Pönttöpää.

Ihan kelpo viikonaloitus.
Töissä oli poikkeuksellisen rauhallinen maanantai. Kaikki sujui, oltiin tehokkaita ja oli kivaa. Vaikka ainahan siellä. Vaikka olikin paljon mietityttäviä asioita ja kummallisuuksia, mutta nehän kuuluu elämään. Yksi hoki Pönttöpäätä lepohetkellä, koita siinä sitten olla. Pönttöpää.
Ääneni pyrkii harjoittamaan katoamistemppuja, mutta muuten olo alkaa olemaan normaali ja työkunto todettiin tänään oikein hyväksi. Jee, jos tällä flunssalla selviäis sitten syksyn, ettei uusia tarttis... Toivossa on hyvä elää.
Hain tänään taas kouluun, jaiks. Keväällähän siinä kävi niin, että sain pääsykoekutsun sinne, minne ei ollut kirjaa enkä mennyt siis ollenkaan. En jaksanut kauheasti setviä asiaa, olinhan päättänyt vain testata hakemista ja hakea lykkäystä, jos koulupaikka olisi irronnut. Katsotaan miten nyt käy. Nyt oli haussa eri koulut kuin viimeksi. Jännittäääää...
Töiden jälkeinen aika kului erityisen hyvässä seurassa, vaikka tekemisen keksiminen olikin hankalaa. Pohdinta päätyi (500) Days of Summer-leffaan, hengailuun ja musiikin kuunteluun. Oikein hyvä päätös. Leffa on mun osalta jo aiemmin todettu ihanaksi ja edelleen vaan.
Hengailua kivasti elävöitti poikkeuksellisen laulava puhelinlanka, voi huoh. Onneksi osaan olla asiallinen kaikenmoisissa puheluissa. Mummikin soitti oikein tärkeitä asioita, jep. Mun kummi rakentaa autotallia, lapsuuden kesäkaveri on saanut tyttövauvan, peräkärry on korjattava, puuvaja remontoidaan ensi kesänä ja muuta mun elämää juuri nyt liikuttavaa.. Se yleensä odottaa mun soittavan, jotta mulla on varmuudella aikaa kuulla kaikki kylän tapahtumat. Kun asiaa on aina niin paljon (hällä) ja mulla paljon muuta tekemistä. Mutta kyllä mä sille usein soitankin, keskiviikkona viimeksi. Nyt sitä oli vaan jäänyt mietityttämään, että nousiko mulle kuume vai ei ja sitten siinä samassa kerto kaikki tärkeät. Mummi on vähän höpsö.

Onneksi maanantai sujui näin rennoissa merkeissä, muut päivät näyttävät olevan aika haipakkaa. Tästä on hyvä jatkaa. Unille ensin.

Aikuiset tykkää rakkauskomedioista!

Perjantaina pääsinkin viettämään iltaa siskoni ja äitinsä luokse. Tortilloja, hyvää seuraa ja hömppäleffoja, mitä sitä muuta toipilaana voisi toivoa! Tosin lähes 9-vuotiaan elämä on niin rankkaa, että täytyy kiukuta lähes kaikesta. Toisaalta se kertoo myös siitä luottamuksesta mikä meillä on, ei sitä kelle vaan viitti kiukuta. Sallittuahan se on, välillä on pakko saaha kiukuta.
Alkaahan se olla hankalassa iässä. Vielä niin lapsi, mutta koko ajan vaaditaan enemmän ja enemmän. Omien sanojen mukaan "Mun pitää olla niin iso, etten saa tehä virheitä, mutta kaikelle mitä mä teen, nauretaan, koska en oo aikuinen!" Onhan se hankalaa eikä kyllä kateeks käy. Mutta sori vaan muru, teini-iässä saattaa olla vielä hankalampaa. Onneks on paljon tukijoita, kyllä siitäkin selvitään! Luulen myös, että Toi ikä aikaistuu koko ajan. Ei mun mielestä mulla vielä kolmannella ollu tollasta kipuilua, mä leikin barbeilla ja olin selkeästi lapsi. Kovat kipuilut tuli lähempänä yläastetta. Mutta aika muuttuu nopeasti. Ei mun kolmannesta luokasta vielä niin pitkää aikaa oo,vaikka on kuitenkin. Paljon on muuttunut sen jälkeen. Mutta se kuuluu asiaan.
Pahimmassa kiukussaan perjantaina sisko huusi murjotussopestaan "Mä en halua kasvaa aikuiseks, mä en halua tykätä rakkauskomedioista! Mutta mä haluan kasvaa, ettei mun sanomisille naureta!" Äitinsä totesi siihen, että parempi nyt, aikuisena täytyy todellakin tehä töitä, että keksii jotain, jolle nauraa muutkin kuin sinä itse. Että puolensa kaikella..
Päädyttiin kompromissiin, kaikille jotakin: Jätä se! (Romanttiikkaa Aikuisille) ja Marley & me 2 - Pentuvuodet (Söpöjä eläimiä siskolle). Sipsit piti pitää ikkunalaudalla, jotta Aikuiset ei syö kaikkea kerralla (Voi laps ja lapsen ideat). Istumiseen helposti kyllästyvä (ainakin rakkausleffojen kohalla) laps sai siis syyn liikkua - sohvan ja kulhon väliä. Että kukas niitä sipsejä söikään vauhdilla? Puss på dej. Hengailuilta päättyi yökyläilyyn. Olipas mukavaa (kaikesta huolimatta :))

Lauantaina kävin siskoni äidin ja ystävänsä kanssa katsomassa elokuva Oppipoika. Jösses. Elokuva oli alusta loppuun niin painostavasti kuvattu, että koko ajan ootti jotain pahempaa. Kuvaus sopi elokuvaan, loi sille juuri oikean tunnelman. Olen huono arvioimaan elokuvia, joten laajemman arvioinnin saatte etsiä muualta. Elokuva oli kokonaisuutena tosi hyvä, roolisuoritukset uskottavia ja kuvaus hieno. Suosittelen!
Sen jälkeen näin ihania naisia. Tai yhtä, mutta samassa paikassa sattui olemaan muitakin ja sinne tuli vielä pari enemmän tai vähemmän kutsuttuna. Olipas piristävää olla isossa, osittain tavallisesta poikkeavassa porukassa. Keskustelut meni välillä niin syvällisiksi, että harvoin, huhhei. Lähin kotiin ajoissa ennen tanssipaikkaan siirtymistä, ei sitä vielä voi liikaa riekkua. Kiitos illasta ihanat.

Olo on jo aika hyvä, kurkku tosin superkipeä vielä, ei muuta. Eiköhän tästä taas hyvin selvitä. Viikonlopusta tulikin aika ohjelman täyteinen, mutta kaikki ohjelma on ollut rauhallista hengailua. Tälläiset viikonloput ovat ihania. Puss.

Kuume tuli ja pilas kaiken

Ja taas on mennyt monta päivää ilman yhtään tekstiä.. Ei mulla oo jotenkin mitään asiaa. Tylsä elämä? Tällä viikolla en oo ees syöny mitään kuvaamisen arvoista (millähän mä oon ees eläny koko viikon?) Mitähän oon ees tehny koko viikon? Maanantaina tehtiin kyllä hamppareita, mutta ei mulla niistä mitään järkevää kuvaa oo. Hyviä oli. Ja raneja lisäks.
Tiistai meni partiojutuissa, tavallisesta poikkeavasti tosin, aluetapaamisessa muiden alueen lippukunnanjohtajien kanssa.
Keskiviikkona tulinkin vain kotiin, koska työpäivän jälkeen iski jotenkin superväsymys. Illalla sitten nousikin kuume, joka tosin laski yön aikana. Loppuviikko onkin sujunut saikutellessa. Ja hö, just kun ois ollut viikonlopuks partioretki piitkästä aikaa (seuraavaan on vielä pitempi), mutta eihän mun kannata sinne telttaan mennä nukkumaan, en pääse näistä pöpöistä muuten ikänä eroon. Piti myös eilen nähä entistä työkaveria, nykyistä ystävää, mutta eihän se onnistunut. No, jos sitten taaas löytyis joku toinen päivä..
Olo on kuitenkin tänään ollut jo ihan ok, ehkä sitä saa viikonloppuna jotain tehtyä, pitää vaan tarpeeks rauhallisesti ottaa.
Eilen päiväni koostui elokuvista ja muusta tietokonehengailusta. Katsoin Pihalla ja 3Simoa. Jälkimmäisestä myös kommenttiraidan (!!). Eihän kukaan katso kommenttiraitaa... Paitsi minä. Siinä siis elokuvan tekijät katsoivat elokuvaa ja kommentoivat tapahtumia, muistelivat kuvauksia yms. Kuvana pyöri elokuva ja äänenä kommenttiraita. Eli katsoin elokuvan tuplana, eri äänillä tosin. No, mikäs sitä mieskomeutta oli katsellessa ja kommentit sisälsi hyvää läppää. Piristin siis tuplana saikutuspäivääni.. Tavallaan kipeänä olo tekee ihan hyvää, saa luvan kanssa ihan vain olla. Mutta onhan tää tosi turhauttavaa, kyllähän mä mieluummin haluisin tehä kivoja juttuja! Hoivaajakin läks mökille.
Tänään attelin pätkittäin vähän järjestellä kotia ja levätä. Kaupassa pitäis käyä, kai sitä ihminen jotain ruokaa tarvitsee. Ja sitten yritän nauttia siitä, ettei tarvitse tehä mitään.

Ihan ok, mutta ei maailman kivoin

Huhhei, taas on viikko menty haipakkaa. Töiden lisäksi jumppaa ja hyviä tyyppejä. Ja hyvää ruokaa (tässä tajusin, että lähes kaikki postaukseni vähintään sivuuttavat ruokaa ja suurin osa kuvista sisältää.. ruokaa). Tässä niitä vähän lisää..

Perjantaina päädyttiin kolmen aterian illalliselle ystäväni kanssa Mayaan. Oli kyllä niin herkkua ruokaa ja seura mahtavaa. Taas on parannettu maailmaa vähän lisää. Kiitos illasta!

 

Lauantaina aloitin aamuni Bulevardin kahvisalongissa muualla asuvan ystäväni kanssa. Puhuttiin partiosta (lähinnä suunnistus- ja kutukurssista sekä Ruska-Punkku-kisan nostamasta haloosta) ja päivitettiin kaikki elämässämme tapahtuneet tärkeät jutut. Ja vähän juoruiltiin.. Sitten kierrettiin kauppoja vähän.

 

 

Sitten olikin vuorossa laatuaikaa siskon kanssa yökylän muodossa. Kaupassa käynnin jälkeen lenkitettiin koirat, tehtiin sushia (lähes 9vee ehotti ihan ite), katottiin Idolsia ja Hain tarina. Koirat oli kyllä parempaa seuraa kuin tällänen kuiva sisko, niien takia se varmaan tuli (Onnea on kämppis ja sen koirat, niin saa välillä siskon kylään..). Saatiin myös laatuaikaa häiritsemään yks otsikon mukainen (9veen määritelmä, itse määrittelisin paremmin) tyyppi. Toi lähes 9vee alkaa kyllä olemaan lähellä varhaisteiniä. Mua alkaa aina naurattaa, kun se huokailee ja pyörittelee silmiään mun jutuille. Oonhan mä vähän kuiva.. Tänään se kyllä yhtäkkiä totes "Sisko, mä tykkään susta aika paljon". Raksi seinään. Kyllähän mä tiiän olevani tärkeä, mutta ei se sitä kovin usein sano..

Kävin viikonlopun aikana useasti sovittamassa yhtä vaatetta Monkissa.
Se on jotenkin tosi kiva, mutta liian teltta ja siihen nähen liian hintava.. Ehkä.
Mutta Monkin sovituskopit on tosi kivoja, ne on kokonaan peiliä!

Harmaaseen päivään ja harmaaseen asuun piti saaha vähän piristystä..

 

Sunnuntaina hengailtiin ja käytiin Neiti Aurinkoisen 1-vuotis synttäreillä. Hänkin jo niin iso, huhhei, saparot päässä ja kaikki! Syömistä hänen täytyy kyllä vielä vähän harjoitella, ei niin kovin siististi käy se..

Tein oikein siistin 1-vuotiskortin ja sitten 9vee vähän tuunas.


Matkalla juhlista nähtiin sateenkaari. Eihän tänään ollu ees aurinkoa?

Kun sisko läks isän matkaan, tapasin Parasta partiossa-kaverin ja käytiin syömässä. (Jep, viikonloppuni pyöri vain ruuan ympärillä. Ens viikolla voi sitten syyä tylsemmin.) Mua vähän nauratti tää syksyyn varautumiseni, yläosassa ihan pop kerrospukeutuminen ja jalassa. Balleriinat. Jep. Kyllä tähän pukeutumiseen tulee vielä rutiini. Seura oli hyvää, kuten mulla yleensäkkin.

