Tuttu tarina: Sushia ja ihania naisia

Tekstini käyvät lukijan kannalta pian tylsiksi. Nehän koostuvat lähes aina samoista asioista: ruuasta ja ihanista naisista. Anteeks vaan. Koitan kuumeisesti keksiä muita kirjoittamisen aiheita kuin normiarkeni, ideoita saa kertoa!
Mutta toisaalta, kuten sanottu, pyrin täyttämään kalenterini vain sellaisilla asioilla, joista tulee hyvä fiilis ja minkäs mä sille voin, että kahdella edellä mainitulla on sellainen vaikutus.

Tänään näin kahta ihanaa naista. Ensin yhtä opiskeluaikaista, käytiin hakemassa sushia (syön mä muutakin, oikeesti) ja mentiin Munkkiniemen rantaan. Se on kyllä kiva paikka, eikä tänään ollu ees  tungosta! Hengailtiin siellä vaan ja nautittiin. Ennen lähtöä käytiin jätskikiskalla ostamassa jälkkärit. Mun jätskipallo tosin tippu heti kättelyssä, onneks kiva tyttö kiskalla antoi uuen!
Tarkoitus oli mennä rannalla olon jälkeen isälle, mutta niillä olikin suunnitelmat muuttunut. Huomenna sitten sinne. Päätin lähteä kotiin, mutta huomasinkin matkalla yhen ihanan parvekkeellaan ja huutelin, jos saisin sisälle asti mennä. Tokihan se sopi. Sama peruskouluaikainen ystävä, jonka näin sekä perjantaina että lauantaina ja isä jo kysyi, että mitäs mä siellä koko ajan hyppään. Kai sitä nyt saa ystäviään hypätä tapaamassa niin usein kuin haluaa.. Ainakin tietää, että on oikeita tyyppejä valinnut elämäänsä, kun ei seuraan kyllästy!
Välillä on ihanaa vain olla ja seurassa se on toki aina mukavampaa. Tänään(kin) se onnistui!



Vikana on pakko vielä mainita: Kaksi työpäivää jäljellä, vähiin käy.

Kesäystäväni Perunasalaatti

Kesän aikana on muutaman kerran postauksissa tullut mainittua perunasalaatti.. Se on yksi kesäsuosikeistani. En tee siitä yleensä kahta kertaa samanlaista. Se siinä onkin ehkä parasta. Voi kokeilla uusia makuyhistelmiä, siinä on aina jotain tuttua, mutta makuun ei kyllästy. Pääraaka-aine on kuitenkin aina sama: Uuet perunat. Helppoa ja nopeaa. Teen yleensä kerralla vähän enemmän, niin ei tarvitse päivittäin miettiä, että mitähän sitä söis. Perunasalaatin kaveriksi käy lähes mikä vaan, että sen mukaan voi valita, mitä mieli tekee. Sen voi syyä kotona tai pakata mukaan piknikille tai vaikka evääksi töihin (mä en tosin tarvii eväitä). Se on hyvää kun yksin syö, mutta yleensä jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.

Eilen tein tälläistä:
Uusia perunoita
Artisokan sydämiä (säilyke)
Retikkaa
Turkkilaista jogurttia
Paljon tuoretta tilliä ja persiljaa silputtuna
Pippuria

Eilen söin kaverina keitettyjä kananmunia, tänään marinoitua pihviä.

Juhannuksena tehty oli kanssa ihan tosi hyvää. En yleensä muista kovin tarkasti, mitä edelliset perunasalaatit ovat sisältäneet, mutta tästä sattuu olemaan kuva (myös täällä). Siihen tulee:
Uusia perunoita
Luumuja
Aprikooseja
Vihreää parsaa
Go Green- Papu mix (hyvä mihin vaan salaattiin, käyttövalmiita)

Yleensä parhaat salaatit syntyy kokeilemalla. Yleensä koostan salaattini kaavalla Jotain tuoretta, jotain säilöttyä. Kun käyttää osana säilykkeitä, säästää vähän aikaa ja saa vähän erilaisia makuja kuin tuore puolelta. Erilaisia hedelmiä kannattaa testata, niistä löytyy yllättäviä makuyhdistelmiä. Tuoreet yrtit kruunaavat salaatin kuin salaatin!
Jos haluaa vähän vaihtelua perunaan, tulee hyviä salaatteja myös esim. ohrasta, bulgurista ja couscousista.

