Töissä päähäni tarttui biisi. En kerro sen nimeä, ettei se tartu muille.
Yritin karkottaa biisiä kuuntelemalla musiikkia. Ei onnistunut.
Lyödyksi en halunnut tulla (vaikka se olisikin ehkä karkoittanut levikset päästäni).
Levottomalla tuulella olevien partiolaisten kaitseminen ei myöskään karkoittanut biisiä.
Monta tuntia yhtä ja samaa kyllästyttää ketä vaan, etenkin jossei biisi ole lempparipäästä.
Sitten keksin sen (puoli vahingossa enkä täysin itse): Aloin kuuntelemaan lastenohjelmien tunnareita. Niitä kaikkia vanhoja, joita lapsena kateltiin.
Vislaa vaan. Hei vislaa vaan. Jos sua vaarat uhkaa, muista: vislaa vaan. Siis vislaa vaan, mä tuun. Pistä suusi suppuun niinkuin joisit pillillä. Vedä ilmaa suuhusi kas niin sä vihellät. Kun sä ääneen puhallat niin pelko häviää. Vaaroja on paljon, mutta niistä selviämme kun aina toinen toisistamme huolehdimme niin kuin tosiystävät. Vislaa kovaa kovaa että tiedän tulla avuksi niin pulmallisen tilanteen yhteisvoimin voimme selvittää.
Ei mulla muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti