Hauskaa vappua just sulle!
maanantai 30. huhtikuuta 2018
Simakuulumiset
Sima ehti valmistua juuri sopivasti, eilen maistelin ensimmäisen lasillisen ja hyvää tuli tänäkin vuonna, jee! Toivottavasti muidenkin kotisimat ovat onnisuneet sekä maullisesti että ajallisesti.
Aamupalaksi valmistin vapputeeman mukaisen hedelmälautasen.
Hauskaa vappua just sulle!
Hauskaa vappua just sulle!
keskiviikko 25. huhtikuuta 2018
Kotikeskiviikko: kylpyhuoneen säilytysratkaisut
Esittelin viime keskiviikkona kylppärin säilytystulokkaat. Tällä kertaa aattelin esitellä, mitä muita säilytysjuttuja mä oon sinne löytänyt. Oon saattanut jo aiemmin blogissa mainita, että mä tykkään sävyttää kotia persoonallisilla ratkaisuilla. En oo kaikista luovimmasta päästä keksimään tavaroille uusia käyttötarkoituksia, mutta yritän tehdä sitä jonkin verran ja ne on just niitä juttuja, joilla saa hieman twistiä sisustukseen. Joskus vastaan tulee kauniita esineitä, joille ei ole tarvetta juuri siinä käyttötarkoituksessa, mutta niissä puhuttelee jokin. Ne sopisivat sisustukseen. Sitten alkaa kelat pyöriä, mitä muuta tälle voi tehdä? Kampauspöytäpostauksessa tämmöisiä esineitä olivat pieni tarjoiluastia sekä kermanekka. Mielestäni ne sopivat paikoilleen just eikä melkein. Joskus joku tavara puhuttelee niin paljon, että sen haluaa, vaikkei juuri sillä hetkellä keksi sille käyttöä. Ja sitten ykskaksyllättäen tulee hetki, jolloin esineelle keksii käyttötarkoituksen ja miettii, miten sitä ei muka aiemmin keksinyt. Ja on iloinen siitä, että esineen pelasti mukaansa. |
Kulmahylly ja koukut olivat valmiina kylppärissä kun muutin ja niihin sain hyvin aseteltua kaiken tarvittavan. |
maanantai 23. huhtikuuta 2018
Tee se itse-sima, vielä ehtii vapuksi!
Äiti teki itse simaa, kun olin lapsi. Muistaakseni joka vuosi. En muista, että meillä olisi ikinä ollut kaupan simaa kotona. Olen jatkanut perinnettä ja tehnyt siman itse (tai ollut juomatta sitä kotona, jos en ole jaksanut tai ehtinyt tehdä). Muistelisin kuitenkin tehneeni lähes joka vuosi, se on niiiiin hyvää. Joskus olen kokeillut jotain toista reseptiä, mutta aina seuraavana vuonna palannut samaan, jolla äitikin tekee. Koskaan en ole uskaltanut kokeilla muuta kuin perinteistä simaa. Variaatioita on vaikka kuinka ja useat kuulostaa hyviltä, mutta sima on kuitenkin sima. Ehkä jonain vuonna uskallan repäistä..
Nyt ei kuitenkaan ole se vuosi. Laitoin juuri siman tekeytymään ja ajattelin jakaa reseptin täällä, jospa joku muukin innostuisi. Siman tekeminen on helppoa ja ainakin tähän mennessä olen vuosittain onnistunut. Toivottavasti tämä ei ole edellisiä huonompi satsi, tekisi mieli jo maistella ja vähänkö on pettymys suuri, jos se sitten odotuksen jälkeen onkin pahaa. Odottaminen on siman valmistuksessa vaikein osuus, sanon minä.
Alkuperäinen resepti on Kotiruoka-kirjasta, kirjoitan sen tähän niinkuin itse sen teen.
Sima:
2-3 sitruunaa (luomu)
8 l vettä
1/2 kg fariinisokeria
1/2 kg sokeria
1/2 dl siirappia
1/4 tl hiivaa
lisäksi tarvitset pulloihin:
1/2 tl sokeria
5 rusinaa
(Määrät siis pulloa kohden)
Pese ja viipaloi sitruunat. Itse jätän kantapalat laittamatta ja leikkaan pään niin, että reunimmaiseen viipaleeseen jää mahdollisimman vähän valkoista. Valkoinen osa saattaa tehdä simasta kitkerää ja sen voi halutessaan leikata pois, kuoren keltaista osaa kannattaa kuitenkin laittaa mukaan. Itse olen kokenut sopivaksi määräksi valkoista sen, jota kussakin viipaleessa on hedelmälihan ja kuoren välissä. Tähän satsiin laitoin 4 sitruunaa, koska ne olivat niin pieniä.
Kiehauta osa vedestä ja kaada se sokereiden ja siirapin päälle sankoon. Sekoita, kunnes sokeri sulaa.
Lisää loput vedestä kylmänä. Liuota hiiva pieneen vesimäärään ja lisää haaleaan seokseen. Lisää sitruunaviipaleet.
Suojaa sanko kannella (tai esim leikkuulaudalla kuten mä kun ei isompaan ämpäriin ole kantta). Anna käydä huoneenlämmössä 12-24 tuntia. Tai kauemmin, jos teet vielä lähempänä vappua kuin mä, oon tehnyt niinkin joskus ja hyvin toimi.
Siivilöi ja pullota sima. Lisää pulloihin sokeria ja rusinat. Sulje pullot ja säilytä viileässä. Huom! Älä kierrä korkkeja ihan kiinni, ettei paine nouse käydessä liian kovaksi ja pullot räjähdä.
Sima on valmista, kun rusinat nousevat pintaan. Sen jälkeen on turvallista laittaa korkitkin kunnolla kiinni. Ohje sanoo, että viikko, välillä valmistuu nopeammin.
sunnuntai 22. huhtikuuta 2018
Näin teet vaippakakun
Kerroin edellisessä postauksessa täällä, kuinka yllätettiin luokkalainen vaippakakulla kesken oppitunnin ja lupasin kirjoittaa Näin teet vaippakakun-postauksen, tässä se siis on, olkaa hyvät! Toivottavasti tästä on jollekkin hyötyä vaippakakkua kootessa.
Leikkaa pahvista kiekko piirretyn viivan mukaan. Leipäveitsi käy oikein hyvin, jos et omista sahaa. Pahvi oli niin paksua, että esim mattopuukolla olisi mennyt ikuisuus. Ohuempaan pahviin se olisi varmaan sopinut oikein hyvin. |
Kun kiekko on valmis, päällystä se mieleisellä (teemaan sopivalla) lahjapaperilla. |
Budjetin mukaan on mielestäni kiva ottaa huomioon myös tulevat vanhemmat ja heidän mieltymyksensä. |
Äitiä huomioitiin myös kosmetiikkapaketilla. |
Toinen kierros samalla lailla. Eli ensin iso kumilenkki ensimmäisen kierroksen ympäri ja sitten lenkin väliin vaippoja. Tässä täytyy aluksi olla tarkkana, että laittaa oikean lenkin alle. |
Laitoin mehupullon päälle pienen pringles purkin ja pyöritin ympärille harsoa, jotta sain hieman korkeamman tukirakenteen. |
Kun kakku on valmis, se viimeistellään mieleisellä nauhalla ja sellofaanille. Tässä kakku kaikilta puolilta kuvattuna. |
En varmasti muistanut kuvata kaikkea enkä kertoa kaikista vaiheista, sillä olen itse oppinut näitä kootessani ja niksit tulee nykyään ihan luonnostaan eikä niitä ota ees huomioom erillisinä osina. Jos siis jäi jotain epäselväksi tai haluat kysyä mitä vaan tuotteiden valinnasta kakun viimeistelyyn, niin laita kommenttia, kerron mielelläni lisää ja autan tarvittaessa.
perjantai 20. huhtikuuta 2018
Yllätys luokkakaverille
Meillä on toimiva luokka. Kaikki otetaan huomioon ja apua saa, jos vaan pyytää. Ollaan oltu sen verran jo koulussa, että selkeät porukat on alkanut muodostua, mutta kaikkien kanssa on kuitenkin ihan ok tehdä yhteistyötä. Meillä on paljon erilaisia pari- ja ryhmätöitä, koska tulevassa ammatissamme tiimityö on keskeisessä osassa. Erilaisilla tehtävämuodoilla ikäänkuin valmistetaan siihen, että hommat sujuu kenen kanssa vain. Toki aina on niitä, joiden kanssa mieluummin toimii kuin jonkun muun, mutta se ei saisi näkyä itse työssä.
