Kaunis pieni ihminen

Ooh, tänään tapasin hänet. Pienen, itsekseen juuri täydellisen tytön. Olin ihan pakahtua siitä ihanuudesta, vaikka se kuulemma nukkuu vähän ja vaatii syliä paljon (liikaa). Mutta on ne vanhempansa siitä (silti) ihan haltioituneita. Ja miksi ei olisi? Kyllähän se kuuluu tohon juttuun, että nukutaan vähän liian vähän ja ollaan sylissä vähän liian paljon. Silti se on onnea. Silti äitinsä näytti hehkuvalta, vaikka kuulemma väsyttää.
Ja neiti osaa heti, huimassa reilun kahden viikon iässä, olla vieraskorea. Ei siellä mitään huudeltu, kun oli vieraita. Vaikka ei nukuttu myöskään..
Mutta oi ja voi ja kirjoittaminen ei suju, olen ihan rakastunut siihen pieneen ihmiseen.

Jotenkin tuli mieleen tää biisi..

Johanna Kurkela - Ainutlaatuinen

Ja juuri tähän ihanaan ystävään, pienen ihanan äitiin, sopivasti liittyen ilmestyi tänään Scandinavian music groupin uusi levy, Terminal 2! (Parhaiten tähän postaukseen olisi sopinut joku bändin biisi, mutta mikään ei teemallisesti sopinut) Ens viikonloppuna kuunnellaan levyä yhessä, sitä ootellessa.

Tyttöviikko

Eilen kävin tarkistamassa isän uuen asunnon, syömässä kalakeittoa ja Runebergin tortun sekä auttamassa siskoa tavaroidensa purkamisessa. Tai no, lähinnä paikoilleen laittamisessa. Tyyli kun oli ollut se, että muuttolaatikot mahollisimman äkkiä tyhjiksi, tavarat lähimpään tyhjään kohtaan (kirjoituspöydälle/ikkunalaudalle/lattialle/hyllylle/mihin vain). Että siitä sitten järjestämään.. Kyllä me saatiin aika hyvin laitettua, mutta huh, kyllä sinne laitettavaa jäikin. Onko pakko säästää kaikki - siis kaikki??? Muuttolaatikoista löytyi mm. tyhjä pähkinäpussi koska "oho", jostain vaatteesta purkeutunut lankamytty koska "käytän sitä nukkekodissa joskus" (jaa,mihin??),  epämääräisiä paperikuvioita koska sydämiä ei voi leikata uusiks?, jo edellisen muuton aikoihin liian pieniä vaatteita koska "isä ei oo hakenu niitä mun laatikosta (etkä ite osaa viiä niitä pois?) yms. mielenkiintoista. On mullakin vaikka mitä mut hei, joku roti! Noh, iteppä siivoo.

Tänään hengailin moneen otteeseen blogissa mainitun, pienen kanssa kotiaikaa viettävän työkaverin. Voi murunen, kun pieni vaan kasvaa ja taitavoituu kaikessa. Ja OOH, sanoi tänään mun nimen!!! Ja joo, laulaa "BOOKAH BOOKAH".

Ennen kotiinlähtöä syötiin jätskiä.
 

Perjantaina tapaan vihdoin sen pienen tuhisevan nyytin. Ja tietty myös äitinsä.
Lauantaina sisko tulee yökylään. Suunnitelmat ovat seuraavat: leffaan, luistelemaan ja askartelemaan. Onnistuisko ilman ylimäärästä älämölöä?

Että tällainen tyttöviikko tiedossa. Aika kiva. Ja aika lapsitäyteinen..

Mut hei, poika kolmevee totesi eilen "Mulla ei oo pinnejä, kun mä en oo aikuinen!" Jep, niin se menee.

Luovia säilytysratkaisuja osa 1: Nappikorvikset kirjan välissä

Kuten edellisessä postauksessa totesin, olen vähän seonnut erinäisiin sisustusratkaisuihin. Kotoani löytyy josjonkinmoista purkkia, purnukkaa ja nyssykkää, joihin voi lajitella juttuja. Lajittelu on siivousjutuista kaikista kivoin (kuten pyykinpesussa)! Kaupoissa kierrellessä katson aina säilytysjutut: pussit, laatikot ja muut sekä alelaarit. Koskaan ei tiedä, mitä löytyy ja kauniit käyttöesineille tulevat aina tarpeeseen! Vaikkei heti niin ensi viikolla saattaa puhjeta loistava idea. Ja silloin voi jo olla liian myöhäistä mennä ostamaan, jos ovat vaikka kaikki jo menneet.
Koska säilytysvimmani on lähes hulluuden rajalla, en käytä yksittäisiin ratkaisuihin suuria summia. Ostan vain, jos jokin on järkevän näköinen, oikean värinen ja muutenkin tyylillisesti sopiva. Parhaat säilytysratkaisuni ovat sellaisia, joiden käyttötarkoitus on oikeasti joku ihan muu.

Sunnuntaina väkertelin tällaisen. Aiemmin nappikorvikseni olivat väreittäin lajiteltuina nätteihin munakuppeihin. Se oli toimiva ja melko nopea ratkaisu aamutohinoihin, mutta uskon tämän nopeuttavan aamujani entisestään, sillä näen kaikki korvikset heti kerralla. Kaikista pienimmät napit laitoin yhteen munakuppiin, ne olivat kirjaratkaisuun liian pieniä.
Tämä oli helppo toteuttaa. Aikaa meni lähinnä pohtiessa, miten kirjan asettelee, että korvikset pysyvät parhaiten. Päädyin avaamaan sen 90asteen kulmaan. Kirja on yhdellä kaksipuolisella teipinpalalla kiinni kampauspöydässä, yläosa vain nojaa hyllyä vasten. Kirjan sivut on kaksittain taitettu. Taittelu oli nopea ja helppo homma! Ja kivaa.

Villi veikkaus, että tätä postausta seuraa luovien ratkasujen sarja. Erilaiset säilytysratkaisut ovat parasta kodissani, vaikka itse sanonkin. Kyllähän niitä pitää vähän jakaa..

Herkkuja, oktonautteja ja hääsuunnittelua

Tää on ollu erikoinen viikko. Paljon kivoja juttuja, mutta kuitenkin jotenkin raskasta. En tiedä mistä se johtuu, mutta toivottavasti raskauden tuntu helpottaa pian. Se on niin helposti päällimmäinen tunne, vaikka kaikki olisikin hyvin. Ei tarvitse kuin pari negatiivista juttua ja pädäm, tuntuu, ettei mikään mene hyvin. Vaikka oikeesti kaikki meneekin ihan tarpeeksi hyvin.

Kuten sanottu, tässä viikossa oli paljon kivaa, kuten yleensäkkin. Järjestänhän elämäni niin, että se sisältää mahdollisimman paljon juttuja, joista tulee hyvä mieli.

Tiistaista kirjoitinkin jo, joten ei palata siihen.

Keskiviikkona näin ihanaa ystävää. Istuttiin kahvilassa, nautittiin herkuista ja seurasta.

Torstaina olin pakkausapuna. Isä muutti, autoin pakkaamaan. Omia tavaroita on paljon hankalampi pakata kuin muiden. Muiden tavaroissa keskittyy vaan siihen, että saa laatikot täytettyä mahollisimman järkevästi. Omia tavaroita kun pakkaa, tulee mieleen kaikenlaisia muistoja ja muita, pakkaaminen on paljon hitaampaa ja vähemmän tehokasta. Siihen liittyy myös pakkaus-stressi, mitä ei tule muiden tavaroita pakatessa. Ei sillä, että mulla kamalasti ois omien tavaroiden muuttokokemusta, mutta tietäähän sen mistä vaan pakkaamisesta ja laatikoiden siivoomisesta, ettei se kovin tehokkaasti suju.
Pakkaamisen jälkeen mentiin famon synttäreille.

Perjantai oli jotenkin raskas. Syy jäi epäselväksi, mutta varmaan pikkujuttujen summa.
Iltapäivällä olo helpotti ja kaikki tuntui paljon paremmalta. Töissä leikittiin lääkärileikkiä. Herra Apina (pehmolelu) joutui sairaalaan. Syynä likaa nenässä. Kaksi lääkäriä operoi Apinan kahdesti, mutta mitään ei kai ollut tehtävissä, koska viimeinen leikkaus päättyi siihen, ettei Apina voi enää mennä töihin. Taisi olla melko vakava lika kyseessä.
Pokan pitäminen on kyllä välillä erittäin vaikeaa, mutta mikäs siinä, lisää työniloa! Myöhemmin olin oktonautti..
Kotona korkkasin siiderin, napsin ruissipsejä ja katsoin Siskonpetiä Yle Areenasta. Ihan hyvä viikko.