Ohjelmarikkaan viikonlopun jälkeen tulin kotiin ja avasin koneen. Partiojuttujen hoitamista ja PMMP:n uuden Matkalaulu-kokoelman kuuntelua Spotifysta. Nää versiot vaatii muutamia kuuntelukertoja, mutta aika kiva idea kyllä!

Elämässäni on hyviä tyyppejä. Kiitos niille.

Stressinpoistomaisema

Uusi viikko ei alkanut kovin paljon helpommin kuin edellinenkään sujui. Mutta onneks mulla on niin hyvä työporukka, että selvitään pienistä poikkeustiloistakin kunnialla. Ja onneksi kaikkiin päiviin sisältyy paljon iloakin! Välillä se vain pitää etsiä pienemmistä asioista.

Työpäivän jälkeen hengailin hyvässä seurassa hyvissä maisemissa. Kaikki stressi jäi siinä seurassa ja näihin maisemiin...

 

Ei mulla oikeestaan ees ollu mitään kerrottavaa, mutta halusin jakaa stressinpoistomaisemani. Rentoa viikkoa!

Järjestä elämäsi nautittavaksi.

Kyllä kiirettä pitää. Viime viikko töissä oli niin rankka, että harvoin, mutta eiköhän se tästä tasaannu. Onneksi muuten elämässä on ollut nyt vaan stressittömiä juttuja, niin säilyy tasapaino. Positiivinen jännitys on asia erikseen..

Viikonloppuuni kuului hyviä tyyppejä ja hyvää ruokaa. En kirjoita kaikesta, mutta vietin vuorokauden viikonlopustani Naisista parhaan kanssa. Juhlittiin sen menneitä synttäreitä, mun toisen nimen nimpparia (sattu lauantaille) ja meiän ystävyyttä. Herkuteltiin, juoruttiin, kuunneltiin musiikkia ja katottiin elokuvia. Hemmoteltiin ja vaan hengailtiin. Niin rentouttavaa, että kyllä kiitos, tollasen viikon jälkeen, tuli tarpeeseen. Nyt uudella puhdilla ensi viikkoon!



Aloitettiin päivä valmiiksimaustetulla (lime-korianteri) uunilohella
ja herkkusalaatilla, johon laitettiin salaattisekoitus, tomaattia, maissia, mozzarellaa,
herkkusieniä, fenkolia ja tuoretta basilikaa. Kesä jatkuu.

Jälkkäriksi vaniljajätskiä ja kakkutikkari kauniisti koristeltuna.

Illemmalla syötiin herkkuhampparit! Yllätin myös itseni.
Täytteenä paistettuna halloumia, munakoisoa ja herkkusieniä
sekä tomaattiviipaleita ja valkosipuli-basilika-jogurttia.

Sunnuntai aloitettiin brunssilla. Tässä muutama kuva tarjoiluista.
Toi mysli on ihan superhyvää jaturkkilaisen jogurtin
 kanssa ehkä täydellinen pari!

Cappuccinoa rakkausmukista!

Leivoin aamulla sämpylöitä. Kokeellinen keittiö kokeili taas:
jos kaapista ei löydy siirappia, sen voi tänään todistetusti korvata
eukalyptus-hunajalla! Tulipas kehuja..

Musta tulee (kuulemma) jollekkin vielä täydellinen supervaimo, vaikka en osannutkaan korjata pyörässä ollutta vikaa. Ei munkaan taidot voi kaikkeen riittää, siksi pitää pitää huoli siitä, että elämässä on ihmisiä, jotka osaavat auttaa.
Elämäni on juuri sellaista (ainakin hetkittäin) kuin sen kuuluukiin!

Nyt keräämään talteen vikat rentoudet tästä viikonlopusta ja huomenna reippaana uuteen viikkoon!

Totuus kuullaan lasten suusta?

Kerron ensin päivän tärkeimmän: Söin tänään hopeatoffeita! Ekaa kertaa niiden paluun jälkeen, tuli ihan lapsuus mieleen ja voi nam kun ne maistui taaskin hyvälle.

Tänään oli kyllä sellainen Lasten sanomisten kultapäivä, että oli oikein pakko kirjoittaa oma postaus, voi huoh. Vaikka ei nää varmaan ees kuulosta yhtään hauskoilta näin. Musta tuntuu jo nyt tyhmältä kirjottaa näitä, mutta haluun jäsentää niitä ajatuksissani ja helpoimmalta tuntui kirjoittaa näin. Ehkä joku kohta ilostuttaa jonkun toisenkin päivää.

Yritin kysyä eräältä pieneltä syytä mustelman ilmestymiseen. Sain vastaukseksi seuraavan keskustelun kahden pienen välillä. A on mustelman omistaja ja B kaveri
A: "Isä lupas että kysytään jyräkuskilta että saanko mä joskus ajaa sitä jyrää. Mä haluan mennä jyrän kyydissä... Sitten me mentiin kaverille ja arvaa mitä? Niillä on LEIKKIMÖKKI!" (Poika kertoi tämän mulle ja sitten toinen liittyi keskusteluun..)
B: "Mulle tuli tähän mustelma kun juostiin ton kanssa mun kodissa. Mulla on uus koti. Mä asun uudessa kodissa!" (Osotti itsellään samaa kohtaa, jossa toisella on mustelma. Ja uusi koti on ollut jo varmaan puol vuotta..)

Käytävällä juoksi päikkäreille menossa ollut lapsi laulaen "Naapurin sika tuli matkalta, toi mukanaan.. sinua!" Öö hmm.. Milloin leirille tuleva naapurin täti on vaihtunut matkailevaan sikaan? Ja miksi se tuo mukanaan minut (osan minua??) eikä tuliaisia? Ei voi tietää..

Pojat leikki autoilla. Melko reilua meininkiä..
"Kuka tulee kattomaan mun kisoja? Kuka tulee? Kuka tulee kattomaan kisoja?"
"No ei kukaan!"

Näiden lisäksi oli pari muutakin.. Ja partiossa niitä sitten tuli lisää.. Tässä muutama.

Mietittiin ryhmälle sääntöjä. Yksi ehdotti säännöksi "Mitään ei saa tehdä ilman lupaa". Toinen totesi vieressäni hiljaa "No siinä tulikin sääntö!"

Kirjotettiin taas niitä adjektiivejä. Ens kerralla ei enää jatketa, nyt saa riittää. Eräs koki tehtävän edelleen haasteelliseksi ja totesi. "Tästä tulee pitkä päivä mulle." Häntä myös hämmensi pienet kirjaimet ja että mua nauratti ne kommentit ja huokailut.

Kysyttiin myös toiveita asioista, joita voitaisiin syksyn aikana tehä. Vaadittiin vissiin liikoja..
"Eiks noi ajatukset vois jo riittää? Multa ei tuu enää mitään uutta."

Ja sitten oli yks ihan käsittämätön leikin selitys. Sitä ei kykene ees kirjottamaan, se meni jotenkin näin: "Ensin jotkut menee neljään nurkkaan. Kolme menee nurkkiin ja joku on keskellä ja huutaa jotain kuorrutteita ja sitten joku juoksee ympäri keskellä ja jossei joku ehi johonkin nurkkaan niin se jää mutta jos joku ei ehi niin sitten joku toinen on jäänyt." Tai jotain. Me takerruttiin jo siihen, että kolme menee neljään nurkkaan. Jep. Ei leikitty sitä leikkiä.

Tässä päivässä oli paljon muitakin pieniä iloja. Kaikki on jotenkin paljon helpompaa, kun etsii iloa pienistä asioista. Tästä on hyvä jatkaa huomiseen. Jos nyt vaikka jo alkais väsyttää..

Räkäpää päivää ja vähän tsiliruokaa

Ohhoh, taas vierähti viikko kirjottamatta. Viime viikolla tapahtu kyllä niin paljon että huhhei, poikkeustilaa töissä ja muuta ohjelmaa, niin kirjota siinä sitten. Asiaa ois varmaan ollutkin, mutta ei yhtään kirjoittamisfiilistä nii en ees yrittäny. Anteeks vaan.

Viikonloppuni oli yksi parhaista. Jännitystä, kivaa tekemistä ja ihania tyyppejä. Kiitos te. Ja kruununa mahtavalle viikonlopulle iski - hiphei vaan - räkäpää! Just kun ois kaikkea kivaa tulossakin. Mutta onhan tästä ennenkin selvitty. Vielä ei oo kovin paha, työkuntoinen ainakin toistaseksi. Toivottavasti ei pahemmaks meekkään. Koska nyt on meneillään kaikkea kivaa (totesin sen jo tosin..), olin kuulemma mielialaltani yllättävän (normaalin) pirteä ja iloinen eikä räkäpäätä olisi siitä huomannutkaan. Parempi niin.
Töissä opin, että äiti tulee kotiin maanantaisin MYÖHEMMIN-MYÖHEMMIN. Että nyt tiedetään sitten sekin... Ja monta muutakin asiaa.