Luokkalaiset lähtee helposti mukaan erinäisiin juttuihin, kunhan joku vain keksii ja ehdottaa. Ennen joulua annoimme opettajille kiitokseksi kaksi suklaakuusta. Mä ehdotin ideaa, tein hankinnat ja kokosin kuuset, kaikki maksoi mulle oman osuutensa hankinnoista. Opettajat olivat niii-in otettuja lahjasta!
Tänä keväänä haaveilin vaippakakun tekemisestä luokkalaiselle, joka odottaa esikoistaan. Mietin ensin, että annettaisiin pienellä porukalla, mutta yhteisten pohdintojen jälkeen päätin kysyä muiltakin halua osallistua. Ja kaikki halusivat! Niinpä budjetti oli reilu ja pääsin toteuttamaan kunnon valtavan kakun. Vieläpä sen tyttökakun, josta edellisessä vaippakakkupostauksessa haaveilin. En tosin tehnyt kovin hörselöä, sillä tiedän, ettei vaaleanpunainen ole äidin lempivärejä (paitsi että raskaus on hieman pehmentänyt päätä ja kääntänyt värimieltymyksiä siihen suuntaan). Kakun kokoaminen oli kuitenkin helpompaa kuin ns sokkona, sillä pystyin valitsemaan "tyttömäisempiä" kuoseja, esim. kukkia. Ilahduin siitä, että värimaailma vauvanvaateosastoilla laajenee jatkuvasti, vaikka kuosit ovatkin kukka- ja autopainotteisia. Ehkä ihmiset silti pukevat pojalleen helpommin sinisiä kukkia kuin vaaleanpunaisia ja tyttärelleen punaisia autoja kuin sinisiä.. Kirjoitan kakusta vielä oman postauksen sunnuntaiksi Näin teet vaippakakun-tyylillä.
Tämän postauksen ydinajatus oli kuitenkin kertoa siitä itse yllätyksestä, pohjustuksesta vaan tuli vähän pitkä.. Kun summa ja osallistujat oli päätetty, katsoimme lukujärjestyksestä tunnin, jonka aluksi kakku olisi paras antaa. Vaihtoehtoja oli yksi, että onneksi silloin onnistu. Sattui nimittäin aika paljon jakotunteja aamuiksi ja kakku oli kuitenkin annettava ensimmäisillä tunneilla, ettei sitä tarvitse piilotella missään ja jotta kaikki pääsevät paikalle, kun se annetaan. Sovin opettajan kanssa, että se onnistuu ja että saamme ottaa fiilistelyyn oman aikamme ja sitten jatketaan opetusta. Myöhemmin kävin vielä sopimassa, että minä, kuski ja kakku tullaan hieman myöhässä, jotta kaikki ehtivät luokkaan ja tunti alkaa ennen meidän saapumista.
Suunnittelimme yllätyksen huolella. Meillä oli erillinen ryhmä, jossa sovittiin kaikista asioista, ettei tarvitse koulussa. Ryhmässä tiedotettiin yllätysaamuna puolin ja toisin tilanteet, että kaikki pysyvät kartalla. Yllätykseen asti jännitti, että joku vahingossa kirjoittaa väärään ryhmään ja salaisuus paljastuu, mutta niin ei onneksi käynyt. Mitä nyt itse meinasin yhden viestin kirjoittaa tulevalle äidille henkilökohtaisesti, mutta onneksi tajusin ajoissa ja vaihdoin ryhmään.
Juuri ennen h-hetkeä käytiin vielä ryhmässä läpi, miten toimitaan. Mattimyöhäset ilmoittelivat liikkeistään ja jo koulussa olevat yllätettävän olinpaikasta. Me kakun kanssa olleet liikkeistämme myös. Istuimme autossa siihen asti, että saimme viestin opettajan saapumisesta ja vasta sitten uskalsimme liikkua kohti koulua. Lupasin myös ilmoittaa, kun riisumme takkeja, ettei luokassa turhaan innostuta, jos joku myöhästyjä saapuu ennen meitä. Mietin, että näinköhän yllätettävä tajuaa jotakin, kun ihmiset puhelimen kanssa eikä hänelle tule viestejä, mutta ei onneksi. Juttelin jälkikäteen kavereiden kanssa, jotka sanoivat, että tunnelma oli tavallisuudesta poikkeava ja opettaja puhui erilaisia asioita kuin yleensä, yritti selkeästi pelata aikaa. Mutta yllätettävä ei ollut huomannut mitään. Niinhän se menee, että jos tietää jotain olevan tulossa, kiinnittää huomiota kaikkiin pienimpiinkin poikkeavuuksiin, mutta sellaisia ei huomaa, jos ei tiedä minkään olevan erilailla kuin yleensä.
Menimme kakun kanssa luokkaan eikä yllätettävä aluksi ymmärtänyt kakun olevan hänelle, ehti ajatella, että mä meen varmaan koulun jälkeen juhliin. Yksi otti videota tilanteesta ja siihen tallentui hyvin ilmeet. Yllätys onnistui siis täydellisesti, hän ei ollut aavistanut mitään!!! Ja ilahtui tietenkin suuresti näkemästämme vaivasta ja hienosta kakusta ja kortista (jonka toinen luokkalainen teki). Opettajakin oli iloinen, että sai olla osana yllätystä, hän ei ole uransa aikana koskaan ollut mukana vastaavassa.
Olen niin iloinen, että kaikki meni alusta asti niin hyvin ja saatiin pidettyä tämä salassa lähes kuukauden ajan. Olen iloinen siitä, että kaikki halusivat osallistua. Siitä, että idea koettiin hyväksi. Siitä, että saimme sumplittua kyydit sekä mulle ja kakulle aamulla että tulevalle äidille ja kakulle koulun jälkeen. Hän kysyikin aika nopeasti, että miten olemme ajatelleet hänen saavan kakkunsa kotiin. Olen myös iloinen siitä, että lähes kaikki olivat paikalla, kun kakku luovutettiin. Ja siitä, että saimme niin hyvin pidettyä kaikki ajantasalla liikkeistä.
En laittanut tähän postaukseen kuvia, koska kakkukuvat laitan sitten erilliseen postaukseen eikä muita oikein ole. Instasta löytyy kuva musta ja kakusta matkalla yllättämään, mutta en halua jakaa sitä täällä. Palaa siis sunnuntaina katsomaan, miltä kakku näytti, mitä kaikkea se sisälsi ja miten sellaisen voi rakentaa!
Rentouttavaa viikonloppua just sulle!
Luokkalaiset lähtee helposti mukaan erinäisiin juttuihin, kunhan joku vain keksii ja ehdottaa. Ennen joulua annoimme opettajille kiitokseksi kaksi suklaakuusta. Mä ehdotin ideaa, tein hankinnat ja kokosin kuuset, kaikki maksoi mulle oman osuutensa hankinnoista. Opettajat olivat niii-in otettuja lahjasta!
Tänä keväänä haaveilin vaippakakun tekemisestä luokkalaiselle, joka odottaa esikoistaan. Mietin ensin, että annettaisiin pienellä porukalla, mutta yhteisten pohdintojen jälkeen päätin kysyä muiltakin halua osallistua. Ja kaikki halusivat! Niinpä budjetti oli reilu ja pääsin toteuttamaan kunnon valtavan kakun. Vieläpä sen tyttökakun, josta edellisessä vaippakakkupostauksessa haaveilin. En tosin tehnyt kovin hörselöä, sillä tiedän, ettei vaaleanpunainen ole äidin lempivärejä (paitsi että raskaus on hieman pehmentänyt päätä ja kääntänyt värimieltymyksiä siihen suuntaan). Kakun kokoaminen oli kuitenkin helpompaa kuin ns sokkona, sillä pystyin valitsemaan "tyttömäisempiä" kuoseja, esim. kukkia. Ilahduin siitä, että värimaailma vauvanvaateosastoilla laajenee jatkuvasti, vaikka kuosit ovatkin kukka- ja autopainotteisia. Ehkä ihmiset silti pukevat pojalleen helpommin sinisiä kukkia kuin vaaleanpunaisia ja tyttärelleen punaisia autoja kuin sinisiä.. Kirjoitan kakusta vielä oman postauksen sunnuntaiksi Näin teet vaippakakun-tyylillä.
Tämän postauksen ydinajatus oli kuitenkin kertoa siitä itse yllätyksestä, pohjustuksesta vaan tuli vähän pitkä.. Kun summa ja osallistujat oli päätetty, katsoimme lukujärjestyksestä tunnin, jonka aluksi kakku olisi paras antaa. Vaihtoehtoja oli yksi, että onneksi silloin onnistu. Sattui nimittäin aika paljon jakotunteja aamuiksi ja kakku oli kuitenkin annettava ensimmäisillä tunneilla, ettei sitä tarvitse piilotella missään ja jotta kaikki pääsevät paikalle, kun se annetaan. Sovin opettajan kanssa, että se onnistuu ja että saamme ottaa fiilistelyyn oman aikamme ja sitten jatketaan opetusta. Myöhemmin kävin vielä sopimassa, että minä, kuski ja kakku tullaan hieman myöhässä, jotta kaikki ehtivät luokkaan ja tunti alkaa ennen meidän saapumista.
Suunnittelimme yllätyksen huolella. Meillä oli erillinen ryhmä, jossa sovittiin kaikista asioista, ettei tarvitse koulussa. Ryhmässä tiedotettiin yllätysaamuna puolin ja toisin tilanteet, että kaikki pysyvät kartalla. Yllätykseen asti jännitti, että joku vahingossa kirjoittaa väärään ryhmään ja salaisuus paljastuu, mutta niin ei onneksi käynyt. Mitä nyt itse meinasin yhden viestin kirjoittaa tulevalle äidille henkilökohtaisesti, mutta onneksi tajusin ajoissa ja vaihdoin ryhmään.
Juuri ennen h-hetkeä käytiin vielä ryhmässä läpi, miten toimitaan. Mattimyöhäset ilmoittelivat liikkeistään ja jo koulussa olevat yllätettävän olinpaikasta. Me kakun kanssa olleet liikkeistämme myös. Istuimme autossa siihen asti, että saimme viestin opettajan saapumisesta ja vasta sitten uskalsimme liikkua kohti koulua. Lupasin myös ilmoittaa, kun riisumme takkeja, ettei luokassa turhaan innostuta, jos joku myöhästyjä saapuu ennen meitä. Mietin, että näinköhän yllätettävä tajuaa jotakin, kun ihmiset puhelimen kanssa eikä hänelle tule viestejä, mutta ei onneksi. Juttelin jälkikäteen kavereiden kanssa, jotka sanoivat, että tunnelma oli tavallisuudesta poikkeava ja opettaja puhui erilaisia asioita kuin yleensä, yritti selkeästi pelata aikaa. Mutta yllätettävä ei ollut huomannut mitään. Niinhän se menee, että jos tietää jotain olevan tulossa, kiinnittää huomiota kaikkiin pienimpiinkin poikkeavuuksiin, mutta sellaisia ei huomaa, jos ei tiedä minkään olevan erilailla kuin yleensä.
Menimme kakun kanssa luokkaan eikä yllätettävä aluksi ymmärtänyt kakun olevan hänelle, ehti ajatella, että mä meen varmaan koulun jälkeen juhliin. Yksi otti videota tilanteesta ja siihen tallentui hyvin ilmeet. Yllätys onnistui siis täydellisesti, hän ei ollut aavistanut mitään!!! Ja ilahtui tietenkin suuresti näkemästämme vaivasta ja hienosta kakusta ja kortista (jonka toinen luokkalainen teki). Opettajakin oli iloinen, että sai olla osana yllätystä, hän ei ole uransa aikana koskaan ollut mukana vastaavassa.
Olen niin iloinen, että kaikki meni alusta asti niin hyvin ja saatiin pidettyä tämä salassa lähes kuukauden ajan. Olen iloinen siitä, että kaikki halusivat osallistua. Siitä, että idea koettiin hyväksi. Siitä, että saimme sumplittua kyydit sekä mulle ja kakulle aamulla että tulevalle äidille ja kakulle koulun jälkeen. Hän kysyikin aika nopeasti, että miten olemme ajatelleet hänen saavan kakkunsa kotiin. Olen myös iloinen siitä, että lähes kaikki olivat paikalla, kun kakku luovutettiin. Ja siitä, että saimme niin hyvin pidettyä kaikki ajantasalla liikkeistä.
En laittanut tähän postaukseen kuvia, koska kakkukuvat laitan sitten erilliseen postaukseen eikä muita oikein ole. Instasta löytyy kuva musta ja kakusta matkalla yllättämään, mutta en halua jakaa sitä täällä. Palaa siis sunnuntaina katsomaan, miltä kakku näytti, mitä kaikkea se sisälsi ja miten sellaisen voi rakentaa!
Rentouttavaa viikonloppua just sulle!
keskiviikko 18. huhtikuuta 2018
Kotikeskiviikko: hammasharjan oma koti
Mulla on säilytysratkaisuiltaan ihan kätevä kylppäri. Avohylly, korivaunu ja peilikaappi. Avohyllyn päällä vaan tuotteet näyttää helposti epäsiisteiltä, vaikka olisivatkin siistissä rivissä. Käytän sisustuksessa paljon erilaisia koreja ja purkkeja ja muita, joihin saa helposti ja siististi lajiteltua tavaroita. Kylppärissäkin on ollut selkeät paikat kaikelle muulle, paitsi hampaidenpesutarvikkeille ja kasvojen puhdistusaineille yms.
Kunnes löysin niillekkin omat kodit...
Talot maksoivat Tigerissä yhteensä 3€. Olen katsellut näitä jo pitkään, mutten ole keksinyt niille käyttökohdetta. Kunnes viimeksi kaupassa välähti ja ne sopivat tohon just eikä melkein.
Kirjoittelen kylppärin säilytysjutuista vielä erillisen postauksen, halusin nyt kirjoittaa ihan vaan lyhyesti ja ihan vain yhdestä asiasta.. Tuppaa muuten helposti rönsyilemään nää asiat.
Kunnes löysin niillekkin omat kodit...
Talot maksoivat Tigerissä yhteensä 3€. Olen katsellut näitä jo pitkään, mutten ole keksinyt niille käyttökohdetta. Kunnes viimeksi kaupassa välähti ja ne sopivat tohon just eikä melkein.
Kirjoittelen kylppärin säilytysjutuista vielä erillisen postauksen, halusin nyt kirjoittaa ihan vaan lyhyesti ja ihan vain yhdestä asiasta.. Tuppaa muuten helposti rönsyilemään nää asiat.
maanantai 16. huhtikuuta 2018
Helpotusta arjen ruokarumbaan
Arkiruokailu tuntuu puhuttavan aina vaan. Miten syödä kunnolla arjen hektisyyden keskellä? Mielellään mahdollisimman terveellisesti, edullisesti ja nopeasti. Yhtälö vaatii kunnollista suunnittelua toimiakseen eikä silti välttämättä toimi.
Itselläni stressi ja huono mieliala vaikuttavat ensimmäisenä ruokailuun. Saatan jättää syömättä kokonaan tai syödä vähän mitä sattuu. Tämä on mielestäni hullunkurista, sillä kokkailu ja hyvä ruoka ovat asioita, jotka nimeän mielialaa nostaviksi. Ja kaikkihan sen tietää, että huono syöminen lisää huonoa mielialaa. Noidankehä on siis valmis.
Tein joskus listan ruuista, joista on sitten helppo koota viikon ruokalista. Ruokalistan tein kerran viikossa ja sen mukaan käytiin kaupassa. Tämä toimi hyvin ja melko kauan. Järjestely säästi rahaa ja hermoja sekä kaupassa että yleisesti arjessa. Viikon ruuat suunnittelin niin, että viikottain listalta löytyi monipuolisesti erilaisia ruokia. Pääsääntönä, että viikon aikana syötiin kala-, kasvis-, kana- ja liharuokia. Vähintään yksi keittoruoka. Lisukkeita mahdollisimman monipuolisesti. Suunnittelin niin, että kiireisenä päivänä lämmitettiin edellisen päivän ruoka. Kaikin puolin toimiva systeemi!
Sitten vaihtui yhteisasuminen yksinasumiseksi, työarki opiskeluarjeksi ja kaupunki täysin toiseksi, sen mukana kaikki vapaa-ajan jutut myös. Aikaa ei muka ollut, vaikka eihän mulla mitään muuta uusissa ympyröissä ollut. Kyse oli ennemmin väsymyksestä, niin paljon uutta ettei voimia kauheasti ollut muuhun kuin tottumiseen. Olen kyllä pyrkinyt syömään kaksi lämmintä ruokaa päivässä ja melko hyvin siinä onnistunut, mutta ei se ole ollut niin suunnitelmallista kuin aiemmin. Välillä olen yrittänyt palata takaisin tarkkaan suunnitteluun, mutta se ei ole ottanut tuulta alleen. Olen voinut ihan hyvin näinkin enkä siksi ole kuitenkaan kokenut tarkkaa suunnittelua niin tarpeelliseksi.
Tänään kirjoitin listat uudestaan ja yritän saada homman taas pyörimään sen mukaan. Nyt tuntuu siltä, että energiaa ja tahtotilaa siihen on. Ja vitsi miten kivalta tää suunnittelu taas tauon jälkeen tuntuukaan! Laitan alle kuvat listauksestani, jospa siitä olisi apua muillekin. Itseäni varten se ainakin pysyy täällä tallessa, vaikka paperinen hukkuisi. Jos on joku ruoka, johon kaipaat reseptiä, niin kysy multa, mulla on kaikkiin jostain bongattu resepti.
Itselläni stressi ja huono mieliala vaikuttavat ensimmäisenä ruokailuun. Saatan jättää syömättä kokonaan tai syödä vähän mitä sattuu. Tämä on mielestäni hullunkurista, sillä kokkailu ja hyvä ruoka ovat asioita, jotka nimeän mielialaa nostaviksi. Ja kaikkihan sen tietää, että huono syöminen lisää huonoa mielialaa. Noidankehä on siis valmis.
Tein joskus listan ruuista, joista on sitten helppo koota viikon ruokalista. Ruokalistan tein kerran viikossa ja sen mukaan käytiin kaupassa. Tämä toimi hyvin ja melko kauan. Järjestely säästi rahaa ja hermoja sekä kaupassa että yleisesti arjessa. Viikon ruuat suunnittelin niin, että viikottain listalta löytyi monipuolisesti erilaisia ruokia. Pääsääntönä, että viikon aikana syötiin kala-, kasvis-, kana- ja liharuokia. Vähintään yksi keittoruoka. Lisukkeita mahdollisimman monipuolisesti. Suunnittelin niin, että kiireisenä päivänä lämmitettiin edellisen päivän ruoka. Kaikin puolin toimiva systeemi!
Sitten vaihtui yhteisasuminen yksinasumiseksi, työarki opiskeluarjeksi ja kaupunki täysin toiseksi, sen mukana kaikki vapaa-ajan jutut myös. Aikaa ei muka ollut, vaikka eihän mulla mitään muuta uusissa ympyröissä ollut. Kyse oli ennemmin väsymyksestä, niin paljon uutta ettei voimia kauheasti ollut muuhun kuin tottumiseen. Olen kyllä pyrkinyt syömään kaksi lämmintä ruokaa päivässä ja melko hyvin siinä onnistunut, mutta ei se ole ollut niin suunnitelmallista kuin aiemmin. Välillä olen yrittänyt palata takaisin tarkkaan suunnitteluun, mutta se ei ole ottanut tuulta alleen. Olen voinut ihan hyvin näinkin enkä siksi ole kuitenkaan kokenut tarkkaa suunnittelua niin tarpeelliseksi.
Tänään kirjoitin listat uudestaan ja yritän saada homman taas pyörimään sen mukaan. Nyt tuntuu siltä, että energiaa ja tahtotilaa siihen on. Ja vitsi miten kivalta tää suunnittelu taas tauon jälkeen tuntuukaan! Laitan alle kuvat listauksestani, jospa siitä olisi apua muillekin. Itseäni varten se ainakin pysyy täällä tallessa, vaikka paperinen hukkuisi. Jos on joku ruoka, johon kaipaat reseptiä, niin kysy multa, mulla on kaikkiin jostain bongattu resepti.
sunnuntai 15. huhtikuuta 2018
Violetti sosekeitto
Postausväliksi on vähän niinkuin vakiintunut joka toinen/kolmas päivä. Perjantaina ja lauantaina en kuitenkaan tehnyt mieli kirjoittaa mitään, joten koin paremmaksi pitää taukoa.
Tänään ajattelin jakaa taas yhden ruokavinkin, jota itse tein tässä pari viikkoa sitten. Siihen ei ole mitään varsinaista reseptiä, mutta ainesosat on ylhäällä ja jokainen osaa varmasti muokata määriä omien tarpeiden mukaan. Määrät ovat suuntaa-antavat ja niistä tuli reilu 1 annos. Ohje ei ole erityisen maatamullistava, mutta väri on niin hieno ja sen takia halusin tämän jakaa.
Violetti porkkanasosekeitto
4 porkkanaa (itse laitoin 3 liilaa ja yhden keltaisen, koska liiloja ei ollut enempää)
2 perunaa
1 palsternakka
1prk Valion Kermainen kookos-ruokakermaa
Suolaa ja pippuria
(Pinnalle raejuustoa)
En kuorinut aineksia ollenkaan, pesin vain kunnolla. Olen kuullut, että kuoriessa häviää tärkeitä ravintoaineita..
Pesemisen jälkeen pilkoin juurekset ja laitoin kiehumaan.
Soseutin kypsät juurekset, sekoitin joukkoon ruokakerman ja maustoin.
Keitosta tulee sinällään aika makea, joten mausteita voi laittaa aika reilulla kädellä. Kiehautin keiton vielä lopuksi ja sitten vaan nauttimaan!
Jos tulee mieleen jotain, josta haluaisit lukea, laita mulle vinkkiä! Tällä hetkellä on työnalla niin paljon erilaisia ylläreitä, että tuntuu ettei ole oikein mitään, mistä kirjoittaa (ainakin pari postausta on työnalla, kunhan ylläri on paljastunut). Joten, jos tulee mieleen jotain, kerro mulle!
Ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa! Nauttikaa auringosta!
Tänään ajattelin jakaa taas yhden ruokavinkin, jota itse tein tässä pari viikkoa sitten. Siihen ei ole mitään varsinaista reseptiä, mutta ainesosat on ylhäällä ja jokainen osaa varmasti muokata määriä omien tarpeiden mukaan. Määrät ovat suuntaa-antavat ja niistä tuli reilu 1 annos. Ohje ei ole erityisen maatamullistava, mutta väri on niin hieno ja sen takia halusin tämän jakaa.
Violetti porkkanasosekeitto
4 porkkanaa (itse laitoin 3 liilaa ja yhden keltaisen, koska liiloja ei ollut enempää)
2 perunaa
1 palsternakka
1prk Valion Kermainen kookos-ruokakermaa
Suolaa ja pippuria
(Pinnalle raejuustoa)
En kuorinut aineksia ollenkaan, pesin vain kunnolla. Olen kuullut, että kuoriessa häviää tärkeitä ravintoaineita..
Pesemisen jälkeen pilkoin juurekset ja laitoin kiehumaan.
Soseutin kypsät juurekset, sekoitin joukkoon ruokakerman ja maustoin.
Keitosta tulee sinällään aika makea, joten mausteita voi laittaa aika reilulla kädellä. Kiehautin keiton vielä lopuksi ja sitten vaan nauttimaan!
Jos tulee mieleen jotain, josta haluaisit lukea, laita mulle vinkkiä! Tällä hetkellä on työnalla niin paljon erilaisia ylläreitä, että tuntuu ettei ole oikein mitään, mistä kirjoittaa (ainakin pari postausta on työnalla, kunhan ylläri on paljastunut). Joten, jos tulee mieleen jotain, kerro mulle!
Ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa! Nauttikaa auringosta!
keskiviikko 11. huhtikuuta 2018
Kotikeskiviikko: Askartelutarvikkeet (250. postaus!)
Kotisarjan kolmannessa osassa esittelen askartelunurkkaukseni säilytysratkaisut. Askartelen paljon ja hankin askartelutarvikkeita yleensä alennuksesta. Askartelen sellaisia juttuja, joihin kulloinkin sattuu tarvikkeita löytymään. Jos nyt iskee joku ehdoton tarve, menen kauppaan, mutta varastoni on sen verran kattava, etten muista sellaista tilannetta kertaakaan kohdalleni osuneen. Toki ostan välillä normaalihintaisia tuotteita ihan vain siksi, että ne on kivoja ja haluan jotain uutta valikoimiini, mutta pyrin täydentämään varastoa tarjoustuotteilla.
Peltipurkit ovat pestyjä koiranruokapurkkeja ja säilytän niissä kyniä, saksia ja viivottimia. Muista tavaroista tarkemmat esittelyt alla. |
Kaapissa säilytän erikoiskyniä, liimoja yms tarvikkeita. |
Sattumalta lähikaupan alennuslaarista löytynyt peltipurkki oli juuri sopivan kokoinen leimasintarvikkeille. Keltakantisissa laatikoissa säilyy hyvin lajiteltuna teipit, pitsit ja nauhat. |
Sinisissä laatikoissa säilytän helmiä ja leveämpiä koristenauhoja. Keltaisessa laatikossa puukyniä. |
maanantai 9. huhtikuuta 2018
Muistoja vuoden takaa ja ystävyyspohdintaa
Luin aamulla facebook-muistot. Niitä on kiva lukea. Niistä tulee mieleen vaikka mitä juttuja ja muistoja. Tänään oli tää.
Oi että! Tosta tuli niin paljon kaikkea mieleen. Viikonloppu täynnä kaikkia rakkaita. Niin paljon kaikkea tekemistä ja matkustamista. Itseäni hämmästyttää edelleen, miten pystyin olemaan niin hetkessä kiinni, stressaamatta.
Perjantaina oli työpaikan virkistysiltana nyyttärit mun luona. Yksi syy paikan valintaan oli se, ettei mun tarttis sit enää matkustaa mihinkään vaan pääsisin suoraan nukkumaan, kun vieraat lähtee. Aamulla oli kuitenkin tosi aikainen herätys ja matka Kiteelle. Siellä yhdet babyshowerit. Olin sopinut "pääjärjestäjän" kanssa, että voin yöpyä heillä juhlien jälkeen. En varsinaisesti tunne paikkakunnalta kuin ystäväni, jolle juhlat järjestettiin. Koska juhlat oli yllätys, en voinut sopia yöpymisestä hänen kanssaan ja ajattelimme, että parempi olla varasuunnitelma, aina ei ole mahdollisuutta majoittaa yllätysvieraita. Ystävä kuitenkin pyysi minut heille yöksi. Sehän sopi paremmin kuin hyvin. Välimatkan vuoksi näemme niin harvoin, joten muutama lisätunti juhlien päälle oli tervetullutta, yhteistä aikaa.
Nukutun yön jälkeen lähdin sunnuntaina takaisin Helsinkiin ja suoraan serkkuni babyshowereihin. Hän tiesi juhlien ajankohdan, mutta muuten kaikki oli yllätystä. Annoimme lahjaksi vaippakakun (sen keltaisen, joka näkyi vaippakakkupostauksessa). Herkuttelimme ja nautimme yhdessä olosta. Lauantain juhliin olimme suunnitelleet enemmän ohjelmaa. Tulevat (nyt jo nykyiset) äidit ovat aika erityyppisiä ja niin myös juhlat. Onnistuimme mielestäni molemmista luomaan juhlakalunsa näköiset.
Tässä kirjoitellessa muistui mieleen, että perjantaihinkin liittyi yksi tuleva äiti! Nyyttäreissä annoimme vaippakakun (sen toisen vaippakakkupostauksen lopussa esiintyneen) silloiselle työkaverille.
Junassa istumista tuolle viikonlopulle kertyi noin 8 tuntia. Reissaaminen sattui hyvään saumaan, sillä ennakkotehtävä opiskeluhakua varten piti palauttaa samoihin aikoihin. Käytin siis matkat hyödyksi ja kirjoitin tehtävän kokonaisuudessaan junassa. Niin helpottunut olo, kun sen sai tehtyä.
Vuosi sitten en olisi osannut kuvitella, mitä kaikkea tämän vuoden aikana tapahtuu. En silloin uskonut pääseväni kouluun, toivoin tietysti. Ja tässä sitä nyt ollaan! Uudessa kaupungissa, opiskelija-arjessa, asunnonomistajana (tai lähinnä velan maksajana) ja monta tärkeää ihmistä rikkaampana.
