Ihmiset häiritsee

Olen viimeisen noin vuoden aikana pyrkinyt oppimaan pois turhanärsyyntymisestä. Siis siitä, että alkaa ärsyttämään, kun edessä kävellyt ihminen yhtäkkiä pysähtyy tai kun asiat muuttuvat keskenkaiken tai kun jumppatunnilla on niin täyttä, että meinaa saada edessä jumppaavan varpaat suuhun.
Ja oppinutkin aika hyvin. Tai ainakin siihen, että se ärsytys ei jää päälle vaan on ihan vaan hetkellinen ja ohimenevä. Ärsytys on vaihtunut turhaantumiseen tai siihen, että häiritsee.

Muutama asia kuitenkin ärsyttää (tai lähinnä häiritsee) muissa ihmisissä edelleen:
- Ryhmäliikuntatunnilla ne, jotka menevät väärään tahtiin tai tekevät liikkeet väärin. Koko tunnin ajan. Kuinka suuria vaikeuksia voi olla hahmottamisessa, jos on annettu ohjeeksi lyödä (!) vuorotellen molempiin etukulmiin vastakkaisella kädellä (ohje ei ollut ihan näin monimutkaisesti muotoiltu, mutta siis vasemmalla oikeaan ja oikealla vasempaan kulmaan) ja ihminen heilutteleekin (!) saman puolen kättä kulmaan.. Toki välillä on liikkeitä, joita ei vain ihan ymmärrä, mutta kun ohjaaja selittää sanallisesti ja ympärillä on kakskyt muuta, jotka tekee liikkeen oikein, niin miten vaikeaa voi olla.. Kaikkien liikkeiden kohalla!
Mä ainakin alan epäilemään omia taitojani, jos edessä tai vieressä olija tekee jatkuvasti väärin. Että oonks mä ymmärtänyt oikein? Vaikka tunnilla jumppaakin vain itseään varten, tarkistan välillä lähellä jumppaavista, että omat liikkeeni menevät oikein.. Jos on takarivissä, ei joka hetki välttämättä näe ohjaajaa ihan suoraan.
Ja mua harmittaa sellaisten puolesta. Nehän ei saa oikeanlaista treeniä, kun ne tekee kaikki liikkeet väärin!
Ja toki, välillä on liikkeitä, joita ei pysty tekemään oman liikkuvuuden tai muun vuoksi ja ne korvaa jollain muulla, mutta ne hetket, jotka mua häiritsee on selkeästi sellaisia, että se ihminen ei vain ymmärrä.. Eilen vieressäni oli juuri sellainen. Hän oli koko tunnin ihan pihalla ja mua vähän säälitti ja teki koko ajan mieli ohjeistaa, mutta en kehdannut. Kun ei tiedä miten toinen sen ottaa, en kuitenkaan halua loukata ketään. Enkä itse haluaisi, että muut katsoo mun liikkumista tunnilla (tekeehän ne niin, mutta en halua tietää sitä). Vaikka toisaalta, haluaisin kyllä, että joku ohjeistasi, jos itse tekisin jatkuvasti selkeän väärin (kun kyse ei ole selkeästä fyysisestä rajoitteesta).

- Yleisessä saunassa (mulla on kokemusta lähinnä liikuntakeskuksien saunoista) se, ettei huomioi muita. Eilen menin saunaan, siellä ollut nainen heitti löylyä (ja paljon!) ennenkuin olin ehtinyt edes istumaan ja kysymättä, että onko se ok. Olettamus on, että jos ei siedä löylyjä, ei mene yleiseen saunaan, mutta mielestäni on silti kohteliasta kysyä, että onko heittäminen ok. Ainakin olis ystävällistä odottaa, että toinen ehtii istua. Myöhemmin saunaan tuli kolmas nainen, jolta ensimmäinen kyllä kysyi, että saako heittää. Öh?
Ihmetyttää myös ne, jotka heittävät löylyä oikeasti paljon. Tyyliin neljä kuuppaa ja usein. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta yleisissä tiloissa on mielestäni tärkeää ottaa muut huomioon. En tiedä, kuinka moni viihtyy saunassa, jossa löylyt lyö tajuntaan... Itse en tykkää olla löylynheittäjän roolissa juuri siksi. Kuinka usein pitäisi heittää? Entä kuinka paljon kerrallaan?

- Kaduilla ja kaupoissa sekoilevat ihmiset. Siis ne, jotka kävelevät ja yhtäkkiä pysähtyvät tai tekevät u-käännöksen tai alkavat muuten säätämään. Ne, jotka jättävät korinsa kassajonoon Pitämään paikkaa ja lähtevät vielä hakemaan jotain. Ne, jotka täyttävät koko käytävän tai hyllyjen välin vain olemalla. Ne, jotka eivät ensin tarkista, onko sovituskoppi vapaa vaan avaavat suoraan oven (anteeksi, mutta miksi kaikissa sovituskopeissa ei ole lukkosysteemiä?)

- Ihmiset, jotka eivät voi joustaa tai hypätä pois mukavuusalueltaan, ees ihan vähän, jotta joku asia helpottuis monien osalta. Koska itse pyrin ajattelemaan asioita monelta kantilta (miten päätökseni vaikuttaa muihin) on musta käsittämätöntä, että kaikki ei tee niin. Vaikka siis, ihmiset on erilaisia ja kyllä mäkin ensisijaisesti huomioin itseni, mutta jos asiat eivät liity vain minuun itseeni, pyrin huomioimaan muutkin osapuolet.

- Ihmiset, jotka ei vaan tajua.

Helpommalla pääsee, kun antaa ihmisten säätää ja pyrkii itse säätämään mahdollisimman vähän. Olen kuitenkin sen verran perfektionisti, että haluan asioiden menevän oikein (ja mielellään suunnitellusti vaikka olenkin hyvä muuttuvissa tilanteissa). Haluan myös, että ihmiset kääntävät katseensa omasta navasta muihin ihmisiin.
Ja ei, en koe, että itse toimin aina niin, ettei muita häiritse käytökseni. Enkä yritä pyrkiä mihinkään miellyttääkseni muita, mutta yritän vähän ajatella. Ainakin välillä.

Loppukevennys vähän aiheen vierestä, muttei kuitenkaan..

Myslivillitys

Mysli on kiistelty ruoka. Toisaalta,mikä ei olis. Tällä hetkellä tuntuu, että syöt mitä vaan, niin se on epäterveellistä tai muuten huonoa. Jos siis lehtien palstoihin on uskominen.. Helpommalla pääsee, kun jättää lukematta ja syö sitä, mikä hyvältä tuntuu.
Myslissä on usein paljon piilosokeria. En tykkää rusinoista myslissä ja senkin takia kaupan myslit ovat usein jääneet ostamatta. Välillä käyn Punnitse&säästässä ostamassa irtomysliä.

Aamupalani kulkevat sykleissä. Tällä hetkellä syön (erityisesti arkiaamuina) usein rahkaa. Viikonloppuna saatan leipoa aamulla tai paistaa kananmunia. Välillä ostan mehukeittoa murojen tai myslin kanssa. Rahka on kuitenkin selkeästi eniten syöty aamupala kodissani tällä hetkellä.

Olen kuitenkin kuluneen syksyn aikana innostunut paahtamaan myslini itse. Olen vienyt useita purkkeja lahjaksi. Enhän mä sitä kotona ole syönyt sen enempää kuin tähänkään asti, mutta sitä kuitenkin nykyään aina on.
Myslin tekeminen on helppoa ja siinä on lukuisia soveltamisvaihtoehtoja. Se on aina plussaa! Ja ainakin tietää, kuinka paljon sokeria ja muita aineita myslini sisältää.
Olen käyttänyt itse kuivatettuja omenoita ja mustikoita ja lisännyt mysliin hieman hunajaa tai siirappia.
Kuvien alta löytyy perusohje, jonka olen soveltanut makukokeilujen pohjalta.

Myslin perusohje:

3dl kaurahiutaleita
3dl ohrahiutaleita
2dl leseseosta
1dl auringonkukansiemeniä
2dl pekaanipähkinöitä
2-3rkl hunajaa tai vaaleaa siirappia
2rkl rypsiöljyä

Sekoita kaikki aineet keskenään ja levitä uunipellille. Paahda uunissa 175C 15 minuuttia. Sekoita puolessa välissä paahtamista.

Jos haluat laittaa mysliin kuivattuja marjoja tai hedelmiä, lisää ne, kun mysli on jäähtynyt.


Muutama sovellusvinkki! Hiutaleet voi osittain tai kokonaan korvata pikapuurohiutaleilla (sellasilla, joissa on makua!) Hyvää tulee ainakin tyrni-kaurahiutaleista.
Pekaanipähkinät voi vaihtaa muihin pähkinöihin tai korvata erilaisilla siemenillä (viimeksi laitoin enemmän auringonkukansiemeniä, lisäksi pellavansiemeniä ja jätin pähkinät kokonaan pois.)
Mysliin voi käyttää mitä vain hiutaleita, leseitä, pähkinöitä ja siemeniä. Mielikuvitus ja makumieltymykset käyttöön siis!

Ja tuunauksen lisäksi parasta on, että purkin voi tuunata kivaksi!

Herkullisia myslihetkiä!

Naantalin aurinko

Elämässäni on paljon ihania tyyppejä ja osasta heistä olen kirjoittanut aiemmin ainakin täällä.
Opiskeluaikana hengailimme aika paljon neljän porukassa. Se porukka on vähän hajonnut, tyttöporukkamme kasvoi ja muuttaa muotoaan elämänmuutosten ja muiden myötä, mutta ystävyys säilyy.
Yksi neljästä "alkuperäisestä" toivoi jo kauan sitten, että viettäisimme hänen synttäreitään nelistään, koska emme ole pitkään-pitkään aikaan tehneet mitään vain sillä porukalla. Toiveena oli mennä johonkin kylpylään. Suunnittelun jälkeen päädyimme yhdeksi yöksi Naantalin kylpylään juuri ennen joulua.

Reissu oli oikein onnistunut ja suunnittelimme tätä jo perinteeksi. Täytyy toivoa, että se toteutuu. Nautimme seurasta, poreista, saunasta ja siitä, ettei tarvitse tehdään mitään. Tämä oli oikein tervetullut vauhdikkaan syksyn jälkeen. Jos kaipaat irtiottoa arkeen, suuntaa yöksi Naantalin kylpylään. Kyllä kannattaa.
Ihmettelimme Tyynymenuta ja taiteltuja wc-paperirullia. Kyllä jollain on aikaa keksiä kaikkea pientä, jotta kaikki olisi täydellistä.
Kotimatkalla käytiin Muurlan tehtaanmyymälässä ja syömässä.

Viikonlopun biisejä oli nää:

Tää on se hetki, ei multa mitään vaadita
Vaan meidän retki, neljä samankaltaista

(Kaija Koo - Supernaiset)

Leevi And The Leavings - Jossain on kai joulu

Murut, ootte ihania! Kiitos vielä.

Pulloselfie ja älyvapaat musat

Joulukuun vika. Päällä kevättakki ja sukkahousut, että mikäs siinä sitten..

Jälkiruuaksi Angry birds-kakku.

Valettiin tinaa. Tältä näyttää tuleva vuosi. Toivottavasti se on valoisa?

Vuoden vaihtumista mentiin seuraamaan rantaan. Meillä oli mukava värillisiä (!) tähtisadetikkuja.

Skumppapullo oli oikein juhlava ja siitä sai hyvät vuoden ekat selfiet!

Uuden vuoden suunnitelmat elivät pitkään, kuten viime vuonnakin. Edellisenä päivänä sain kutsun ystävän luokse "Skumppa- ja peli-iltaan". Se oli oikein hyvä ratkaisu viettää vuoden vaihdetta!

Aamupäivällä kävin jumpalla, jonka jälkeen jäin kaupunkiin näkemään tyyppejä ja menin sitten ystävän luokse kaikkine jumppakamoineni. Eihän se haitannut, kun ei ollut tarkoitus lähteä mihinkään rimpsalle. 

Korkattiin ensimmäisenä oikein shampanjalla! Mietittiin ensin parasta hetkeä korkata se, mutta päädyimme aloittamaan sillä, jotta varmasti kaikki havaitsevat sen hienot vivahteet eikä hienous menee hukkaan.

Sitten jatkoimme skumpalla ja viinillä. Ulos otimme mukaan rommilla täytetyn viiksi(!)taskumatin, mutta eihän sitä kukaan saanut huikkaa enempää juotua.. Onneksi meillä oli H-hetkeä varten ehkä maailman juhlavin skumppapullo! (joka ei meinannut tyhjentyä ollenkaan..)

Illan aikana pelasimme Musiikki Aliasta (anteeksi vain pelin suunnittelijat ja fanit, se peli on saatanasta). Vaikka peli onkin ihan typerä, niin saa siitä hyvät naurut! Kannattaa siis kokeilla, jos mahdollisuus joskus tulee. Itse jätin pelaamisen muille ja hoidin tiimalasia. Olenhan pelannut peliä aiemmin ja todennut että Ei

enää.

Herkuttelimme juomien lisäksi erilaisilla juustoilla ja kekseillä, dippijutuilla, suolakurkuilla, oliiveilla, nakeilla, perunasalaatilla, suklaalla ja  Angry birds-kakulla. Hyvät oli tarjoilut.

Valoimme tinaa ja yritimme ennustaa valoisampaa uutta vuotta. Rahaa oli ainakin paljon luvassa kaikille ja muuten yritettiin löytää ne positiivisimman ennusteet. Katsotaan, mitä vuosi oikeasti tuo tullessaan. Toivottavasti paljon hyvää (enemmän kuin edeltäjänsä).

Kellon lähentyessä puolta yötä lähdimme rantaan katsomaan raketteja ja polttamaan värillisiä tähtisadetikkuja. Ranta oli oikein hyvä valinta, siellä oli aika vähän porukkaa ja rauhallista, mutta ilotulitteita näkyi ihan hyvin.
Vuoden vaihtuessa korkkasimme skumpan ja toivotimme hyvää tulevaa.
Kun skumppa (vihdoin) loppui, palasimme lähtöruutuun ja aloimme Älyvapaiden (huonojen) biisien levyraadin. En uskalla linkata tänne yhtään, jotta en loukkaa ketään, muttaaaa, oli aikamoiset biisivalinnat. Kun on aloittanut vuoden monilla huonoilla biiseillä, ei tarvitse kuulla yhtään enää vuoden aikana, eihän?

Vuoden ensimmäisen päivän aloitin hopea toffeilla ja pyykinpesulla. Tästä on suunta varmasti parempaan.
Aloitan vuoden matkaamalla maalle. Kirjoitan parin viikon takaisesta ajastetun postauksen, joka ilmestyy tänne huomenna klo: 18. Palaa siis silloin takaisin lukemaan.



Suuri kiitos kaikille eilisestä sekä kaikille viime vuoden aikana mukana olleille. Teillä on väliä!





Rohkeutta ja paljon hyvää alkaneeseen vuoteen!

Joululahjat - Itte tein!

Olen jo monta vuotta hankkinut lahjat niille, joille olen keksinyt. Ironista ehkä tässä on se, että heti kun päätin lopettaa lahjoista stressaamisen ja hankkia vain niille, joille keksin jotain sopivaa sen kummemmin miettimättä, aloin löytämään lahjat kaikille niille, joille tavallaan olisi suotavaa. Ja enemmänkin, vielä paljon helpommin kuin aiemmin ikinä. Ei sillä, että olisin oikeasti koskaan stressannut lahjojen hankkimisesta, mutta on siihen pienet paineet ollut.
Tänä vuonna päätin tehdä kaikki lahjat itse. Vain ruokalahjoja. (Lopullisissa paketeissa oli ruokien lisäksi yksi dvd, kaksi kynsilakkaa ja pari pinniä). Suunnittelun aloitin jo marraskuussa ostamalla ensimmäisen joululehden ja selaamalla kaikkia edellisten vuosien joululehtiä. Listasin vihkooni mielenkiintoisia reseptejä, joista lopulta - viikko ennen aattoa - karsiutui se loppullinen tehtävien lista.
Paketteihin päätyi seuraavaa:

Parmesan-pinjansiemenkeksejä, piparminttu-suklaapalloja sekä omena-konjakkihilloa

Suklaalusikoita. Kuvassa tumma suklaa, lisäksi piparminttusuklaalusikoita.

Pekaanipähkinämysliä

Vuoden paketit näyttivät tältä.

Kuvissa näkyvien lisäksi tein yhden Elämän mullistavan leivän, jota en erikseen kuvannut (olen tehnyt ja kuvannut samanlaisen aiemmin).
Mun mielestä lahjojen paketoiminen on ehkä parasta ikinä. Tässä kohtaa joku sanoo, että pestaudu kauppakeskukseen paketoimaan, mutta ei, ei se oo sama asia. Parasta on just se, että voi ite ideoida, miten paketoi. Yleensä pyrin välttämään valmiita lahjapapereita - etenkin jouluisin. Tai lähinnä niitä sellaisia persoonattomia, räikein värein ja epäluonnollisin kuvin kuvioituja. Ei niissä mitään pahaa ole, mutta en itse halua paketoida lahjojani sellaisiin. Haluan, että paketeissa on Jotain. Tän vuoden paketoimisteemana oli - ihan vahingossa - punainen, musta ja valkoinen. Viime vuonna paketoin suurimman osan lahjoista vanhoihin kaava-arkkeihin. Tänä vuonna käytin aika paljon kierrätettyjä pakkausmateriaaleja, servettejä, kuviollisia askartelupapereita, snack-kuppeja sekä vaatteista leikattuja "henkarinauhoja". Mielestäni paketeista tuli tosi kivoja!

Joulussa parasta on näprääminen. Lähetin 22 joulukortteja, kaikki itse tehtyjä. Tein itse - ekaa kertaa ikinä - piparkakkutaikinan alusta loppuun. Tein itse suurimman osan lahjoista ja käytin luovuutta myös paketoinnissa.
Näprääminen on aina niii-in kivaa. Mutta jotenkin sille on muka aikaa vain jouluna. Pitäis vähän keskittyä tähän elämiseen, niin vois olla muulloinkin.
Kohta loppuu tämä vuosi. Vaikka tässä vuodessa ei olekkaan ollut mitään erityistä pahaa, on tää ollut jotenkin aika rankka. Edellinenkin oli. Tän vuoden rankkuuden on huomannut blogista paremmin kuin edellisen. Toivottavasti ensi vuonna helpottaa ja blogikin herää taas eloon. Tää vuos on ollu jotenkin vaan sellasta - suorittamista. Että tehään nyt, kun elämässä kuuluu tehä.
Ja älä ymmärrä väärin - on tässä ollut paljon hyvääkin.

Huomenna lähen äitille. Tulen takaisin ennen uutta vuotta ja toivon keksiväni kivaa tekemistä hyvien tyyppien kanssa vuodenvaihteeksi. Haaveilen hyvästä ruuasta, rennosta olosta ja ihanista tyypeistä. Saa ehdottaa tekemistä kiitos!

Varovasti nyt, tää hetki on hauras

Eilen oli ihan huippu päivä.
Aloitin päivän kaupunkihengailulla kolme vuotiaan kanssa. Käytiin ostamassa hälle ekat omat kynsilakat ikinä ja sitten hengailemassa BR-lelussa, Stockan jouluikkunoilla ja Sokoksen leluosastolla. Ei yhtään hullumpi alotus päivälle.

Odotin värivalinnoiksi tyyliin pinkkiä mut hei, nää ja tavallinen musta! Aika päheet.