Töiden jälkeen kävin vähän kaupoilla ja syömässä.  Ravintolassa oli myös isä ja poika. Ruokalistaan oli perinteisesti merkattu chili-kuvilla ruokien mausteisuus. Isällä oli (tärkeä) puhelu kesken, mutta eihän sitä lapsena malta oottaa.. "Iskä täällä on tsiliruokia! Toikin on tsiliruoka. Ja toi on tsiliruoka ja toi on tsiliruoka. Tsiliruokia. Iskä oikeesti, tsiliruokia! Iskä syötkö sä tsiliruokaa? Iskä, iskä tsiliruokaa, syötkö?" jne. kertaa vähintään kolme. Lopulta isä totesi "Joo, on chiliruokia, mutta mitäs sä otat täältä lasten listalta? Ottaisitko kanaruokaa?" "Kanaruokaa? Kanahan on naista! Se synnyttää tipuja, kyllä mä tiiän." Että sillee.. Hyvää tsiliruokahalua.
Lähetin viestin äitille, joka vastasi "Esimerkiksi tuon takia kannattaa tarkoin harkita sitä lisääntymistä." Jep. Toi on just se tärkein asia. No, en ajatellut lisääntyä ainakaan vielä. Mistään muustakaan syystä.

Äsken pesin pyykkiä, vaikka se ei kuulemma kuulu kipeenä tehtäviin asioihin. Hö, sehän on just paras kotityö ihan millon vaan. Ja ei ne itestään peseydy, vaikka ois kuinka kipeä.. Enkä mä nyt niin kipeä ole, työkuntoinenkin vielä!

Viikon tavoitteena on selättää räkäpää ja muutenkin elää vaikka.

Mulla olis yks kysymys: Jos tää on kerran Kolo, niin miks tän ovi ei oo niinku.. pyöreä?

Tehokkaan työpäivän jälkeen oli tiedossa partiota, kuten aina tiistaisin. Tänään kuitenkin vähän tavallisesta poikkeavaa, kun kokouksen jälkeen oli sovittu vanhempainilta. Ja siksikin poikkeavaa, että parina toimi Parasta partiossa-seurani (ei sillä, että siinä toisessakaan vikaa olisi).
Lasten kokous alkoi tavalliseen tapaan pihaleikeillä. Sisälle siirryttäessä mulle esitettiin otsikon mukainen, tiukka kysymys. Aika hyvä, en oo ikinä ees ajatellu asiaa noin pitkälle. Enkä osannu vastata...
Kokouksessa täytyi kirjoittaa paperille numeroita ja niiden perään sanoja, jotka vastaavat kysymykseen Millainen? Tämä osottautuikin yllättävän haastavaksi jo viime viikolla, jatkettiin nimittäin kesken jäänyttä tänään. Ja kun eihän ne raasut osaa ees kirjottaa vielä kunnolla, niin mistäs ne tietää mitkä sanat on mitäkin! Ja selitä siinä sitten.
Eräässä paperissa luki kyllä sanoja, mutta lähes kaikista puuttui vokaalit kokonaan tai osittain. Tai siis ei tietenkään, kyllähän säkin tiedät adjektiivit "kva", "levä", "ptk", "kma" ja muutaman muun. Erääseen kirjoitettiin ensin kaikkien numeroiden perään "millainen", "millainen", "millainen" jne. Sitten ohjeita tarkennettiin, mutta ei siihen pyydettyjä sanoja tullut sittenkään..
Ja numerothan niissä on lähes kaikissa ihan miten päin vain. Voi söpöt. Harjoitus tekee mestarin!

Vanhempainiltakin meni pilvipäistä huolimatta hyvin. Ja sen jälkeen annettiin ajatusten lentää kaikkialle ja saatiin suuret suunnitelmat tehtyä. Tästä tulee hyvä partiovuosi!

Voihan maskamakkara

Viikko alkoi jotenkin yllättävän hyvin. Vaikka pää oli jossain muualla, sujui kaikki hyvin. Ehkä juuri siksi, ei ajatellut mitään. Tai en tiiä, onks pää ikinä siellä missä pitää, mutta yleensä ees vähän paremmin, ha.
Töissä tuli taas liuta tärkeitä kysymyksiä, kuten "Tiesitkö, että mulla on ollu yskä?" tai "Miski sulla ei oo maskamakkaraa, miski?"