Mut on yllättänyt se, että muutamat aiemmin tärkeät ovat jääneet taka-alalle. Ehkä syy on osittain myös mussa ja siinä, miten asiat koen, mutta en jaksa ylläpitää jotain, josta tuntuu, ettei vastakaikua enää saa. Tietysti tilanteet muuttuu ja arki on hektistä. Ja kyllähän tälläinen paikkakunnanvaihdos on aika kokonaisvaltainen muutos. Ei ole enää niin helppoa sopia tapaamisia. Vaikka mulla on täällä uudet kuviot, toivon silti, että myös vanhat säilyy. Täällä mä oon, aina puhelimen päässä. Ja tänne on sieltä ihan yhtä pitkä matka kuin täältä sinne, että tännekkin voi ihan hyvin tulla ;)
Toisaalta on ihanaa, että ystävyys tuntuu syventyneen niiden kaikista kauimpana olevien kanssa. Hyvin tuntuu puhelin toimivan Torontossa, Rovaniemellä ja Kiteellä. Jopa paremmin kuin ennen. Kauempaa tuntuu myös olevan helpompi matkustaa tänne kuin tosta yhen junamatkan päästä.
(Tämä kappale ei ole piikki kellekkään. Tiedän arjen realiteetit ja arvostan jokaisen ratkaisuja. Tilanne lähinnä naurattaa.)
Vaikka musta välillä tuntuu, ettei mulla ketään oo, niin kyllä mä silti tiedän, että siellä te ootte.
lauantai 7. huhtikuuta 2018
Uusi suolainen iltaherkku
Ajattelin vinkata herkusta, joka tarttui kauppareissulta puolivahingossa mukaan ja joka varmasti päätyy ostoskoriin uudestaankin.
Iltaherkuksi valikoituu nykyään ennemmin suolaista kuin makeaa. Vaihtoehtoihin vaan kaipaisi välillä jotain muuta kuin sipsejä, nachoja, juustoja tai dippivihanneksia. Tottakai muutakin on, mutta nää on ne, joista itse yleensä valitsen.
Viimeksi kauppareissulla sattui silmiin jotain uutta: Sourcream & onion riisikakut! Olen kyllä tiennyt, että riisikakkuja saa vaikka minkä makuisina, mutta olen suhtautunut niihin vähän skeptisesti. Olen varmaan joskus jossain maistanut ja todennut oudoiksi. Mutta nämä! Ah, kuinka hyviä. Pari riisikakkua riitti hyvin tv-herkuksi. Sipsipussin kun saa helposti vedettyä kerralla.. Suosittelen!
Jos kaipaa vaihtelua ja jos haluaa syödä kerralla vähän vähemmän, näillä se onnistuu tosi helposti!
Söin näitä myös pari aamupalaksi matkalla töihin perjantaina. Toimi siinäkin paremmin kuin tavalliset riisikakut. Näissä on mausteseosta päällä, ei jää yhtä helposti kitalakeen kuin tavalliset eikä maistu niin pahvilta.
(Omani ostin Prismasta, en tiedä tarkemmin kauppojen tarjonnasta)
Haluan vielä sanoa, etten herkuttele mitenkään joka ilta. Välillä viikottain, välillä voi mennä kuukauskin, etten ostaa mitään herkuksi laskettavaa. Käytän herkku-sanaa aika laajasti kuvaamaan vähän kaikkea hyvää. Dippivihanneksia syön välillä ihan iltapalaksi, niillä saa hyvin varmistettua päivän kasvistarpeen ja vatsan täyteen. Dipin teen lähes aina itse, ettei siinä ole mitään ylimääräistä. Myös hedelmälautanen on mulle herkku. Omassa päässäni jaottelen herkut hyviin ja huonoihin ja aika usein pyrin tekemään niitä parempia valintoja. En kuitenkaan noudata orjallisesti mitään ja välillä herkuttelen kaikella mahdollisimman epäterveellisellä. Se on minusta ok, jos se tuntuu hyvältä. Ainakin mun kroppa laittaa vastaan, jos se ei jotain halua ja myös janoaa jotakin, jota haluaa. Olen opetellut kuuntelemaan kroppaa paremmin, kyllä se tietää. Mulla ei toimi yhtään sellain ohjailtu Nyt en syö mitään epäterveellistä kuukauteen tai Syön vaan puol pussia sipsiä tai Otan vain pari karkkia tai Tänään en osta mitään. Silloin tuntuu, että kahta kauheemmin tekee mieli kaikkea ja sit jos mahdollisuus on, niin syö ja syö ja syö vaan. Parempi kun ei päätä mitään, syö vaan, niin jossain vaiheessa huomaa, ettei enää tee mieli tai ettei oo kuukauteen syönyt yhtään sipsiä tai karkkia. Ja jos yhtään tekee esim karkkia mieli, niin ostan pussin ja saatan huomata, etten edes avannut sitä. Kun ns lupa on, ei sitä välttämättä tarvitse. Toimii mulla.
Tarkoitus oli kirjoittaa vaan lyhyt postaus ja vinkata uudesta löydöstä, mutta ajauduinkin kirjoittamaan ajatuksiani herkkuhimon säätelystä. Ei se mitään, sopii aiheeseen..
Iltaherkuksi valikoituu nykyään ennemmin suolaista kuin makeaa. Vaihtoehtoihin vaan kaipaisi välillä jotain muuta kuin sipsejä, nachoja, juustoja tai dippivihanneksia. Tottakai muutakin on, mutta nää on ne, joista itse yleensä valitsen.
Viimeksi kauppareissulla sattui silmiin jotain uutta: Sourcream & onion riisikakut! Olen kyllä tiennyt, että riisikakkuja saa vaikka minkä makuisina, mutta olen suhtautunut niihin vähän skeptisesti. Olen varmaan joskus jossain maistanut ja todennut oudoiksi. Mutta nämä! Ah, kuinka hyviä. Pari riisikakkua riitti hyvin tv-herkuksi. Sipsipussin kun saa helposti vedettyä kerralla.. Suosittelen!
Jos kaipaa vaihtelua ja jos haluaa syödä kerralla vähän vähemmän, näillä se onnistuu tosi helposti!
Söin näitä myös pari aamupalaksi matkalla töihin perjantaina. Toimi siinäkin paremmin kuin tavalliset riisikakut. Näissä on mausteseosta päällä, ei jää yhtä helposti kitalakeen kuin tavalliset eikä maistu niin pahvilta.
(Omani ostin Prismasta, en tiedä tarkemmin kauppojen tarjonnasta)
Haluan vielä sanoa, etten herkuttele mitenkään joka ilta. Välillä viikottain, välillä voi mennä kuukauskin, etten ostaa mitään herkuksi laskettavaa. Käytän herkku-sanaa aika laajasti kuvaamaan vähän kaikkea hyvää. Dippivihanneksia syön välillä ihan iltapalaksi, niillä saa hyvin varmistettua päivän kasvistarpeen ja vatsan täyteen. Dipin teen lähes aina itse, ettei siinä ole mitään ylimääräistä. Myös hedelmälautanen on mulle herkku. Omassa päässäni jaottelen herkut hyviin ja huonoihin ja aika usein pyrin tekemään niitä parempia valintoja. En kuitenkaan noudata orjallisesti mitään ja välillä herkuttelen kaikella mahdollisimman epäterveellisellä. Se on minusta ok, jos se tuntuu hyvältä. Ainakin mun kroppa laittaa vastaan, jos se ei jotain halua ja myös janoaa jotakin, jota haluaa. Olen opetellut kuuntelemaan kroppaa paremmin, kyllä se tietää. Mulla ei toimi yhtään sellain ohjailtu Nyt en syö mitään epäterveellistä kuukauteen tai Syön vaan puol pussia sipsiä tai Otan vain pari karkkia tai Tänään en osta mitään. Silloin tuntuu, että kahta kauheemmin tekee mieli kaikkea ja sit jos mahdollisuus on, niin syö ja syö ja syö vaan. Parempi kun ei päätä mitään, syö vaan, niin jossain vaiheessa huomaa, ettei enää tee mieli tai ettei oo kuukauteen syönyt yhtään sipsiä tai karkkia. Ja jos yhtään tekee esim karkkia mieli, niin ostan pussin ja saatan huomata, etten edes avannut sitä. Kun ns lupa on, ei sitä välttämättä tarvitse. Toimii mulla.
Tarkoitus oli kirjoittaa vaan lyhyt postaus ja vinkata uudesta löydöstä, mutta ajauduinkin kirjoittamaan ajatuksiani herkkuhimon säätelystä. Ei se mitään, sopii aiheeseen..
perjantai 6. huhtikuuta 2018
Smoothiehulluus
Ehkä seuraavaksi kirjoitan jostain muusta kuin kodin säilytysratkaisuista tai ruuasta, mutta ainakin toistaseks mennään ykstoikkosilla aiheilla.
Mä tykkään tosi paljon erilaisista smoothieista. Nyt huomaan, että oon tehnyt niitä vähän harvemmin ja välillä tulee tehtyä päivittäin. Menee siis jaksottain niinkuin muutkin ruokamieltymykset.
Selailen jonkin verran reseptejä, mutta en ole varmaan ikinä tehnyt yhtään smoothieta reseptin mukaan. Lähinnä etsin inspiraatiota yhdistettävistä mauista ja ylipäätään uusia ideoita raaka-aineista, joita sekaan voisi laittaa.
Vihersmoothiemaailmaan en vielä varsinaisesti ole päässyt enkä tiedä, haluanko edes. Käytän ruokavaliossani monipuolisesti erilaisia hedelmiä, juureksia, marjoja ja vihanneksia. En koe tarvetta soseuttaa kaikkea yhteen vaan haluan erilaista suutuntumaa ja koostumusta ruuasta kaikilla päivän aterioilla.
Kuten jo kirjoitin, en tee smoothieita reseptien mukaan. Laitan sekaan, mitä sattuu kaapista löytymään ja sillä hetkellä tekemään mieli. Mulla on kaapissa aina tarvikkeet smoothieen. Jaan seuraavaksi parhaat oivallukseni ja toivon, että niistä olisi iloa myös muille. Kirjoitan ne ylös, jotta voin itse palata muistelemaan hyviä vinkkejä, jos smoothieinto laantuu ja joskus myöhemmin yltyy.
1. Käytän tällä hetkellä nesteenä kasvimaitoja. Joskus aiemmin käytin usein jogurttia, mutta sittemmin huomasin, että se menee nopeammin huonoksi (ja vie jääkaapissa tilaa!), jos ei sitten olekkaan smoothieoloa tai on muuten aiottua kiireisempiä päiviä. Kasvimaidoissa on pitkät säilyvyysajat ja ne säilyvät huoneenlämmössä. Vaihtoehtoja voi pitää useita ja valita maun fiiliksen mukaan.
2. Käytän smoothieissa enimmäkseen pakastettuja raaka-aineita jäisinä. Siihen on pari syytä: ainekset säilyvät kauemmin pakastettuna kuin tuoreina ja smoothiesta tulee kylmää, huoneenlämpöisestä nesteestä huolimatta. Marjat pakastan itse.
Pari erityisen hyvää pakastusoivallusta:
- inkivääri! Kätevä muuhunkin ruuanlaittoon. Säilyy hyvin ja on helpompi raastaa jäisenä erilaisiin ruokiin. Sitä on aina saatavilla eikä tarvitse miettiä, mitä kaikkia inkivääriruokia laittaa, jos sellaisen ostaa. Sitä ei kuitenkaan tule yhteen ruokaan kovinkaan suuria määriä. Tuo kivan säväyksen smoothieen kuin smoothieen.
- banaani! Tiedätkö ne hedelmäkoriin unohtuneet, hieman liikaa tummuneet banaanit? Ne ovat täysin käyttökelpoisia, mutta ei niitä enää tule välipalahedelmänä syötyä. Olen alkanut pakastaa niitä. Yksi banaani viipaloituna mahtuu juuri sopivasti pienimpään minigrip-pussiin ja siinä on sopiva määrä yhteen smoothiekannulliseen. Ostan nykyään pari ylimääräistä banaania juuri tätä varten ja annan niiden hieman tummua ennen pakastamista.
- pakastepinaatti! Pari kuutiota tuo kummasti lisää ravintoarvoa ja makua. Ei usein tuo kauhean kaunista väriä smoothieen, mutta ei sen väliä.
3. Kasvimaitojen ja pakastettujen marjojen ja hedelmien lisäksi mulla on aina kaapissa muutamia hedelmäsäilykkeitä. Myös ne säilyvät kauan ja tuovat helposti vaihtelua makumaailmoihin. Ja esimerkiksi säilykemango on paljon helpompi aamukiireessä kuin tuore mango..
4. Jos tiedän, että mulla on aikainen tai muuten kiireinen aamu, surautan illalla valmiiksi smoothien jääkaappiin. Välillä teen pariksi aamuksi kerralla, säilyy hyvin ja jotain aamupalaa tulee varmasti nautittua. En ole aamuihminen ja olen vuosien varrella kehitellyt kaikenmoisia tapoja helpottaa aamuja, ehkä kirjoittelen niistä oman postauksen..
Mulla on kaksi laitetta, jotka sopivat smoothien valmistukseen. Yksi, joka tekee suoraan pulloon ja yksi, jolla voi tehdä enimmillään 1,7l kerralla. Käytän näitä tilanteen mukaan. Aika usein teen lauantaiaamuna ison satsin ja juon siitä vähintäänkin viikonloppu aamut, ehkä myös välipalalla. Arkisin käytän useammin pienempää. Paitsi, jos teen pariksi aamuksi, teen isolla ja jaan sen pienemmän pulloihin. Kasvimaitoja ostan kahdessa koossa: 1l on sopiva isompaan laitteeseen ja 2,5dl pienempään.
Ns. perussmoothieni koostuu siis seuraavista osasista:
- kasvimaitoa (kookos, manteli ja kookos-manteli tällä hetkellä useimmin käytössä)
- pakkasesta: marjoja, banaania, pinaattia, inkivääriä... Fiiliksen mukaan
Näiden lisäksi laitan mielen ja tilanteen mukaan esimerkiksi tuoreita tai säilykehedelmiä, puhtikauraa, rypsiöljyä, pähkinöitä, leseitä...
Olen monesti miettinyt, että parhaat makuyhdistelmät pitäisi kirjoittaa ylös. En kuitenkaan koskaan muista tehdä sitä enkä tiedä, tekisinkö niitä uudestaan, vaikka kirjoittaisinkin ylös. Teen niin sen hetken mukaan. Mitä makuja tekee mieli. Ja mitä kaapista löytyy, jämät on hyvä heittää smoothieen. Pääsiäisaterian jäljiltä kaappiin jäi sitruunatuorejuustoa ja kookosmaitoa (siis sitä paksua säilyketölkissä. Sitä käytän yleensä ruokiin, smoothieen sitä nestemäisempää litran pahvitölkeissä). Näistä tuli aika makea smoothie, mutta hyvin näköjään tuorejuustokin uppoaa smoothiessa. Näiden lisäksi vettä, mansikoita, säilykemangoa, pinaattia ja inkivääriä.