Perunasalaatin ylistys päättyy tähän. Ei muuta kuin salaatteja testailemaan ja kesän piknikejä suunnittelemaan! :)

Askeleita aikuisuuteen hyvässä seurassa

Tänään (lauantaina) olen tavannut kaksi ihanaa naista.
Ensin aamupäivällä yhen opiskelukaverin. Käytiin kaupassa ostamassa vähän evästä ja mentiin puistoon istumaan. Oli tosi kivaa vaan olla ja jutella. Sitten alkoi satamaan ja mentiin kauppoja kiertämään, suojaan sateelta. Jäin kiertelemään, kun hän lähti kotiin pakkaamaan reissua varten. Hyvää matkaa ihana! :)

Oli oikein sellainen hyvän olon fiilis, että nyt kaikkia sellaisia hemmottelujuttuja täytyy löytää. Olinhan luvannut illalla mennä piristämään erästä hyvin rakasta, pitkäaikaista ystävää, viemään ihkaoikeaa ruokaa ja huolenpitoa. Musta on kiva ilahduttaa ystäviä yllätyskoreilla. Välillä siihen on enemmän fiilistä ja välillä keksii vaan jotain tylsää ja helppoa.
Shoppailujen jälkeen poljin kotiin jättämään turhat tavarat ja sitten kaupan kautta ystävän luokse. Kaupan edessä eräs vanha nainen kehui mekkoni pitsistä selkää ja alkoi kertomaan omia pitsikokemuksiaan, jotka menivät vähän liian intiimeiksi. Kiitin kehuista, hymyilin kivasti ja jatkoin matkaa.

Ystävän kanssa käytiin vuokraamassa leffa. Sitten kokkailtiin, nautittiin ruuasta ja seurasta ja juteltiin. Ihan tavallista hengailua siis. Syömisen jälkeen katottiin leffa (ja toinenkin osittain, ei niin hyvä). Laitettiin kasvonaamiotkin. Käsien hoitaminen jäi toiseen kertaan, välillä täytyy nukkua ja mulla oli vielä kotimatka poljettavana. Kiitos illasta!
Pian muuttuu monta asiaa, mutta tämä fiilis ei toivottavasti muutu. Vaikka meillä on välillä ollut pitkiäkin aikoja, ettei nähä eikä oikein pietä yhteyttäkään, on musta aina yhtä ihanaa tehä jotain yhessä. Paitsi että perjantainakin hengailtiin, mutta ennen sitä on pitkä aika kahestaan hengailusta. Ehkä ne viiniä keskellä viikkoa-illat kuuluivat siihen täysi-ikäisyyteen astumiseen, mutta nykyään voi tehä muita kivoja juttuja. Monista jutuista huomaa, että kyllä tässä on aikuisiksi kasvettu, mutta se on varmaan vaan positiivista. Kuten ehkä aiemmin todettu, en kovin kovasti kaipaa niitä teini-iän kasvukipuiluja.
Ja tässä kun elämistä ja aikuistumista pohtii (taas), tuli mieleen pari biisiä..

On niin helppoo olla onnellinen
Tässä elämä on

Viralliset Vikat ja Lomapohdintoja

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Nimittäin työpäivät ennen kesälomaa.
Tänään alkaa Viralliset Vikat ennen lomaa. Tosin vika avausvuoro on jo ollut. Tänään on vika perjantai ja alkaa vika viikonloppu,jolta vielä palataan töihin. Ensi perjantaina olen jo lomalainen ja aloittelen ensimmäistä viikonloppua lomalaisena.
Alan jo olemaan odottavalla kannalla, kun on enää näin vähän töitä. Viisi kokonaista työpäivää. Vaikka töissä onkin kivaa, on kiva myös saaha neljä viikkoa tehä kaikkea ihan muuta. Lomasuunnitelmat ovat osittain vielä avoimet, mutta ainakin lähen lähes viikoksi partioleirille. Ollaan suunniteltu leiriä koko kevät, toivottavasti kaikki menee hyvin ja kaikki viihtyvät. Ainakin meillä on tulossa ihan huippuohjelmaa.
Paljon kivoja muitakin juttuja on loman varalta suunniteltu, mutta ei vielä mitään lukkoon lyötyä. Minuuttiaikatauluahan mä en halua, mutta en myöskään huomata istuvani neljää viikkoa kotona. Eka lomaviikonloppu kuluu kavereiden kanssa, mutta se alkuviikko sen ja leirin välissä menee kyllä täysin leirivalmistelujen tahissa. Ainakin niin on hyvä suunnitella. Olen maailman huonoin aloittamaan pakkailun, joten hyvin voi käydä niin, että alan pakkaamaan edellisenä iltana ja tajuan että Voi ei, multahan puuttuu vaikka mitä. Mutta aina voi yrittää muuttaa tapojaan.
Leirin jälkeen onkin vain aikaa. Sitä jonkinmoista reissua on siihen kaavailtu, mutta minne, on edelleen auki. Toivotaan, että saadaan jotain toteutettua kuitenkin. Sen jälkeen olisi kiva käydä vähän sukulaisia moikkailemassa, mutta sen näkee sitten, että milloin ja miten.

Nyt nautin kuitenkin eka tulevasta viikonlopusta ja näistä vikoista työpäivistä. Mars töihin, pyörä odottaa!

Neiti Aurinkoinen

Töissä oli tänään aika peruspäivä, kun sinne lopulta pääsi. Työssäni on se positiivinen puoli, että saa ulkoilla päivittäin. Erityisen positiivista se on silloin, kun ilma on näin hyvä kuin esim. tänään. Päivän suuri ilo oli se, että keinut maalattiin, jee! Siis ne tukirakenteet.

Töistä poljin tapaamaan yhtä äippäriään viettävää työkaveria tyttärineen. Voi mikä söpisläinen! Aina välillä harmittelen, ettei kavereilla vielä oikein ole vauvoja. Tunnen aika vähän vauvaseuraa, jonka kanssa voisi säännöllisesti käyä hengailemassa ja nuuhkimassa vauvan tuoksua. Ihan vaan, jotta ei itse vielä tarvitse omia tehä.. Mutta tämä parivaljakko on yksi sellainen. Käytiin syömässä ja jätskillä ja vähän shoppailemassa. Valkkasin tytölle mun mielestä kaikista kivoimman asun, voivat sitten aina mua muistella.. Tai oikeestihan äitinsä sen valkkas, mä vaan annoin painavan mielipiteeni vaihtoehoista. Ja neiti komppas mukana.
Sekä äidin että tyttären seurasta tulee aina hyvälle tuulelle. Kiitos seurasta, koitetaan treffata pian uuelleen!

Kotiin lähin mansikkakojun kautta. Odotan, että milloin iskee stoppi mansikoiden syöntiin tällä tahilla..

Aina ei huvita

Tänään tuntuu siltä, ettei kirjottaminen huvita. Kirjoitin jo tarinan siitä, miksi ei, mutta luonnos ei jostain syystä tallentunut ja sitten huvittikin vielä vähemmän.. Tai siis, voisin kirjoittaa vaikka kuinka eri syistä tämän päivän ärsytykseen, mutta en halua tartuttaa ärsytystä muihin. Haluan kuitenkin todeta, että päivässä itsessään ei oikeestaan ees ollut mitään vikaa, joskus vaan käy niin, että kun joku asia ärsyttää, niin sen jälkeen ärsyttää pienetkin asiat, niinkuin vaikka se, että ihmiset kävelee missä sattuu ja pyörällä joutuu varomaan ja jännäämään.

Haluan kuitenkin kertoa eilisestä, koska eilen olin niin myöhään kotona, etten enää jaksanut kirjoittaa. Töistä poljin isän luokse ja olin siellä koko iltapäivän/illan. Syötiin herkkuruokaa ja paljon mansikoita kermalla (siis purkista suoraan vaan, vispaamatta). Oli jotenkin tosi mukavaa ja rentoa ja mietittiin kaiken maailman juttuja. Isää nauratti mun ysiluokkalaisten kuvailu, josta kirjoitin tännekkin lauantaina. Teinimeininki on siinä taloudessa tällä hetkellä ajankohtainen, niin kyllä siitä huumoria löytyy. Pakko kai, milläs sitä muuten jaksais? ;)

Tänään tein tosi hyvää perunasalaattia: keitettyjä uusia perunoita, fenkolia pilkottuna (on muuten mun tän kesän suosikki, sekä raakana että keitettynä), tuoretta tilliä silputtuna, pippuria ja turkkilaista jogurttia. Eli vaatii vähän ja aikaakin menee vain sen verran kun perunat kiehuu. Sekä alkupalaksi että jälkkäriksi söin tietenkin mansikoita. Kolmen aterian illallinen keskelle arkea..

Pari kilsaa pyöräilyä näin viikon alkajaisiks

Tänään ajoin aikaisin aikaisin pyörällä töihin. Aikaisemmin kuin ikinä. Matkalla herätin yhen torkkuilijan, vaikka sen piti alkujaan herättää mut. Meillä oli diili. Joskus on hyvä tehä diili jonkun kanssa, jonka tietää heräävän suunnilleen samoihin aikoihin. Sillä aina välillä torkku houkuttaa enemmän kuin sängystä ylös nouseminen. Niinä aamuina on ihan hyvä, jos on joku plan B. Aamupuhelu myös kummasti piristi, vaikka en yleensä tykkää puhua aamuisin kenellekkään. Matkalla näin monta, jotka olivat jo reippaina aamulenkillä. En ymmärrä, miten joku jaksaa lähteä juoksemaan ennen kuutta, ihan vain lenkkeilläkseen. Meitä on monenmoisia.. Aamuinen työmatkapyöräily on jo mulle kova puristus.

Työpäivän jälkeen yritin pysytellä liikkeessä, jotta en nukahtaisi ennen illan kesäleirikokousta. Viime yönä oli niin paljon ajatuksia ja varmaan huoli tämän aamun heräämisestä, ettei uni tullut ollenkaan. Joskus käy niin. Olen yllättynyt, miten olen tuntenut itseni koko päivän niin tavalliseksi. Ei yhtään mitään väsymysangsteja eikä luppaavia silmäluomia. Näytin jopa ihan freshiltä. Aion kuitenkin yrittää nukahtaa mahollisimman pian tämän postauksen jälkeen.

Tämän päivän suurin saavutus on ehkä n. 65km pyöräilyä. Näin ihan vapaasti lähihoitajan matikalla laskettuna, mutta ei se paljon heitä. Työmatkat kaupunkirajan yli ja kesäleirikokous toisella puolella kaupunkia. Kyllähän siitä kertyy.. Aamulla saattaa vähän tuntua pyöräilemään lähteminen, mutta kyllä se varmaan siitä sitten. Sillä se(kin) vissiin lähtee millä on tullukkin. Mulla on ehkä helpompi huominen kumminkin, onhan mulla nää monen viikon pyöräilyt alla, mutta mites se pyöräilyseura..