Kun luovutin lapsen takaisin äidilleen, suuntasin ystävieni kanssa brunssille. Oi miten huippua! Paikaksi oli valikoitunut Deli Café Maya Punavuoressa (varoitus! sivuilla pärähtää soimaan musiikki!).
Paikka oli kaikille uusi tuttavuus, mutta vaikutti nopean nettiselailun tuloksena eniten kokeilunarvoiselta. Ja kyllä kannatti! Paikka oli pieni ja tunnelmallinen. Vaikka brunssi oli buukattu täyteen (kannattaa tehdä pöytävaraus!), ei tullut sellaista Apua kun kova meteli ja paljon porukkaa-fiilistä, mikä usein saattaa tulla täysissä paikoissa. Äänitaso pysyi koko ajan matalana (mitä arvostaa suuresti kova metelisen viikkotyön vastapainona) ja tunnelma oli tosi kiva. Ruoka oli niiii-iin hyvää! Oli erilaisia salaatteja ja muita, munakokkelia, pekonia, erilaisia leipiä ja levitteitä, croissantteja, juustoja, jogurttia, tuoreita hedelmiä ja jälkkärikakkuja! Ja kaikki itse tehtyä. Mehuja, kahvia ja teetä. Hinta 19€.
Kattaukset lauantaisin ja sunnuntaisin klo: 10, 12 ja 14. Suosittelen, menkää sinne! Kaikki. Pian.

Brunssilta siirryin paniikkiratkaisuostosten kautta ystävän luokse saunomaan. Illalla olisi yhteisen ystävän synttärijuhlat ja valmistauduttiin sinne yhdessä. Musiikkia, hoitoja ja rentoa oloa. Ihan parasta. Vaatteiden valinnan vaikeutta. Olin kriiseillyt edellisenä iltana vaatteista ja brunssin jälkeen päätin käydä kahdessa kaupassa (edellisenä päivänä kävin neljässä enkä löytänyt mi-tään!) Toisesta löysin mekon, jonka päädyin pitämään ja kyllä olikin kiva! Se sai myös paljon kehuja. Välillä paniikkiratkaisut on kaikista parhaita! (Mutta siihen ei kannata luottaa, vaikka mulla on käynyt monesti hyvä tuuri.) Mulla oli mukana kotoa yks mekko, että laitan sen, jos ei parempaa löydy. Suurin ongelma itseni mielestä juhlamekkojeni suhteen on kai se, että nää oli taas niitä parhaita naisia, joiden kanssa olen melkein kaikki juhlani juhlinut monta-monta vuotta. Nehän on nähnyt mun kaikki mekot enkä mä halua näyttää kaikkien juhlien kuvissa aina samalta!
Ja tadaa, täs on tää! (Yläosa on edestä paljetteja. Mekko on kokomusta, kuvassa paljetit heijastavat valoa.)

Mekko/Cubus

 

Kun kaikki oli valmista, suuntasimme kohti juhlapaikkaa! Ihania tyyppejä, hyvää ruokaa ja juomaa, musiikkia ja yhdessä oloa. Ihan huippu ilta! Kiitos juhlista ja paljon paljon onnea illan sankarille!
Mun naiset on parhaita. Puss.

Haluan vielä jakaa tän (Otsikko tästä)
Eva & Manu - Varovasti nyt

(Taas on hiljaista pitänyt.. Yritän taas kerran ryhdistäytyä ja kirjoittaa menneen kuukauden asioita tässä. Pian.)

Lemppari-isi

Mulla on paras isi (niinkuin varmasti kaikilla muillakin, omaksi isäkseen paras).
Mulla on käynyt supertuuri. Mun isi on cool myös monen muun mielestä. Kuulin myös, että mun iskä oli päiväkodin lemppari-iskä (tai ainakin yks niistä. Eihän sellasista puhuta, vaikka kaikki tietää, että lempparityyppejä on kaikkialla.)
Kerroin siitä isälle, joka vastas, että varmaan siks, ku mä olin vaikein lapsi, niin yhessä oltiin sit keskiarvo.
Kiitos, mäkin sua.

Multa kysyttiin viikolla, että millanen ois unelmaisä mun lapsille. Vastasin, että aika sellanen ku mun iskä (sellasta siis ettimään, tiiä vaikka ois löytyny jo..) Niillä lapsilla ois hyvät oltavat. Maailman coolein mofa ja cool isä. Sit ei varmaan ees haittais, vaikka äiti ois vaikein..

Oon ihan isin tyttö.
Riidan jälkeen isä laittoi viestiä, että diggaa musta niin paljon, vaikka välillä oon niin ärsyttävä. Loppuun totesi, että mun onneksi hän ei koskaan ole. Vastasin, että Sukuvika, isänsä tytär.

Trevlig farsdag. Puss.