Vaikka postaus on nyt jo pitkä, kirjaan vielä loppuun muutaman hyväksi todetun makuparin (yleensä laitan lisäksi muutakin kuin vain mainitut aineet):
- vaniljasoijamaito/vaniljajogurtti ja puolukat
- laksitsijogurtti ja vadelmat
- kookosmaito, mango ja inkivääri (+ pinaatti)
Mä tykkään tosi paljon erilaisista smoothieista. Nyt huomaan, että oon tehnyt niitä vähän harvemmin ja välillä tulee tehtyä päivittäin. Menee siis jaksottain niinkuin muutkin ruokamieltymykset.
Selailen jonkin verran reseptejä, mutta en ole varmaan ikinä tehnyt yhtään smoothieta reseptin mukaan. Lähinnä etsin inspiraatiota yhdistettävistä mauista ja ylipäätään uusia ideoita raaka-aineista, joita sekaan voisi laittaa.
Tässä sitruunatuorejuusto- smoothie, josta kerron tekstissä enemmän. |
Vihersmoothiemaailmaan en vielä varsinaisesti ole päässyt enkä tiedä, haluanko edes. Käytän ruokavaliossani monipuolisesti erilaisia hedelmiä, juureksia, marjoja ja vihanneksia. En koe tarvetta soseuttaa kaikkea yhteen vaan haluan erilaista suutuntumaa ja koostumusta ruuasta kaikilla päivän aterioilla.
Kuten jo kirjoitin, en tee smoothieita reseptien mukaan. Laitan sekaan, mitä sattuu kaapista löytymään ja sillä hetkellä tekemään mieli. Mulla on kaapissa aina tarvikkeet smoothieen. Jaan seuraavaksi parhaat oivallukseni ja toivon, että niistä olisi iloa myös muille. Kirjoitan ne ylös, jotta voin itse palata muistelemaan hyviä vinkkejä, jos smoothieinto laantuu ja joskus myöhemmin yltyy.
1. Käytän tällä hetkellä nesteenä kasvimaitoja. Joskus aiemmin käytin usein jogurttia, mutta sittemmin huomasin, että se menee nopeammin huonoksi (ja vie jääkaapissa tilaa!), jos ei sitten olekkaan smoothieoloa tai on muuten aiottua kiireisempiä päiviä. Kasvimaidoissa on pitkät säilyvyysajat ja ne säilyvät huoneenlämmössä. Vaihtoehtoja voi pitää useita ja valita maun fiiliksen mukaan.
2. Käytän smoothieissa enimmäkseen pakastettuja raaka-aineita jäisinä. Siihen on pari syytä: ainekset säilyvät kauemmin pakastettuna kuin tuoreina ja smoothiesta tulee kylmää, huoneenlämpöisestä nesteestä huolimatta. Marjat pakastan itse.
Pari erityisen hyvää pakastusoivallusta:
- inkivääri! Kätevä muuhunkin ruuanlaittoon. Säilyy hyvin ja on helpompi raastaa jäisenä erilaisiin ruokiin. Sitä on aina saatavilla eikä tarvitse miettiä, mitä kaikkia inkivääriruokia laittaa, jos sellaisen ostaa. Sitä ei kuitenkaan tule yhteen ruokaan kovinkaan suuria määriä. Tuo kivan säväyksen smoothieen kuin smoothieen.
- banaani! Tiedätkö ne hedelmäkoriin unohtuneet, hieman liikaa tummuneet banaanit? Ne ovat täysin käyttökelpoisia, mutta ei niitä enää tule välipalahedelmänä syötyä. Olen alkanut pakastaa niitä. Yksi banaani viipaloituna mahtuu juuri sopivasti pienimpään minigrip-pussiin ja siinä on sopiva määrä yhteen smoothiekannulliseen. Ostan nykyään pari ylimääräistä banaania juuri tätä varten ja annan niiden hieman tummua ennen pakastamista.
- pakastepinaatti! Pari kuutiota tuo kummasti lisää ravintoarvoa ja makua. Ei usein tuo kauhean kaunista väriä smoothieen, mutta ei sen väliä.
3. Kasvimaitojen ja pakastettujen marjojen ja hedelmien lisäksi mulla on aina kaapissa muutamia hedelmäsäilykkeitä. Myös ne säilyvät kauan ja tuovat helposti vaihtelua makumaailmoihin. Ja esimerkiksi säilykemango on paljon helpompi aamukiireessä kuin tuore mango..
4. Jos tiedän, että mulla on aikainen tai muuten kiireinen aamu, surautan illalla valmiiksi smoothien jääkaappiin. Välillä teen pariksi aamuksi kerralla, säilyy hyvin ja jotain aamupalaa tulee varmasti nautittua. En ole aamuihminen ja olen vuosien varrella kehitellyt kaikenmoisia tapoja helpottaa aamuja, ehkä kirjoittelen niistä oman postauksen..
Mulla on kaksi laitetta, jotka sopivat smoothien valmistukseen. Yksi, joka tekee suoraan pulloon ja yksi, jolla voi tehdä enimmillään 1,7l kerralla. Käytän näitä tilanteen mukaan. Aika usein teen lauantaiaamuna ison satsin ja juon siitä vähintäänkin viikonloppu aamut, ehkä myös välipalalla. Arkisin käytän useammin pienempää. Paitsi, jos teen pariksi aamuksi, teen isolla ja jaan sen pienemmän pulloihin. Kasvimaitoja ostan kahdessa koossa: 1l on sopiva isompaan laitteeseen ja 2,5dl pienempään.
Ns. perussmoothieni koostuu siis seuraavista osasista:
- kasvimaitoa (kookos, manteli ja kookos-manteli tällä hetkellä useimmin käytössä)
- pakkasesta: marjoja, banaania, pinaattia, inkivääriä... Fiiliksen mukaan
Näiden lisäksi laitan mielen ja tilanteen mukaan esimerkiksi tuoreita tai säilykehedelmiä, puhtikauraa, rypsiöljyä, pähkinöitä, leseitä...
Olen monesti miettinyt, että parhaat makuyhdistelmät pitäisi kirjoittaa ylös. En kuitenkaan koskaan muista tehdä sitä enkä tiedä, tekisinkö niitä uudestaan, vaikka kirjoittaisinkin ylös. Teen niin sen hetken mukaan. Mitä makuja tekee mieli. Ja mitä kaapista löytyy, jämät on hyvä heittää smoothieen. Pääsiäisaterian jäljiltä kaappiin jäi sitruunatuorejuustoa ja kookosmaitoa (siis sitä paksua säilyketölkissä. Sitä käytän yleensä ruokiin, smoothieen sitä nestemäisempää litran pahvitölkeissä). Näistä tuli aika makea smoothie, mutta hyvin näköjään tuorejuustokin uppoaa smoothiessa. Näiden lisäksi vettä, mansikoita, säilykemangoa, pinaattia ja inkivääriä.
Vaikka postaus on nyt jo pitkä, kirjaan vielä loppuun muutaman hyväksi todetun makuparin (yleensä laitan lisäksi muutakin kuin vain mainitut aineet):
- vaniljasoijamaito/vaniljajogurtti ja puolukat
- laksitsijogurtti ja vadelmat
- kookosmaito, mango ja inkivääri (+ pinaatti)
Tämän tyyppisiä olen tehnyt aika usein. Tässä kookosriisimaitoa, puolukoita, pinaattia, säilykemangoa ja banaania. |