisikaan voinut tapahtua. Ja sitten itketti uuelleen.
Jalka paranee. Sillekkin olisi voinut käyä pahemmin. Kauttaaltaan naarmuinen jalka on ehkä pienin paha. Säikäytin koko suvun, mutta onneksi selvisin...
Onni onnettomuudessa, siellähän olisin sitten kaivossa..
Teen erikseen kuvapostauksen, koska tästä tuli jo näin pitkä. Nyt alan pyykkäämään kesän aikana kertynyttä vuorta (sen siitä saa kun on lietsussa aina vaan) ja muutenkin siivoamaan ja valmistautumaan Flowhun. Lisäilen kuvia viikonlopun aikana.. Vitsi kun tässä olisi sata muutakin kivaa postausta, mutta enhän mä voi koko päivää päivitellä. Kirjoitus sujuu aika tönkösti, mutta sormet syyhyävät kirjoittamaan aina vaan uusia juttuja..
Rentoa viikonloppua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)