Stressinpoistomaisema

Uusi viikko ei alkanut kovin paljon helpommin kuin edellinenkään sujui. Mutta onneks mulla on niin hyvä työporukka, että selvitään pienistä poikkeustiloistakin kunnialla. Ja onneksi kaikkiin päiviin sisältyy paljon iloakin! Välillä se vain pitää etsiä pienemmistä asioista.

Työpäivän jälkeen hengailin hyvässä seurassa hyvissä maisemissa. Kaikki stressi jäi siinä seurassa ja näihin maisemiin...

 

Ei mulla oikeestaan ees ollu mitään kerrottavaa, mutta halusin jakaa stressinpoistomaisemani. Rentoa viikkoa!

Järjestä elämäsi nautittavaksi.

Kyllä kiirettä pitää. Viime viikko töissä oli niin rankka, että harvoin, mutta eiköhän se tästä tasaannu. Onneksi muuten elämässä on ollut nyt vaan stressittömiä juttuja, niin säilyy tasapaino. Positiivinen jännitys on asia erikseen..

Viikonloppuuni kuului hyviä tyyppejä ja hyvää ruokaa. En kirjoita kaikesta, mutta vietin vuorokauden viikonlopustani Naisista parhaan kanssa. Juhlittiin sen menneitä synttäreitä, mun toisen nimen nimpparia (sattu lauantaille) ja meiän ystävyyttä. Herkuteltiin, juoruttiin, kuunneltiin musiikkia ja katottiin elokuvia. Hemmoteltiin ja vaan hengailtiin. Niin rentouttavaa, että kyllä kiitos, tollasen viikon jälkeen, tuli tarpeeseen. Nyt uudella puhdilla ensi viikkoon!



Aloitettiin päivä valmiiksimaustetulla (lime-korianteri) uunilohella
ja herkkusalaatilla, johon laitettiin salaattisekoitus, tomaattia, maissia, mozzarellaa,
herkkusieniä, fenkolia ja tuoretta basilikaa. Kesä jatkuu.

Jälkkäriksi vaniljajätskiä ja kakkutikkari kauniisti koristeltuna.

Illemmalla syötiin herkkuhampparit! Yllätin myös itseni.
Täytteenä paistettuna halloumia, munakoisoa ja herkkusieniä
sekä tomaattiviipaleita ja valkosipuli-basilika-jogurttia.

Sunnuntai aloitettiin brunssilla. Tässä muutama kuva tarjoiluista.
Toi mysli on ihan superhyvää jaturkkilaisen jogurtin
 kanssa ehkä täydellinen pari!

Cappuccinoa rakkausmukista!

Leivoin aamulla sämpylöitä. Kokeellinen keittiö kokeili taas:
jos kaapista ei löydy siirappia, sen voi tänään todistetusti korvata
eukalyptus-hunajalla! Tulipas kehuja..

Musta tulee (kuulemma) jollekkin vielä täydellinen supervaimo, vaikka en osannutkaan korjata pyörässä ollutta vikaa. Ei munkaan taidot voi kaikkeen riittää, siksi pitää pitää huoli siitä, että elämässä on ihmisiä, jotka osaavat auttaa.
Elämäni on juuri sellaista (ainakin hetkittäin) kuin sen kuuluukiin!

Nyt keräämään talteen vikat rentoudet tästä viikonlopusta ja huomenna reippaana uuteen viikkoon!

Totuus kuullaan lasten suusta?

Kerron ensin päivän tärkeimmän: Söin tänään hopeatoffeita! Ekaa kertaa niiden paluun jälkeen, tuli ihan lapsuus mieleen ja voi nam kun ne maistui taaskin hyvälle.

Tänään oli kyllä sellainen Lasten sanomisten kultapäivä, että oli oikein pakko kirjoittaa oma postaus, voi huoh. Vaikka ei nää varmaan ees kuulosta yhtään hauskoilta näin. Musta tuntuu jo nyt tyhmältä kirjottaa näitä, mutta haluun jäsentää niitä ajatuksissani ja helpoimmalta tuntui kirjoittaa näin. Ehkä joku kohta ilostuttaa jonkun toisenkin päivää.

Yritin kysyä eräältä pieneltä syytä mustelman ilmestymiseen. Sain vastaukseksi seuraavan keskustelun kahden pienen välillä. A on mustelman omistaja ja B kaveri
A: "Isä lupas että kysytään jyräkuskilta että saanko mä joskus ajaa sitä jyrää. Mä haluan mennä jyrän kyydissä... Sitten me mentiin kaverille ja arvaa mitä? Niillä on LEIKKIMÖKKI!" (Poika kertoi tämän mulle ja sitten toinen liittyi keskusteluun..)
B: "Mulle tuli tähän mustelma kun juostiin ton kanssa mun kodissa. Mulla on uus koti. Mä asun uudessa kodissa!" (Osotti itsellään samaa kohtaa, jossa toisella on mustelma. Ja uusi koti on ollut jo varmaan puol vuotta..)

Käytävällä juoksi päikkäreille menossa ollut lapsi laulaen "Naapurin sika tuli matkalta, toi mukanaan.. sinua!" Öö hmm.. Milloin leirille tuleva naapurin täti on vaihtunut matkailevaan sikaan? Ja miksi se tuo mukanaan minut (osan minua??) eikä tuliaisia? Ei voi tietää..

Pojat leikki autoilla. Melko reilua meininkiä..
"Kuka tulee kattomaan mun kisoja? Kuka tulee? Kuka tulee kattomaan kisoja?"
"No ei kukaan!"

Näiden lisäksi oli pari muutakin.. Ja partiossa niitä sitten tuli lisää.. Tässä muutama.

Mietittiin ryhmälle sääntöjä. Yksi ehdotti säännöksi "Mitään ei saa tehdä ilman lupaa". Toinen totesi vieressäni hiljaa "No siinä tulikin sääntö!"

Kirjotettiin taas niitä adjektiivejä. Ens kerralla ei enää jatketa, nyt saa riittää. Eräs koki tehtävän edelleen haasteelliseksi ja totesi. "Tästä tulee pitkä päivä mulle." Häntä myös hämmensi pienet kirjaimet ja että mua nauratti ne kommentit ja huokailut.

Kysyttiin myös toiveita asioista, joita voitaisiin syksyn aikana tehä. Vaadittiin vissiin liikoja..
"Eiks noi ajatukset vois jo riittää? Multa ei tuu enää mitään uutta."

Ja sitten oli yks ihan käsittämätön leikin selitys. Sitä ei kykene ees kirjottamaan, se meni jotenkin näin: "Ensin jotkut menee neljään nurkkaan. Kolme menee nurkkiin ja joku on keskellä ja huutaa jotain kuorrutteita ja sitten joku juoksee ympäri keskellä ja jossei joku ehi johonkin nurkkaan niin se jää mutta jos joku ei ehi niin sitten joku toinen on jäänyt." Tai jotain. Me takerruttiin jo siihen, että kolme menee neljään nurkkaan. Jep. Ei leikitty sitä leikkiä.

Tässä päivässä oli paljon muitakin pieniä iloja. Kaikki on jotenkin paljon helpompaa, kun etsii iloa pienistä asioista. Tästä on hyvä jatkaa huomiseen. Jos nyt vaikka jo alkais väsyttää..

Räkäpää päivää ja vähän tsiliruokaa

Ohhoh, taas vierähti viikko kirjottamatta. Viime viikolla tapahtu kyllä niin paljon että huhhei, poikkeustilaa töissä ja muuta ohjelmaa, niin kirjota siinä sitten. Asiaa ois varmaan ollutkin, mutta ei yhtään kirjoittamisfiilistä nii en ees yrittäny. Anteeks vaan.

Viikonloppuni oli yksi parhaista. Jännitystä, kivaa tekemistä ja ihania tyyppejä. Kiitos te. Ja kruununa mahtavalle viikonlopulle iski - hiphei vaan - räkäpää! Just kun ois kaikkea kivaa tulossakin. Mutta onhan tästä ennenkin selvitty. Vielä ei oo kovin paha, työkuntoinen ainakin toistaseksi. Toivottavasti ei pahemmaks meekkään. Koska nyt on meneillään kaikkea kivaa (totesin sen jo tosin..), olin kuulemma mielialaltani yllättävän (normaalin) pirteä ja iloinen eikä räkäpäätä olisi siitä huomannutkaan. Parempi niin.
Töissä opin, että äiti tulee kotiin maanantaisin MYÖHEMMIN-MYÖHEMMIN. Että nyt tiedetään sitten sekin... Ja monta muutakin asiaa.

Töiden jälkeen kävin vähän kaupoilla ja syömässä.  Ravintolassa oli myös isä ja poika. Ruokalistaan oli perinteisesti merkattu chili-kuvilla ruokien mausteisuus. Isällä oli (tärkeä) puhelu kesken, mutta eihän sitä lapsena malta oottaa.. "Iskä täällä on tsiliruokia! Toikin on tsiliruoka. Ja toi on tsiliruoka ja toi on tsiliruoka. Tsiliruokia. Iskä oikeesti, tsiliruokia! Iskä syötkö sä tsiliruokaa? Iskä, iskä tsiliruokaa, syötkö?" jne. kertaa vähintään kolme. Lopulta isä totesi "Joo, on chiliruokia, mutta mitäs sä otat täältä lasten listalta? Ottaisitko kanaruokaa?" "Kanaruokaa? Kanahan on naista! Se synnyttää tipuja, kyllä mä tiiän." Että sillee.. Hyvää tsiliruokahalua.
Lähetin viestin äitille, joka vastasi "Esimerkiksi tuon takia kannattaa tarkoin harkita sitä lisääntymistä." Jep. Toi on just se tärkein asia. No, en ajatellut lisääntyä ainakaan vielä. Mistään muustakaan syystä.

Äsken pesin pyykkiä, vaikka se ei kuulemma kuulu kipeenä tehtäviin asioihin. Hö, sehän on just paras kotityö ihan millon vaan. Ja ei ne itestään peseydy, vaikka ois kuinka kipeä.. Enkä mä nyt niin kipeä ole, työkuntoinenkin vielä!

Viikon tavoitteena on selättää räkäpää ja muutenkin elää vaikka.

Mulla olis yks kysymys: Jos tää on kerran Kolo, niin miks tän ovi ei oo niinku.. pyöreä?

Tehokkaan työpäivän jälkeen oli tiedossa partiota, kuten aina tiistaisin. Tänään kuitenkin vähän tavallisesta poikkeavaa, kun kokouksen jälkeen oli sovittu vanhempainilta. Ja siksikin poikkeavaa, että parina toimi Parasta partiossa-seurani (ei sillä, että siinä toisessakaan vikaa olisi).
Lasten kokous alkoi tavalliseen tapaan pihaleikeillä. Sisälle siirryttäessä mulle esitettiin otsikon mukainen, tiukka kysymys. Aika hyvä, en oo ikinä ees ajatellu asiaa noin pitkälle. Enkä osannu vastata...
Kokouksessa täytyi kirjoittaa paperille numeroita ja niiden perään sanoja, jotka vastaavat kysymykseen Millainen? Tämä osottautuikin yllättävän haastavaksi jo viime viikolla, jatkettiin nimittäin kesken jäänyttä tänään. Ja kun eihän ne raasut osaa ees kirjottaa vielä kunnolla, niin mistäs ne tietää mitkä sanat on mitäkin! Ja selitä siinä sitten.
Eräässä paperissa luki kyllä sanoja, mutta lähes kaikista puuttui vokaalit kokonaan tai osittain. Tai siis ei tietenkään, kyllähän säkin tiedät adjektiivit "kva", "levä", "ptk", "kma" ja muutaman muun. Erääseen kirjoitettiin ensin kaikkien numeroiden perään "millainen", "millainen", "millainen" jne. Sitten ohjeita tarkennettiin, mutta ei siihen pyydettyjä sanoja tullut sittenkään..
Ja numerothan niissä on lähes kaikissa ihan miten päin vain. Voi söpöt. Harjoitus tekee mestarin!

Vanhempainiltakin meni pilvipäistä huolimatta hyvin. Ja sen jälkeen annettiin ajatusten lentää kaikkialle ja saatiin suuret suunnitelmat tehtyä. Tästä tulee hyvä partiovuosi!

Voihan maskamakkara

Viikko alkoi jotenkin yllättävän hyvin. Vaikka pää oli jossain muualla, sujui kaikki hyvin. Ehkä juuri siksi, ei ajatellut mitään. Tai en tiiä, onks pää ikinä siellä missä pitää, mutta yleensä ees vähän paremmin, ha.
Töissä tuli taas liuta tärkeitä kysymyksiä, kuten "Tiesitkö, että mulla on ollu yskä?" tai "Miski sulla ei oo maskamakkaraa, miski?"

Töistä poljin kaupunkiin tapaamaan ihanaa ystävää, jota valitettavan harvoin nykyään pystyy näkemään. Se kun meni vuosia sitten muuttamaan pohjoseen, mokoma! Onneksi ystävyys ei häviä. Käytiin Factoryssa, mä olin terveellinen ja tilasin salaatin, mutta tuo lomalainen.. söi kaksi palloa jäätelöä. Hyväksi on (välillä) herkutella!

Täytteenä savulohta, scamppeja, tuoretta ananasta ja hunajamelonia sekä
hunajapaahdettuja auringonkukansiemeniä ja kuivattuja marjoja,
kastikkeena lime-inkiväärijogurttia. Nam!!

Herkuttelun ja juoruilun jälkeen mentiin vähän shoppailemaan. Löysin harmaat farkut ja valkoisen paidan. Olivat makutuomarin mielestä niin hyvät, että pitihän sitä vähän sortua.. Jäin hetkeksi vielä itsekseni pyörimään seuran lähdettyä, mutta en löytänyt mitään tarpeeksi kivaa.
Kotimatka kesti varmaan tuplaten, piti samalla Whatsappata kaikkea ah.niin.tärkeää. En siis toki tee sitä samaan aikaan, mutta koska kuuntelen puhelimella radiota, piippaa napeissa kaikki viestit. Niin  kyllähän ne pitää heti pysähtyä lukemaan.. Ja toki niihin täytyy vastata heti ja ohhoh, noidan kehä on valmis! Perille pääsee aina. Asiat täytyy laittaa tärkeysjärjestykseen ja aika ei yleensä pärjää siinä kärkisijoille.

Tää olikin ehkä se kaikista rennoin päivä, seuraavat kaksi menee vanhempainilloissa kertomassa tärkeitä juttuja. Tälläisellä alotuksella jaksaa virallisemmatkin jutut! Toivotaan vähintään yhtä hyvää viikon jatkoa, muille myös!

Käsi oikea sanoo Hyvää huomenta, hyvää hyvää huomenta!

Eilen vietin iltani ala-asteelaisen siskoni ja hänen äitinsä kanssa. Voi että kun meillä oli taas mukavaa! Ruoka maistui ja seura oli mainiota. Katsottiin romanttista hömppää kahen leffan verran ja vaan hengailtiin. Mahtava lauantai, mutta ensi viikolla voisin jo tehä jotain muuta kuin hengailla! En ees oikeen muista, koska oon tehny jotain muuta ku hengaillu, ehkä Flow-viikonloppuna, mutta siitäkin on jo aikaa. Hyvän yön suukkoa en meinannut saaha siskolta taaskaan, koska mulla on "aina liian märät huulet." Jaha.

Tänään olin mainostamassa partiota asuinalueeni yhteisessä tapahtumassa. Sateinen sää hieman varjosti tunnelmaa aluksi, mutta poutaantumisen jälkeen alkoi porukkaakin olemaan ihan kivasti. Jaettiin valtaisat 70 mainosta, ne tuottavat toivottavasti tulosta! Ainakin innokkuutta oli ihan kivasti, mutta negatiivisuutta toki myös. Partio on vaan jotenkin niin noloo...
Mutta meillä oli kivaa, tottakai, päivänsä sai viettää hyvässä seurassa. Ja syöden, ha. Parasta partiota siis!
Tapahtumapäivän ja kololla hengailun jälkeen raahasin Parasta partiossa-seurani meille kokkaamaan ja suunnittelemaan tulevia juttuja. Kyllä me saatiinkiin paljon aikaseks vaikka ajatukset meinaskin lennellä välillä ihan mihin vaan.. Onneks tätä hommaa saa tehä tälläsessä seurassa. Kiitos!

(Otsikko ei ehkä sovi ihan tähän vuorokaudenaikaan, mutta se on soinut mulla päässä enemmän tai vähemmän koko päivän, anteeks vaan seurani! Enkä todella tiedä, mistä se tuli.. Biisihän toki jatkuu näin: "Vasen käsi toivottaa päivää iloista, päivää päivää iloista!" Eli iloisia päiviä kaikille, kiitti moi!)