Kerron ensin päivän tärkeimmän: Söin tänään hopeatoffeita! Ekaa kertaa niiden paluun jälkeen, tuli ihan lapsuus mieleen ja voi nam kun ne maistui taaskin hyvälle.
Tänään oli kyllä sellainen Lasten sanomisten kultapäivä, että oli oikein pakko kirjoittaa oma postaus, voi huoh. Vaikka ei nää varmaan ees kuulosta yhtään hauskoilta näin. Musta tuntuu jo nyt tyhmältä kirjottaa näitä, mutta haluun jäsentää niitä ajatuksissani ja helpoimmalta tuntui kirjoittaa näin. Ehkä joku kohta ilostuttaa jonkun toisenkin päivää.
Yritin kysyä eräältä pieneltä syytä mustelman ilmestymiseen. Sain vastaukseksi seuraavan keskustelun kahden pienen välillä. A on mustelman omistaja ja B kaveri
A: "Isä lupas että kysytään jyräkuskilta että saanko mä joskus ajaa sitä jyrää. Mä haluan mennä jyrän kyydissä... Sitten me mentiin kaverille ja arvaa mitä? Niillä on LEIKKIMÖKKI!" (Poika kertoi tämän mulle ja sitten toinen liittyi keskusteluun..)
B: "Mulle tuli tähän mustelma kun juostiin ton kanssa mun kodissa. Mulla on uus koti. Mä asun uudessa kodissa!" (Osotti itsellään samaa kohtaa, jossa toisella on mustelma. Ja uusi koti on ollut jo varmaan puol vuotta..)
Käytävällä juoksi päikkäreille menossa ollut lapsi laulaen "Naapurin sika tuli matkalta, toi mukanaan.. sinua!" Öö hmm.. Milloin leirille tuleva naapurin täti on vaihtunut matkailevaan sikaan? Ja miksi se tuo mukanaan minut (osan minua??) eikä tuliaisia? Ei voi tietää..
Pojat leikki autoilla. Melko reilua meininkiä..
"Kuka tulee kattomaan mun kisoja? Kuka tulee? Kuka tulee kattomaan kisoja?"
"No ei kukaan!"
Näiden lisäksi oli pari muutakin.. Ja partiossa niitä sitten tuli lisää.. Tässä muutama.
Mietittiin ryhmälle sääntöjä. Yksi ehdotti säännöksi "Mitään ei saa tehdä ilman lupaa". Toinen totesi vieressäni hiljaa "No siinä tulikin sääntö!"
Kirjotettiin taas niitä adjektiivejä. Ens kerralla ei enää jatketa, nyt saa riittää. Eräs koki tehtävän edelleen haasteelliseksi ja totesi. "Tästä tulee pitkä päivä mulle." Häntä myös hämmensi pienet kirjaimet ja että mua nauratti ne kommentit ja huokailut.
Kysyttiin myös toiveita asioista, joita voitaisiin syksyn aikana tehä. Vaadittiin vissiin liikoja..
"Eiks noi ajatukset vois jo riittää? Multa ei tuu enää mitään uutta."
Ja sitten oli yks ihan käsittämätön leikin selitys. Sitä ei kykene ees kirjottamaan, se meni jotenkin näin: "Ensin jotkut menee neljään nurkkaan. Kolme menee nurkkiin ja joku on keskellä ja huutaa jotain kuorrutteita ja sitten joku juoksee ympäri keskellä ja jossei joku ehi johonkin nurkkaan niin se jää mutta jos joku ei ehi niin sitten joku toinen on jäänyt." Tai jotain. Me takerruttiin jo siihen, että kolme menee neljään nurkkaan. Jep. Ei leikitty sitä leikkiä.
Tässä päivässä oli paljon muitakin pieniä iloja. Kaikki on jotenkin paljon helpompaa, kun etsii iloa pienistä asioista. Tästä on hyvä jatkaa huomiseen. Jos nyt vaikka jo alkais väsyttää..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti