Tässä taloudessa valmistaudutaan kesäleiriin, joka alkaa huomenna. Koska koskaan ei kannata olla ajoissa (ei sillä, että tällä aikataululla ois voinutkaan), olen kasannut kamoja aamun mittaan vieraspatjalle. Nähtäväksi jää, koska ne päätyvät rinkkaan asti. Ehkä kiireessä aamulla, ken ties.
Kirjoitin samasta aiheesta vuosi sitten, joten en keksi pyörää uudelleen vaan linkkaan edellisen. Ettei tule ihan tårta på tårta näistä vähäisistä postauksista.. Vanhoista postauksista löytyy myös mukaan pakattavista tavaroista, joten en kirjoita siitäkään. Lähinnä halusin tulla kertomaan, että täällä on taas tämä pakkausrumba, jota ei voi ikinä tehdä ajoissa ja joka on aina yhtä hankalaa. Luulis, että 17vuodessa oppii pakkaamaan ja syntyy jotkut rutiinit mutta ei.. Joka kerta mä mietin että Öö, mitäs mä tarviinkaan mukaan. Vaikka joo, kyllä mä pääpiirteittäin osaan pakata, mutta varmistan edelleen varustelistan kanssa, että kaikki on mukana. Ja onhan sekin rutiini, että viime tipassa.
Ruotsissa oli kivaa. Nautittiin seurasta, auringosta ja hyvästä ruuasta eikä tehty oikein mitään. Eli täydellinen loma(vajaa)viikko.
Vaikka mulla on ollut tosi paljon tekemistä, niin kaikki on ollut sellaista rentoa, että kyllä tämä lomasta käy. Leiriviikko ei ehkä niinkään, mutta onhan tässä jo ehditty rentoutua ja kerätä voimia eikä sekään piippuun vedä!
Eilen purkasin fiiliksiä ja vietin itkupäivän suklaan kera. Sellaisia välillä tarvitaan ja erityisesti, jos sydämeen sattuu. Joskus asioiden merkitys yllättää suuruudellaan, mutta onneksi silloin on ystäviä ja suklaata. Hyvin toimi ja tänään on hyvä fiilis!
Nyt valmistan lounasta ja lähden sitten pyörällä keskustaan.
Ja pakkaan loppuun sitten.... (Ihan oikeestihan siis en voi pakata vielä loppuun, koska mulla ei ole tussia kamojen merkkaamiseen.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti