Pääsykoekirjat huutelevat. Nyt pitäisi panostaa, mutta jokin tökkii. Syynä taitaa olla kemian ja fysiikan perusteet. Ei ihan mun juttu. Kovasti on muistiinpanoja rustattu ja käsitteitä avattu ruutuvihkoon. Liika on kuitenkin liikaa. Välillä on pakko tauottaa (kyllä, tauoksi lasketaan neljäkin tuntia). Aamu alkoi kuitenkin reippaasti. 15 luettua sivua ja kaksi aukeamaa muistiinpanoja. Kyllä tää tästä.
Sitten tein sen virheen. Pidin tauon. Kaikkea hullua tämä lukeminen tuo päähän: Pakko päästä lenkille. Minä? Vannoutunut pyöräilijä ja ryhmätuntiliikkuja, joka on pitänyt lenkkeilyä aina vähän tylsänä. Nyt tuli yhtäkkiä kauhea hinku ulos ja nimenomaan lenkille. Kyllähän tuolla pyöräilläkkin jo voisi, mutta ei. Lenkille. Ulkoilma houkutti, ehkä siitä saisi uutta puhtia. Ja niin lähdin ja viivyin puolitoista tuntia! Minä, 1½ tuntia lenkillä! Pitkän lenkin ja siitä palautumisen jälkeen päätin tehdä sen, mitä olen kauan miettinyt. Että se siitä lukuinnosta sitten..
Perustinkin tämän blogin.
Tää ei varsinaisesti auta siinä opiskelemaan pyrkimisessä. Mutta eihän tähän jatkossa mene näin paljoa aikaa, kun ei tarvitse luoda profiilia ja miettiä nimeä ja harkita ja pohtia ja pähkäillä. Jatkossa voi vaan kirjoittaa. Sehän tauottaa mukavasti lukemista.
Aion tänään vielä lukea. Ainakin fysiikan ja kemian alueen loppuun. Ehkä myös pidemmälle, jos valvottaa. Kellokin on jo aika paljon.
Mutta aion silti lukea. Periksi ei anneta, vaikka kaikkea turhaa tekeekin välissä. Itseppä siitä sitten kärsin, kun joudun kauhealla stressillä lukemaan. Mutta ei se haittaa.
Kaikesta selviää.