Oli muuten hyvää. En ollut aikaisemmin törmännyt
tällaiseen, seljankukka-lime-siideri.

Lauantaini alkoi aamiaisella äitin ja kavereidensa kanssa kahvilassa. Sitten kierreltiin vähän kauppoja, koska mä oon kuulemma ostosasiantuntija (äitini sanojen mukaan.) Ja okei, kyllä mä tiesinkin, mistä löytyy ovenpäälliskoukkuja ja erilaisia pieniä säilytysesineitä. Olenhan vähän seonnut erilaisiin säilytysmahdollisuuksiin, niistä lisää omassa postauksessaan sitten joskus..
Kaupoissa kiertelyn jälkeen lähdettiin eri suuntiin ja mä jäin vielä hoitamaan yhen asian kaupunkiin. Illalla olisi serkun valmistujaiset ja kotonakin pitäisi käyä ennen sitä. Kävin matkalla moikkaamassa ystävääni hänen töissään ja oho, paikalle sattui toinenkin ihanista naisistani! Jatkoimme siitä yhdessä matkaa ja aika hurahtikin, mä missään kotona käynyt. Famon luokse, siellä vaatteiden vaihto ja ehostus ja sitten juhliin. Onneksi olin varautunut vaihtovaatteilla! Sukat tosin olivat vääränväriset eikä sisäkenkiä ollut, mutta ei se niin nuukaa ole. Tilaisuus ei ollut niin juhlava, että olisin kamalasti rikkonut etikettiä..
Juhlissa oli mukava tunnelma, hyvää ruokaa ja juomaa sekä hyviä tyyppejä. Loppuillasta omat keskusteluni pyörivät pitkälti hääsuunnittelussa tulevan morsiamen ja muutaman muun kanssa. Ideariihi puhkesi kukkaan ja vihkoni täyttyi korttimalleista ja pöytäkorteista. Häitä odotellessa.
Onnea vielä ihanalle valmistuneelle!

Tänään vietän kotipäivää ja illalla suunnittelen partiota. Tästä on hyvä mennä kohti ensi viikkoa, se tuntuu toivottavasti vähemmän raskaalta. Ja sisältää treeniä, tän viikon treenit jäi välistä Räkäpään takia.

Mitäs siitä tulis, jos kaikki ois vaan hiljaa?

Ompas tässä ollut hässäkkää. Viikonlopun vietin Kiteellä, niihin tunnelmiin palaan myöhemmin (oikeesti). Tänään haluan kirjoittaa tästä päivästä.

Töiden jälkeen menin siskon ja äitinsä luo syömään. Sisko soitti sunnuntaina ja kutsui maanantaiksi, mutta siihen oli jo muuta ohjelmaa, onneksi tänään osui aikataulut yksiin. En oo pitkään aikaan ollut niillä kylässä.
Pelattiin lautapelejä, syötiin hyvin (kiitos kokille!) ja vaan oltiin. Tai no, vaan oleminen ei ole ihan vaan olemista, kun on seurana 9-vuotias, mutta ehkä..
No, nautittiin seurasta. Suurimman osan ajasta. Kyllä mä sain osakseni sellaisen varhaisteinimäisen raivokohtauksen, jossa ihmeteltiin, miten mua on koskaan voinut ikävöidä, koska olen niin kamala ja hirveä ja vähintään lastenvihaaja, mutta se oli nopeasti ohi eikä palannut. Ja sehän lähti siis siitä, että epäilin pelissä fuskaamista.. Voi kamalaa.
Seinässä tosin luki "Sisko = Maailman paras", luotan siihen enemmän, hihi.
Keskustelut sisälsi aika paljon Putous-hahmojen hokemia. Yllättävän moni sopii yllättävän moneen kohtaan (ja osa tulee ihan sillee, ettei edes ajattele niitä Putous-hokemina, ne vaan kuuluu sanavarastoon. Kuului jo ennenkin.) Paras oli:

"Voitko olla hiljaa välillä?" (Siskolla oli ihmeellisiä äänitehosteita kaikkiin pelin tapahtumiin tai vähintään oli pakko laulaa tai pitää muuta älämölöä. Kovaa..)
"Enhän mä voi sulle hiljasuudeks muuttua. Mitäs siitä sitten tulis jos kaikki ois vaan hiljaa? Minä oisin hiljaa ja sinä oisit hiljaa ja kaikki ois vaan hiljaa."
(Nimet muutettu sinä-minä-muotoihin, koska en ole blogissa aiemminkaan nimiä käyttänyt.)

Niinpäniin. Se hiljasuus oli juuri se mitä kaipasin, että hyvä siitä ois tullut.
Iltaan kuului paljon läheisyyttä, naurua, kutittelua ja hassuttelua.

Siskoni on ihanin <3.

Hän on täällä!

Nukuin viime yönä reilu 12 tuntia! Minä, joka olen vetänyt viimeiset viikot (kuukaudet ehkä jopa) maximi 5tuntisilla yöunilla. Aamulla oli ihan superihminen-olo! Söin aamupalaksi proteiinipuuroa ja lähin salille. Työvuoro alkoi vasta myöhään, koska tänään oli työilta.
Mulla oli ihan lehmänhermotkin tänään ja jotenkin kaikki vaan sujui. Ah, tällaisia joka päivä!
Tähän päivään liittyi harmillisia uutisia aika montakin, mutta ei niihin mikään auta. Parempi keskittyä kaikkeen hyvään.

Ja se päivän tärkein asia: Pieni kaunis tyttö on syntynyt! Tuli ihan outo olo. Että nyt ihan oikeesti mun ystävä on äiti. Äiti. Jo tässä on asiaa ehtinyt monta kuukautta sulatella, mutta nyt se on ihan ihan todellista ja oikeeta ja apua!
Tuntuu jotenkin niin kummalliselta. Koettiin yhdessä kaikki kasvukivut ja äitiangstit ja miesitkut ja aiettä ja nyt se on äiti! Ooh.

Pirteänä toppahousuissa

Kylmää riittää. Jos haluaa säilyttää reitensä ja muutkin ruumiinosansa tallessa, kannattaa pukeutua kunnolla. Mä oon alkanu viime vuosina menemään entistä enemmän sinne käytännöllisen puolelle. Vaikka aika siellä mä oon aina ollut.. Mutta niistä väreistä ei tingitä! "Vanhuus ei tule yksin", totesi vuotta nuorempi ystävä. Kiitos vain. Mutta kyllä, pukeudun mieluummin lämpimästi kuin palellutan reiteni pilkullisiksi. Tänään ei kertaakaan tuntunut kylmältä, vaikka mittari näytti parhaimmillaan (tai pahimmillaan) -17!

Työpäivän ja hetken kaupunkihengailun jälkeen istuin bussiin matkalla kokoukseen. Oloni ei ollut kovinkaan pirteä eikä muutenkaan hehkeä (hei, mulla oli tosiaan ne toppahousut ja muut, oikein makkarankuori-olo!). Viereeni istui mies, joka aloitti heti keskustelun "Moro, miten menee?" "Iihan hyvin, tässähän tää." "Sä näytät pirteeltä!"
Ahaa, kiitos (työkaveri on viimeiset kaksi viikkoa säännöllisesti todennut mun näyttävän väsyneeltä, parempi näin toki..) Hän epäili pirteyden johtuvan takistani, kun sanoin, ettei mulla erityisen pirteä olo ole. Takkini on keltainen. Sitten epäili mun olevan postinkantaja (!), koska mulla oli sellaset vermeet.
Ja sitten juteltiin kunnes mun oli aika jäädä bussista pois.
Aika hauskaa, koska ihmiset harvoin juttelee tolleen vaan! Jonain päivänä muakin ois vaan ärsyttänyt, että joku alkaa tolleen puhumaan, mutta tänään ei. Tänään se tuntui kivalta.

Ps. Sen lisäksi, että mua nauratti se koko tilanne, että istuin siinä toppahousuissani ja olin juuri tekstaillut ystävän kanssa aiheesta "Toppahousuissa satelee treffikutsuja (not)" ja sitten siihen vaan tulee joku juttelemaan (mutta ei, ei silti sadellut treffikutsuja. siltä tyypiltä...)
Niin sitten se laittoi huulirasvaa. Siskonpeti-sarjan ensimmäisessä jaksossa oli juuri aiheesta, ettei huulirasvaa voi levittää miehekkäästi. Mutta hei, mulla piti pokka, vaikka näin sen sketsin päässäni juuri siinä hetkessä.

Ja sen lisäksi tää koko juttu kuulostaa ihan hysteerisen teinin päiväkirjamerkinnältä. Noh. Ei se mitään.