Perunasalaatti naattipestolla

Olen useana kesänä syönyt lähinnä erilaisia perunasalaatteja uusista perunoista, muita aineksia vaihdellen. Eilen tajusin, etten ole tänä vuonna tehnyt vielä kertaakaan ja tilanne piti tietysti heti korjata. Päätin ostaa varhaisperunoiden lisäksi kesäporkkanoita ja kukkakaalia. Porkkanoista tuli mieleen naattipesto ja mietin hetken, mitä teen sillä, jos syön perunasalaattia ja sitten keksin, että ne voisi sekoittaa keskenään. Ainekset koriin ja tuumasta toimeen.

Pesin ja keitin perunat (8kpl). Pilkoin kukkakaalin (1/2), paprikan ja porkkanat (3kpl) ja laitoin ne astiaan valmiiksi, silppusin päälle tilliä. Kun perunat oli kypsiä, jäähdytin ne kylmässä vedessä ja pilkoin salaatin joukkoon. Lopuksi sekoitin naattipeston päälle ja nautin savusiian kanssa. Nam mitä kesäherkkua.

Naattipestoon laitoin pestyt porkkanan naatit (5kpl, vain lehdet, ei varsia), pinjansiemeniä (1dl), valkosipulia (2 kynttä), öljyä (1dl) ja sitruunamehua (1). Kun ainekset oli soseutettu sauvasekoittimella, raastoin joukkoon vielä parmesania (1dl) ja rouhin hieman pippurisekoitusta. Käyttämäni valkosipuli oli aika kitkerä, yksi olisi varmasti riittänyt tässä kohtaa. Kannattaa siis tarkistaa valkosipulin maku ennen määrän päättämistä. Ohjeen olen alunperin bongannut Gastronaatti-kirjasta kauan sitten, mutta en ole aiemmin tullut testanneeksi. Vahva suositus.

Tähteiksi jääneistä kasvisten osista keitin kasvisliemen, josta kerron lisää lauantain Ideapankissa.

Olethan jo kokeillut äänikirjoja?

Mietin pitkään, että haluaisin testata äänikirjoja. Tykkäsin pienenä kuunnella satukasetteja ja töissäkin laitoin mielelläni satucd:n nukkarissa kuunneltavaksi. Paljon kivempaa mulle kuin joku puron solina.

Olen lukenut viime vuosina tosi vähän kirjoja, koska en ole malttanut pysähtyä ja keskittyä. On ollut koko ajan sata asiaa mietittävänä tai niin kiire, ettei oikeasti ole ehtinyt lukea, että on saanut kodin suunnilleen hoidettua ja nukuttua tarpeeks. Testaaminen on kuitenkin jäänyt vain ajatuksen tasolle, koska en oikein tykkää rekisteröityä palveluihin ja puhelimen tilakin on aina niin täynnä, että appien lataaminen on vaikeaa.

Sitten tuli päivä, jolloin oli niin huonot fiilikset, etten saanut niitä taittumaan edes yleensä toimivilla kikoilla. Kaveri ehdotti äänikirjaa ja päätin kokeilla. Rekisteröityminen ja appin lataaminen oli projekti itsessään ja meinasin luovuttaa, mutta onneksi en tehnyt niin. Vaikeuksien kautta voittoon, sain kaiken tehtyä ja aloitin kuuntelun. Ja hups, yhtäkkiä olinkin tehnyt siinä samalla jo vaikka mitä hommia ja olokin oli kohentunut.

Äänikirjat sopivat mun kaltaselle toimijalle tosi hyvin. Pääsee johonkin toiseen maailmaan, mutta samalla saa myös edistettyä asioita, esim. siivottua, kokattua, pakattua.. Välillä huomaan, etten ole kuunnellut hetkeen, mutta sitten kelaan hieman taaksepäin, keskityn pelkkään kuunteluun ja jatkan hommia, näin keskittyminen kuuntelussakin säilyy taas.

Tykkään erityisesti siitä, että appissä saa laitettua unitilan päälle. Määritellä siis ajan, jonka jälkeen appi sulkeutuu itsestään. Siihen on helppo nukahtaa, siksi varmaan lapsillekkin luetaan iltasatuja ja muistan itse lapsuudesta, kuinka erityisen kivaa oli nukahtaa satukasettiin. Toki tässä on se, ettei välttämättä kuule kaikkea, mutta olen itse tehnyt niin, että seuraavan kerran kuunnellessa kelaan hieman taaksepäin kohtaan, jonka muistan kuulleeni ja jatkan siitä.

En ole ehtinyt kuunnella vielä kovin montaa, mutta ajattelin kuitenkin kertoa ne muutamat. Näiden lisäksi olen kerännyt appiin jonoon kirjoja, jotka haluan vielä kuunnella.

• Aloitin Yösyötöllä. Sen jälkeen siirryin sen jatko-osiin Tarhapäivä ja Hammaskeiju. Ja loppuun päästyäni harmitti kovasti, ettei sarja jatkunut enempää. Oli tosi vaikea löytää seuraavaa kuunneltavaa näiden jälkeen. Tarina on todella hyvä monella tapaa, mutta uskon suuressa roolissa olleen myös lukijan. Hänen jälkeensä kaikki ne, joita aloin kuunnella, kuulostivat jollain tapaa huonoilta, vaikkei kessään itsessään mitään vikaa olekkaan. Antti Virmavirta on vaan niin hyvä ja sopi tohon tarinaan kuin nenä päähän.

• Depressiopäiväkirjat alotin, mutta en ole vielä kuunnellut loppuun. Se vaatii tietyn mielentilan. Suosittelen tätä, etenkin kaikille, joilla itsellään tai joiden läheisellä on mielenterveydenhäiriöitä.

• Ensimmäisen sarjan loputtua ja muutamia kirjoja kokeiltuani löysin kirjat Tee se itse-vauva ja sen jatko-osa #vauvavuosi. Aluksi etenkin miehen ääni hieman ärsytti, mutta totuin siihen nopeasti ja molemmat kuulostivat ihan luonnollisilta tarinaan. Vähän ärsytti myös, että kirjoissa on keskenään eri miesääni, mutta muutaman luvun jälkeen siihenkin tottui. Pidin enemmän toisen kirjan miesäänestä, hän kuulosti jotenkin luonnollisemmalta. Tykkäsin erityisesti siitä, että lukija vaihtuu sen mukaan, onko tarinan kertoja mies vai nainen. Se tekee kirjasta selkeän kuunneltavan, vaikka kappaleen alussa aina kerrotaankin, kumpi tarinan henkilöistä kertoo. Se lisää myös aitouden tunnetta, kun voi ajatella sen henkilön itse puhuvan.

• En man som heter Ove on vielä kesken. En ole vielä oikein löytänyt hetkeä, jolloin sitä olisi paras kuunnella. Juuri ennen nukahtamista se vaatii liikaa keskittymistä ja jotain muuta tehdessä myös. Enköhän pian löydä sopivat hetket ja saan tämänkin kuunneltua loppuun. "Ongelma" on siis se, että lukijan aksentti on niin vahva, että se vaatii erityistä keskittymistä vaikka se ihan selkeä ja ymmärrettävä onkin. Tykkään kuunnella riikinruotsia, mutta se ei suju niin helposti jonkun muun homman ohella kuin suomenkieli tai suomenruotsi..

• Olen myös kuunnellut muutamia lastenkirjoja lapsiseurassa ja ne ovat kaikki olleet hyviä.

Nyt mulla on kesken Murusia, joka on vähän höttöä, mutta sopivaa kesäkuunneltavaa. En halua painavaa  asiaa, mutta vähän enemmän sisältöä. Koska #vauvavuosi loppui eikä tällä hetkellä kuuntelussa olevalla ole jatko-osaa, pitäisi löytää taas joku uusi kirja (mielellään sarja), johon uppoutua. Kaksi keskeneräistä vaatii tietyn mielentilan, joten jatkan niitä muiden ohella, kuten tähänkin asti. Olen tallentanut muutamia kirjoja jonoon, mutta mikään niistä ei tällä hetkellä kuulosta ehdottoman houkuttelevalta, joten jos sulla on hyviä kirjavinkkejä (voi olla myös ihan kirjakirja, voin sit tarkistaa, et löytyykö äänikirjana tai myöhemmin etsiä kirjan käsiini), niin anna tulla!

Käytän itse BookBeatia enkä osaa sanoa muiden palveluiden ominaisuuksista mitään, mutta tätä voin ainakin suositella. Kannattaa kuitenkin itse vertailla eri palveluita ja valita itselle sopivimman oloinen. Aika monella on ilmainen kokeilujakso eli jos jaksaa nähdä vaivaa, voi testailla eri palveluita ennen lopullista valintaa.

Askartelutarvikkeita alesta ja kierrätyksestä

Tykkään askarrella kaikenlaista, erityisesti annettavaksi muille, mutta myös jonkinverran kotijuttuja. Lahjat ja kortit teen lähes aina itse. Jos en, niin yritän ainakin keksiä lahjaan jonkin jujun, esim. väriteeman. Korttiasiaa sivusinkin blogissa jo aiemmin ja esittelin muutamia vauvakortteja täällä.

Askartelutarvikkeita haalin yleensä alesta. Sitten on mistä valita, kun inspiraatio tai tarve iskee. Harvoin on tarvinnut ostaa mitään suoraan käyttöön, koska varastot ovat monipuoliset. Muutamia juttuja olen ostanut normaalihinnalla, koska niille olisi jatkossa käyttöä, esim. kirjainleimasimet, kuumaliimapyssyn ja liimaa.

Varmasti pienemmälläkin määrällä pärjäisi, mutta koska säilytystilaa on (esittelin aiemmin Kotikeskiviikossa), en ole kokenut tarpeelliseksi vähentää tai rajata tarvikkeita. Ja koska teen kuitenkin niin paljon itse enkä vain hanki siksi, että halvalla saa tai että saisin kaapin täytettä. Mulla on mennyt vuosien aikana paljon rahaa askartelutarvikkeisiin, mutta summa olisi moninkertainen, jos ostaisin aina normaalihinnalla tarpeen mukaan. Olen siis kokenut itselleni paremmaksi (ja halvemmaksi) ostaa alesta vähän kaikenlaista ja käyttää niitä fiiliksen ja tilanteen mukaan. Olen kuitenkin tarkka hankinnoista. Muutamia kertoja olen ostanut jotain itselleni uusia materiaaleja testimielellä, koska halvalla saa, mutta yleensä etsin tietyntyyppisiä juttuja myös alesta, lähinnä kortti yms. paperiaskarteluun sopivaa, sillä sellaisia teen kaikista eniten. Mietin jo kaupassa valmiiksi, mille voisi olla käyttöä ja mitä siitä esimerkiksi voisi tehdä. Käyn kaikki alelaarit tarkkaan läpi ja jos saan jonkun käyttöidean, päätyy tuote yleensä mukaan.

Jonkin verran kerään askartelumateriaalia myös kierrätysmielessä.

1. Leikkaan vaatteista aina irti ne henkarinauhat, jos vaate on sellainen, etten pidä sitä kotona/kuivata henkarissa. Nauhat ovat hyvää askartelumateriaalia, olen käyttänyt niitä esimerkiksi kortteihin, rusetteihin ja pienien juttujen solmimiseen/kiinnittämiseen. Säästän myös muita ostosten mukana tulevia nauhoja ja kumppareita.

2. Kuohuviinipullon korkkejakin on kertynyt muutamia. En ole vielä käyttänyt niitä missään, mutta kortteja varten olen niitä säästänyt tai jos iskee joku muu inspiraatio.

3. Palapelinpalojen uusiokäytöstä kirjoitinkin jo aiemmin täällä. Odottelen edelleen muita käyttöideoita..

4. En ole vielä yhtä aktiivinen lehtien läpikävijä kuin äitini, mutta ehkä mä siinäkin vielä kehityn. Äiti selaa kaikki lehdet läpi ja leikkaa/repii kuvat ja tekstit, joita voisi käyttää askartelussa. Näin saisi tosi kivoja juttuja käyttöön, mutta en muka ikinä ehdi tehdä sitä. On mullakin lehtileikkeitä jonkin verran ja pinoan kyllä lehtiä tähän tarkoitukseen, mutta aika usein suurin osa päätyy lopulta lehtiroskikseen. Seinäkalenterit käyn aina vuoden lopuksi läpi ja leikkaan talteen hyvät kuvat yms. Se on jotenkin helpompaa kun niitä tulee vain kerta vuoteen!

5. Pitsiliinoja olen keräillyt kirpputoreilta silloin, kun ne ovat edullisia ja löytyy nättejä ja sopivan värisiä. Niistäkin suurin osa odottaa vielä inspiraatiota, mutta pari kulhoa olen jo tehnyt.

6. Ei varsinaisesti kierrätystä, mutta olen käyttänyt kynsilakkoja askartelussa. Marmoroin yhdet tylsät snapsilasit ja maalasin palapelin palasia. Näin saa kulutettua kertyneitä kynsilakkoja ja etenkin sellaisia värejä, jotka tuntuvat kynsissä hölmöiltä.

7. Vastaava edellisen kanssa, ei siis varsinaisesti kierrätystä, mutta käytän jonkin verran myös muita alunperin muihin käyttötarkoituksiin olevia, ns. uusia tuotteita, esim. servettejä, muffinivuokia, kaavapaperia, paperipillejä...

8. Raksin irti kivat napit, nauhat, pitsit yms. vaatteista, joita en anna eteenpäin käyttöön ja käytän niitä sitten askarteluihin. Vaatteet pistän pussiin ja vien h&m keräyspisteeseen, josta ne menevät uusiokäyttöön (olen kirjoittanut tästä viisi vuotta sitten). Välillä on vaatteita, joita en halua enää käyttää, mutta jotka säästän jatkojalostusta varten sellaisenaan.

9. En muista, että multa ois koskaan tippunut yhtään nappia vaatteesta, joten kerään askartelulaatikkoon myös uusien vaatteiden mukana tulevat varanapit ja käytän niitä sitten esim. kortteihin.

10. Näiden lisäksi on sellaista sekalaista sälää, jota säästän, koska sitä voi käyttää askartelussa. Esim. Erilaisia kiinnikkeitä, pieniä pusseja, hakaneuloja (siis niitä ihan minejä, joilla laput on joskus vaatteessa kiinni), rikki menneitä tai muuten käytöstä poistettuja koruja...


Tästä tulikin nyt aiottua laajempi, mutta myös suunniteltua parempi postaus, ainakin omasta mielestäni. Laita kommenttia, jos joku juttu jäi askarruttamaan/ haluaisit jostain lisätietoa/ sulla on askarteluun liittyvä postaustoive/ mitä vaan.

Lempparini Ruotsissa myytävistä karkeista

Kaiken muun hyvän lisäksi tykkään reissussa tutustua paikallisiin karkkeihin (ja tietysti muihinkin ruoka- ja juomatuotteisiin). Olen aina vierastanut ajatusta siitä, että lähtisin ulkomaille ja vierailisin samoissa liikkeissä ja ostaisin samoja tuotteita kuin Suomessa. Niinpä pyrin aina valitsemaan mahdollisimman paljon sellaista, jota ei Suomesta saa. Riski tässä on se, että löytää huipputuotteita, joita ei sitten kotiin palatessaan enää saa. Toki pieniä määriä voi ottaa mukaankin, mutta ei ne kauaa kestä. Tai sitten käy niin, ettei niitä raaski käyttää ja sitten huomaa päivämäärän menneen..

Tässä postauksessa ajattelin esitellä lempparini ruotsalaisista karkeista.

Olen jo aiemmin blogissa kirjoittanut rakkaudestani Co-co suklaaseen. Onnekseni löysin tämän postauksen jälkeen suklaapatukoita kotikaupunkini karkkikaupasta (joka onkin paras kaikista), niin himon saa taltutettua nopeammin (ja halvemmalla) kuin matkustamalla Ruotsiin. Hyvä on myös, että tätä saa nykyään suklaalevynä vähän laajemmalta, mutta suklaapatukka on mielestäni levyä kätevämpi noin niinkuin käytännössä. Juhannuksena Ruotsissa ollessani huomasin kuitenkin, että sieltä ostaessa fiilis on ihan eri. Aion siis edelleenkin yrittää pitää Co-con tuliaisherkkuna, mutta olen iloinen siitä, että niitä saa tarvittaessa myös lähempää.

Ostan harvoin karkkiaskeja. Ehkä siksi, ettei niiden valikoima ole kovin suuri ja myös siksi, että ne askit on jotenkin hassuja.  Ruotsista löytyy kuitenkin pari karkkiaskia, joita ostan aina mukaan, ne on vaan niiiin hyviä. Salta katten on salmiakkia ja Viol orvokkia.

Kick Salty caramelia en ollut ennen maistanut, se oli tämän reissun uusi kokeilu. Osoittautui sen verran hyväksi, että ajattelin laittaa senkin postaukseen. Pötkön sisällä on sellaista salty caramel löllöä, ei siis ole vain sekoitettu lakritsiin, kuten aika usein tämän tyyppisissä.

Näiden lisäksi haluan vinkata ostamaan laivalta lakupiippuja. Niitä perinteisiä vaaleanpunaisia saa myös Suomesta, mutta laivalta saatavat Sea salt ja Salty caramel ovat mielestäni parempia (vaikka ei siinä alkuperäisessäkään mitään vikaa ole).

Yllättävän paljon asiaa näköjään aikaseksi tälläsestäkin höpölöpöaiheesta.. Jos olet menossa Ruotsiin, suosittelen testaamaan ainakin näitä herkkuja!

Fiilispohjainen kaupunkipäivä (ja ystävyyspohdintaa)

Eilen oli tekemisentäyteinen päivä. Ensin menimme lounaalle ystävän ja hänen lastensa kanssa. Koska siellä oli leikkipaikka, hengailimme aika kauan. Lapset olisivat viihtyneet varmaan pidempäänkin, mutta päädyimme jatkamaan matkaa, koska aikuisista olisi kiva tehdä muutakin kuin istua pöydän ääressä.

Muistin kuulleeni Lasten kaupungista kehuja ja koska paikka oli uusi myös ystävälle, päätimme mennä sinne.  Paikka oli tosi kiva ja siellä oli monenlaista, kaikille jotakin. Museossa tutustutaan Helsingin menneisyyteen erilaisten tilojen ja yhteisen puuhan kautta. Mielestäni oli kiva, että jokaisessa huoneessa oli seinäteksti, jossa kerrottiin huoneen teeman mukaisesti menneistä. Näin myös aikuiset (ja varmasti myös vanhemmat lapset) saavat itselleen muutakin kuin hienot puitteet. Ongelmaksi meinasi muodostua vain se, että lapset mieltyivät eri huoneisiin ja halusimme kuitenkin pysyä ystävän kanssa samassa tilassa, jotta voisimme jutella. Lapset olivat kuitenkin ihan hyvin mukana siinä, että etenisimme yhdessä ja voisimme myöhemmin palata mieluisiin huoneisiin, yhdessä myös. Kaikkinensa Lasten kaupunki oli tosi kiva ja suosittelen käymään siellä. Etenkin näin sadepäivään se oli loistava kohde!

Lasten kaupungin jälkeen suuntasimme Kamppiin ja haimme kaupasta jäätelöt. Herkuttelun jälkeen hengailimme pitkän tovin lelukaupassa. Oli tosi kivaa, kiireetöntä hengailua eikä tarvinnut suorittaa mitään, tehtiin vaan juttuja, jotka mieleen tulivat. Nopeasti hurahti viisi tuntia! Todettiin myös, että ensitapaamisestamme on kulunut tänä kesänä viisi vuotta, ompa aika mennyt nopeasti!

Olin sopinut toisen ystävän näkemisen vielä illalle. Tällä viikolla on aika paljon kaikkea, kaverit ovat tajunneet, että on viimeiset hetket nähä ennen mun kotiinpaluuta, en mä oo täällä vielä ollut kuin kolme viikkoa :D Toisen ystävän kanssa käytiin syömässä, kävelemässä ja kaupoilla. Ihan fiilispohjalta myös. Juteltavaa riitti, ollaan viimeksi nähty melkein kaksi vuotta sitten. Hups. Tuntui kuitenkin tavallaan siltä, ettei mitään aikaa ole kulunut. Ollaan tunnettu 14 vuotta (apua!!) ja etenkin silloin teineinä hengailtiin ihan tosi paljon yhdessä ja selkeesti hitsaannuttiin sen verran hyvin, että vaikka meillä on välillä vuosia näkemistaukoa, ei se tunnu vaikuttavan mihinkään. Tällä kertaa muisteltiin aika paljon niitä "alkuaikojen" juttuja.

Vaikka musta välillä tuntuu, ettei mulla ole ketään eikä ketään kiinnosta, niin kyllä mä tiedän, että siellä te ootte. Tälläset päivät muistuttaa siitä ja tuo niin hyvää fiilistä. Kaikki tärkeä on kuitenkin tässä. Kaikki se, jolla on oikeasti merkitystä. Ja vaikka en oo kirjoittanut enkä kirjoita kaikista näkemisistä erikseen blogiin, on kaikki mulle vähintään yhtä merkityksellisiä ja tärkeitä kuin tää päivä ja nää tyypit. Oon niin iloinen, että tällä viikolla ehdin nähdä monta ihanaa ja erityisesti yhden toisella mantereella asuvan. Sitä on odotettu! 

Kiitos että olet, just sinä.

Itsetehtyjä vauvakortteja ja yleistä korttiasiaa

Tää vauvalahja-aihe alkaa ehkä olla hieman kulunut täällä blogissa, mutta halusin silti jakaa tekemiäni kortteja ihailtavaksi ja inspiraatioksi. Ja saattaa näitä aiheita tulla myöhemminkin..

Mä teen yleensä kaikki kortit itse enkä ole vielä koskaan tehnyt kahta samanlaista. Haen inspiraatiota yleensä teemasta/väristä/saajan mieltymyksistä. Levitän askartelutarvikkeet ja poimin sieltä tilanteeseen sopivat materiaalit kasaan, joista sitten valitsen ne, jotka päätyvät lopulliseen korttiin. Koska tyyli on tämä, pyrin yleensä tekemään monta korttia kerralla eli mietin kaikki tulevat juhlat valmiiksi/teen muutamia varastoon, jos ei tarvetta tule mieleen. Olen tosin huomannut, ettei niitä varastoon tehtyjä tule kovin usein käytettyä, koska haluan tehdä kortit sen hetken fiiliksen mukaan. Muutamia varakortteja on kuitenkin hyvä olla aina valmiina, jos iskee jotkut yllätysjuhlat tai ei ole aikaa tai inspiraatiota silloin, kun johonkin on menossa.

Viime aikoina olen tehnyt enimmäkseen vauvakortteja ja siksi tuntui luonnolliselta esitellä ensin ne. Huomasin, ettei puhelimen muistissa ole kauheasti muita. Jos inspiraatio iskee, saatan etsiä kuvia koneelta ja esitellä myöhemmin myös muita kortteja. Aloitetaan nyt ainakin näillä. Tässä on suurin osa tuoreimmista sekä muutamia vanhempia. Olen tehnyt niin paljon kortteja, etten viitsi kaikkia jakaa, kerralla ainakaan. Valitsin nämä sattumanvaraisesti, olen tyytyväinen kaikkiin tekemiini kortteihin.

Kivan freshi kesäruoka

Mä kaipaan kesäisin raikasta ruokaa enkä varmaan ole ainoa. Ei tuu mieleenkään tehdä jotain laatikkoruokia vaan jotain helppoa ja raikasta. Ajattelin nyt jakaa reseptin, jonka kehittelin tällä viikolla kaupassa, kun yritin keksiä iltapalaksi jotain muuta kuin siskoni päähän pinttyneet lämpimät voileivät. Nekään ei oikein houkutelleet koska kesä..

Vastaavia reseptejä löytyisi varmasti googlella, mutta koska tähän en hakenut inspiraatiota muualta kuin makunystyröistäni, nimesin reseptin omakseni.

Katkarapu taco tubsit

(Tästä määrästä sai täytteen

viiteen tubsiin)

Pussi pakastekatkarapuja

Pari-kolme tomaattia

Pari avocadoa

Nippu korianteria

Lime

Pippuria

Paketti taco tubseja

1. Pilko tomaatit ja avocadot. 
2. Laita ne kulhoon katkarapujen kanssa. Käytin katkaravut kohmeisina, mutta halutessaan ne voi tietysti sulattaa.
3. Silppua korianteri ja lisää kulhoon. Jos kuulut niihin, joiden mielestä korianteri maistuu saippualta, voit korvata sen jollain muulla tuoreella yrtillä, esimerkiksi lehtipersilja voisi sopia hyvin.
4. Puolita lime ja purista mehu ainesten päälle. Lisää pippuria ja sekoita kaikki ainekset yhteen lusikalla.
5. Tarjoile mielellään heti taco tubsien täytteenä. Täyte sopii varmasti myös muuhun ja siitä voisi jalostaa salaatin esimerkiksi lisäämällä babypinaattia tai rucolaa ja muita mieluisia aineksia. En ole kokeillut tätä muuhun, joten en osaa kertoa kokemuksia, mutta veikkaan toimivaa.