keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Fiilispohjainen kaupunkipäivä (ja ystävyyspohdintaa)

Eilen oli tekemisentäyteinen päivä. Ensin menimme lounaalle ystävän ja hänen lastensa kanssa. Koska siellä oli leikkipaikka, hengailimme aika kauan. Lapset olisivat viihtyneet varmaan pidempäänkin, mutta päädyimme jatkamaan matkaa, koska aikuisista olisi kiva tehdä muutakin kuin istua pöydän ääressä.

Muistin kuulleeni Lasten kaupungista kehuja ja koska paikka oli uusi myös ystävälle, päätimme mennä sinne.  Paikka oli tosi kiva ja siellä oli monenlaista, kaikille jotakin. Museossa tutustutaan Helsingin menneisyyteen erilaisten tilojen ja yhteisen puuhan kautta. Mielestäni oli kiva, että jokaisessa huoneessa oli seinäteksti, jossa kerrottiin huoneen teeman mukaisesti menneistä. Näin myös aikuiset (ja varmasti myös vanhemmat lapset) saavat itselleen muutakin kuin hienot puitteet. Ongelmaksi meinasi muodostua vain se, että lapset mieltyivät eri huoneisiin ja halusimme kuitenkin pysyä ystävän kanssa samassa tilassa, jotta voisimme jutella. Lapset olivat kuitenkin ihan hyvin mukana siinä, että etenisimme yhdessä ja voisimme myöhemmin palata mieluisiin huoneisiin, yhdessä myös. Kaikkinensa Lasten kaupunki oli tosi kiva ja suosittelen käymään siellä. Etenkin näin sadepäivään se oli loistava kohde!

Lasten kaupungin jälkeen suuntasimme Kamppiin ja haimme kaupasta jäätelöt. Herkuttelun jälkeen hengailimme pitkän tovin lelukaupassa. Oli tosi kivaa, kiireetöntä hengailua eikä tarvinnut suorittaa mitään, tehtiin vaan juttuja, jotka mieleen tulivat. Nopeasti hurahti viisi tuntia! Todettiin myös, että ensitapaamisestamme on kulunut tänä kesänä viisi vuotta, ompa aika mennyt nopeasti!

Olin sopinut toisen ystävän näkemisen vielä illalle. Tällä viikolla on aika paljon kaikkea, kaverit ovat tajunneet, että on viimeiset hetket nähä ennen mun kotiinpaluuta, en mä oo täällä vielä ollut kuin kolme viikkoa :D Toisen ystävän kanssa käytiin syömässä, kävelemässä ja kaupoilla. Ihan fiilispohjalta myös. Juteltavaa riitti, ollaan viimeksi nähty melkein kaksi vuotta sitten. Hups. Tuntui kuitenkin tavallaan siltä, ettei mitään aikaa ole kulunut. Ollaan tunnettu 14 vuotta (apua!!) ja etenkin silloin teineinä hengailtiin ihan tosi paljon yhdessä ja selkeesti hitsaannuttiin sen verran hyvin, että vaikka meillä on välillä vuosia näkemistaukoa, ei se tunnu vaikuttavan mihinkään. Tällä kertaa muisteltiin aika paljon niitä "alkuaikojen" juttuja.

Vaikka musta välillä tuntuu, ettei mulla ole ketään eikä ketään kiinnosta, niin kyllä mä tiedän, että siellä te ootte. Tälläset päivät muistuttaa siitä ja tuo niin hyvää fiilistä. Kaikki tärkeä on kuitenkin tässä. Kaikki se, jolla on oikeasti merkitystä. Ja vaikka en oo kirjoittanut enkä kirjoita kaikista näkemisistä erikseen blogiin, on kaikki mulle vähintään yhtä merkityksellisiä ja tärkeitä kuin tää päivä ja nää tyypit. Oon niin iloinen, että tällä viikolla ehdin nähdä monta ihanaa ja erityisesti yhden toisella mantereella asuvan. Sitä on odotettu! 

Kiitos että olet, just sinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti