Kotini on tästä viikosta lähtien oma. Ei siis oma asunto, mutta oma koti. Olen jakanut sen kaksi vuotta kämppiksen kanssa, nyt oli aika vaihtaa asumismuotoa ja tuntuu jotenkin tosi kivalta. Kaikella kunnioituksella häntä kohtaan, yhdessä asumisella on hetkensä, mutta oma koti on silti oma koti. Ehdin jo kaivata yksin asumista. Toki huonoin puoli tässä on se, että asumiskustannukset tuplaantuivat, mutta kyllä sen kanssa oppii elämään.
Kodin laittamiseen tää on ehkä maailman huonoin viikko, koska mulla on poikkeuksellisen paljon ohjelmaa, mutta halu järjestää on kova! Niin kova, että kello on yhtäkkiä sata (koska tulin aika myöhään kotiin ja aloin silti laittamaan) ja nukkuakin pitäisi. Eilen oli sama juttu.
Mutta oho! Missähän meinasin nukkua? Ongelma siivoamisessani on aina ollut se, että kerään kaiken sängylle ja sitten kello onkin sata, mutta sänkyyn ei mahdu. Ja kello kulkee kohti kahta sataa..
Ja kyllä, tämä oli juuri oikea aika kirjoittaa blogia. Kun tosiaan pitäisi tää sänky tyhjentää.. No, teen sen nyt. Kyllä mä vielä ehdin nukkuakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti