Kukkakauppias ja pari tomaattia

Pääsykoekutsujännitys on ihan suuren suuri! Tällä viikolla lähtee postit, eihän niistä tiiä, koska ne on perillä.. Ei ainakaan tänään. Pohdintojen jälkeen päädyin silti siihen, että jätän viikonlopuksi suunnitellut kivat jutut ja lähen äitin luokse. Saan palautettua yhen kirjan ja luettua pääsykokeisiin, jos vaikka kutsu kävisikin. Kotona on kuitenkin vaikea keskittyä, kun oisi muutakin tekemistä. Ja alkuperäsissä viikonloppusuunnitelmissa ei olisi ollenkaan tilaa kirjoille. Harmittaa jättää välistä, mutta tämä on varmaan paras ratkasu kumminkin. Viikonloppuun sisältyy takuulla paljon hyvää!

Tälläistä tänään...

En oikeen ymmärrä, miks työkaverit nauro..

Jaan vielä pari päivän parasta..

"Noniin vaatteettomat! Pukekaas päälle!"
"Ei me olla tomaatteja!"

"Kiitos. Tos on sulle kukka!"

Kevään vaatetrendi on valkoinen pitsi. Mielellään yhdistettynä mustaan. Todettiin tänään kevätjuhlassa...

Ilo ja sata muuta tunnetta

Tämän päivän tunneskaala ja tapahtumarikkaus on kyllä ollut niin laaja että harvemmin. Vaikka oikeestaan ei ole ees tapahtunut kovin paljoa. Mutta silti tuntuu kuin olisi tapahtumia ja juttuja vuoen tarpeisiin. Siitä tietää, että on ollut läsnä. On huomioinut ne kaikki pienet jutut ja tapahtumat, vaikkei mitään erityistä olekkaan. Ei aina pysty päivän jälkeen näinkään tarkkaan listaamaan, mitä on tapahtunut. Läsnäoloharjoittelua lisää!

Olen jännittänyt pääsykoekutsuja. Postit lähtevät tällä viikolla. Entä jossen saakkaan yhtään?

Olen ärsyynyt ja loukkaantunut kommenteista, ottanut itseeni ihan turhaan. Yleensä niistäkin selviää ja se vain kuuluu elämään. Onneksi ne ovat yleensä nopeasti ohi. Mutta kuinka helppoa se onkaan.. Se loukkaantuminen, ei niinkään se yli pääseminen.

Olen iloinnut monista isoista ja pienistä jutuista, kivasta palautteesta, kivoista hetkistä ja mahtavista tyypeistä. Murehtinut toisten murheista. Nauranut hassuille jutuille. Pelästynyt öttimöntiäisiä. Surkutellut yhdessä. Vähän myös pelännyt. Ihaillut ihmisten tapaa toimia eri tilanteissa. Fiilistellyt musiikkia. Tuntenut kipua, mutta vain positiivisesti. Sitä se tiukka treeni teettää. Suunnitellut tulevaa. Ja nauttinut itsestä, olemisesta ja tyypeistä ympärillä. Vaikka tää ei olekkaan ollut täyellinen päivä ja sisälsi paljon turhaa harmia, olen silti tyytyväinen elämääni juuri tälläisenä. Ei sen tarvitse olla täyellistä muien maailmassa, mulle tämä riittää.
Vaikka välillä haluaisi mieluummin mennä toiseen maailmaan, on tämä maailma se kaikista paras.

Mutta tiesittekö mitä myös opin? Välipalaa ei voi syyä, jos paita on ihan hikisevä!

Teineille ulkonaliikkumiskielto ja aikuisten puhelimet takavarikkoon?

Kun tänään lähin töistä polkemaan, sattui mielenkiintoinen kohtaaminen. En ollut ehtinyt kovin pitkälle, kun tienleveydeltä ryppäässä kulki noin 10 teiniä. Huikkasin ystävällisesti "Ootte melko leveesti siinä!". Vastaukseksi sain monta älämölöä ja yhen selkeän "No v*ttu! Ite oot levee!" Että kiitos vaan, olisin vain ohittaa halunnut..
Onks tietyn ikäsenä pakko olla tollanen angstivaihe? Että ihan sama mitä kuka vaan sanoo nii se on vähintään syvältä.. Kaikkee pitää jotenkin periaatteesta vihata tai vähintään vastustaa? Huh, onneks ei tarvii enää sitä elää. Satunnaiset kohtaamiset vielä kestää, kunhan ei ite tarvii enää siihen vaiheeseen mennä. Vaikka sillon oli tietysti kaikista paras, coolein ja mitä kaikkea... Mutta jälkikäteen, nii olihan se aika rankkaa. Kaikille muillekkin... Kaikki kunnioitus vaan teineille ja läheisille, kyllä siitäkin selviää! Ja on siinä hyviäkin puolia. Niitä on vaan ainakin jälkikäteen vaikea muistaa..

Puhelinliittymää valitessani muutama kuukausi sitten pohdin paketin kokoa. Viime aikoina ei ollut oikein tullut tekstattua,vaikka edelliseenkin kuului viestejä aika paljon.. Mutta eihän sitä nyt niin paljoa asiaa oo. Että ei ainakaan enempää viestejä uuteen liittymään, riittäisköhän vähempi? Päädyin silti samaan määrään kun aiemmin, ei tarvitse miettiä yli menemisiä mutta ei myöskään ole ihan tuhottomasti liikaa. Sitten tapahtui jotain ja tekstariliikenne kasvoi. Kohta ehkä tulehtuu peukalo tai jotain muuta. Että jos vaikka puhelimen takavarikoisi hetkeksi? Eihän ne viestit mitään oikeesti tärkeetä asiaa sisällä, kunhan nyt tarvii elämäänsä jakaa ettei ajatustensa kanssa ihan hulluksi itekseen tule. Voi sitten muut tulla hulluksi siinä samalla, yhessähän se on hauskempaa!
Elämä on mukavaa, kun siihen kuuluu ihmisiä, joien kanssa ei aina tarvitse olla asiaa viihtyäkseen. Kiitos elämäni niille ihmisille!

Tänään olin yksinäni humputtelemassa ennen bodybalancea. Oli jotenkin kivaa ja kerrankin löyty kivoja juttuja. Välillä vaan kaupoissa kiertely ahistaa eikä sillon varsinkaan löyä mitään, jos ettii. Tänään etin treenikenkiä ja keltasia korviksia ja löysin molemmat! Treenikengät sain synttärilahjaksi, rahat oli jo tilillä, mutta en oikein oo jaksanu kenkien ettimiseen keskittyä kaiken tohinan keskellä. Kerran nopeesti katoin, mutta siinä kaupassa oli huono valikoima. Tänään sain asiantuntevaa apua ja löysin kivat, toivottavasti myös käytössä hyvät, kengät! Muitakin juttuja löysin. Kuvailen niitä ehkä tässä joku päivä ja laitan tänne...
Kengistä löysin kuvan Niken sivuilta.

Balance oli pitkästä aikaa oikein paikallaan ja vähän teki mieli irvistelläkkin. Se tekee kyllä hyvää ja sen jälkeen laiskottaa. Polkemaan lähteminen tuntui ylivoimaiselta,mutta sujui yllättävän kivuttomasti. Nyt nukkumaan niin jaksaa huomenna!

Varaslähtö

Marjakesään nimittäin. Ei ne vielä niiiin hyviltä maistu kun sitten kesällä kesällä mutta herkkujälkkäriä silti! Etenkin se vaahtoutuva vaniljakastike...

Nyt pakkaan kamat ja lähen ystävälle saunomaan ja viettämään tupareita. Toivottavasti kaikki selviävät ilman Kukaan ei rakasta minua-vaihetta ja muutenkin on mukavaa! Vaattet pitäis vielä valita..

Perjantain pelastus

Tänään oli varsinainen työpäivä. Tuli ylitöitä erään unohuksen takia. En olisikaan halunnut perjantaina sulkea taloa ajallaan... Mutta sellaista sattuu. Pääasia, että kaikki päättyi hyvin.

Kotiin tullessa pöyällä ootti yllätys. Yksi ihana ihana nainen on nyt interraililla. Voikun kaipaan omalleni! Siihen liittyy niin paljon kaikkea jo menetettyä..
Tänään sain postikortin. Musta on niin kivaa saaha postikortteja! Se on valitettavan harvinaista. Tänään sain postikortin, joka sisälsi synttärionnittelut, matkakertomuksia ja rakkautta. Täydellinen postikortti! Aloin ikävöidä ystävää. Tähän asti oon vaan aatellut, että se on kuukauen siellä ja voiaan sitten olla taas yhteydessä. Mutta sainkin postikortin ja voi mikä ikävä iski! Kohta se onneks tuleekin takaisin. Oli kiva saaha vähän ennakkotietoa reissun kulusta. Ootan niin, että pääsen kuulemaan kaiken ja toivottavasti näkemään kuviakin! Voin samalla ikävöiä vähän lisää omalle reililleni..

Biisin karkoitustekniikka

Töissä päähäni tarttui biisi. En kerro sen nimeä, ettei se tartu muille.
Yritin karkottaa biisiä kuuntelemalla musiikkia. Ei onnistunut.
Lyödyksi en halunnut tulla (vaikka se olisikin ehkä karkoittanut levikset päästäni).
Levottomalla tuulella olevien partiolaisten kaitseminen ei myöskään karkoittanut biisiä.

Monta tuntia yhtä ja samaa kyllästyttää ketä vaan, etenkin jossei biisi ole lempparipäästä.

Sitten keksin sen (puoli vahingossa enkä täysin itse): Aloin kuuntelemaan lastenohjelmien tunnareita. Niitä kaikkia vanhoja, joita lapsena kateltiin.

Vislaa vaan. Hei vislaa vaan. Jos sua vaarat uhkaa, muista: vislaa vaan. Siis vislaa vaan, mä tuun. Pistä suusi suppuun niinkuin joisit pillillä. Vedä ilmaa suuhusi kas niin sä vihellät. Kun sä ääneen puhallat niin pelko häviää. Vaaroja on paljon, mutta niistä selviämme kun aina toinen toisistamme huolehdimme niin kuin tosiystävät. Vislaa kovaa kovaa että tiedän tulla avuksi niin pulmallisen tilanteen yhteisvoimin voimme selvittää.

Ei mulla muuta.

Paluu viime viikkoon ja vähän naurua

Perjantaina mainitsin niistä kireistä naisista, konnarista ja tyypistä kaupan kassalla. En kuitenkaan halunnut käyttää niien pohtimiseen yhtään sen enempää synttäriäni. Tänään ei oo käyny mitään erityistä, mutta silti halusin kirjottaa, niin palaan niihin.

Perjantaina töien jälkeen oli tarkoitus polkea töistä keskustaan asti. Matkan ainoan juna-aseman kohalla alkoi sataa. En halunnut ottaa riskiä, että joudun polkemaan lähes koko matkan kovassa sateessa, koska olin kuitenkin menossa isää tapaamaan.
Onneksi ei ollut ruuhka-aika, niin pyörän sai ottaa mukaan. Pian junaan hyppäämisen jälkeen ohi käveli konnari, joka hyvin kireästi totesi "Seuraava pysähdys on sillä puolella, vaihda tonne!"
Kiitin ystävällisesti ja siirsin pyöräni. Hetken päästä hän kulki taas ohi. Hän tuli hyvin suurieleisesti ovesta ja muka törmäsi pyörääni. Otti pakkarista kiinni ja siirsi pyörää, käytiin seuraava keskustelu:
 "Tää pyörä ei voi olla näin, siihen vielä joku  törmää ja satuttaa itsensä!"
"Siitä takaa juuri siirtyi ihminen, en vielä kerinnyt sitä siirtämään."
"Kun pyörän kanssa liikkuu, pitää koko ajan olla valppaana ja tarkkailla tilannetta, minä meinasin satuttaa itseni lokasuojaan! Ei voi sanoa, ettei ehdi, jos pyörän kanssa liikkuu!"
Keskustelu taisi vielä jatkua lähes samoin..
Kun konnari poistui, vastapäätä seissyt nainen totesi "Sepäs oli kiree, eihän tässä kukaan asemien välillä liiku!" Niinpä niin..
Ja heti hän  tulikin takas, oli aika seuraavan keskustelun.
"Se on semmonen homma, että kun pyörän kanssa liikkuu, niin täytyy koko ajan seurata tilannetta ja hoitaa homma sen mukaan. Se on niin iso rotisko näihin pieniin vaunuihin tuoda, ettei voi keskittymättä olla!"
"Mä oisin kyllä mielelläni polkenut keskustaan asti, mutta en uskaltanu ottaa sitä riskiä, että sataakin pian kaatamalla."
"Semmonen riski pitää vaan ottaa, jos pyörällä lähtee liikeelle!"
"Mä oon menossa synttäreitä juhlimaan, nyt en halunnut sitä ottaa."
"Eikö se niin oo, että kesä kuivaa minkä kastelee"
Kiitos näkemiin. Tästä maksoin seutulipun hinnan.

Myöhemmin mentiin isän kanssa kauppaan ostamaan piknikeväitä. Kassalla tavaroitaan pakkasi nainen. Isä laittoi reppunsa maksulaitteen viereen ja pakkasi tavarat suoraan kassanaisen käestä. Reppu oli samalla liuskalla, missä nainen pakkasi tavaroitaan, mutta meiän tavarat eivät siis menneet liuskalle asti. Nainen aloitti keskustelun,joka meni suunnilleen näin:
"Oisit voinut tuohon viereen mennä, että oisit saanu rauhassa pakata!"
"Enhän mä siihen tuu. Mitä tää tässä häiritsee?"
"Tossa on vieressä toi toinen, oisit siihen  voinut mennä, niin oisin rauhassa saanut tässä pakata!"
"Mitä mä tässä häiritsen? Ei nää tavarat tuu sinne asti."
"Mä en halua keskustella sun kanssa.Valitsen keskusteluseurani älykkyyden mukaan."
"Ai sä et halua keskustella?"
Nainen jatkoi vielä siitä, miten isän pakkaaminen häiritsi häntä.
Puutuin keskusteluun ja totesin "Pakkaaminen ja maksaminen on vähän hankalaa samaan aikaan",johon sain vastaukseksi tuohtuneen "Mitä säkin siinä teet, seisot vaan!"
Totesin lähtiessäni mahdollisimman ystävällisesti "Oikein mukavaa päivän jatkoa!"
Isä käveli perässä ja totesi mukavaa viikonloppua. Nainen jäi nyrpistelemään.

Kyllä tarvii pienistä asioista tehä ongelmia. Jos elämän huolet on tossa, niin on kyllä poikkeuksellisen hyvä elämä, onnea vaan heille!

Tänään olen tavannut enimmäkseen iloisia ihmisiä. Elämä on kivempaa, kun osaa iloita pienistä jutuista. Nauraminen on tärkeää. Tänään on naurattanut moni asia. Enimmäkseen on riittänyt, että joku on todennut lauseen jostain menneestä tilanteesta. Yleensä jutut ei naurata ketään muuta. Aion kuitenkin jakaa muutaman. Tiedän ainakin yhen tai kaks, jotka saattavat eksyä lukemaan ja saattavat jopa nauraa.
"Ruutuhousut kielletty" luki lauantaina taksin kyljessä (golfpaikan mainos), kyytiin meni nainen raidallisissa housuissa.
"Et sä yhtä pahalta näytä!" Toisia turvottaa välillä enemmän kuin toisia..
Välillä kun vain nukkutaisi. Aiheesta saa paljon naurua...
"Me ollaan täällä jännitetty!"

Niin ja pälli.

Ja toki monta muutakin juttua. Saatan elää aika vanhaksi.

Se on taas se... maanantai.

Tässä aamun tunnelmat. En ollut ainoa, kuulemma. Pyörä vaihtui kesken matkan bussiksi, en olis varmaan päässy muuten töihin asti. Työt sujuivat ihan hyvin kuitenkin.

Töien jälkeen matkasin keskustaan tapaamaan ihanaa ala-asteaikaista ystävää, jonka kanssa tapaamiset ovat valitettavan harvinaisia. Meni pirulainen muuttamaan Rovaniemelle. Terassikausi avattu, ruoka oli hyvää! Ja seura vielä parempaa. Kyllä on taas kaikki elämän asiat keskusteltu (enimmäkseen mun osalta, anteeks vaan). Kiitos itsestäsi.

Turkoosia turkoosia

Eilen oli vauhdikas päivä. Ensin aamupäivän siivoilin, kävin kaupassa ja muuten järjestelin illan juhlia. Eräs järkevä aikuinen lähti Alkoon ja kauppaan ilman papereita. En kehannu ees yrittää, muutin juomasuunnitelmia ja päätin käyä lähikaupassa matkalla Ravintolapäivältä kotiin.

Ravintolapäiväpisteellämme myytiin täytettyjä lettuja. Asiakkaita kävi ihan kivasti ja kaikki sujui alkuepäilyjen jälkeen hyvin. Eikä ees satanu. Ekat synttärivieraat kävi buukatun illan vuoksi siellä onnittelemassa, kiitos kauppakassikoirasta ja hymystä.

Sieltä sitten kotiin valmistautumaan ja valmistelemaan loppuun. Onneksi sain apua, seurassa on kivempaa. Vaatteiden valinta sujui yllättävän mutkattomasti. Päädyin mustaan kiiltävään mekkoon ja turkooseihin korkkareihin. Illan teemana oli turkoosi. Asuuni oli piilotettu turkoosit, niin ettei heti tajunnut, että sitä oikeesti oli asussa. Mutta kun alkoi luettelemaan: Korkkarit, korvikset, luomiväri, kynsilakka ja ponnari. Lähes kaikilla vierailla oli jotakin, osalla enemmän ja osalla vähemmän. Mutta ei se mikään ehto juhliin pääsylle ollu! Oltiin apujoukon kanssa kahestaan aika kauan ja sitten porukkaa alkoi hitaasti valumaan. Ooteltiin jo nälkäisinä, että tulisi muitakin, jotta kehtais aloittaa syömisen. Kyllä oli onnistuneet juhlat. Kaikkia tärkeitä naisia ja muutama muu <3. Juuri sellaisia, joita synttäreillä pitääkin olla. Illan aikana mietittiin myös pälliyden asteita, mutta mä en ihan saanut siitä kiinni. Listauksessa oli ainakin semipälli ja überpälli. Muut ymmärsi vielä vähemmän...

Helluntaiheilaa ei ihan vissiin löytynyt, ootellaan sitä juhannuksen jonoa sitten.

Kiitos ihanat puss puss <3.

Tänään oli partiossa piknik meiän jäsenperheille. Johtajisto oli hieman väsynyttä mutta kuitenkin skarppia, ilma suosi ja oli mukavan rentoa. Kutitus nauratti. Ruoka maistui.
Mulle on myönnetty Pääkaupunkiseudun partiolaisten Pronssinen ansiomitali, jonka sain tänään. Kyllä tuli osaava olo.

Lapsentasoinen synttärihuuma

Tänään on se päivä. Mitä on silleen puoliksi vitsillä ja ehkä vähän oikeestikkin ootettu...

24 vuotta sitten tähän aikaan eräällä äitillä oli hieman tuskaisemmat oltavat kuin nyt. Tyttö syntyi klo: 21:32. Hö, likka, eihän sen kanssa voi ees pelata, sanoi tuore eno, ikää lähes 12vuotta. Mutta ainakin sitä likkaa pystyi kiusaamaan ja sen paian sisälle uhata laittaa ampiaisia. Vaikka eno kiusas, oli se silti likalle vähän idoli, sehän mylkytti poltailta kaikki hyönteisetkin. Ja pelasi likka myöhemmin jalkapalloakin ihan oikeesti, vaikkei likat muka voi...

Synttärit on lapsena iso juttu. Kutsukortteja väännetään jo heti edellisten jälkeen ja vieraslista muuttuu sata kertaa ennen h-hetkeä. Mutta on niillä isonakin merkitystä. Ainakin mulle. Mut valtaa joku lapsenomainen tarve kertoa kaikille, että Mulla on tänään synttärit (niii-in, miksihän kirjoitan siitä blogiinkin....). En kuitenkaan kerro sitä jokaiselle vastaantulijalle ja tavallaan haluan kuitenkin pitää sen myös hieman salassa. Se on jotenkin vähän vaivaannuttavaa, että on huomion keskipisteenä. Vaikka sitten kun ei ookkaan, tulee ihan harmitus. Samaan aikaan. Ehkä se on se aikuisuuspiirre, mikä lisääntyy kun ikää karttuu. Ehkä hieman jopa petyn joka kerta, kun katson puhelinta, jossei olekkaan tullut yhtään viestiä (vaikka viestejä on aina kiva saaha, ihan tavallisenakin päivänä). Synttäri on kuitenkin jotenkin erityinen. Ja sen haluaisi menevän ihan super hyvin. Ja sitten harmittaa entistä enemmän kuin tavallisena päivänä, jos ei meekkään. Tänään oli paljon kivoja juttuja, mutta yks kiukkunen konduktööri ja yks samanmoinen täti kaupassa kyllä latistivat riemua. Kerron niistä joku muu päivä, ei pilata illan tunnelmaa.

Sain työkaverilta muumitikkarin. Ja monta halausta. 2vuotiaalta timantin. Kävin moikkaamassa isovanhempia. Isän kanssa piknikillä ja jätskillä ja kattomassa floristikilpailun tuotoksia Espalla. Ihana ystävä kävi nopeesti kylässä ja auttoi kakunleivonnassa. Toi suklaan, minkä itse olen vienyt hälle. Montahan kertaa se vielä seilaa, ennenkuin syyään se, ei avattu nytkään.

Kakku oottaa jääkaapissa huomisiltaa. Ensin Ravintolapäivämeininkejä klo: 14-16 osoitteessa Piianpolku 3, tervetuloa!
Ja sitten kaikkia ihania tyyppejä turkooseissa, toivottavasti tulee kivaa!

Työkaverihaikeus

Tiiättekö, kun on sellasia työkavereita, joien kanssa viihtyy töissä? Se on hyvä, jos niitä on paljon. Se on yleensä myös todennäköisempää, että on enemmän sellaisia kuin niitä, joien kanssa ei viihy. Ainakin, jos on oman alan töissä ja omanlaisessaan paikassa..
Sitten on niitä työkavereita, joissa on jotain enemmän. Että oikein itkettää, jos toinen lähtee*. Että edelleen pitkän ajan päästä miettii, mitä se tekisi tietyssä tilanteessa. Sellaisen kanssa töitä tehdessä täytyy keskittyä muita enemmän siihen, että työ pysyy pääasiana. Niinkuin se yleensä pysyykin, jos myös ammattitaito ja kiinnostus työhön on suunnilleen saman tasoista (toki ammattieroja on aina). Mutta sitten, jos se lopettaa ja itse jatkaa, täytyy keskittyä entistä enemmän siihen, että keskittyy työhön työnä eikä haikaile lopettanutta. Sitten kun se lopettaa, niin myös työ muuttuu. En tiiä miks, mutta se tuntuu jotenkin erilaisesta. Kai se on joku kemia-juttu. Kyllä tyypeillä on merkitystä, vaikka kaikkien kanssa tuliskin toimeen. Kaikkien kanssa ei vain tunne samoiten. Se on jännää.
Edelleen tulee mieleen tietyissä tilanteissa, mitä toinen on sanonut samanmoisessa ehkä noin vuosi sitten. Että vasen oikea variksenpoikia sitten vaan!

Mulla on yks ihan erityinen semmoinen. En osaa ees sanoa, miksi siitä ikinä tuli niin erityinen. Jotenkin se vain meni niin. Yritetään säännöllisesti tavata, vaikka joku suurempi voima tuntuu olevan tapaamisia vastaan. Tänään se kuitenkin onnistui ja jotenkin on ihan erilainen fiilis kuin yleensä iltaisin. Silleen positiivisesti.

Että tiedä nyt sitten, olet elämässäni erityinen!


*näköjään riittää, että kirjoittaa tälläistä tekstiä joskus myöhemmin..

Älä ole niin vakava

Huomaan partiossa käymieni keskusteluiden koostuvan tällä hetkellä siitä, missä menee pälliyden rajat ja kuka sen ylittää ja milloin.. Ja haluan heti alkuun taas muistuttaa, että kaikella kunnioituksella, kaikki ovat tervetulleita ja kaikkia kohellaan samoiten! Kaikki ovat täydellisiä juuri sellaisina kuin ovat, kyse ei ole siitä. Hyväntahtoistahan tää keskustelu vaan on ja johtuu lähinnä siitä, että pälli on johtajaparini tämän hetken lempisana. Ja kuten kommenteissa todettu, pitää olla myös vähän pälli ollakseen paras. Mutta rajansa toki kaikella... Sen ylittävät aiheuttavat usein vain positiivisia reaktioita ja huumori on se, millä parhaiten jaksaa! Siis esimerkiks sitä leirielämää ja huonosti käyttäytyviä lapsia.

Pällillä ei tarkoteta negatiivisesti tyhmää vaan hieman yksinkertaista, ihan positiivisesti. Ei meillä oo oikeutta puhua toisista negatiivisesti tossa mielessä, kaikki on just sellasia kuin on ja saavat olla, ei se keltään pois oo. Eikä naureta sen kustannuksella, että joku ei tajuu kaikkea ja heti. Ihmiset on erilaisia, onneksi. Eihän kukaan aina loista viisaudellaan..

Itsekkin kulkee välillä hieman pälliyden rajamailla omalla mittapuulla (joku muu voi pitää ihan sen ylittäneenä, pitäkööt). Ainakin eilen kun keskustelin pälli-sanaan mieltyneen kanssa siitä, josko lauantain juhliin voisi osallistua pelkissä korkkareissa tai niin, että pukee kalsarit housujen päälle. Juhlissa on väriteema ja sitä tulee noudattaa. Jossei kaapista löydy kuin kalsarit oikeaa väriä niin minkäs sille voi? Tai jos korkkarit on oikean väriset, mutta niihin sopivia vaatteita ei löydy? Todettiin kuitenkin, että ehkä on parempi mennä kauppaan. Molempien. Tai tutkia kaappiaan vähän tarkemmin.. Ja tämän keskustelun jälkeen (tai kesken) nukkumaan, ettei mene liian överiksi.

Myöhemmin tuli mieleen, että kaupoissa on nykyään väriteemaan sopivia jätesäkkejä, jos vaan pukeuduttaisiin niihin?

Pälli-sanaan mieltynyt totesi tekstin luettuaan: "Voihan pälli mikä teksti :D mä luulen että moni kyllä löytää sisäisen pällinsä kun oikein sitä etsii... Välillä sen voi hukata mutta silloin liikutaan jo todella vaarallisilla vesillä. Pälliys on mun mielestä taitolaji, sitä ei saa ylittää eikä myöskään alittaa. Piste."

Itseään ei pidä ottaa liian vakavasti. Eikä muita. Siinä päivän tärkein.

Osta banaani! Sulla on banaaninkeltanen paitakin.

Tapasin tänään sinnikkään vakuutusmyyjän kauppakeskuksessa. Hän oikein pysäköi mun eteen ettei ohi päässyt. Olin supernälkäinen ja väsynyt ja vastasin heti "Nyt mulla on niin nälkä, etten kykene tälläseen. Poljin äsken 12kilsaa, nyt haluun vaan tonne kauppaan ja kotiin syömään."
Niin se vaan jatko ja ehdotti, että käyn kaupassa ja tuun sitten takas. Mutta enhän mä siellä kaupassa voi syyä! Ja sinnikäs kun oli, ehotti seuraavaksi otsikon mukaista toimintaa. Vetosin uuelleenkin nälkään, mutta ei auttanut. Sitten tajusi kysyä vakuutusyhtiötä ja kun sanoin, että mulla on superhalpa vakuutus, joka sisältää kaikki, koska oon tarpeeks nuori, niin sain ihan posiitivissävyisen vastauksen "Okei, mee vaan kauppaan!" ja huikkasi vielä perään "Mä en pysty kilpailuttaa sitä!"
Huhhei, pääsipäs siitä. Vaikka olikin sinnikäs ja melkein rasittava, mutta kuitenkin sellanen ystävällinen ettei ihan alkanut raivostuttamaan vaikka olikin niiiiin nälkä. Ja olihan sitä ihan kiva katella....
Täytyy jatkossa muistaa heti vedota superedulliseen, niin ehkä ei tarvii uuestaan.


Ootko koskaan ajatellu, että sillalla sanassa on tupla l ja jos se oiskin r niin siitä tulis sirrarra? En mäkään, mutta niin mua tänään valaistiin. Onneksi opiskelin, ois jäänyt toikin kuulematta. Ha.

Nyt nukkumaan!

Omassa iässä oma täydellinen elämä

Naapuritalon päiväkoti-ikäiset lauloivat aamulla niin että koko tienoo raikui:

Mietin mitä jää kun mä lähden täältä,
Mut ei syytä huoleen,
Se päivä ei oo vielä tänään,
Mietin mitä jää kun mä lähden täältä,
Kun mä kuolen,
Se päivä ei oo vielä tänään.

Se päivä ei toivottavasti ole myöskään pian. Moneen kymmeneen vuoteen. Kun illalla sama biisi tuli soittolistalla, aloin miettimään, että miksi nykyään tuntuu kuin syntymäpäivät tulisi nopeammin kuin lapsena? Eikö sen juuri pitäisi mennä toisin päin..
Lapsena niillä on enempi merkitystä, haluaa kasvaa ja tulla isoksi ja oppia uutta. Mutta ei sillä nykyään enää ole yhtä positiivisia merkityksiä. Vaikka toki synttärit on kivoja ja edelleen on kiva niitä juhlia ja tulla vanhemmaksi ja viisaammaksi. Mutta iän lisääntyminen tuo enemmän vastuuta ja huolia kuin aiemmin. Ja vähän kriisinpaikkojakin..

Nyt kun täytän näin paljon, olisi pitänyt saavuttaa jo se ja tää ja toi ja kolmeenkymmeneen on enää näin monta vuotta ja siihen mennessä olisi kiva olla mies ja ehkä lapsetkin, niin tässä tulee kiire, koska pitäähän se mies tunteakkin ennen lasten tekoa. Tai oishan se ainakin ihan kiva..
Maailma luo kauheasti erilaisia vaatimuksia ihmisille ja eräänlaisia aikarajoja. Että mitä tiettyyn ikään mennessä olisi pitänyt saavuttaa ja suorittaa ja tehdä, että olisi elänyt jotenkin hyvän elämän tai ainakin sen, mikä on kaikkien haave. Muka-haave.

Ei yleinen haavekuva ole kokonaisuudessaan varmaan kovin monen se ihan oikea Näin-elämäni-on-pakko-sujua-unelma. Vaikka niin oletetaankin ja yksilöltä odotetaan sen saavuttamista. Se luo ihan kamalat paineet ja helposti unohtaa ne kaikista tärkeimmät jutut, mitä kohti tavoitella.
Aina se ei vaan mee niin. Joku suunnitteli mua paremmin, kuten Olavi Uusivirta laulaa. Elämä voi silti olla ihan täydellistä juuri omaksi elämäksi.

Mun synttäreihin on enää ihan muutama päivä ja kyllä musta on kiva vanheta. Ainakin sen takia, että isä vie mut jätskille ja sen takia, että saa juhlia kaikkien ihanien kanssa. Ja ihan muutenkin. Vaikka en olekkaan saavuttanut oikeestaan mitään, mutta olen tyytyväinen kaikkeen, mitä olen kokenut. Ei elämää voi etukäteen suunnitella, vaikka olisi sellaista, minkä haluaisin olevan toisin.

Mutta koska ei ole, tämä on juuri täydellinen, juuri näin, juuri minun elämänäni.

Kun lapset nukkuvat...

Johtajat istuvat kuistilla...

 

                                                     ...ja syövät lusikalla kermavaahtoa.

Johtajien Kermavaahtobileiden lisäksi viikonloppuna tehtiin paljon juttuja koko porukalla. Leikittiin viikinkipalloa k-a-u-a-n, myös solmu ja mafioso olivat kovassa suosiossa.
Sitten syötiin hyvin, laulettiin, pelattiin palloa ja muita pihapelejä, suoritettiin Salaisten agenttien koulutus, naurettiin, tiskattiin, syötiin karkkia, saunottiin, hengailtiin, suunniteltiin uusia ansiomerkkejä, puhuttiin mukavia, käytettiin radiopuhelimia, ajateltiin eri tavoin kuin lapset, nautittiin seurasta ja ihanasta auringosta. Ja mä myös vähän luin pääsykokeisiin..
Oltiin me vissiin pelottaviakin, mutta ei mörköjä sentään. Muttakun mitään ei kuule eikä nää, niin kai sitä vähän pitää herätellä.
Niin, ja lapset juoksi p-a-l-j-o-n, jotta saivat aina yhen karkin/kierros. Oltiin tolppa ja sit oli se "namusetä". Ja ne kaikki kannustusjoukot! Karkki liikuttaa. Mutta ei meitä..

Mun kanssa partiossa on just ne parhaat tyypit! Ja pari pälliä, mutta kaikella kunnioituksella, kivoja nekin on. :)

Lopuksi ehkä paras ruokalaulu:

Mitä eroa on mehulla ja fairylla?
Mitä eroa on mehulla ja fairylla?
Mitä eroa on mehulla ja fairylla?
Onko se maku? - EI!
Onko se väri? - EI!
Päärynämehu ei vaahtoa!


(Sattuneista syistä emme juo päärynämehua retkillä.)

Partion puolipilvisyyspuolia

Puolipilvisiä siksi, että mikään partiossa ei ole niin ankeaa, että sitä tarttisi kutsua varjopuoleksi.

 

Kun kirjotin siitä partiosta, niin siinähän oli vaan niitä siistejä ja valmiita juttuja. Toki kaikki vaatii valmistelemista ja kaikki ei aina ole niin kivaa tai ainakaan helppoa. Partion vuoksi voi esim. joutua pyöräilemään Leppävaarasta Malminkartanoon näin:

 

...jotta saa kaikkea retkelle tarvittavaa ajoissa hankittua. Kokemus tämäkin, hieman jännitti.

Tai pohtimaan asioita puoli yötä, koska ei vaan osaa tehä ajoissa kaikkea, jotta voisi olla varma, että kaikki menee parhaiten. Tai toisaalta, vaikka tekisikin, asiat mietityttää siltikin. Nyt on vielä vuorossa retki, jossa on enemmän osallistujia kuin ikinä ja se jos mikä on jännää. Ja sellasiakin, jotka ei oo ikinä ollut partiossa, saati partioretkellä. Hurjaa. Kyllä se hyvin menee, meillä on parasta porukkaa!

Ja aina vain se pakkaus. Edes tällä 15vuoden retkeilykokemuksella se ei ikinä suju. En muka edelleenkään tiedä, mitä retkelle pakataan, vaikka olisi mikä varustelista (sain siitä linkin. Siinä on villahousut. En taia pakata mukaan tälle retkelle) ja kaiken lisäksi pakkaan kuitenkin aina samat kamat. Niin ei, en tiedä, mitä retkelle tarvitaan. Miten se onkaan niin vaikeeta?
Hyvin sitä on kuitenkin aina selvinnyt. Mutta aloittaminen on vaikeaa.

Kirjoittaa hän, joka juuri pyöräili iltakymmenen jälkeen kaupunginosan halki viemään reppuaan kololle, koska ei taaskaan saanut pakattua ajoissa ja jotta sitä ei tarvii huomenna raahata töihin. Senkin olen toki kokeillut.. Hiukka jännitti kyllä. Ei niinkään se pyöräily vaan se pimeään isoon rakennukseen yksin meneminen. Se on vanha koulu eli kolkko ja pelottava...
Huomenna vielä säädetään ennen lähtöä, mutta sitten ei toivottavasti enää tarvii, kun kololle päästään. Sitten jos kaikki olisi kunnossa ja voisi vain nauttia siitä, mikä partiossa on parasta. Tyypit ja tekemisen meininki.

(Oho, kolme postausta yhessä päivässä. Jopas on ollut asiaa.. Nyt alkoi parin päivän hiljaiselo.)

Jäätelö suli, niin minäkin!

Lämpenevä ilma tuotti lisäpohdintaa asuvalintaan, mutta positiivisesti vain. Kiva oli lähteä ulkoilemaan kivassa seurassa, istuttiin Kaisaniemen puistossa ja käveltiin Kaivariin jätskille. Monta tuntia meni ja paljon oli asiaa ja maailmanparannusta! Kiitos ihana<3.

 

Makuupussia en aikataulusäätöjen ja muun vuoksi saanut, mutta onneksi saan lainata partiokaverilta, joka ei pysty lähtemään retkelle. Viikonlopuksi siis metsään, toivottavasti kaikki menee hyvin!

 

Kevätkengät jalassa eka kertaa (tennareita tähän mennessä). Mallasin jopa balleriinoja, mutta ei ollu niin kivat asun kanssa ku nää..

                                           Kevään eka piknik! Hyvät herkut ja hyvä seura.

Kevään ekat tötteröt. Oli kyllä hyvää. Vaikka mä sainkin väärän jätskin. Herkutellessa sai katsoa hyviä maisemia (sekä pysyviä että ohi juoksevia..)

 

(Otsikko ystävän, runosuonta harjoitettiin kun fanipostia pohdittiin)

Halusin vain kertoa...

...että posti toi eilen tälläiset.

Nyt valkkaan vaatteet ja sitten lähden ystävää tapaamaan ja hakemaan lainassa ollutta makuupussia toiselta. Jotta on kivempi retkeillä viikonloppuna.. Palaan ehkä myöhemmin ja kerroin jotakin jännempää.

Sun pitää näyttää balleriinalta eikä lentoon lähtevältä kanalta!

(Blogin 30 postaus. Aika hyvin mä oon jaksanu, aattelin että tää lopahtaa alkuunsa..)

Tänään on ollut touhukas päivä. Sain jopa aamulla juttuja tehtyä, vaikka tuntuikin laiskalta.

Löysin ehkä uuen pikalounas suosikin. Paistettua kananmunaa, päälle paistamisen jälkeen  avocadoa, tomaattia ja mozzarellaa + pippuria ja suolaa. Nam!

 

Selvisin työmatkapyöräilystä kunnialla. Ja oikeestaan samassa ajassa kuin viime kesänä! Katellaan sitten huomenna, mikä on ääni kellossa, reilun 20kilometrin pyöräilyn lisäksi kävin Piloxingissa ja Coressa. Että ei sitä helpolla tarvii päästää.. Piloxingissa oli uusi ohjaaja ja tarkkaa, että liikkeet on jämäköitä ja oikein, tarvittaessa piti olla viehkeä balleriina ja seuraavassa hetkessä lyödä niin lujasti kuin ikinä vaan. Se kiers kovasti salissa ja korjaili asentoja, mutta multa ei kertaakaan! Että jotain osasin. Toki se edellinenkin ohjaaja oli tiukka, mutta tällä on ihan eri tyyli ja erilainen tuntirakenne. Tykkäsin vanhasta enemmän, mutta ehkä tähänkin tottuu. Mutta siihen pakaratreeniin ei! Ja vielä kun sen laskutekniikka on se, että se alottaa laskemaan muka vikoja liikkeitä, mutta esim. nelosia on tosi monta. Eli kun luulee tsemppaavansa liikkeen vielä 7 kertaa ennen taukoa, niin niitä onkin vaikka 12. Ohjaaja vaan hoki, että miettikää niitä uusia ihania bikinejä ja miltä niissä näytätte. Mä selviän ihan hyvin vanhoilla bikineillä, jos uuet on tosta liikkeestä kiinni.

 

Nyt nukkumaan ja jännittämään, kuinka lihakset reagoi yön aikana. Mutta kyllä liikkuminen on mukavaa!

Liikunta vs. pääsykoekirjat

Tänään meen poikkeuksellisen myöhään töihin, mutta päätin silti laittaa herätyskellon, että saan aamulla tehtyä jotain juttuja. Vaikka ei tää toiminta kovin nopeelta vaikuta, mutta ainakin on herännyt aikaisin.

Ajattelin tänään aloittaa työmatkapyöräilyn. Vähän on räkäinen olo, mutta kun ei täysiä polje, niin eiköhän se hyvin mee. Sunnuntaina loppui lipusta aika, niin nyt on hyvä pyöräillä. Jos olisin vähintään yhtä aktiivinen kuin viime kesänä, ei lippua tarvii ladata ennenkuin syksyllä. Pyörällä pääsee. Ilma näyttää oikein mukavalta.
Ainoa miinus pyöräilyssä juuri tänä keväänä on se, että olen lukenut bussimatkoilla pääsykokeisiin. Nyt se lukuaika täytyy nipistää jostakin muusta. Enköhän mä sen ajan kuitenkin löyä..

Eihän tota pyöräilyä kannata mitenkään kevyesti aloittaa, töistä jumppaan ja siellä tuplajumpat! Ja sitten vielä pyöräily kotiin.. Illalla saattaa väsyttää.

Tästä tulee hyvä päivä! :)

Kuinka varmistaa, että ostokset pysyvät mukana koko matkan ajan?

Näin:

 

                                         Tyylikkyys ennen kaikkea, pitsipaidalla se hoituu!

Kauppareissulta bongasin myös tällaisia:

Miten onkaan ennen pärjännyt, kun on pitänyt guacamolen ainekset ostaa erikseen, huhhei.. Kaikkea sitä saa valmiina tai ainakin lähes.

Lähdetään kauas pois, sinne mis on lämmin!

Vaatekriisiä ei ollut eilen. Puin päälle ja lähin polkemaan. Asukuvaa ei tullut, mutta pukeuduin löysiin harmaisiin housuihin, joien punteissa on resorit. Ne on ihan kulutetut ja vähän tylsät, mutta saavat aina kehuja. Hyvä niin, koska tykkään niistä itsekkin. Sitten oli löysä valkoinen pitsipaita housujen kaulukseen laitettuna. Ja keikalla valkoiset korkkarit, joista tosin discopuolella välillä luovuin, painoi päkiöitä ja ilman oli sitäpaitsi kivempi tanssia! Meikkinä oikeestaan punainen huulipuna ja punainen kynsilakka. Eli melko pelkistettyä, viihyin asussa hyvin.

Ensin oltiin ystävällä hengailemassa, fiilistelemässä ja herkuttelemassa. Lähettiin yhessä keikalle ja nähtiin keskustassa vielä eri paikoissa alottelemassa olleita. Meitä oli monta, paljon kivoja tyyppejä!
Raappana oli ihan tosi hyvä! Kannatti lähteä, vaikka ei lähtöä kyllä olekkaan ees epäröity.. Kauan on ootettu. Otsikkokin Raappanan biisistä, kuulemma on suunniteltu tyttöjen lomamatkaa, mutkin on laskettu mukaan. Sopii!
Eilen tanssittiin täysiä, vaikka Lauantaidiscon musiikki oli hieman ankean puoleista.. Sitten tultiin jatkoille samaisen ystävän luokse, ympyrä sulkeutui.

Täällä vielä, laiskaa. Kuunnellaan musiikkia ja hengaillaan. Hyvä sunnuntai. Kohta lähen polkemaan, keksin jotain syötävää ja meen suunnittelemaan hyvää partio-ohjelmaa.
Tälläisiä viikonloppuja lisää, kiitos! (Kohta onkin peräkkäin monta naisten viikonloppua, täytyy siis keskittää lukeminen entistä enemmän arkipäiviin..)
Laiskaa  sunnuntaita ja energistä ensi viikkoa!

Kuinka pukeutua mahdollisimman epäkäytännöllisesti shoppailureissulle?

Näin:

Kuva ei kerro koko totuutta.. Yläkroppa ei näytä kuvassa yhtään niin pitkältä kuin livenä eikä jalatkaan ihan niin lyhyeltä. Tai sitten kuvittelen vain. Kroppani kuitenkin huusi näitä vaatteita shoppailureissulle lähtiessä. Vain mukavaa ja pirteää eikä mitään kiristävää. Oikeasti viihdyin ja aion vastustaa pukeutumiskoodeja jatkossakin, ainakin joskus.
Mutta sen lisäksi että asu sotii ehkä kaikkia pukeutumissäädöksiä vastaan, se oli myös melko epäkäytännöllinen sovituskopissa.. Eihän tollaisten housujen kanssa käy mikään yläosa niin yritä siinä sitten miettiä, mikä näyttäisi päällä hyvältä! Hyvä puoli siinä toki oli se, ettei sitten ihan mitä vaan ostanutkaan kun ei saanut oikein kuvaa, miltä se näyttäisi muuten.

Nyt yritän välttää vaatekriisin ja vain löytää jonkun hyvän asun illan keikalle, jotta voin lähteä polkemaan kohti alottelupaikkaa. Ostin Alkosta viiniä, jota en ole ikinä maistanut. Myyjä suositteli sitä mun edellisten suosikkien pohjalta. Aattelin olla hurja ja rikkoa kaavan valkkaamalla jotain muuta. Toivottavasti on hyvää! Ja illasta tulee kiva.

Vaatteita valkkaamaan, kivaa iltaa :)!

Treeniä ja viiniä, mitä sitä ihminen muuta (hyvässä seurassa)!

Työpäivä sujui lähes normaaleissa merkeissä. Paljon touhua ja tohinaa, mutta silti ihan rennoissa meiningeissä.

Työpäivän jälkeen olin menossa salille. Vaihoinkin viime hetkellä yhtään enempää ajattelematta suunnitelmakseni mennäkkin BodyCombattiin. Kaduin klikkaustani heti tunnin varattuani, mutta enää ei voinut perua, koska tunnin alkuun oli tunti. Eli varasinkin tunnin viimeisellä mahollisella hetkellä. Vielä ovesta astuessani mietin, kehtaanko sanoa, että menisinkin vain salille. Ei ollut yhtään kunnon treenausfiilistä, salilla voisi ottaa vähän rennomminkin, jos huvittaa. En kuitenkaan kehannut kysyä, joten menin tunnille. Ja onneksi menin. Siellä ei todella voi fuskata (paitsi ihan vähän) ja tahti oli kova. Tunnin jälkeen olin tyytyväinen siihen, että en ollut perunut sinne menoa, en varmana olisi treenannut salilla yhtä kovaa. Sinne ehtii muunakin päivänä sitä paitsi...

Tänään oltiin perinteisellä perjantaiviinillä ystävän kanssa. Tässä on ollut vähän taukoa kun on ollut muita hommia, mutta tänään mentiin! Ensin Santa Féhen syömään. Ruoka oli herkullista ja annokset i-s-o-t. Satuttiin sinne juuri sopivaan aikaan, hetkeä aiemmin oli ollut ihan tupattua ja ihmiset joutuneet varttumaan pöytää kauan. Me päästiin just ja vielä tosi kivaan paikkaan.
Sieltä siirryttiin tuttuun ja turvalliseen Baker´siin viinilasillisille. Siellä pauhasi lätkä, kuinkas muuten. Ihmiset oli aika rauhassa maaleista huolimatta, niin hyvin kuulu puhua muita juttuja. Hiukka väsymys painoi, mutta mukavaa oli. Sitten päätettiin lähteä, jotta huomenna on pirteä hoitamaan kouluhommia ja siivousta ja illalla jaksaa vielä keikalle mennä tanssimaan. Eli huomenna nähään taas ja monta muutakin ihanaa! Toivottavasti tulee kiva ilta :).

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Kyllä on lauantain jälkeen tapahtunut vaikka mitä, yritän pitää tekstin helppolukuisena ja suht lyhyenä..

Sunnuntaista maanantaihin olin äitin luona, koska hällä oli lauantaina synttärit ja mä olin partiohulinoissa. Äitin luona oli paljon herkkuja, leipomishullu kun sai kerrankin leipoa niin tietäähän sen, mitä siitä tulee.. Siellä oikeestaan hengailtiin ja herkuteltiin, ei mitään erityistä. Kävi siellä vieraita toki, pieni suloinen serkkuni ja muutama muu.

Jotta en ala jaarittelemaan kaikesta tapahtuneesta, kerron ti-to tapahtumista muutamalla kuvalla ja kuvatekstillä, näin aiheet pysyy suppeana. Kuvaus nimittäin helposti unohtuu..

Tiistaina työpäivän jälkeen herkuteltiin yhen ihanimman naisen kanssa. Vappuperinne! Hengailun ja mättämisen jälkeen lähettiin kaupungille tsekkailemaan meininkejä. Siellä oli tuttuja. Muut meni baariin, mä kotiin. Jotta jaksaa aamulla aikaisin Kaisaniemeen ja muutenkin.

 Keskiviikolle osunut vappupäivän perinteinen Kaisaniemessä hengailu sukulaisten kanssa on yleensä seesteisempi, mutta onneksi draaman aineksista huolimatta kaikki päättyi hyvin ja säikähdyksellä selvittiin. Mutta miksi sinne pitää aina mennä niin aikaisin? Perinnettä rikkoi myös se, että kuoron paikka oli siirtynyt joten myös "aina ollut" vakiopaikka täytyi kääntää. Huh huh.. ;)

 Kaisaniemessä oleilun jälkeen mentiin perinteisesti Fazerin kahvilaan. Kaksi vappuperinnettä, jotka ei muutu. Se, minne Fazerilta liikutaan, riippuu vähän vuodesta ja tyypeistä. Tänä vuonna meiän perhe lähti isän kautta mun kummin luokse (kummi tosin on siellä Japanissa.)

 Pikaisesti ja lähinnä lainakenkien takia kuvattu Vappupäivän asu. Aamupäivällä mulla oli farkut mekon alla, mutta juhliin mentäessä otin ne pois. Loppujen lopuks olin asuun tyytyväinen, vaikka kengät vaihoin jossain vaiheessa tennareihin, kun korot jäi terassin lautoihin jumiin jatkuvasti. Juhlissa oli paljon tuttuja, hyvää ruokaa ja musiikkia. Musiikin laatu tosin hyvin vaihtelevaa.. (Isän mukaan siksi, että suomalaiset tanssii korvalla eikä pepulla. Niin se kai meneekin.)

 Torstaina töissä odotti tilanne nimeltä hajonnut ikkuna. Siitä selvittiin loppujen lopuksi paremmin kuin hyvin, hyvä me. Töien jälkeen ilahdutin ystävää omalla seurallani ja sushilla. Istuttiin kallioilla ja nautittiin auringosta. Keskuteltiin todella syvällisiä elämästä ja tulevaisuudesta. Niitä juttuja on hyvä välillä kelailla jonkun kanssa eikä aina vaan oman pään sisässä.

Kokonaisulkoiluaika tän päivän osalta taas joku 5 tuntia, ihanaa! Nyt nukuttaa hyvin, toivottavasti :). Katsellaan, mitä viikonloppu tuo! Ainakin ystäviä ja hyvää musiikkia. Sekä pääsykoelukua, treeniä ja partiota. Palataan.