Töistä poljin kaupunkiin tapaamaan ihanaa ystävää, jota valitettavan harvoin nykyään pystyy näkemään. Se kun meni vuosia sitten muuttamaan pohjoseen, mokoma! Onneksi ystävyys ei häviä. Käytiin Factoryssa, mä olin terveellinen ja tilasin salaatin, mutta tuo lomalainen.. söi kaksi palloa jäätelöä. Hyväksi on (välillä) herkutella!

Täytteenä savulohta, scamppeja, tuoretta ananasta ja hunajamelonia sekä
hunajapaahdettuja auringonkukansiemeniä ja kuivattuja marjoja,
kastikkeena lime-inkiväärijogurttia. Nam!!

Herkuttelun ja juoruilun jälkeen mentiin vähän shoppailemaan. Löysin harmaat farkut ja valkoisen paidan. Olivat makutuomarin mielestä niin hyvät, että pitihän sitä vähän sortua.. Jäin hetkeksi vielä itsekseni pyörimään seuran lähdettyä, mutta en löytänyt mitään tarpeeksi kivaa.
Kotimatka kesti varmaan tuplaten, piti samalla Whatsappata kaikkea ah.niin.tärkeää. En siis toki tee sitä samaan aikaan, mutta koska kuuntelen puhelimella radiota, piippaa napeissa kaikki viestit. Niin  kyllähän ne pitää heti pysähtyä lukemaan.. Ja toki niihin täytyy vastata heti ja ohhoh, noidan kehä on valmis! Perille pääsee aina. Asiat täytyy laittaa tärkeysjärjestykseen ja aika ei yleensä pärjää siinä kärkisijoille.

Tää olikin ehkä se kaikista rennoin päivä, seuraavat kaksi menee vanhempainilloissa kertomassa tärkeitä juttuja. Tälläisellä alotuksella jaksaa virallisemmatkin jutut! Toivotaan vähintään yhtä hyvää viikon jatkoa, muille myös!

Käsi oikea sanoo Hyvää huomenta, hyvää hyvää huomenta!

Eilen vietin iltani ala-asteelaisen siskoni ja hänen äitinsä kanssa. Voi että kun meillä oli taas mukavaa! Ruoka maistui ja seura oli mainiota. Katsottiin romanttista hömppää kahen leffan verran ja vaan hengailtiin. Mahtava lauantai, mutta ensi viikolla voisin jo tehä jotain muuta kuin hengailla! En ees oikeen muista, koska oon tehny jotain muuta ku hengaillu, ehkä Flow-viikonloppuna, mutta siitäkin on jo aikaa. Hyvän yön suukkoa en meinannut saaha siskolta taaskaan, koska mulla on "aina liian märät huulet." Jaha.

Tänään olin mainostamassa partiota asuinalueeni yhteisessä tapahtumassa. Sateinen sää hieman varjosti tunnelmaa aluksi, mutta poutaantumisen jälkeen alkoi porukkaakin olemaan ihan kivasti. Jaettiin valtaisat 70 mainosta, ne tuottavat toivottavasti tulosta! Ainakin innokkuutta oli ihan kivasti, mutta negatiivisuutta toki myös. Partio on vaan jotenkin niin noloo...
Mutta meillä oli kivaa, tottakai, päivänsä sai viettää hyvässä seurassa. Ja syöden, ha. Parasta partiota siis!
Tapahtumapäivän ja kololla hengailun jälkeen raahasin Parasta partiossa-seurani meille kokkaamaan ja suunnittelemaan tulevia juttuja. Kyllä me saatiinkiin paljon aikaseks vaikka ajatukset meinaskin lennellä välillä ihan mihin vaan.. Onneks tätä hommaa saa tehä tälläsessä seurassa. Kiitos!

(Otsikko ei ehkä sovi ihan tähän vuorokaudenaikaan, mutta se on soinut mulla päässä enemmän tai vähemmän koko päivän, anteeks vaan seurani! Enkä todella tiedä, mistä se tuli.. Biisihän toki jatkuu näin: "Vasen käsi toivottaa päivää iloista, päivää päivää iloista!" Eli iloisia päiviä kaikille, kiitti moi!)