Kotikeskiviikko: Miksei tänään ole uutta kohdetta?

Loin Kotikeskiviikko-postaussarjan alunperin siksi, että kodista on helppo keksiä kirjoitettavaa ja niistä hyötyy varmasti joku muukin. Tuntuu, että aina kotona on joku kohta, joka kaipaisi viilausta ja toisen keksimä niksi voi olla juuri se itsellekkin toimiva. Aloin kirjoittaa juttuja, koska kotini tuntui valmiilta. Siitä olisi helppo kirjoittaa. Ja helppo myös pitää koti siistinä kun kerta viikkoon pitäisi joku kohta valokuvata..

Sitten kevään ja kesän aikana aloin tuntea itseni hetkittäin omaksi, energiseksi itsekseni. En enää jatkuvasti väsyneeksi, kaikesta ahistuvaksi ja asiat pakosta suorittavaksi haamuksi. Teki mieli tehä juttuja ja niihin riitti energiaa. Ajatuksiin mahtui muutakin kuin ahistus ja loputon Pitäisi-mantra. Olin ollut tyytyväinen kodin toimivuuteen, mutta jatkuvasti kyti ajatus, että mitä voisi tehdä. Ideoita ei kuitenkaan ollut eikä energiaakaan mahdollisten ideoiden toteuttamiseen. Kunnes sitten iski ne hetket ja kauhea muutostarve.

Olen nyt viikon aikana räjäyttänyt yhden jos toisen kohdan kodissani uuteen uskoon ja muutos on edelleen kesken, siksi tällainen väliraportti eikä uutta kohdetta. En halua esitellä mitään nyt, koska en tiedä, onko se huomenna samannäköinen.. Muutama aiemmin esitelty kohde on jo muuttunut ja aion esitellä ne myöhemmin uudestaan (ainakin kampauspöytä ja askartelujutut).

Näissä muutostuulissa harmittaa se, etten ikinä muista ottaa ennen-kuvia, kun inspiraatio iskee. Ois hauska verrata juttuja kuvista ja myös tehdä ennen-jälkeen-postauksia. Kyllähän mä muistan, miltä jutut on näyttänyt, mutta on silti ihan eri asia verrata valokuvia kuin muistikuvia. Muutenkin kaikesta tulee otettua vain kuvat valmiina, vaikka tekovaiheitakin olisi joskus kiva muistella. Ehkä mä vielä joskus opin.. Siihen asti mennään kuvilla valmiista.

Tavoite on saada ensi viikoksi joku kohde niin kuntoon, että sen uskaltaa kuvata ja esitellä.