Iltaherkuksi valikoituu nykyään ennemmin suolaista kuin makeaa. Vaihtoehtoihin vaan kaipaisi välillä jotain muuta kuin sipsejä, nachoja, juustoja tai dippivihanneksia. Tottakai muutakin on, mutta nää on ne, joista itse yleensä valitsen.
Viimeksi kauppareissulla sattui silmiin jotain uutta: Sourcream & onion riisikakut! Olen kyllä tiennyt, että riisikakkuja saa vaikka minkä makuisina, mutta olen suhtautunut niihin vähän skeptisesti. Olen varmaan joskus jossain maistanut ja todennut oudoiksi. Mutta nämä! Ah, kuinka hyviä. Pari riisikakkua riitti hyvin tv-herkuksi. Sipsipussin kun saa helposti vedettyä kerralla.. Suosittelen!
Jos kaipaa vaihtelua ja jos haluaa syödä kerralla vähän vähemmän, näillä se onnistuu tosi helposti!
Söin näitä myös pari aamupalaksi matkalla töihin perjantaina. Toimi siinäkin paremmin kuin tavalliset riisikakut. Näissä on mausteseosta päällä, ei jää yhtä helposti kitalakeen kuin tavalliset eikä maistu niin pahvilta.
(Omani ostin Prismasta, en tiedä tarkemmin kauppojen tarjonnasta)
Haluan vielä sanoa, etten herkuttele mitenkään joka ilta. Välillä viikottain, välillä voi mennä kuukauskin, etten ostaa mitään herkuksi laskettavaa. Käytän herkku-sanaa aika laajasti kuvaamaan vähän kaikkea hyvää. Dippivihanneksia syön välillä ihan iltapalaksi, niillä saa hyvin varmistettua päivän kasvistarpeen ja vatsan täyteen. Dipin teen lähes aina itse, ettei siinä ole mitään ylimääräistä. Myös hedelmälautanen on mulle herkku. Omassa päässäni jaottelen herkut hyviin ja huonoihin ja aika usein pyrin tekemään niitä parempia valintoja. En kuitenkaan noudata orjallisesti mitään ja välillä herkuttelen kaikella mahdollisimman epäterveellisellä. Se on minusta ok, jos se tuntuu hyvältä. Ainakin mun kroppa laittaa vastaan, jos se ei jotain halua ja myös janoaa jotakin, jota haluaa. Olen opetellut kuuntelemaan kroppaa paremmin, kyllä se tietää. Mulla ei toimi yhtään sellain ohjailtu Nyt en syö mitään epäterveellistä kuukauteen tai Syön vaan puol pussia sipsiä tai Otan vain pari karkkia tai Tänään en osta mitään. Silloin tuntuu, että kahta kauheemmin tekee mieli kaikkea ja sit jos mahdollisuus on, niin syö ja syö ja syö vaan. Parempi kun ei päätä mitään, syö vaan, niin jossain vaiheessa huomaa, ettei enää tee mieli tai ettei oo kuukauteen syönyt yhtään sipsiä tai karkkia. Ja jos yhtään tekee esim karkkia mieli, niin ostan pussin ja saatan huomata, etten edes avannut sitä. Kun ns lupa on, ei sitä välttämättä tarvitse. Toimii mulla.
Tarkoitus oli kirjoittaa vaan lyhyt postaus ja vinkata uudesta löydöstä, mutta ajauduinkin kirjoittamaan ajatuksiani herkkuhimon säätelystä. Ei se mitään, sopii aiheeseen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti